Ryhmäseksi - mauste vai parisuhteen killeri?

Jokaisella on varmasti jotain fantasioita seksiin liittyen - naisten salaiset fantasiat liittyvät mm. rajuihin otteisiin, strippaamiseen, kolmen kimppaan tai dominointiin. Fantasioita on varmasti yhtä monia kuin on ihmisiäkin. Onko fantasioista sitten järkevää puhua vai johtavatko ne irtaantumiseen omasta kumppanista? Mielestäni fantasiat voivat toimia hyvänä mausteena parisuhdeseksille, vaikka joku voi kokea ne myös ahdistavina ja arvostelevina.

Olemme puolisoni kanssa jo useampaa kertaan kirjoittaneet fantasioiden kertomisesta toiselle ja kuinka fantasioista on saatu ideoita sänkypuuhiin. Koskaan en ole kokenut puolisoni fantasioiden loukanneen tai vahingoittaneen suhdettamme - toki fantasioiden kertomisessa tarvitaan pelisilmää. Fantasiat ovat mielikuvituksen tuotteita ja kuten jo totesin, voivat toimia myös seksin apuvälineenä. Fantasioita voi pitää yhtä todellisina kuin todellista tilannettakin ja parhaimmillaan fantasia voi tuoda lisämaustetta seksisuhteeseen.

Omaan kumppaniin liittyvät fantasiat ovat sallituimpia vaikka ratkaisevampaa kuitenkin on se, kuinka kukakin fantasioitaan käyttää. Hyvässä ja toimivassa parisuhteessa voi fantasioista myös puhua ilman, että toinen kokee fantasiat arvosteluksi tai painostukseksi tietynlaiseen seksiin.
Meille fantasioiden jakaminen on toiminut esileikkinä - jännittävänä ja hauskana sekä seksin tarkastelun erilaisesta näkökulmasta.

Fantasiamme liittyvät aina toisiimme tai yhdessä harrastettuun seksiin - ei ole ollut tarvetta haaveilla vieraiden ihmisten kosketuksesta, jotta pääsemme vauhtiin. Tai no, osittain varmaan vieraatkin ihmiset liittyvät fantasiointiin, sillä kumpikin meistä on myöntänyt ja kertonut kiinnostuksesta kolmen kimppaan tai ryhmäseksiin - irstasta fantasiointia siis.

Olkoonkin, että naiset fantasioivat seksistä toisen naisen kanssa hyvinkin yleisesti, on se silti tabu ja epäsovinnaista - ainakin joidenkin mielestä. Itse olen myöntänyt, että voisin kosketella tai suudella toista naista - ja turha sitä kai on kieltää, olen niin myös tehnyt. Mielestäni toisen naisen mukaan ottaminen omaan parisuhdeseksiin ei tunnu mitenkään vieraalta. Toki tämän fantasian yhteydessä on käyty keskusteluja rajoista ja tunteista, joita tilanne saattaisi nostaa esiin. Mieheni ei ole pakottanut minua toteuttamaan fantasiaani (jonka hän myös jakaa) vaan asia on nostettu esiin ja sitä on pohdittu kokeilemisen arvoisena mahdollisuutena.

No, entäpä sitten kimppakiva? Tämäkin on yksi naisten salatuista fantasioista - miesten kohdalla fantasia ei ilmeisemmin ole kovinkaan salainen. Olemme vieneet keskustelun myös tälle tasolle kolmen kimpan jatkona. Miltä tuntuisi jos samassa sängyssä olisi toinen pari? Miltä puolisostani tuntuisi katsella, jos toinen mies koskettelisi minua? Miltä minusta tuntuisi, jos mieheni harrastaisi yhdessä toisen miehen kanssa seksiä toisen naisen kanssa?

Mikä rajoittaa puhumasta fantasioistaan omalle ja turvalliselle puolisolle? Mielestäni fantasiointi lisää luottamusta ja rohkeutta puhua seksistä. Seksi saa lisäväriä ja -potkua fantasioinnista - ja nyt puhun vain lain sallimista ja mahdollisista fantasioista, rikollinen toiminta ei ole mielestäni kiihottavaa.

Meillä fantasioista puhuminen on joissakin tapauksissa saanut aikaa kokeiluja. On kokeiltu erilaisia välineitä, erilaisia asentoja sekä seksiä erilaisissa kokoonpanoissa - kyllä, fantasiat on viety käytännön tasolle. Mikäli fantasiat jatkavat eloaan ja kummallekin tulee sellainen olo, että jokin fantasia olisi kokeilun arvoinen, kannattaa kuitenkin ensin miettiä tarvitseeko fantasiaa toteuttaa? Onko fantasia sellainen joka parantaa suhdetta vai onko fantasia hyvä jättää mielikuvituksen tuotteeksi, jottei se pahenna parisuhteen tilaa.

