Uskallatko harrastaa parisuhdeseksiä?

Täällä ollaan taas pienen tauon jälkeen. Arjen ilot ja surut suhteen virallistamisesta uusioperheen teinihaasteisiin meinasi jyrätä bloginpidon yli, mutta onneksi uskollisen lukijamme Ruhtinattaren muistutus (Kiitos siitä!) toimi viimeisenä sysäyksenä ainaiselle "pitäisi kirjoittaa" -sitkuilulle.

Sama "pitäisi...." -ajattelu usein hiipii myös parisuhdeseksiin. Kaikenlaisia esteitä tulee kuin itsekseen - ensin arjen kiireitä, joiden seurauksena seksin harveneminen aiheuttaa helposti syyttelyä ja syyllistymistä. Sanotut ja sanomattomat asiat kertyy kuonaksi, joka tekee seksiin ryhtymisestä vaikeaa ja vapautumisesta seksin vietäväksi mahdotonta. Seksi muuttuu pakolliseksi velvollisuudeksi, joka toisinaan suoritetaan ja koska se ei tavan ja velvollisuuden vuoksi tehtynä tunnu juuri miltään, aiheuttaa se lisää syyttelyä ja syyllistymistä. Kierre on valmis. 

Mitä sitten lääkkeeksi?

Seksiä voi harrastaa monella tavalla. Eräässä tutkimuksessa on todettu naisten voivan saada 12 tavalla orgasmin. Toisessa tekstissä puolestaan annetaan 10 ohjetta orgasmin metsästykseen. Kolmas tutkimus puolestaan paljastaa uuden tavan ajatella mullistavan seksielämän. On siis varaa valita mitä ohjeita ja neuvoja lähtee toteuttamaan kun pääsee puolison kanssa kahden – vai onko kahden pääseminenkään enää tarpeen?

Rosa Meriläinen kirjoitti kiireen vaikuttavan ihmisten seksikäyttäytymiseen. Kiire suorittaa, kiire hoitaa velvollisuudet, kiire tehdä töitä, kiire harrastaa, kiire olla. Aikaa rentoutumiselle ja rauhalliselle yhteiselolle ei tunnu juurikaan löytyvän kaiken kiireen keskeltä. Miten sitten kaiken suorittamisen ja ulkoisten paineiden keskellä riittää aikaa opetella kaikki 12 tapaa saada orgasmi tai aikaa seurata 10 ohjetta orgasmin saavuttamiseksi. Miten lähteä luomaan uusia ajattelumalleja makuuhuoneen puolelle seksielämän virkistämiseksi?

Rosan sanoin maailmassa pitäisi olla enemmän seksiä. Kuten Rosakin kolumnissaan toteaa, voi keski-ikäistyvän naisen (miksei miehenkin), olla vaikea hyväksyä kehonsa muutoksia - tulee tunne, ettei kelpaa kumppanilleen, eikä enää rohkene riisuuntua kumppanin nähden valojen loisteessa. Tästä sain taas mainion esimerkin, kun eräs nainen kertoi miehensä arvostelevan hänen painonnousuaan ja haukkuvan läskiperseeksi – nainen ei todellakaan ollut ylipainoinen tai läskiperse ja mitä sitten vaikka ikääntyminen toisikin vyötärölle ylimääräisiä makkaroita tai selluliittikuhmuja takamukseen. Onko toisella oikeus arvostella toisen ulkonäköä? Samalla kun arvostelee ulkonäköä, tulee lannistaneeksi toisen seksuaalisuudenkin - itsetunnosta nyt puhumattakaan!

Seksi on iloinen asia, eikä siihen pitäisi liittyä paineita ulkonäöstä, koosta tai kyvyistä. Seksistä tulisi kyetä nauttimaan täysillä ja vastavuoroisesti. Seksin on mm. todettu parantavan stressiä ja ärtymystä, tautiriski pienenee, haluttomuus vähenee ja seksi lähentää pareja. Toki jos seksiä harrastaa paljon, voivat seksiunet vähentyä.

Auttaako maiseman vaihto?

Yhtenä poimintana parisuhde- ja seksikirjoituksista voitaneen nostaa esiin naisten hurjimmat seksikokemukset. Tutkimus on suoritettu toukokuussa ja tutkimukseen osallistui vajaa 800 suomalaista naista. Tutkimuksessa kävi ilmi, että suomalainen nainen haluaa hyvin tavallista seksiä. Suurimmalle osalle naisista riittää 15–30 minuutin suoritus ja vain viidennes tutkimukseen osallistuneista oli kokeillut ruoskaleikkejä, suurinta osaa se ei edes kiinnostanut. Toki seikkailunhaluisiakin naisia löytyi. Oli kokeiltu seksiä työpaikalla, luonnossa, erilaisissa kulkuneuvoissa, erilaisissa kokoonpanoissa. Oli kokeiltu seksiä varattujen miesten kanssa, naisten kanssa, kolmen tai useamman ihmisen kimpassa ja jopa hyvinkin julkisesti. 

Mikä mahtaa olla minun rohkein seksikokemukseni? Seksi rannalla vai suihinotto kesken ajomatkan. Seksi puolisoni työpaikalla vai keskellä lumihankia? Vaikea valinta, seksiä on tullut harrastetuksi halujen ja tilanteiden mukaan, ei siksi, että pääsisin kertomaan kuinka upealta tuntuu pieni kiinnijäämisen pelko tai yllätetyksi tuleminen.

Villiä parisuhdeseksiä

Seksi kuuluu parisuhteeseen. Villeimmät, vapautuneimmat ja hurjimmat fantasiat pitäisi pystyä toteuttamaan sen oman puolison kanssa, eikä vain pystyä vaan haluta toteuttaa. Se vaatii rohkeutta heittäytyä, säännöllistä seksin ylläpitoa, jatkuvaa keskustelua ja säännöllistä kuonan poistoa eli yhteistä aikaa, jolloin molemmilla on lupa olla oma itsensä, lupa kertoa toiveensa sekä oikeus ja velvollisuus kuulla kumppanin toiveet. Se edellyttää kypsyyttä hyväksyä itsensä ja myös toinen sellaisena kun on ja ennen kaikkea aloittamista - ensimmäisen askeleen ottamista silloin kun edellä mainitut asiat ovat unohtuneet arjen kiireisiin. 

Seksi lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta ja läheisyyttä sekä synnyttää rakkautta. Vai meneekö asia toisin päin - pitääkö ensin rakastua, ennen kuin voi harrastaa seksiä? Kumpaakin osapuolta tyydyttävä seksi toimii hyvänä motivaattorina parisuhteen ylläpitämisessä. 

Rohkein seksikokemukseni onkin harrastaa parisuhdeseksiä, mikä on teidän?

Ruuhkavuodet ja seksi

Lukaisin erään miehen kirjoittaman pohdinnan arkiseksistä ja sen merkityksestä seksielämän ylläpitäjänä. Kuten tekstissä mainitaan, lehdet ovat pullollaan toinen toistaan jännittävämpiä ja kiinnostavimpia artikkeleita siitä kuinka seksiä tulisi harrastaa tai kuinka seksistä saa jännittävämpää, kiinnostavampaa ja antoisampaa. Käsi pystyyn kenellä on arjessa aikaa, halua tai jaksamista vietellä puolisoa eroottisesti hieroen tai erilaisia roolileikkejä leikkien? Ei meillä ainakaan!

Olemme aiemmin jo kirjoittaneet uusioperheen arjestamme. Neljä teiniä, joista kolme valvoo mielellään hyvinkin pitkään ja se neljäs puolestaan herää aamulla (kyllä, myös viikonloppuina!) aikaisin - hiero siinä sitten tai käytä surisevia apuvälineitä. Joku on kuulolla aina. Seksiä on kuitenkin saatava tasaisin väliajoin. Vaikea yhtälö - muttei mahdoton!

Miten sitä aikaa ja tilaa saa sitten järjestettyä? Usein työpäivän aikana viestimme toisillemme - kerromme haluistamme tai palaamme yön pimeinä tunteina suoritettuun äänettömään, mutta silti tyydyttävään seksihetkeen. Kerromme miten hyvältä toinen tuntui ja mikä erityisesti oli kiihottavaa - joka kerran näitä hetkiä kuitenkin on. Mikäs sen paremmin saa hormonit liikkeelle ja koneen käyntiin, kun haaveileminen tai suoraan sanominen mitä haluaa toiselle tehdä. Illalla sitten katsellaan TV:tä lähekkäin, kosketellaan ja suudellaan - sänkyyn päästyä on hiljaisuusseksin vuoro.

Arjessa olemme ottaneet käyttöön myös yhteiset aamusuihkut, yhteiset "lenkit" (no, pääsääntöisesti lenkille lähdetään sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta joskus on hypätty autoon ja ajettu metsätielle harrastamaan seksiä luonnon helmassa - myös talvella). Hätä keinot keksii!

Olemme myös puhumalla yrittäneet pitää yllä jännitystä sekä kiinnostusta. Yritämme vältellä itsestäänselvyyksiä. Emme myöskään pidä toista varmana nakkina, vaan liekkiä pidetään yllä mainitsemallani viestinnällä, flirttailemalla ja kiusoittelemalla. Näitä asioita arkeen mahtuu aina.
Jotkut ruuhkavuosia elävät parit aikatauluttavat seksihetket kalentereihin. Se voi olla järkevää, jos seksille ei löydy muuten aikaa. Tähän meillä ei ole vielä ollut tarvetta - vaikka välillä yhteiset hetket tuntuvatkin olevan kortilla.

