Seuraa blogiamme

SEURAA BLOGIAMME:
sekä Blogit.fi, Blogipolku.fi ja Bloglovin.com -palveluissa.

tiistai 10. marraskuuta 2015

Mustasukkaisuus - hyväksyttävää vai hävettävää?

Puolisoni kirjoitti pettämisestä. Hän on tullut petetyksi ja pettänyt, minä puolestani olen pettänyt pitämällä hetken yllä tekstari-suhdetta teiniaikaisen poikaystäväni kanssa - no, mikään varsinainen suhde tämä ei ollut, mutta varmasti toista loukkaava. Olemme keskustelleet pettämisestä sekä mustasukkaisuudesta suhteen alusta saakka, jotta epäselväksi ei jää toisen ajatukset kyseisistä aiheista ja näin voidaan välttää loukkaantumisia.

Mustasukkaisuudelle ei kannata antaa valtaa. Toisen epäileminen on merkki epävarmuudesta, joka syö suhdetta, mutta myös terveyttä. Suhteen kokeminen epävarmaksi heikentää jopa naisten immuunipuolustusta. Mikä on tervettä mustasukkaisuutta ja mikä kääntyy jo sairauden puolelle?

Olen sanonut suhteen alusta saakka olevani mustasukkaista sorttia. En pidä siitä jos puolisoni osoittaa mielenkiintoa toista sukupuolta kohtaan tai jos hän uppoutuu syvälliseen keskusteluun puolitutun naisihmisen kanssa - tutut ihmiset ovat tässä kohtaa hyväksyttyjä! Olen tuntenut mustasukkaisuutta myös niissä tilanteissa, kun mieheni avoimesti ihailee naista, jonka fyysiset ominaisuudet ovat jotain aivan muuta kuin itse omistan.

Olen myös tieten tahtoen ajanut itseni siihen tilanteeseen, että olen joutunut painimaan näiden tunteiden kanssa. Olen esimerkiksi kysellyt mieheltäni minkä tyyppiset naiset kiinnostavat häntä. Olen vakuuttanut, että en loukkaannu ja hän saa ihan vapaasti kertoa onko tuttavapiirissämme tämän kaltaisia naisia. Kun olen saanut miehestäni puristettua tämän tiedon ulos, olen tuntenut mustasukkaisuutta näitä naisia kohtaan.

Mieheni on puolestaan sanonut, ettei ole mustasukkainen. Hänen mielestään halaileminen ja tervehdykseksi pussaileminen on ihan ok. Hän ei koe mustasukkaisuutta miespuolisista ystävistäni, eikä häntä haittaa vaikka ihailen fyysisesti erilaisia miehiä kuin hän itse on. Näin olemme siis keskustelleet....

Minulle on vuosien varrella kertynyt nippu miespuolisia ystäviä - ystäviä opiskeluajoilta, teinirakkauksia, entisen miehen kaveriporukkaa. Ollessani yksin, pidin yhteyttä näiden kavereiden kanssa muun muassa viestittelemällä ja tapailemalla – ihan kaveripohjalta. Aloitettuani seurustelun nykyisen puolisoni kanssa, yhteydenpito miespuolisiin kavereihini jatkui.

Alkuun viestittely ei tuntunut haittaavan puolisoani. Puhuimme viestien sisällöistä ja kerroin poikaystäväni kahdenkymmenen vuoden takaa kutsuneen minut katsomaan matsia. Tässä kohtaa puolisoni kysyi varovasti mahtaakohan tällä kaverilla olla romanttisia ajatuksia suhteeni. Totesi, ettei näin todellakaan ole ja kyseessä on vain kaveritapaaminen. Puolisoni ei tätä ajatusta ostanut, jolloin epäilin hänen olevan mustasukkainen. No, myöhemmin ilmeni, että matsiin pyytäjä olisi halunnut tietää, vieläkö teiniaikaiset tunteet olisivat heränneet – aihetta epäilyille siis oli (matsi jäi väliin).

Seuraava epäily puolisoni mustasukkaisuudesta heräsi, kun hän halusi tietää miksi vanha opiskelukaverini haluaa tavata minua. Kerroin, että olemme keskustelleet elämäntilanteistamme ja vaihtaneet satunnaisesti kuulumisia - muusta ei ole kyse. Tämä kaverisuhde herättää edelleen keskustelua ja pientä piikittelyä - ja tässä kohtaa mieheni on todennut olevansa ehkä hieman mustasukkainenkin.

