tag:blogger.com,1999:blog-5889200430827280601.post531220877080987978..comments2023-05-30T16:22:10.744+03:00Comments on Jalkojen välistä: Haluttomuus - miehen näkökulmaAnonymoushttp://www.blogger.com/profile/08519403890295672251noreply@blogger.comBlogger2125tag:blogger.com,1999:blog-5889200430827280601.post-85570297185049045722015-11-20T15:04:36.660+02:002015-11-20T15:04:36.660+02:00Arki vaatii veronsa. Itselläni oli samankaltainen ...Arki vaatii veronsa. Itselläni oli samankaltainen tilanne, työ, lapset ja lasten harrastukset. Meillä minä hoidin pääsääntöisesti arjen, eikä jaksamista enää omalle puolisolle riittänyt. Toki meidän päivärytmimme oli erilainen eli nukkumaan mentiin hyvinkin eriaikaan ja töistä tultua miehelläni oli tapana ottaa torkut ja heräillä vasta muun perheen iltatoimiin. En jaksanut miettiäkään seksiä. Kaikki koskettelu ja läheisyys puuttuivat eli tunne kuoli arjen mukana. <br /><br />Kirjoitit, ettei vaimosi halua puhua vaan katoaa some- maailmaan ja kokee syyllisyyttä haluttomuudestaan. Näin minäkin tein ja se syyllisyys ei ole helppo kantaa. Toisaalta tietää mitä pitäisi tehdä, mutta tarpeeksi kauan kun on ollut tekemättä mitään, kynnys hellyyden ja seksin aloittamiseen kasvaa - jopa niin suureksi, että oman puoliso tuntuu seksuaalisesti yhtä vieraalta kuin satunnainen baarituttu eli vasta muutaman drinkin jälkeen uskaltaa lähteä lähestymään – jos silloinkaan. Toki meidän tilanteemme oli siinä mielessä erilainen teidän suhdettanne ajatellen, että me molemmat kadotimme toisemme - kumpikaan ei huomannut / tajunnut mitä tapahtui, ennen kuin oli liian myöhäistä.<br /><br />Nyt (toivottavasti!) jotain edellisen suhteen virheistä oppineena, olen päättänyt puhua asioista puolisoni kanssa. Kuten uusimmassa postauksessa kirjoitin, lasten murheet aiheuttavat itselleni välillä ahdistusta, jolloin vetäydyn parisuhteesta, enkä kaipaa kosketusta tai hellyyttä. Nykyisen puolison kanssa on kuitenkin sovittu, että asioista puhutaan - ja näin hän tekee (minä harjoittelen :)). Pakottaa vuorovaikutukseen. Joskus hän puhuu ja minä vain kuuntelen, jään pohtimaan hänen näkökulmaansa ja saatan jatkaa keskustelua vasta seuraavana päivänä mesessä. Olen myös näiden kahden suhteen kautta oppinut, että fyysinen läheisyys on tarpeellista parisuhteessa!<br /><br />Mikään pätevä tai ammattitaitoinen parisuhdeneuvoja en ole, mutta oman kokemukseni kautta voisin todeta sinun olevan siinä suhteessa oikeassa, että päivä päivältä menetät enemmän - menetätte molemmat. Tunneside voi kadota (näin kävi minulle). Mikäli haluatte pitää suhteenne kasassa, asiasta pitää puhua, vaikka se olisikin ahdistavaa. Ehkä ulkopuolinen ammattiapu voisi auttaa keskusteluyhteyden löytämisessä - ilman syyllisyyttä, ilman syyllistämistä....<br /><br />JV/Nainen<br />Anonymoushttps://www.blogger.com/profile/08519403890295672251noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5889200430827280601.post-70748844407971810902015-11-20T09:06:08.650+02:002015-11-20T09:06:08.650+02:002. kommentin mies:
Jännä juttu että täällä käsitel...2. kommentin mies:<br />Jännä juttu että täällä käsitellään samoja asioita joita käyn lävitse elämässäni.<br /><br />Luin teidän molempien blogit lävitse haluttomuudesta. Ovat todella mielenkiintoisia ja tunnistan yhtäläisyyksiä. Meillä on sellainen tilanne, että molemmat käymme työssä ja arki vaati veronsa (lapsia) myös vapaa-ajalla. Yleensä minä hoidan arkiaskareet kun puoliso viettää ilta-aikansa sosiaalisen media luomassa virtuaalimaailmassa. Osasyynä tähän näen pienen riippuvuuden somesta, jota siihen liittyvä työ ruokkii. Itse olen halukas antamaan huomiota vaimolleni enemmänkin, mutta viime vuosien aikana touhu on mennyt siihen, että tuntuisi että saan ennemminkin säälistä kuin halusta (kun saan). Seksiä on kerran, pari kuussa. Kaipaan puolisoltani aitoa kosketusta ja pientä huomionosoitusta. Eritoten kaipaan kahdenvälistä kiihkoa, mutta useimmiten viaton halaus tai viereen istuminen koetaan ahdistavana seksin "vonkaamisena". Rakastan puolisoani, mutta en tiedä kauanko jaksan osoittaa huomiota hänelle jatkuvien "kuoreen vetäytymisen" takia.<br /><br />Olemme keskustelleet asiasta, mutta vaimo tuntee keskustelun ahdistavana, koska kokee haluttomuudesta syyllisyyttä. Omien sanojensa mukaan syy on hänessä, ei minussa.<br /><br />Tilanne pelottaa, koska tuntuu siltä että päivä päivältä menetän enemmän ja enemmän tunnesidettä puolisooni ja lopulta olemme vieraita toisillemme.Anonymousnoreply@blogger.com