Flirttailu pitää oikeaa virettä yllä. Ohimennen takamukselle läpsäisyt, niskan hipaisu, katseet lasten päiden yli - mikäs sen parempi tapa huomioida toista ja kertoa sanattomasti, että välittää ja haluaa. Flirttailemalla esileikki saattaa kestää koko päivän, eikä sänkyyn pääsemistä malttaisi odottaa. Mikäli pienet huomionosoitukset jäävät, voi seksikin muuttua velvollisuudeksi ja kaikki tietävät kuinka velvollisuudesta hoidetuille asioille tuppaa käymään.

Arjessa seksistä saattaa helposti tulla myös vallankäytön väline. Kyllä meilläkin riidellään ja mökötetään. Puolison tekemiset tai tekemättä jättämiset saattavat ärsyttää ja kun ei riidelläkään voi kovaäänisesti, jatkuvat riidat helposti makuuhuoneen puolella. Itselleni riitely aiheuttaa kireyttä, jolloin puolison kainaloon on vaikea kierähtää ja koskettaminen jää pois. Tällöin myöskään seksi ei tunnu luontevalta. Ennen kuin hellyys ja läheisyys voidaan palauttaa, on ongelmat selviteltävä. No, nyt turha jeesustelu syrjään ja voin ihan rehellisesti kertoa, ettei ongelmien ratkaisukykyni ole päätä huimaava. Mutta mikäli asioita ei saada puhuttua, on turha kuvitellakaan seksiä tai edes seksiin viittaavia asioita tapahtuvan sängyssämme.

Summa summarum. meidän arkiseksimme siis koostuu toisen huomioimisesta, pienistä sanoista, pienistä teoista, flirttailusta, toisen kiusaamisesta ja huumorista. Arkiseksi lähtee liikkeelle vihjailuista, läheisyydestä ja toisen huomioimisesta. Sänkyyn saakka päästyämme asento saattaa vaihdella, mutta täysillä ei voi päästellä lasten takia. No, uusioperhekuviossa meille sattuu niitä "vapaapäiviä", jolloin seksiä harrastetaan sitten eri intensiteetillä - leikitään enemmän ja pidempään. Tärkeää kuitenkin on, ettei se seksi jää vain näihin harveneviin vapaapäiviin. Ja kyllä - joskus myös väsyttää ja mieluummin sitä kellahtaisi nukkumaan, mutta pienen lämmittelyn jälkeen huomaakin kroppansa olevan valmis tositoimiin - nautinnon huipun saavuttamisen jälkeen nukahtaminenkin on helpompaa!

 

Onko ihastuminen pettämistä?

Mieheni kirjoitus pettämisestä on herättänyt keskustelua pettämisestä itsessään sekä siitä, voiko hyvässä parisuhteessa elävä ihastua ulkopuoliseen henkilöön. Ihastuminen on ihana tunne – paitsi jos on parisuhteessa. Rakkaudeksi sivustolla sanotaan, että ihastuminen voi olla suhteen varoitusmerkki tai ohimenevä tunnetila. Siihen, kuinka paljon ihastus ulottuu parisuhteeseen, voi itse vaikuttaa.

Artikkelin mukaan parisuhteen ulkopuoliset ihastukset ovat hyvin tavallisia etenkin pitkissä suhteissa -  mistä varatun ihmisen ihastus sitten kertoo? Onko ihastuminen merkki epätyydyttävästä parisuhteesta vai vaan ohimenevästä ihastuksesta. Seksuaaliterapeutin mukaan merkittävintä on se, miten ihastukseen itse suhtautuu ja mitä ihastuksen kanssa lähtee tekemään.

Ihastumisen taustalla on usein tiedostamaton toive tulla rakastetuksi. Tämän voin allekirjoittaa. Kuten olen jo monta kertaa kirjoittanut, itselläni halu tulla näkyväksi naisena, halu tulla näkyväksi seksuaalisena olentona aiheutti ihastusta suhteen ulkopuoliseen ihmiseen. Itse en ihastuessani halunnut rakastua tai lähteä hakemaan uutta parisuhdetta. Näinkin voi joissakin tapauksissa olla. 

Ihastuminen on kuitenkin rakkauden ensiaskel ja mahdollistaa uuden parisuhteen alkamisen. Ihastuessani toiseen elin lapsiperheen arkea kiireineen ja murheineen. Olin aina kantanut vastuun perheen arjen pyörittämisestä, lasten hyvinvoinnista sekä asioiden sujumisesta. Tässä arjen harmaudessa uuden ihmisen osoittama kiinnostus edesauttoi ihastumista. En päästänyt ihastumista sen pidemmälle - viestejä vaihdettiin ja muutaman kerran nähtiin. Mikäli puolisoni olisi tämän tiennyt, olisi suhteen elvyttäminen ollut haastavaa.

Ihastuessani toiseen ihmiseen mietin myös syitä ihastumiselle. Itselläni se oli klassisesti tyydyttävän parisuhteen puuttuminen ja sen myötä syntynyt seksuaalinen turhautuminen. Ihastumista edesauttoi myös yksinäisyyden ja pettymyksen tunteet. Vaikka elin parisuhteessa, tunsin olevani yksin. Emme keskustelleet, emme jakaneet arkeamme - sängystä puhumattakaan. 

Saatoin kaivata myös muutosta harmaaseen arkeen ja romanttisissa kuvitelmissa ajattelin ihastukseni sen muutoksen tuovan. Ihastumiseni toiseen ihmiseen oli ohimenevä ja merkityksetön asia, johon ei liittynyt suurta tunnelatausta, mutta joka paljastuessaan olisi rikkonut senkin vähän, mitä jäljellä oli. Parisuhteessa eläessä ihastumisen tunnetta varjostaa myös syyllisyys ja häpeä. Näin myös minulla.

Minulla ei ollut rohkeutta kertoa ihastuksesta silloisessa puolisolleni vaikka asian esiin tuominen olisi voinut auttaa parisuhdetta syövien asioiden selvittämisessä. Kykenin tuolloin kuitenkin valitsemaan elämän, johon olin sitoutunut, enkä antanut romanttisten kuvitelmien särkeä liittoani. 

Tutkimusten mukaan en ole ollut yksin ihastumisen tunteen kanssa. Suhdesopan gallupin mukaan jopa 70 prosenttia myöntää ihastuneensa parisuhteessa ollessaan toiseen ihmiseen - jotkut jopa useamman kerran. Arkiseksi muuttunut parisuhde ei antanut riittävästi elämyksiä ja sitä jännityksen tunnetta, jota ihastunut ihminen kokee. Ihastuminen on luonnollista. Maailmassa on lukemattomia ihastuttavia ihmisiä. Elämässäni on ollut jaksoja, jolloin kaipasin helpotusta tai muutosta elämääni. Ihastus oli merkki siitä.

Jokainen johonkuhun ihastunut tietää kuinka ihanaa on saada viestejä ihastuksen kohteelta, vihjailla - tuntea, että joku on kiinnostunut juuri sinusta kaikkine virheinesi ja puutteinesi. Olla jakamattoman huomion keskipisteenä. Tämän tunteen olen saanut kokea vielä uudelleen, tällä kertaa niin, ettei ihastumista ole tarvinnut kieltää ja tunteen on voinut antaa kehittyä rakkaudeksi.

Ihastuminen on siis mielestäni merkki siitä, että parisuhteesta puuttuu jotain - joko kokonaan alun perinkin tai sitten tilapäisesti.

Joskus vaihtamalla paranee ja ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella. Nykyisin viestit kulkevat aina erossa olessamme, jopa työpäiväivän aikana. Viestien sisältö on muuttunut pikkutuhmasta tuhmaan. Viesteissä voi olla kanakeiton resepti tai kuvaus siitä millaista seksiä illalla harrastetaan. Olemme myös tehneet sopimuksen puhumisesta - arkea ei päästetä parisuhteen väliin. Arjessaan tulee olla hetkiä kahdenkeskiselle ajalle, kosketukselle, toisen huomioimiselle. On ihanaa ihastua parisuhteessa omaan puolisoon - päivittäin.

Miesten ja naisten pyhä kolminaisuus

Viime viikot on kohistu siitä, kuinka naiset ovat ajaneet miehet tiukille vaatimalla tasa-arvoa, joka ei kuitenkaan ole mieslähtökohdasta käsin tasaarvoista toimintaa vaan miehen alasajamista, mollaamista ja parjaamista. Miehen rooli perheissä ja parisuhteissa on koirankin arvoa alhaisempi. Väestöliiton parisuhdekeskuksen johtaja Heli Vaaranen kirjoitti naisen ja miehen etääntyneet parisuhteessa ja nainen korvaa miehen ystävillään. Vaarasen mukaan miestä kohdellaan välttämättömänä pahana ja mies tulee naisen tärkeysjärjestyksessä viimeisten joukossa.