Yhteydenpito ja kaverisuhteeni miespuolisiin ystäviini jatkuu. Rajoista on sovittu ja on sovittu myös siitä, ettei asioita salailla vaan niistä kerrotaan puolin ja toisin. Pieni mustasukkaisuus on imartelevaa, mutta muuttuessaan rajoittavaksi ja kontrolloivaksi, on se parisuhdetta murentavaa.

Mielestäni on normaalia ja hyväksyttyä tuntea mustasukkaisuutta silloin, kun puoliso flirttailee avoimesti tai on uskoton. Sairaalloisesta mustasukkaisuudesta on kyse puolestaan silloin, kun toisen käyttäytyminen ei ole suhteessa siihen, kuinka toinen tilanteen kokee. Sairaalloisen mustasukkaisuuden merkkinä on myös aiheeton syyttely, eikä syyttelijä ota vastuuta omasta tunteestaan tai koe minkäänlaista syyllisyyttä kohtuuttomasta käyttäytymisestään.

Olemme pyrkineet puhumaan mustasukkaisuutta herättävistä tilanteista ja ajatuksista avoimesti, toisen tunteita kunnioittaen. Mustasukkaisiin tunteisiin auttaakin avoin ja rehellinen keskustelu. Ja on hyvä muistaa, että mustasukkaisuus on inhimillinen ja normaali tunne - lähes jokainen tuntee mustasukkaisuutta vaikka sen kieltääkin!

Miten on?

11 kommenttia:

  1. Mieheni ei ole ollenkaan mustasukkainen. Näin hän itse sanoo, enkä kyllä ole huomannut hänen käytöksessään mitään mustasukkaisuutta 30 yhteisen vuoden aikana. Ehkä minä en juurikaan ole antanut aihetta mustasukkaisuudelle. Kivalta kyllä tuntuisi, jos hän joskus näyttäisi pikkuisen mustasukkaisuutta.
    Minä sen sijaan olen kyllä tosi mustasukkainen. Nykyisin mieheni ei anna minulle mitään aihetta mustasukkaisuuteen. Naiset ovat tosi kiinnostuneita miehestäni. Hän saa usein ihan suoria ehdotuksia naisilta. Nuorempana naiset yrittivät ihan härskisti pokata miestäni, vaikka tiesivät meidän olevan yhdessä. Monesti joku nainen on tullut minulle kehumaan miestäni. En ole sairaalloisen mustasukkainen ja nykyisin nauramaan yhdessä miehelleni esitettyille teekutsuille.
    - Ruhtinatar -

    VastaaPoista
  2. Kommentoijana mies:
    Olen ehkä kapeakatseinen sekä ahdasmielinen ja sanansäiläni on hieman karkea, joten pahotteluni jos jotakuta loukkaan. Se ei ollut tarkoitus; ainoastaan herättää keskustelua. Tämä blogin kirjoitus on kirjoitettu ja kerrottu hyvin kerrottu naisen näkökulmasta ja haluaisin tuoda miesnäkökulmaa keskusteluun.

    Oman maailmankuvani perusteella sanoisin, että miehen ja naisen välistä "vain ystävä" -suhdetta on aika harvoin olemassa (jos molemmat heteroja) vaan taustalla on yleensä seksuaalinen jännite (ainakin miehen osalta). Jos jollain on kuiten käynyt onni, niin vilpittömät onnittelut. Ystäviä ei koskaan ole liian vähän.

    Jakaisin naisen miespuoliset ystävät kahteen kategoriaan: sinkut ja pariutuneet.

    Jos ovat sinkkuja, niin voisin lyödä melkein aina vetoa, että ainakin osittaisena motivaattorina heillä on romanttinen/seksuaalinen jännite. Sinun osaltasi tapaaminen voi olla viatonta, mutta varmista ettet flirttaile liiaksi tai "herättele toiveita" miespuolisten kavereidesi unelmissa.

    Jos ovat pariutuneita, niin tarkista ovatko pariutuneet miesystäväsi onnellisessa parisuhtessa? Pyytääkötapaamaan ilman hänen puolisoaan? Tietääkö miesystäväsi puoliso teidän tapailuista? Yleensä "aito" ja pariutunut miespuolinen "vain ystävä" tapaa sinua (tai teitä) ainoastaan oman puolisonsa kanssa.

    Viestittely vanhoihin miesystäviin sinänsä on ok ja on hyvä että olette puhuneet puolisosi kanssa rajoista. Viestittelyn täytyy olla vain puolisosi kanssa läpinäkyvää. Miehenä hälytyskelloni soisi aina siinä vaiheessa kun miespuolinen puolisoni kaveri (eritoten sinkku) pyytäisi puolisoani tapaamiseen (ja eritoten ilman minun läsnäoloa).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos miehisestä ja mielenkiintoisesta näkökulmasta!