Fantasian vieminen toteuttamisen asteelle vaatii empatiakykyä ja sosiaalista älyä, jotta fantasian toteuttamisen seuraukset kyetään arvioimaan realistisesti. Kannattaa myös pohtia onko parisuhde sillä tasolla, että fantasian toteuttaminen voisi tuoda suhteeseen hyvää oloa?

Kaikkia asioita pitää kokeilla kerran. No, ehkei edellä mainittu ohje päde seksiin. Jokaisen on itse pohdittava mihin on valmis ja millä tavoin on valmis avartamaan seksuaalista maailmaansa.  Kuten jo aiemmin totesin, moralisoijia ja niitä, jotka eivät ole valmiita laajentamaan käsityksiään seksistä löytyy aina. Silti nämä samaiset ihmiset valittavat seksin olevan aina samanlaista. Kuten jo aiemmin totesin, valinnan vapaus tulee olla. Fantasioiden toteuttamisesta saa olla erimieltä, eikä eri mieltä oleminen saa vaikuttaa parisuhteen laatuun. Hyvä parisuhde ei kaadu ehdotukseen eikä eri mieltä olemiseen.

Jokaisella on omat rajansa fantasioiden suhteen. Missä ne sitten kenelläkin kulkevat, täytyy selvittää itsekseen. Jokin ajatus voi olla omaa ahdasmielisyyttä tai mummolta peritty käsitys seksin likaisuudesta. Toisaalta kyse voi olla myös siitä, että omat rajat sulkevat ryhmäseksin tai pyllylle läpsimisen pois parisuhdeseksistä. Omaa tai puolison fantasiaa voi pohtia ja miettiä - millainen suhde fantasiaan itsellä on. Voiko omaa seksuaalista ajatusmaailmaansa muuttaa? Kannattaa myös pitää mielessä, että jos tänään jokin asia tuntuu kielteiseltä, voi ottaa aikalisän ja pohtia, voisiko fantasian toteuttaminen jonakin toisena päivänä olla mahdollista?

No, miten meidän parisuhteemme voi toteutettujen fantasioiden jälkeen? Mielestäni hyvin. Seksuaalinen maailma on hyvin lavea, uudet kokemukset ovat tuoneet mukavaa lisämaustetta suhteeseemme. Fantasioita toteuttaessamme olemme pitäneet kiinni siitä, että harrastammepa seksiä yhdessä, välineitä tai muita ihmisiä apuna käyttäen - on seksi aina meidän kahden välistä. Ja se keskustelun tärkeys - ennen ja jälkeen, avoimesti ja oma mielipide esiin nostaen.

Miesten ja naisten pyhä kolminaisuus

Viime viikot on kohistu siitä, kuinka naiset ovat ajaneet miehet tiukille vaatimalla tasa-arvoa, joka ei kuitenkaan ole mieslähtökohdasta käsin tasaarvoista toimintaa vaan miehen alasajamista, mollaamista ja parjaamista. Miehen rooli perheissä ja parisuhteissa on koirankin arvoa alhaisempi. Väestöliiton parisuhdekeskuksen johtaja Heli Vaaranen kirjoitti naisen ja miehen etääntyneet parisuhteessa ja nainen korvaa miehen ystävillään. Vaarasen mukaan miestä kohdellaan välttämättömänä pahana ja mies tulee naisen tärkeysjärjestyksessä viimeisten joukossa.

Ovatko naisten asenteet muuttuneet vuosien saatossa miestä väheksyviksi? Onko mies välttämätön paha, jonka likasukkia tulee sietää tai jonka turhanpäiväiset naulat ja vasarat täyttävät kaappitilan naisen liinavaatevarastoilta? On totta, että naiset ovat tietoisia itsestään. On totta, että nykynaiset kokevat tarvetta selviytyä arjen haasteista omillaan ja on totta, että nainen pitää mielellään ohjakset hallussaan. Onko naisen itsenäisyys ja halu päättää asioista sitten asettanut miehen roolin kyseenlaiaseksi?

Mielestäni keskustelussa on annettu miehelle uhrin rooli. Mies on joutunut jättämään oman miehisyytensä ja siirtymään naisen oikeuksien edessä helvettiäkin alemmalle tasolle. Miksi miehet sitten sietävät kaiken kurjuuden ja suostuvat ottamaan vastaan naisen kiukun tai valtapelin? Eikö miehellä ole oikeutta sanoa asioista? Onko miehet niin laiskoja ottamaan vastuuta omasta elämästää, että ennemmin siedetään sitä huonoa ja väheksyvää parisuhdetta kuin otetaan vastuu ja tehdään ratkaisu parisuhteen parantamiseksi. Toki sama pätee myös huonoissa parisuhteessa eläviä naisia, miksi suostua elämään elämää, joka ei tyydytä, miksi ei uskalleta ottaa hyppyä tuntemattomaan, jos parisuhde ei vain toimi?