Ovatko naisten asenteet muuttuneet vuosien saatossa miestä väheksyviksi? Onko mies välttämätön paha, jonka likasukkia tulee sietää tai jonka turhanpäiväiset naulat ja vasarat täyttävät kaappitilan naisen liinavaatevarastoilta? On totta, että naiset ovat tietoisia itsestään. On totta, että nykynaiset kokevat tarvetta selviytyä arjen haasteista omillaan ja on totta, että nainen pitää mielellään ohjakset hallussaan. Onko naisen itsenäisyys ja halu päättää asioista sitten asettanut miehen roolin kyseenlaiaseksi?

Mielestäni keskustelussa on annettu miehelle uhrin rooli. Mies on joutunut jättämään oman miehisyytensä ja siirtymään naisen oikeuksien edessä helvettiäkin alemmalle tasolle. Miksi miehet sitten sietävät kaiken kurjuuden ja suostuvat ottamaan vastaan naisen kiukun tai valtapelin? Eikö miehellä ole oikeutta sanoa asioista? Onko miehet niin laiskoja ottamaan vastuuta omasta elämästää, että ennemmin siedetään sitä huonoa ja väheksyvää parisuhdetta kuin otetaan vastuu ja tehdään ratkaisu parisuhteen parantamiseksi. Toki sama pätee myös huonoissa parisuhteessa eläviä naisia, miksi suostua elämään elämää, joka ei tyydytä, miksi ei uskalleta ottaa hyppyä tuntemattomaan, jos parisuhde ei vain toimi?

No, varmasti jokaisella on omat syynsä tehdä ratkaisuja oman elämänsä suhteen - lapset ja taloudellinen pärjääminen niistä varmasti suurimpina. Tarkoitukseni ei ole nyt syyllistää ketään tai sanoa, että jos kotona ei viherrä, niin kyllä siellä aidan toisella puolella se ruoho on vihreämpää. Ei - tarkoitukseni on herättää ajatuksia tasa-arvoisesta ja kunnioittavasta parisuhteesta, jossa asioista voidaan puhua niiden oikeilla nimillä rakentavasti, toista arvostavasti.

Aina puhutaan siitä, ettei toista voi muuttaa - ei voi, eikä joka tilanteessa tarvitsekaan. Monesta pienestä asiasta saa hyvän riidan aikaiseksi, vaikkapa vain siitä saako miehen työpaita roikkua käsipyyhkeiden kanssa samassa naulakossa. Mitäpä jos ensin pohditaan omaa suhtautumista asiaan, onko paidan paikalla oikeasti väliä? Jos on, niin kuinka asiasta voisi sanoa - nalkuttamalla vai asiallisesti argumentoimalla?

On myös asioita, joissa puolison toimintaan on puututtava. Liiallinen työnteko, siitä aiheutuva stressi, alkoholinkäyttö, kotitöiden jakaminen - noin esimerkkinä. Ei ole reilua, että kotityöt kuormittavat vain toista osapuolta. Ei imurointien määrään tai tiskikoneen täyttöön tarvita laskuria, hommat toimivat jos kumpikin osapuoli on tilanteeseen tyytyväinen ja mikäli tyytymättömyyttä esiintyy, täytyy asiasta keskustella - eikä asettua martyyrin rooliin, tehdä ja pärjätä itse - eihän siitä miehestä nyt pyykin pesuun olisikaan. Mikäli asiat jäävät vaivaamaan, tilanne ei muutu ja niissä tilanteissa helposti lähdetään viemään asioita haluttuun suuntaan omalla tavalla ja silloin parisuhteen toinen osapuoli voi jäädä jalkoihin ja kokea arvottomuutta - vähättelyäkin.

Vaarasen mukaan naiset ovat siirtyneet puhumaan miehistään kuin miehillä olisi aivotoimintaa vähemmän kuin ameeballa. Naiset päsmäröivät, määräilevät ja alistavat miestä kodinoitoon, lapsiin, raha-asioihin tai seksiin liittyen. Mies turhautuu, sillä hänen päätäntävaltansa on viety. Miehen tehtävänä on vain vastaanottaa käskyjä, joita nainen jakelee. Mies yrittää toteuttaa puolisonsa ohjeita pilkulleen, saamatta siitä kuitenkaan kiitosta.  Nainen vaatii täydellisyyttä ja tiettyä statusta. Kodin pitää olla kodikas, mutta edeustuksellinen, miehen pitää olla hyvä ja lempeä, mutta silti hyvässä asemassa työelämässä. Paljon vaateita, jossa mies ajetaan ahtaalle.

Ei ole oikein puhua omasta puolisostaan alentavaan sävyyn, kertoa mikä asia jäi jälleen tekemättä tai mikä asia oli tehty väärin. Mies oli kyllä imuroinut, mutta eihän se ollut ymmärtänyt imuroida koiran petiä. Taas roikkui työpaidat Marimekon pyyheliinojen kanssa sulassa sovussa kylpyhuoneen seinällä ja kuinka monta kertaa siitäkin asiasta on sanottu. Kaikki pitää tehdä itse. Kuinka moni on kuullut naisten kehuvan miestään hyvin tehdystä työstä tai siitä, että mies on edes yrittänyt? Aika vähiin jäävät ne kerrat. Ja jos joku on kehdannut omaa miestään kehua, ihmetellään sitä suuresti - nyt on  nainen jäänyt tossun alle tai sitten hän on niin riippuvainen miehestään, ettei enää osaa toimia itsenäisesti minkään asian suhteen.

Tasapuolisessa parisuhteessa kumpikaan ei toimi pomona ja alista toista työläisen asemaan (jos ei kyseessä ole yhdessä sovittu roolileikki), kiitosta jaetaan tasapuolisesti ja asioista puhutaan. Parisuhdetta ei voi korvata ystävyyssuhteilla, ystävät eivät korvaa parisuhteesta saatua lämpöä tai rakkautta. Parisuhteessa eläminen pakottaa katsomaan myös peiliin ja kasvamaan niin puolisona kuin ihmisenäkin - ja näin talviöinä on kiva käpertyä sen oman rakkaan kainaloon unohtaen huolet ja murheet tai sen paidan väärässä naulakossa.

Nyt vain testataamaan oletko parisuhteen tiikerihai vai marsu

Testin mukaan kumpikaan meistä ei ole tullut marsutetuksi. Olemme onnistuneet ylläpitämään keskinäistä vetovoimaanne siten, että läheisyys ja hellyys toimivat ja seksissä on hyvä vire. Näillä eväillä uuteen viikkoon.

1000 ja yhdenyön tarinoita - miehen näkökulma

Mikä on oikea määrä seksiä parisuhteessa?
Tämä tuntuu olevan ikuisuuskysymys, joka säännöllisesti nousee keskusteluun. Syynä lienee tyytymättömyys seksin määrään tai laatuun. Vaikka stereotyppisesti edelleen keskusteluissa tuntuu olevan asetelmana se, että nainen antaa ja mies saa, on kyselyitä, artikkeleita ja tutkimuksia seuraamalla havaittavissa, että seksin sopivä määrä ja halujen kohtaamattomuus on molempien sukupuolien mielen päällä tasapuolisesti.

Jokainen aikuisikään ehtinyt (ja moni teinikin jo varmasti) on miettinyt ainakin joskus näitä kysymyksiä:

• Onko oma tai kumppanin haluttomuus tai aktiivisuus seksin suhteen normaalia?
• Pitäisiko minun saada tai antaa seksiä useammin?
• Miksi haluan / kumppanini haluaa masturboida, mutta seksi ei kiinnosta - ainakaan sen oman kumppanin kanssa?
• Pitäisikö seksiin suostua silloin kun kumppani tahtoo, jos ei itseä huvita?

Asiantuntijoiden vastaukset aihetta käsittelevissä artikkeleissa ja keskusteluissa ovat samankaltaisia. Heidän mukaan oikea määrä seksiä on se, minkä parisuhteen osapuolet kokevat itselleen sopiviksi. Helppo ja yksinkertainen vastaus, jolla jokainen lukija saa synninpäästön.

Mielestäni itseään ei kannata seksin suhteen päästää niin helpolla, että tyytyy osaansa vähäseksisessä elämässä vaikka ei suoranaisesti kokisikaan sitä ongelmaksi. Tutkitusti seksi lisää onnellisuutta ja siksi sitä kannattaa harrastaa mahdollisimman paljon. Jos et ole aseksuaali tai sinulla ei ole seksin harrastamista rajoittavaa sairautta tai vammaa ja silti sanot, ettei seksi ole tärkeää tai että kerran kuussa riittää hyvin, et vain ole vaivautunut harjoittelemaan kumppanisi kanssa yhteistä seksiä sille tasolle, että siitä tulee teidän yhteinen tärkeä ja rakas harrastus.

Kyllä - kyse on harjoittelusta. Jos seksi on hyvää ja tunne vahva kumppania kohtaan, on seksin haluaminen automaattinen seuraus. Mitä paremmalta tuntuu, sitä enemmän sitä haluaa.

Olen nykyisen puolisoni kanssa harrastanut seksiä yli 1000 kertaa. Päivän luku taitaa olla n. 1040. Koska parisuhteemme on kestänyt vajaat tuhat päivää, tarkoittaa se keskimäärin yli kerta /pvä seksiä yli 2,5 vuoden ajan. Luulisi jo kyllästyvän ja näin useimmissa parisuhteissa varmasti käykin, niin myös omalla kohdalla on aiemmin käynyt, mutta ei tällä kertaa. Nyt seksi paranee kerta kerralta ja tuolla harjoitusmäärällä se on jo niin loistavaa, että sitä haluaa jatkossakin päivittäin.