      Ajattelet asioista lähes samalla tavoin kun puolisoni. Olen tuntenut tekstissäni mainitut kaverit vuosia – ovat olleet näkemässä minut niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä ja hetkeäkään en epäile, että välillämme olisi mitään seksuaalista latausta – vaikka miehet sinkkuja ovatkin.

      Omasta mielestäni taidan lukeutua tuohon harvinaiseen ryhmään, että miespuoliset kaverit ovat vain kavereita, eikä seksuaalista jännitettä välillämme ole vaikka heteroita olemme. Kumpikaan kaverisuhteen osapuoli ei koe toista himoa tai halua herättäväksi olennoksi vaan toista sukupuolta olevaksi, samanlaisia ajatuksia ja arvomaailmaa jakaviksi ihmisiksi.

      Asia herättää edelleen keskustelua yleisellä tasolla puolisoni ja minun välillä. Kirjoituksesi sai meidät jälleen pohtimaan asetelmaa. Nyt kuitenkin kysyisin, että ajattelevatko miehet todella näin? Eikö miesten ja naisten välillä voi olla kaveruutta ilman romanttista tai seksuaalista motivaattoria?

      Olen keskustellut asiasta naispuolisten tuttavien kanssa ja jokainen (todellakin jokainen!) ajattelee miehen ja naisen voivan olla ystäviä tai kavereita keskenään ilman seksuaalista taka-ajatusta, olkoonkin kaverimies sinkku tai parisuhteessa – hyvässä tai huonossa.

      JV/Nainen

      Poista
  3. 2. kommentin mies:
    Seksuaalisesta motivaattorista: Kuten aiemmin kirjoitin; en ole sulkenut mahdollisuutta "vain ystäviä" suhteesta kahden eri sukupuolen välillä (hetero-pohjalta). Näen tuon vain olevan aika harvinaista. Harvinaista erityisesti ex-poikaystävä kontekstissa, jossa harvoin jännitteiltä voidaan välttyä. Itse en voisi tapailla esim. kahvilla vanhoja tyttöystäviäni, koska kokisin tilanteen kiusalliseksi (=yhteiset muistot ja fiilikset) yhteisen historian vuoksi. Ja myös siksi etten haluaisi riskeerata nykyistä pitkää suhdetta mistään hinnasta.


    "Olen keskustellut asiasta naispuolisten tuttavien kanssa ja jokainen (todellakin jokainen!) ajattelee miehen ja naisen voivan olla ystäviä tai kavereita keskenään ilman seksuaalista taka-ajatusta, olkoonkin kaverimies sinkku tai parisuhteessa – hyvässä tai huonossa. "

    On varmasti mahdollista. Näen keskusteluissasi vain sen puutteen, että sinun tulisi kysyä tätä ensiksi miehiltä, eikä naisilta ja miettiä ennemin todennäköisyyttä kuin "onko mahdollista?". :D Miehen ja naisen maailmat ovat suht erilaisia (siis yleensä, varmasti poikkeuksia). Miesten seksuaalivietti on yleensä vahvempi kuin naisten. Tästä karkeana esimerkkinä työpaikan (yleensä seksuaalisesti neutraali paikka) naispuoliset työkaverit. Tuskin on miestä, joka ei olisi tarkastellut salaa kaikkien naispuolisten työkavereidensa tissejä tai perseitä työpaikalla (olkoon minkänäköisiä/ikäisiä). Naiset tekevät varmasti samaa miehille, mutta väittäisin ettei kuitenkaan samassa määrin.

    Muista, että jos tapailet miespuolisia kavereitasi ilman puolisoasi, niin hän saattaa silti kokea mustasukkaisuutta vaikka että sanoo sen olevan ok ja vaikka he olisivat vain kavereitasi. Niin minä saattaisin tuntea, jos en tuntisi puolisoni kavereita kunnolla.

    Tosin siitä olen varma ettei tässä asiassa ole yhtä totuutta.

    VastaaPoista
  4. Niinpä, niin... yhtä ainoaa oikeaa totuutta asiassa tuskin on. Kerroin omakohtaisen kokemukseni asiasta - sekä keskustelut ystävieni kanssa.