No, varmasti jokaisella on omat syynsä tehdä ratkaisuja oman elämänsä suhteen - lapset ja taloudellinen pärjääminen niistä varmasti suurimpina. Tarkoitukseni ei ole nyt syyllistää ketään tai sanoa, että jos kotona ei viherrä, niin kyllä siellä aidan toisella puolella se ruoho on vihreämpää. Ei - tarkoitukseni on herättää ajatuksia tasa-arvoisesta ja kunnioittavasta parisuhteesta, jossa asioista voidaan puhua niiden oikeilla nimillä rakentavasti, toista arvostavasti.

Aina puhutaan siitä, ettei toista voi muuttaa - ei voi, eikä joka tilanteessa tarvitsekaan. Monesta pienestä asiasta saa hyvän riidan aikaiseksi, vaikkapa vain siitä saako miehen työpaita roikkua käsipyyhkeiden kanssa samassa naulakossa. Mitäpä jos ensin pohditaan omaa suhtautumista asiaan, onko paidan paikalla oikeasti väliä? Jos on, niin kuinka asiasta voisi sanoa - nalkuttamalla vai asiallisesti argumentoimalla?

On myös asioita, joissa puolison toimintaan on puututtava. Liiallinen työnteko, siitä aiheutuva stressi, alkoholinkäyttö, kotitöiden jakaminen - noin esimerkkinä. Ei ole reilua, että kotityöt kuormittavat vain toista osapuolta. Ei imurointien määrään tai tiskikoneen täyttöön tarvita laskuria, hommat toimivat jos kumpikin osapuoli on tilanteeseen tyytyväinen ja mikäli tyytymättömyyttä esiintyy, täytyy asiasta keskustella - eikä asettua martyyrin rooliin, tehdä ja pärjätä itse - eihän siitä miehestä nyt pyykin pesuun olisikaan. Mikäli asiat jäävät vaivaamaan, tilanne ei muutu ja niissä tilanteissa helposti lähdetään viemään asioita haluttuun suuntaan omalla tavalla ja silloin parisuhteen toinen osapuoli voi jäädä jalkoihin ja kokea arvottomuutta - vähättelyäkin.

Vaarasen mukaan naiset ovat siirtyneet puhumaan miehistään kuin miehillä olisi aivotoimintaa vähemmän kuin ameeballa. Naiset päsmäröivät, määräilevät ja alistavat miestä kodinoitoon, lapsiin, raha-asioihin tai seksiin liittyen. Mies turhautuu, sillä hänen päätäntävaltansa on viety. Miehen tehtävänä on vain vastaanottaa käskyjä, joita nainen jakelee. Mies yrittää toteuttaa puolisonsa ohjeita pilkulleen, saamatta siitä kuitenkaan kiitosta.  Nainen vaatii täydellisyyttä ja tiettyä statusta. Kodin pitää olla kodikas, mutta edeustuksellinen, miehen pitää olla hyvä ja lempeä, mutta silti hyvässä asemassa työelämässä. Paljon vaateita, jossa mies ajetaan ahtaalle.

Ei ole oikein puhua omasta puolisostaan alentavaan sävyyn, kertoa mikä asia jäi jälleen tekemättä tai mikä asia oli tehty väärin. Mies oli kyllä imuroinut, mutta eihän se ollut ymmärtänyt imuroida koiran petiä. Taas roikkui työpaidat Marimekon pyyheliinojen kanssa sulassa sovussa kylpyhuoneen seinällä ja kuinka monta kertaa siitäkin asiasta on sanottu. Kaikki pitää tehdä itse. Kuinka moni on kuullut naisten kehuvan miestään hyvin tehdystä työstä tai siitä, että mies on edes yrittänyt? Aika vähiin jäävät ne kerrat. Ja jos joku on kehdannut omaa miestään kehua, ihmetellään sitä suuresti - nyt on  nainen jäänyt tossun alle tai sitten hän on niin riippuvainen miehestään, ettei enää osaa toimia itsenäisesti minkään asian suhteen.

Tasapuolisessa parisuhteessa kumpikaan ei toimi pomona ja alista toista työläisen asemaan (jos ei kyseessä ole yhdessä sovittu roolileikki), kiitosta jaetaan tasapuolisesti ja asioista puhutaan. Parisuhdetta ei voi korvata ystävyyssuhteilla, ystävät eivät korvaa parisuhteesta saatua lämpöä tai rakkautta. Parisuhteessa eläminen pakottaa katsomaan myös peiliin ja kasvamaan niin puolisona kuin ihmisenäkin - ja näin talviöinä on kiva käpertyä sen oman rakkaan kainaloon unohtaen huolet ja murheet tai sen paidan väärässä naulakossa.

Nyt vain testataamaan oletko parisuhteen tiikerihai vai marsu

Testin mukaan kumpikaan meistä ei ole tullut marsutetuksi. Olemme onnistuneet ylläpitämään keskinäistä vetovoimaanne siten, että läheisyys ja hellyys toimivat ja seksissä on hyvä vire. Näillä eväillä uuteen viikkoon.