Miksi sitten toisissa suhteissa seksin toistaminen oman kumppanin kanssa saa aikaan vain kyllästymistä - kuin joutuisi syömään samaa makaronilaatikkoa päivästä toiseen ja toisissa toistolla saadaan aikaan kasvava halu saada lisää? Kysymys on harjoittelun laadusta. Pelkkä toisto ei riitä vaan harjoittelussa pitää olla laatua. Kokeilemalla, kysymällä ja kiinnostumalla kumppanin reaktoista löytyy koko ajan uusia ulottuvuuksia. Olen tehnyt yli 1000 tutkimusmatkaa naiseni vartaloon ja korvien väliin (ja hän minun) ja säännöllisesti sieltä löytyy jotain uutta. Onnistuin tuottamaan hänelle ensimmäisen orgasmin vasta muutaman kymmenen kerran jälkeen, kun hän rohkaistui kertomaan, että klitorista pitäisi hyväillä. Olin aiemmissa suhteissa tottunut emätinorgasmeihin, joita nykyinen puolisoni taas ei ollut koskaan aiemmin kokenut. Harjoituksen, kokeilujen ja keskustelujen kautta ensimmäinen emätinorgasmikin tuli sitten joskus 100-200 kerran välillä ja ensimmäinen ejakulaatio, jonka saamista puolisoni piti lähinnä urbaanina kaupunkilegendana, tuli joskus 300 kerran jälkeen. Uusia asentoja ja niiden variaatioita löytyy jatkuvasti. Yksi nykyisistä suosikkiasennoistamme löytyi jossain 900 kerran kohdalla. Nännejä hyväilemällä saavutettu orgasmi oli jo kerran lähellä, mutta jäi odottamaan tulevia harjoituskertoja.

Seksikalenteriamme voisikin kutsua yhtä hyvin harjoituspäiväkirjaksi. Niin kuin kaikessa muussakin harjoittelussa, tulee myös seksin harjoittelussa vastoinkäymisiä ja kausia jolloin ei kehitys ole niin nopeaa. Olemme kokeilleet asentoja, joissa paikat puutuvat ennen kuin alkaa tuntua hyvältä, on sattunut lukuisia tilanteita joissa kiihotus on muuttunut nauruksi ja ainoa aikaan saatu erite on ollut hiki. Mutta mitä sitten - ei se ole niin vakavaa. Jos joku ei onnistu tai ei tunnu kivalta niin sitten vaan uutta kokeilemaan.

Oman kokemukseni mukaan avainasemassa toistuvan parisuhdeseksin haluamiselle on toisen nautinnon etusijalle laittaminen. Tietenkin vain silloin kun se on molemminpuolista, eli molemmat antamisen halun lisäksi aidosti kokevat, että toinen haluaa tehdä minulle hyvää. Jos seksi on vain omasta tarpeesta lähtevää tyydyttämistä, alkaa se yksi ja sama varmasti maistua puulta ja siinä kohtaa vaivattomampaa on katsella pornoa netistä tai käyttää mielikuvitusta ja saada sitä kautta edes visuaalista vaihtelua. Mutta jos molemmilla etusijalla on halu tyydyttää oma kumppani, johtaa se jatkuvaan opetteluun ja aina vain uusiin ulottuvuuksiin. Ihmisen ja varsinkin naisen keho ja mieli ja etenkin niiden yhteispeli on niin monimutkainen instrumentti, että sen soittamisen opetteluun ei ihmisikä riitä, siksi se tuottaa jatkuvasti uusia elämyksiä.

Ja mikäs sen hauskempaa kun seksiä harrastamalla kehittää mielen ja ruumiin kuntoa sekä parisuhdetta. Ihan varmaa on, että jos parisuhteessa molemmat haluavat tuottaa toiselle seksuaalista mielihyvää päivittäin, heijastuu se myös molemminpuoliseen huomioimiseen kaikilla muillakin elämän osa-alueilla imuroinnista alkaen.

Seksi parisuhteessa ei ole palkinto siitä, että mies hoiti imuroinnin tai nainen antoi miehen katsoa mäkihyppyä rauhassa ja toi vielä oluen. Päinvastoin, toisen huomioiminen arjessa, yhteisten arjen asioiden tasapuolinen jakaminen ja arvostus on seurausta siitä, että seksissä, tuossa romanttisen rakkauden pyhimmässä ja intiimeimässä ilmentymässä, haluaa aidosti antaa toiselle kaikkensa.

Naisen kanssa

Välillä saan kuulla puolisoltani kuinka epääloginen tai -johdonmukainen olen, miten en ymmärrä miehen ajatuksen juoksua tai teen asioista liian monimutkaisia ajattelemalla liian tunnepitoisesti - puhdasta järkeä peliin ja mutkat suoriksi!

Millaista sitten elämä naisena on? Miesten mielestä naiset saavat olla luvalla höpsöjä, kun taas mieheltä vaaditaan osaamista ja tietoa. Miesten mielestä myös naisten saama orgasmi on parempi kuin miesten - no, miten tästä voisi olla erimieltä, jos nainen voi saada useita orgasmeja yhdynnän aikana miehen yhtä vastaan. Jotkut miehet ovat kaipailleet itselleen myös rintoja, haluaisivat raukat kokeilla miltä ne rinnat tuntuisi omistaa. No, kokeilepa pitää rintoja ahdettuna liiveihin tai urheillessa, jolloin ne hölskyvät puolelta toiselle ja ylhäältä alas - siis niillä, joilla rinnat on.

Mikä on sitten naisellista ja mikä tekee naisesta naisen? Ne rinnat ja höpsähtänyt ajatusmaailmako? Mielestäni naisen tunnusmerkkeja on loistava organisointikyky, kyky pitää kaikki langat käsissä, löytää kadonneet tavarat ja keksiä ratkaisuja päivittäisiin pulmiin, joita perheen muiden jäsenten eteen sattuu tulemaan. Silloin on turha valittaa keinoista, joilla näihin ratkaisuihin päädytään - kaikki keinot ovat sallittuja ja koiran pureskeleman seinän voi paikata kaurapuurolla tai naulan vetää seinästä hampaillaan.

Ysätäväpiirissäni on paljon naisia, jotka käyvät töissä, pitävät kodin järjestyksessä, hoitavat lasten harrastukset ja siihen vielä lemmikkieläimetkin - miehestä puhumattakaan. Aina löytyy aikaa kaikille. Jos nainen nyt joskus kurtistaa kulmiaan miehen ilmoittaessa firman juhlista tai poikien lätkäillasta tai jos joskus tulee sanottua siitä hammastahnatuubin puristamisesta tai vessan renkaan alaslaittamisesta, ei siitä kannata ottaa itseensä. Se on vain rakkautta - miehen huomioimista ja miehestä huolehtimista.

Joskus harvoin kun nainen lähtee tuulettumaan tyttökavereidensa kanssa ja mies jää valmistamaan ruokaa lapsille, joutuu nainen pitämään ohjia käsissään puhelimitse. Turha miehen on loukkaantua niistä viesteissä, jossa neuvotaan kuinka hellan saa päälle tai mihin asteeseen pizza laitetaan uuniin - ja muistaahan mies ennen uuninlämmittämistä ottaa Hackmanin perintöpaistinpannut pois uunista, jottei kahvat sula ja teflon mene pilalle. Ja ruoan jälkeen tulee pöydän pinnan kiiltää - vahaa löytyy keittiön kaapista, siitä teräkselle tarkoitetun pesuaineen vierestä.

Lasten yöpuvut löytyvät tyynyn alta ja iltasaduksi luetaan sivulta 105 eteen päin - ei kuitenkaan liian pitkälle, jotta uniaika ei mene ohi ja nukahtaminen veny. Missään nimessä lapsille ei saa syöttää karkkia tai antaa sokeripitoisia mehuja, limuista puhumattakaan, eikä lapset saa katsoa illan elokuvaa Tv:stä. Tietokone ja pelikone tulee sulkea hyvissä ajoin ja miehen tulee myös huolehtia, ettei ruutuaikaa tule liikaa.

Mitä naiset sitten puhuvat tyttöjenillassa? No, tietysti miehistään - kuinka pentti heitti maitopurkin sekajätteisiin, eikä huuhtonut lautastaan ennen tiskikoneeseen laittoa. Ja entäs sitten ne vaatteet, joita roikkuu joka tuolin selkämyksellä ja oven rivassa - mihis se raukka joutuisi, jos ei olisi naista pitämässä huolta. Eivätkä lapsetkaan selviäisi koulunkäynnistä, jos nainen ei olisi lukemassa kokeisiin tai auttamassa läksyissä, huolehtimassa että liikuntapussi on mukana - ei pena osaa sitä(kään) pakata.

Nainen myös kertoo ystävilleen kuinka pena olisi käskenyt häntä pukeutumaan sinisiin farkkuihin ja ruskeisiin saappaisiin mustien housujen ja saappaiden sijaan. Toki mies raukalta pitää kysyä neuvoa kiperiin vaatepulmiin, mutta eihän se todellisuudessa ymmärrä naisten vaatetuksen päälle mitään, miten lie aikoinaan matkaan tarttuneenkin.