    Ex-poikaystävieni kanssa en ole tekemisissä (enää) - jäljellä olevat kaverit ovat kavereita lähes 20 vuoden takaa... eiköhän siinä ajassa viritykset ym. romanttiset motivaattorit ole jo karisseet :)

    Miespuoliset ystäväni ovat tietoisia parisuhteestani ja puolisoni tietää viestittelyistä - olemme sopineet rajat, kerron / näytän viestinvaihdon. En missään nimessä halua pilata suhdettani tämän vuoksi. Siksi avoimmuus onkin tärkeää!

    Miesten ja naisten maailma tuntuu olevan erilainen - sitä ei käy kieltäminen :). Nyt jään miettimään ajattelevatko miehet ja naiset tästä asiasta näin eri tavalla?

    JV/Nainen

    VastaaPoista
  5. 2. kommentin mies:
    Luin edellisen viestini ja sain itsestäni siitä hieman ylimielisen kuvan. Sori, ei ollut tarkoitus. :/

    Omalla puolisollani on myös miespuolisia ystäviä. Vaimollani myös viestintä avointa, mutta hän ei omasta tahdostaan vietä aikaa heidän kanssaan ilman minua. Viestinnässä rajan olemme vetäneet ex-poikaystäviin ja tyttöystäviin. Heihin emme pidä yhteyttä. Kuten sanoit, keskinäinen avoimuus on erittäin tärkeää.

    "Nyt jään miettimään ajattelevatko miehet ja naiset tästä asiasta näin eri tavalla?"
    Niin, nyt sinulla on kahden miehen otanta tilastoon. :) Olisi kiva kuulla muiden miesten mielipiteitä.

    VastaaPoista
  6. Tämä keskustelu tosiaan nosti asian puheeksi myös kotona. Ohitan nyt hetkeksi sellaisen mustasukkaisuuden, jolle on annettu selkeästi ja tietoisesti aihetta tai on tehty jotain mitä on salailtu ja se aiheuttaa mustasukkaisuutta. Sen sijaan poimin tästä nyt tikun nokkaan tuon "voiko naiset ja miehet olla kavereita? -asian.

    Tämän keskustelun ja siinä esitettyjen kokemusten sekä havaintojen perusteella näyttää todella siltä, että asiaan on olemassa ainakin jossain määrin yleistettävä mies- ja naisnäkökulma. Olemme käsitelleet kyseistä aihetta omassa parisuhteessamme aikaisemminkin. Nainen kokee epäilyn ystävyyden motiiveista epäluottamuksena, kun taas mies pitää sitä vain terveen järjen käyttönä. En minäkään epäile hetkeäkään puolisoni motiiveja hänen miespuolisten ystävien suhteen. Enkä pelkää, että hän lankeaisi edes siinä tapauksessa, että hänelle selviäisi jonkun miespuolisen ystävän mahdolliset seksuaaliset tarkoitusperät. Minua on lähinnä häirinnyt se, että miespuolisen ystävän kutsussa peliin tai baariin ilman puolisoa/puolisoita ei suostuta edes ajattelemaan mitään epäilyttävää. Ilmeisesti tässä on nyt sitten kyse siitä, että naiset ei yksinkertaisesti ajattele niin. Kun taas miehet, ilmeisesti itsensä tuntien :-), lähtökohtaisesti ajattelevat sitäkin mahdollisuutta.

    Tässä kommenttiketjussa on tosin asiaan vielä tilastollisesti kovin pieni otos. Löytyisikö lukijoiden joukosta lisää mies ja naisnäkökulmaa asiaan?

    JV / Mies

    VastaaPoista
  7. Minulla ei valitettavasti ole tästä oikein mitään omakohtaista näkökulmaa. Meillä ei ole vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä, joiden kanssa olisimme tekemisissä ilman puolisoitamme. Minulla ja miehelläni on ystäväpariskuntia, joita tapaamme yhdessä. Kummankin omat ystävät ovat samaa sukupuolta.
    - Ruhtinatar -

    VastaaPoista
  8. 2. kommentin mies:
    "Ilmeisesti tässä on nyt sitten kyse siitä, että naiset ei yksinkertaisesti ajattele niin."
    Olen törmännyt samaan ajattelumalliin oman puolisoni kanssa. Sen takia jouduimme keskustelemaan asiasta. Senkin kaveritapaamisen takaa löytyi taka-ajatuksia, joista puoliso oli todella pahoillaan, koska ei ollut huomannut sitä.

    VastaaPoista
  9. Nainen 50v:
    Sekaannun keskusteluun sivusta, kun haluaisin muita mielipiteitä siitä, mikä on sopiva määrä yhteydenpitoa exän kanssa. Olen tuoreessa suhteessa (6kk) ja mieheni on eronnut nelisen vuotta sitten. Näyttää siltä, että he viestittelevät exän kanssa lähes päivittäin. Heillä oli lemmikkejä, joista yksi asuu osan vuodesta mieheni luona, joten siksi tietysti pitää olla yhteyksissä. Asiasta on vähän keskusteltu ja mieheni on sanonut, että he ovat ystäviä, enkä usko että tässä mitään eroottissävytteisiä sutinoita on. Hän myös sanoi, että exällä ei oikein ole ystäviä, joten ehkä siksi tämä tarve pitää yhteyttä. Mutta silti ihmetyttää, onko jotain riippuvuuksia vielä, jos noinkin usein pitää kuulumisiaan kertoa ja jakaa arkea. Olen mustasukkaisuuteen taipuvainen ja yritän tässä nyt työstää omia tunteita ja hakea myös rajoja mitä sietää. Onko oikeutta puuttua toisten ystävyyteen, ja toisaalta miten tämä vaikuttaa meidän suhteen kehittymiseen.

    VastaaPoista
  10. Sopiva määrä on varmaan jokaisessa parisuhteessa yksilöllinen riippuen siitä minkälaisissa merkeissä edelliset parisuhteet ovat päättyneet ja miten avointa on kommunikaatio uudessa parisuhteessa osapuolten välillä. Ja tietenkin isossa roolissa on se onko edellisistä suhteista lapsia. Jos on lapsia, niin jonkinlainen yhteydenpito on joka tapauksessa välttämätöntä. Minulla on ex-vaimoni kanssa melko hyvät välit, mikä on tietenkin lasten kannalta hyvä asia. Pystymme keskustelemaan lapsiin liittyvät asiat ja toki pitkän yhteisen historian jäljiltä on muitakin puheenaiheita. Suhde päättyi ilman katkeruutta ja ehkä alun perinkin perustui enemmän ystävyyteen kuin palavaan rakkauteen. Ehkä juuri siksi on ollut melko helppoa pysyä asiallisissa väleissä ja välillä jutella niitä näitä muutenkin. Tietenkin tämä on aiheuttanut nykyisessä suhteessa keskusteluja ja jonkin verran mustasukkaisuutta ja ärtymystä, mutta tämänkin asian suhteen olemme olleet avoimia ja keskustelemalla asioista on selvitty.

    Puolisollani on myös exänsä kanssa lapsia, mutta kommunikaatio exän kanssa on minimissä tai sen alle, eli vain ihan pakollisista asioista, lähinnä lapsiin liittyen viestitään. Lasten kannalta tilanne on kiusallinen, koska he aistivat vanhempiensa huonot välit. Taustalla on hänen exänsä katkeruus suhteen päättymisestä. Exäni kyllä on yrittänyt asiallisesti asioista keskustella ja lasten vuoksi se olisi minunkin mielestäni jopa toivottavaa, mutta katkeruuden aiheuttama viha ei aina mahdollista sitä edes lasten edun nimissä.

    Kuten tuossa yllä on jo mainittu, on hänellä viestittelyä myös muiden miespuolisten ystävien kanssa, joista osan kanssa on seurusteltu tai ollut ”pientä sutinaa” nuoruudessa. Niissä on toki minulla herännyt välillä epäilyksiä erityisesti niiden miesten motiiveista, mutta avoimuus on tässäkin ollut tärkeää. Molemmat tietää koko ajan missä mennään ja mistä viestitään. Se itsessään on hyvä tapa välttää mustasukkaisuutta. Niin kauan kun kyse on asioista, joita voi kumppanille näyttää tai kertoa ollaan mielestäni ”turvallisissa” rajoissa.

    Asiaa tarkemmin pohdittuani näkisin asian niin että ratkaisevassa roolissa exien kanssa yhteydenpidon määrän ja laadun suhteen tai sen hyväksymisen suhteen on se missä merkeissä edellinen suhde on päättynyt. Onko taustalla katkeruutta? Jäikö toiselle tai molemmille vielä tunteita, joita jompikumpi tai molemmat on jäänyt kaipaamaan? Onko molemmilla uusi suhde vai onko toinen sinkkuna?

    Ja tietenkin tärkeää on asiasta keskusteleminen avoimesti uudessa suhteessa. Mikään ei ole niin tehokas tapa herättää mustasukkaisuutta kun jättää kertomatta kumppanille yhteydenpidosta exän/exien kanssa. Kun asiasta on lupa puhua ja kysyä, on asia myös helpompi käsitellä. Näin ainakin minulla.

    JV / mies

    VastaaPoista