Onko naisen elämä sittenkään vain ohjeiden antamista ja perheen pyörittämistä? Itselläni on kahdenlaista kokemusta naisena olemisesta arjessa. Aiemmassa suhteessa pidin kiinni kaikista ohjaksista, mikään ei onnistunut, mikäli en sitä itse hoitanut - sain tehdä kaiken, huolehtia kaikesta ja pikkuhiljaa päättää myös kaikesta. Nykyisin tilanne on toinen, kotityöt ja vastuu jaetaan - se hoitaa, joka ehtii ja jos kumpikaan ei ehdi, tehdään asiat myöhemmin. Mielestäni parisuhteen ja perheen arjen pyörittämisen summa on naisella vakio. Jos perheen arkirutiinit jäävät kokonaan tai suurimmalta osin naiselle, niin ei voi odottaa, että nainen vielä jaksaisi huolehtia parisuhteesta. Asiat eivät jää hoitamatta - kyllä nainen ne hoitaa, mutta miehen tuki arjessa voi olla hyvinkin merkittävässä roolissa ajatellen parisuhteen tilaa. Nyt ei ole tarkoitus kaataa haluttomuutta tai parisuhteen ongelmia miehen niskaan, kummallakin on vastuunsa. Mutta miehen tuki ja turva sekä naisen mahdollisuus käyttäytyä välillä höpsösti arjen keskellä, lisää myös miehen arjen mukavuutta.

Olen huomannut, ettei se ole tärkeää mistä kohtaa sitä hammastahnaa puristetaan tai kuka sen pöydän pyyhkii - tärkeintä on kuitenkin yhdessä tekeminen ja oleminen! Tärkeää on  myös toisen huomioiminen, vastuun jakaminen ja toisen kunnioittaminen. Ei meitä naisia niin vaikea ole ymmärtää - kunhan vain asiat sujuvat naisen näyttämän suunnan mukaan.

Mitä orgasmiin tulee, voitte olla ylpeitä itsestänne, jos naisenne saavuttaa onnenhuipun monta kertaa - mikäpäs sen antoisampaa, kuin saada naisenne vaikeroimaan ja kiemurtelemaan kosketuksenne voimasta. Ja miehet, turha kadehtia - kyllä ne naisen rinnat kuuluvat vähän myös teillekin, tosin vieraan naisen rintojen koskettelusta kannattaa sopia oman ja vieraan naisen kanssa, jottei tule turhaa sanomista.

Jalkojen välistä - vuosi 2015

Vuosi 2016 vaihtui juuri. Raketit paukkuvat ja joillakin hilpeä nousuhumala on kääntymässä jo laskusuuntaan. Itse istun kotisohvalla yhdessä puolisoni kanssa, nauttien suklaasta ja läheisyydestä. Miltä eletty vuosi 2015 on näyttänyt kohdallamme? Helppoa ei aina ole ollut -haasteita ja vastoinkäymisiä on mahtunut vuoteemme, mutta myös rakkautta, läheisyyttä ja intohimoa.

Ajattelin jakaa vuotemme tarkastelun neljään osaan - perhe, lapset, parisuhde ja seksi. Jokaisella osa-alueella on otettu askeleita niin eteen kuin taaksekin, mutta niin kai elämässä yleensä on tapana tehdä. Meillä on kuitenkin ollut toisemme, josta olemme ammentaneet voimaa niin huonoina kuin hyvinä hetkinä.

Perhe:

Päätimme vuosi sitten joulukuussa kantaa omaisuutemme saman katon alle ja yhdistää kaksi hajonnutta perhettä yhdeksi uudeksi. Tiesimme, että taustat huomioon ottaen tämä ei tulisi olemaan helppoa. Kodin sääntöjä on yritetty rakentaa niin, että jokainen teini kokisi yhdenvertaisuutta. Aina ei ole ollut helppoa, sillä sääntöjä on jouduttu venyttämään teinien erilaisten tarpeiden vuoksi - tätä ei ole ollut helppoa selittää ja perustella muille ilman, että teinin yksityisyyttä jaetaan kaikille.

Uusioperheen vanhempina olemme joutuneet pohtimaan omaa roolia äitinä ja isänä. Olemme sopineet, ettei perheessämme ole puolikkaita vanhempia vaan kokonaisia aikuisia, jotka sanovat viimeisen sanan aikuisen oikeudella. Olen kuullut, etten ole mikään äiti tai edes oikeutettu ohjeistamaan puolisoni lasta - tätä mieltä on ollut siis teini, ei puolisoni. Voitte arvata, että välillä on väsyttänyt ja on tehnyt mieli heittää ne kuuluisat työmiehen rukkaset naulaan.

Tapamme kasvattaa on erilainen ja olemme yön pimeinä tunteina käyneet keskusteluja kuinka olisimme itse toimineet tilanteessa, johon toinen meistä on joutunut ja toinen tarkkaillut sivusta. Onneksi omaamme samanlaiset arvolähtökohdat, jolloin ymmärrämme toistemme näkökulmaa vaikka tapamme toimia onkin jossakin suhteessa erilainen. 

Lapset:

Vuoden aikana kaikki neljä lastamme ovat saavuttaneet jonkintasoisen teini-iän - joillakin mielialan vaihtelut ovat olleet rajuja, joillakin teini-leenan elämä on pysynyt paremmin aisoissa. On itketty, riidelty, heitetty tavaroita ja isketty jopa muutama reikä seinään, kun asiat eivät ole sujuneet oman mielen mukaan.

Hormonit ovat nostaneet esiin myös seksuaalisuuden ja seurustelun - ensimmäiset fritsut ovat ilmaantuneet koristamaan teinien kauloja. Koulu, kaverit, harrastukset sekä uusioperhe- kuvio on mietityttänyt jokaista ja olemme joutuneet käymään vakavia keskusteluja siitä, mitä kukakin haluaa ja toivoo. 

Parhaita hetkiä ovat olleet hetket, jolloin olemme kaikki mahtuneet saman pöydän ääreen joko syömään tai pelaamaan pelejä. Olemme onnistuneet rakentamaan suhdetta toistemme lapsiin - tosin siinä riittää vielä tekemistä ensi vuodellekin.

Parisuhde:

Parisuhteemme alusta saakka olemme päättäneet pitää suhteestamme huolta, puhua asioista ja riidellä rakentavasti. Usein olemme tässä onnistuneet, mutta parannettavaa vielä jää. Parasta suhteessamme on nauru, huumori, huolenpito. Mitä enemmän nauramme, sen helpompaa on ollut kohdata myös vaikeuksia. Olen todennut menneen vuoden aikana useaan otteeseen, että ainoat haasteet suhteessamme ovat liittyneet jollakin tavalla lapsiin tai perheeseen. Toistemme kanssa olemme pärjänneet hyvin ja vaikka erimielisyyksiä on ollut, eikä tapamme kohdata vaikeuksia olekaan samanlainen, olemme selvinneet hankaluuksista voittajina. 

Uusioperheen arki ja eletty elämä, suhtautuminen toistemme menneisyyteen sekä ex-puolisoihin ovat tuoneet keskusteluihin särmää, mutta samalla opettaneet suhtautumaan avoimin mielin tulevaisuuteen. 

Seksi:

Seksin saralla taka-askeleita ei ole tullut. Seksikalenterimme on täyttynyt tasaiseen tahtiin ja olemme oppineet vuoden aikana nauttimaan toisistamme uudellakin tavalla. Kumpikin meistä on aina halunnut tuottaa myös toiselle nautintoa, koska tämä lisää myös omaa kykyä nauttia seksistä. Mitä enemmän olemme seksistä puhuneet, sitä paremmin olemme osanneet tyydyttää toistemme tarpeet.

Jos parisuhteessa huumorilla on ollut iso rooli, on sillä ollut rooli myös seksin saralla. Aina asiat eivät suju kuin elokuvissa. Kokeilimme joskus suuren kiihkon vallassa miten pikkuhousut repeävät esileikin yhteydessä - no, eiväthän ne revenneet ja eroottinen hetki päättyi kunnon nauruihin. 

Olemme uskaltaneet kokeilla - onnistuen ja erehtyen. Aina ei voi voittaa, mutta mitään ei myöskään saavuta, jos ei uskalla kokeilla. Seksimme on edelleen loistavaa ja luistavaa - tästä on hyvä jatkaa myös uuteen vuoteen.

Aina ei onnistu, aina ei suju - mutta ei luovuteta ensi vuonnakaan! Onnellista Uutta Vuotta 2016!

Parisuhteen kivijalka - 21 tapaa väistää suhteen karikot

Rantakallioilla maaten ja merenääniä kuunnellen, tultiin pohtineeksi myös parisuhdetta - siis jo muutama vuosi sitten. Uuden ihmisen kanssa parisuhteesta puhuminen ja peiliin katsominen tuntui helpolta. Peilistä näkyi muutakin kuin sarvet päähän kasvattanut kummajainen.

Miksi vuosia sitten alkanut, asuntolainan ja lapset sisältänyt parisuhde törmäsi torpedoihin kuten 10 000 matkustajan kanssa seilannut risteilyalus MV Wilhelm Gustloff Puolan edustalla tammikuussa 1945. Alus oli ylikuormitettu ja liikkeelle lähdettiin sota-aikana liian kevyellä suojauksella vain yhden miinanraivaajan saattamana. Tuliko isku yllätyksenä vai olisiko sen voinut välttää paremmalla valmistautumisella ja riskit huomioimalla?

Parisuhdetta voi verrata merenkäyntiin. Ylikuormitus tai epätasapainossa oleva lasti,voivat aiheuttaa tuhoisan kallistuman, karikoiden ohi pitää navigoida, torpedot ja miinat pitää havaita ajoissa ja väistää myös parisuhteessa. Parisuhteen tuhoksi voi muodostua välinpitämättömyys, arvostuksen tai läheisyyden puute, mustasukkaisuus tai seksittömyys - vakavammista ongelmista puhumattakaan. Pientä korroosiota parisuhteeseen voi nakertaa vuosien varrella myös se ainainen nalkuttaminen tai besserwisser-tyyppinen kommentointikin.

Meren äänet päässä soiden matkasimme halki Euroopan. Pitkällä ja tyhjällä tiellä oli aikaa palata pohtimaan edellisen suhteen sudenkuoppia. Vakaasti päätimme ottaa virheistä opiksi ja keskittyä toisiimme, keskustella asioista ajoissa, vaalia herkkää suhdettamme. Mies ajoi ja puhui, minä kirjoitin ja puhuin. Syntyi parisuhteen kivijalka.

Mikään uusi kansalliseepos ei satasen vauhdissa syntynyt, mutta muistilista arjen kiireisiin, synkkiin syysiltoihin, marraskuun sateisiin ja myös niihin keväisiin auringon paisteisiin, jolloin ajatus voi helpommin karata naapurin rouvan rusketusrajoihin tai talonmiehen sixpackiin.

Pohdimme kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä, mitä pitää ottaa huomioon parisuhteen ylläpitämisessä - pelkät parisuhdeviikonloput tai matkat maailman ääriin eivät riitä ylläpitämään suhdetta, jos pohja säröilee korroosion voimasta. Ei kannettu vesi kaivossa pysy tai jotain siihen suuntaan.

Mistä on sitten parisuhteen kivijalka tehty? Rakkaudesta, läheisyydestä, huomioimisesta ja suutelemisesta. Koskettelusta, ihailusta, rakastelusta, silmiin katsomisesta. Yhteisten hetkien löytämisestä, yhdessä tekemisestä, kiinnostuksesta, puhumisesta, tunteiden kertomisesta. Arvostamisesta, nauramisesta, oppimisesta, tilan antamisesta, huolehtimisesta, rehellisyydestä sekä anteeksi pyytämisestä - niistä on kivijalka tehty.

Kauniina kesäpäivänä luotiin Euroopan valtateillä muistilista - rakkaudesta toiseen, halusta selvitä tulevista pohjakosketuksista kuivin jaloin. Listalla ei ole mitään erityistä notkeutta vaativaa - jos ei halua lähteä toteuttamaan rakastelu-kohdassa Kama Sutran oppeja kannesta kanteen. Listalla ei ole mitään erityistä koulutusta vaativaa - toki puolison toiveita koskettelusta ja suutelusta on hyvä kuunnella, mutta yliopisto-opintoja nekään taidot eivät vaadi. Listalla ei ole mitään sirkustemppujen osaamista vaativaa. Korva- ja silmälääkärillä on hyvä käydä, jos kuulon heikentymistä tai katseen vääntymistä kieroon on nalkutuksen vuoksi havaittavissa.

Parisuhteen kivijalka

1.      Rakkaus - sen näyttäminen, sanominen

2.      Läheisyys - arjessa ja vapaalla

3.      Huomioimisen halu ja huomion antaminen / saaminen

4.      Suuteleminen - sen säilyttäminen

5.      Koskettelu - arjessa ja vapaalla

6.      Toisen haluaminen, ihailu - siitä kertominen

7.      Rakastelu - aika, halu tehdä toiselle hyvää, leikkimielisyys, halu kokeilla

8.      Silmiin katsominen

9.      Yhteisten hetkien löytäminen arjessa - niiden vaaliminen

10.  Yhteinen tekeminen, asioiden / tekemisen jakaminen

11.  Toisesta kiinnostuminen - aito kuunteleminen

12.  Asioista puhuminen - asiat tulee selvittää, aina!!

13.  Kaikkien tunteiden kertominen - vaikeiden ja positiivisten, joka tilanteessa

14.  Toisen arvostaminen, hyväksyminen

15.  Yhdessä nauraminen - hassuttelu, leikkiminen

16.  Jatkuva halu oppia ja kehittyä suhteessa - itsensä kehittäminen

17.  Oman tilan antaminen tarvittaessa

18.  Toisesta ja itsestä huolehtiminen - kaikissa tilanteissa

19.  Rehellisyys - asioiden, tunteiden ja ajatusten suhteen

20.  Anteeksi pyytäminen ja antaminen

21.  Tämän listan läpikäyminen yhdessä kerran kuussa varmistaen, että kaikki 20 edellistä kohtaa toteutuu arjessa.

Vaikea, vaikeampi, parisuhde

Parisuhteessa oleminen ei aina ole sitä maailman helpointa. Olen huomannut, että parisuhteemme väliin mahtuu monta erilaista asiaa, jotka helposti asettavat meidät takajaloillemme ja toisiamme vastaan. Itselläni mm. lapset aiheuttavat harmaita hiuksia ja järjen käytön vähenemistä. Valvotut yöt ja pettymykset lisäävät negatiivisuutta, joka tulee sitten purettua puolisoon – suurimmaksi osaksi syyttä.

Uusioperheen arkeen mahtuu kaikenlaista – koulunkäynti ei suju, ruoka ei maistu, lempihousut ovat taas pesussa. Itselläni on suuria vaikeuksia ymmärtää mieheni nuorimmaisen huumorintajua tai tarvetta puuttua omalla tavallaan joka asiaan – eikä se tapa ole aina kauhean mukava, vaan tapa, joka ärsyttää kaikkia muita. Mieheni taas ei ymmärrä tuskaani omien murkkujeni edesottamusten edessä. Hänestä ajattelen asioita turhan tunteellisesti vaikka järjen käyttökin olisi sallittua.

Tällä hetkellä myös sosiaalisen median käyttö puhututtaa – siis parisuhteessamme. Milloin viestit kulkevat väärään aikaa, milloin väärälle henkilölle. Olen onnistunut loukkaamaan miestäni käyttämällä puhelinta väärään aikaa ja väärässä paikassa – eli seksin jälkeen. Niin paljon kuin mielensä pahoittaakin, tulee siitä mainita. Tällä hetkellä olemme kuitenkin saaneet riidan aikaseksi siitä pienestä värisevästä laitteesta, jonka piippaukseen olen reagoinut liiankin hanakasti.

En usko, että kukaan parisuhteessa elävä, osaa kiertää kaikki karikot. Törmäyksiä tulee, ratkaisevaa kuitenkin on, miten näistä törmäyksistä selvitään. Askmen.com on koonnut yhteen yleisimpiä parisuhteen ongelmia. Poimin näistä ongelmista ne, jotka itse koen meidän parisuhteemme haasteiksi.

Kiintymyksen hiipuminen
Toisen itsestäänselvyytenä ottaminen ja huomiotta jättäminen saattaa hiipiä parisuhteeseen huomaamatta. Tästä keskustelimme tänään. Saako puoliso riittävästi arvostusta arjessa, luotanko puolisoni kykyyn tehdä asioita itsenäisesti? Parisuhdetta pitää vaalia esim. toisen huomioimisella ja yhdessä tekemisellä.

Seksielämä
Kauan seurustelleen parin seksielämässä voi olla kuivia jaksoja. Kuinka näistä selvitä toista loukkaamatta tai toisen tarpeet ohittaen? Tämä kysymys ei ole nyt ajankohtainen, mutta tuttu entisestä suhteesta. Jos kipinä on päässyt sammumaan, mistä löytää aikaa tai halua kipinän uudelleen syttymiseksi.

Mustasukkaisuus
Mustasukkaisuuden tunteiden tunteminen parisuhteessa on sallittua ja hyväksyttävää, kuten olemme aiemmin jo todenneet.  On kuitenkin eriasia miten näiden tunteiden kanssa sitten toimii. Hyvässä suhteessa pitää voida keskustella avoimesti tunteistaan, eikä kumpikaan saa ylireagoida tai syyllistää toista. helpommin sanottu kuin tehty – sanon minä.

Pettäminen
Olemme keskustelleet useaan otteeseen myös pettämisestä - mikä lasketaan pettämiseksi ja kuinka pettämiseen suhtautuu. Itselleni pettämisen hyväksyminen olisi varmasti erittäin vaikeaa, vaikka asiaa voikin käsitellä ja asiasta tulisi voida myös puhua. Mutta kuinka sitten pystyä luottamaan toiseen ihmiseen pettämisen jälkeen? Parisuhteeseen on hyvä luoda pelisäännöt  näitä tilanteita varten – toki säännötkin venyvät.

Rakkauden hiipuminen
Alkuhuuman jälkeen ihastus väljähtää, mutta rakkaudesta on saattanut tulla jo syvempää. Toinen on edelleen se elämän tärkein asia – tukipilari mihin nojata heikkoina hetkinä. Itse ainakin olen huomannut rakkauden saaneen uusia syvempiä muotoja suhteen edetessä. Välillä rakkauden tunne yllättää ja tuntuu ettei sen näyttämiseen riitä sanoja.

Takertuminen
Toiselle pitää antaa tilaa. Tätä kaipaan välillä itsekin. Kuten olen aiemmin jo todennut, kaipaan aikaa omien ajatusten koostamiseen - omassa päässä, omassa rauhassa. Tämän jälkeen olen valmis palaamaan keskusteluun ja tuomaan näkemykseni esiin ehkä rakentavammin ja puolisoani arvostaen. Tapamme käsitellä vaikeuksia on erilainen ja vaatii edelleen opettelua - kuten tämä päivä on osoittanut.

Itsenäisyyden menettäminen
Takertuvuuteen liittyen, on erittäin tärkeää löytää tasapaino yhteisen ajan ja omien kiinnostusten välillä. Kummallakin pitää olla mahdollisuus toteuttaa itseään ja tehdä asioita myös oman kiinnostuksen pohjalta. Toiveista ja tarpeista tulee keskustella avoimesti - loukkaantumatta tai ajattelematta, että toisen kössi-vuoro on itseltä pos.

Toisen perhe
No niin. Uusioperheessä tämä kohta on aikamoinen haaste. Tärkeää olisi, että kummankin perhe kunnioittaisi uutta kumppania. Vaikka kuinka yritän saada esim. lapsiani tutustumaan puolisoni lapsiin ja löytämään yhtien sävelen, on se jälleen helpommin sanottu kuin tehty. Itse en ole löytänyt ratkaisua myöskään siihen kuinka saada ex hyväksymään edes jollain tavalla nykyinen puolisoni - siis vain lasten vuoksi, muuta en toivoisi.

Parisuhde kärsii aina ajan puutteesta. Meilläkin aikaa tuntuu löytyvän Tv-ohjemien katsomiseen tai sen kännykän räpläämiseen, vaikka tärkeämpää olisi viettää aikaa puolison kanssa. Jos parisuhde ei koskaan ole ykkönen, katoaa seksi, läheisyys, keskustelut, nauru ja hulluttelu. Olen huomannut, että parisuhteen ja yhdessäolon asettaminen etusijalle lisää arkiviihtymistäkin. Parisuhteessa molempien on tehtävä asioita, jotka kannustavat yhdessäoloon - ei parane vaatia toiselta asioita, mitä itse ei ole valmis tekemään.

Minun helmasyntini on mökötys -ainoa asia minkä todella osaan. Ei ole vaikeaa loukkaantua asioista ja viettää pitkään hiljaisia hetkiä. Tämä tapa ei ole kovin aikuinen tapa kertoa, mitä parisuhteelta odottaa ja toivoo, eikä kovinkaan aikuinen tapa pitää huolta parisuhteesta tai siinä sovituista kommunikoinnin tavoista.

Parisuhde on yksi vaikeimmista suhteista ylläpitää elinvoimaisena. Joka riidan jälkeen päätän muuttaa suuntaa, lopettaa mököttämisen, puhua avoimesti tunteistaan - ehkä vielä joskus siinä onnistun.

Haluttomuuden parantaminen - mahdollista vai mahdotonta?

Nyt on katseltu haluttomuutta naisen ja miehen näkökulmasta. Keskustelupalstoja lukiessa voisi todeta, että haluttomuus on parisuhteessa aina sen toisen osapuolen syy - itsestä on vaikea vikaa löytää. Nainen ei anna, ei kiinnosta - mies ei enää halua, läheisyyttä ja huomiota ei enää tule. Joskus sitä saa säälistä ja painostamalla - no, sitten valitetaan seksin laadusta. Mihin on kadonnut se heti valmis prinsessa tai jalat alta vievä casanova?

Keskustelupalstat ovat täynnä toisiinsa kyllästyneitä pariskuntia, joiden halut ja tarpeet eivät tunnu kohtaavan. Mekin olemme pohtineet pettämistä ja miettineet mustasukkaisuutta - milloin sitten kohdataan se puoliso arjessa, kaikkine muutoksineen, kaikkine suruineen ja murheineen, kiukkuineen ja väsymyksineen?

Haluttomuus herättää myös keskustelua seksin ja tunteen yhteenkuuluvuudesta. Voiko seksiä harrastaa ilman tunnetta, ajaako seksi suorituksena saman asian kuin seksi oman puolison kanssa, jota rakastaa ja jota kohtaa tuntee elämääkin suurempia tunteita. Tästä olemme puhuneet puolisoni kanssa pettämisestä käytyjen keskustelujen yhteydessä. Mieheni mielestä seksi on vain suorite, johon kelpaa kuka tahansa - tunteita ei välttämättä tarvita. Seksi voi olla tunteettomanakin tyydyttävää ja ajaa asiansa seksinälän poistajana - mutta miehenikään ei kuitenkaan ole sitä mieltä, etteikö tunteet paranna seksihaluja ja laatua.

Itse ajattelen (olen aina ajatellut) tunteiden ja seksin kuuluvan yhteen. Olen nuoruudessani harrastanut yhdenyön juttuja, mutta samanlaista tyydytystä en ole saanut näiden satunnaisten yöliitäjien toimesta kuin mitä saan nyt. Joskus rakkauden tunne on vain niin suuri, ettei sen ilmaisemiseen riitä sanat vaan tarvitaan sitä fyysistä yhteenliittymistä.

Kerroin haluttomuudestani aikaisemmassa postauksessa. Oma haluttomuuteni johtui samoista syistä kuin niin monella muullakin. Tuli tunne, etten saanut kotona riittävästi arvostusta, läheisyyttä ja lämpöä - eipä siinä kotityöt tehtyään enää se kalsari-keijo kiinnostanut. Mitäpä asialle tein? Kuten jo aiemmin totesin, hain huomiota muualta.

Joskus tulee vastaan näitä naisia jotka antavat ymmärtää olevansa kiinnostuneita, mutta h-hetkellä ilmoittavat, ettei asia kiinnostakaan. Kertovat, että heillä ei ole ollut aikomustakaan lähteä ja heillä on rakas puoliso kotona odottamassa.

No, rakas ja rakas - puoliso kuitenkin. En osannut tehdä asialle mitään, en ottanut asiaa puheeksi, kuin vasta suhteen loppumetreillä. Maaret Kallion mukaan parisuhde ei ole onnellinen, mikäli seksielämä ei tyydytä kumpaakin. Näin se vaan menee - toinen kärsii aina. Mitä siis tehdä tilanteen parantamiseksi? Kallion tavoin ajattelen, että mikäli parisuhde ei tyydytä, niin eihän se seksikään voi olla täydellistä.

Löysin listan jossa annetaan vinkkejä haluttomuuden parantamiseksi. Postauksen alussa kirjoitin, kuinka se oma puoliso on menettänyt viehättävyytensä, muuttunut jännittävästä tavalliseksi tallaajaksi. Kuka nyt jaksaa tuntea seksuaalista vetovoimaa tuttuun ja turvalliseen maijaa tai mattiin? Puhumme usein parisuhteessa ollessamme meistä - listan mukaan on hyvä ajatella puolisoaan yksilönä, joka janoaa kosketusta, hellyyttä ja läheisyyttä. Ilman rakkautta ei seksi suju!

Toiseksi kohdaksi lista nostaa esiin kriittisyyden itseä kohtaan. Usein se oma vartalo ei täytä missimittoja tai sixpack on hautautunut elintasomakkaroiden alle. Kannattaa muistaa, ettei kukaan ole täydellinen ja vikoja maailmaan mahtuu. Mieheni on saanut minut tuntemaan oloni äärettömän haluttavaksi ja seksikkääksi, jolloin uskallan nauttia ja antautua nautinnolle - haluamaan seksiä.

Mikäli elämä tuntuu kiireiseltä ja aikataulutetulta - kuten varmasti monessa lapsiperheessä tuntuu, voi ottaa käyttöön seksiviestit. Näitä meillä on harrastettu alusta saakka. Erossa ollessamme viestit kulkevat pitkin päivää ja saavat odottamaan toisen kotiin tuloa. Ei siinä enää aikataulut kiristä, kun toista haluaa todella paljon.

Ei vain yksinkertaisesti tee mieli. No, näinkin voi olla, mutta kuten artikkelissakin pohditaan, voisiko syy olla jossakin muussa (toki haluttomuuskin on hyväksyttävää). Silloin kun itselläni tulee tuo "ei tee mieli - fiilis", on syynä enemmän tai vähemmän lapsiin liittyvien asioiden aiheuttama ahdistus. Joka kerran kun tilanne lasten kanssa aiheuttaa huolta, sulkeudun parisuhteeni ulkopuolelle, en antaudu hellittäväksi, enkä siedä kosketusta - minkäänlaista. Syy-yhteys on hyvin helppo löytää.

Viimeiseksi artikkelissa nostetaan esiin ikä. Kukaan ei ole liian vanha nauttimaan seksistä. Olen käynyt läpi jonkinlaista ikäkriisiä ja kyllä ikääntyminen sekä oman kehon muutokset luovat paineita myös makuuhuoneen puolelle. Meillä on ikäeroa jokunen vuosi - minä siis vanhempi. Ei ole aina helppo yhtälö - siis minulle!

Nostaisin esiin (jälleen kerran) keskustelun merkityksen. Asioista pitää voida puhua, pitää uskaltaa nostaa esiin mieltä askarruttavat asiat - myös seksin saralla. Pitää uskaltaa sanoa, mikäli arki kaatuu niskaan ja väsymys painaa päälle. Pitää uskaltaa rakastaa myös niinä huonoinakin päivinä!

Rakastamisessa ei ole järkeä...

....eikä kuulukaan olla, koska rakkauden järkeistäminen on mahdoton tehtävä. Kukaan ei tiedä mistä se tulee, miksi se tulee ja millä perusteella se kohdistuu juuri tiettyyn ihmiseen. Selvyyden vuoksi mainittakoon, että puhun nyt romanttisesta rakkaudesta, sellaisesta joka muuttaa kaiken vaaleanpunaiseksi ja saa aikuisen miehen kalenteroimaan koko elämänsä uusiksi löytääkseen mahdollisuuden viettää viisi minuuttia rakkaansa kanssa tai tekemään muita järjellä ajatellen täysin päättömiä asioita. Rakkaus lapsiin, vanhempiin, ystäviin, lemmikkeihin tai vaikka harrastuksiin on erilaista rakkautta. Itse asiassa olisi selkeämpää, jos nämä kaksi rakkauden eri lajia olisi nimettykin eri tavalla.

Niin hölmöltä kuin se saattaa kuulostaa, niin rakkaus on minulle kaikista kirkkaimmin konkretisoitunut riitatilanteissa. Olen työni vuoksi kokenut neuvottelija ja jopa hyvä siinä. Olen harjoitellut tunteiden hallintaa, oppinut näkemään oleellisen ja pystyn työntämään oman ylpeyteni sivuun tavoitellun lopputuloksen vuoksi. Toki koen pettymystä, vihaa, kateutta, iloa, surua, vitutusta ja väsymystä, mutta ne ja kaikki muutkin tunteet ovat hallittavissa harjoittelemalla. Ne voi järkeistää, käsitellä ja hyödyntää voimavarana silloin kun ne palvelevat tarkoitusta ja työntää ne sivuun silloin kun ne ovat haitallisia. Ei se tietenkään helppoa ole, enkä aina onnistu siinä 100 %, mutta se on harjoittelusta kiinni ja mitä enemmän sitä treenaan, sitä paremmaksi siinä tulen. Ja on siitä hyötyä parisuhteen kaikissa käytännön asioissakin - mutta kun tullaan rakkauden äärelle, olen huomannut sen mahdottomaksi hallita.

Uskon, että rakkauden voi tuhota tukahduttamalla. Erityisesti riitatilanteissa, joissa toisen sanomiset, tekemiset tai käytös loukkaavat rakkautta - olisi helpompaa tukahduttaa tunne kuin antaa sen sattua. Mutta koska rakkauden syy ei ole tiedossa, niin en uskalla sitä mielenhallinnan opeilla työntää sivuun, koska en tiedä saako sitä kutsuttua enää takaisin.

Rakkaus on äärettömän raju ja raadollinen tunne. Se tarjoaa euforiaa ja mahdollistaa läheisyyden, yhteenkuuluvuuden ja täydellistymisen tunteen, mutta se aiheuttaa myös kipua silloin, kun sitä loukataan. Siksi se konkretisoituu minulle hyvin voimakkaasti riidan keskellä. Kaikkia muita tunteita pystyn kontrolloimaan riitelyn aikanakin, mutta silloin kun rakkaus kohtaa pahimman vihollisensa - välinpitämättömyyden, joka joskus esiintyy ylimielisyyden muodossa, menee vati totaalisesti nurin. Se on uusi, jopa mieltä järkyttävä tunne. Miten minä, joka en koskaan riitele, joka osaa hallita tunteensa ja neuvotella kaikkia tyydyttävän ratkaisun, menenkin yhtäkkiä täysin tolaltani? Pienen itsetutkiskelun jälkeen olen havainnut sen tapahtuvan aina kun kohtaan välinpitämättömyyttä (tai tulkitsen kohtaavani) rakkauttani kohtaan.

Tämän hämmentävän tunteen keskellä olen myös joutunut pohtimaan, miksi en ole sitä aiemmin tuntenut. Olinhan ollut kuitenkin yli 15 vuotta parisuhteessa ja naimisissa. Eikä se suhde ollut parisuhteena huono, päinvastoin siinä kyllä kunnioitettiin ja kuuneltiin toista, tuettiinkin. Ja jos jostain oltiin eri mieltä, niin se sovittiin. Olen tullut siihen tulokseen, että vaikka varmasti välittämistä ja rakkauttakin - sellaista jota tunnetaan ystävää kohtaan, oli olemassa, niin sitä rakkautta jota voi välinpitämättömyydellä loukata, ei ollut. Ehkä exäni tiedosti asian ja siksi päätti suhteen. Siitä olen hänelle kiitollinen. Molemmat voittivat. Molemmat saivat tilalle enemmän.

Tämän kokemuksen perusteella uskon ja yritän oppia hyväksymään, että rakkautta täytyy tuntea täysillä hyvässä ja pahassa. Jos rakkautta koittaa kontrolloida ja yrittää selittää itselleen sen ikävän puolen, niin katoaa terä siitä hyvästäkin.

En usko, että rakkautta voi järkeistää, sitä ei voi selittää toisen ominaisuuksilla, ulkonäöllä tai millään muillakaan argumenteilla. Jos rakkaus toista ihmistä kohtaan olisi vain tiettyjen ominaisuuksiensa summa, niin silloinhan sitä rakastaisi kaikkia joissa nuo ominaisuudet täyttyvät. Varmasti ulkonäöllä, persoonallisuudella (ja luonteella, jota nykyisestä puolisostani löytyy ihan riittävästi) ja muilla ominaisuuksilla on myötävaikutus rakastumiseen, mutta aukotonta selitystä ne eivät tarjoa.

Avoimen keskustelun merkitystä parisuhteessa oli vaikea ymmärtää ensimmäisten vakavien parisuhteiden tai ensimmäisen avioliiton aikanakaan. Ensin ei ymmärrä ja sitten kun alkaa ymmärtää, ovat tilanteet jo urautuneet sellaiseen asentoon, että kynnys muutokselle on liian korkea - on helpompaa antaa vain olla. Kun sitten lähtee näin keski-iän kynnyksellä toiselle kierrokselle, ovat lähtökohdat suhteeseen ja rakkauteen täysin erilaiset. Oli pakko miettiä mitä oikeasti haluan, miten suhde vaikuttaa lapsiin, miten ympäristö sen hyväksyy ja miten saadaan asiat käytännön tasolla pyörimään.

Parisuhteesta ja seksistä on varmasti molemmilla ollut toiveita, haaveita, pinttyneitä lapsuudenkodista opittuja malleja ja ajatuksia sekä harhakuvia täydellisestä rakkaudesta, parisuhteesta ja seksistä – täydellisistä asioista, joista voi lukea viihdyttäviä tarinoita naistenlehdistä tai iltapäivälehtien seksi- ja parisuhdeosioista.

Tämän asian edessä mekin olimme. Rakkaudesta huolimatta tarvittiin lukuisia keskusteluja yhdessä ja myös itsensä kanssa. Sitten kun päätös sitoutua uuteen suhteeseen oli tehty, huomattiin arkeen astuvan mukaan kaikki vanhat möröt - kaikesta huolimatta. Olimme sopineet (ja sopimus pitää yhä), että parisuhteessa voi ja pitääkin puhua ihan kaikesta. Keskusteluissa voi kertoa toiveensa, kuunnella,tehdä kompromisseja ja muita järkiperäisiä ratkaisuja. Pääsääntöisesti tämä myös toimii ja haasteita on tällä kokoonpanolla tullut vastaan sellaisella vauhdilla, että uskallan väittää suhteen kaatuneen niiden alle aikoja sitten, jos asioista ei olisi pystytty puhumaan.

Aivan kuten mielenhallintaa, fyysistä kuntoa tai pianon soittoa, myös parisuhdetta ja seksiä voi harjoitella. Ja varsinkin seksin harjoitteleminen on hyvinkin hauskaa! Nyt kun olemme sitä harjoitelleet kalenterin mukaan  959 kertaa, alkaa se jo aika hyvin sujua. Molemmat ovat löytäneet uusia ulottuvuuksia, nautinto on jo suurempaa kun olisi koskaan voinut kuvitella ja paranee koko ajan. Parisuhdekin on kehittynyt harjoittelun tuloksena. Kummastakaan ei tule valmista koskaan, mutta lähemmäs täydellistä päästään joka päivä.

Mutta en usko, että rakkautta voi harjoitella. Se tulee jos on tullakseen, se valitsee kohteen ja jos hyvä tuuri käy, on se molemminpuolista. Rakkaus kestää jos uskaltaa tuntea sen koko skaalalla kivusta nautintoon.

Note to myself:
Anna rakkauden roihuta, nauti, kestä kipu ja keskity harjoittelemaan parisuhdetta ja seksiä.