Irstailijat roviolle?

Seksi ja seksuaalisuus herättää keskustelua seksin etiikasta. Onko oikeaa tapaa harrastaa seksiä? Voiko seksiä harrastaa useamman kuin yhden ihmisen kanssa? Voiko parisuhteessa elävällä olla seksuaalisia haluja ja suhteita parisuhteen ulkopuolisiin ihmisiin?

Seksuaalisuuteen liittyy vahvoja käsityksiä siitä mikä kuuluu parisuhteeseen ja mikä on säädyllistä. Aidan toiselle puolelle vilkuileminen ei ole hyväksyttyä parisuhteessa elävälle. Sinkku- saijankaan ei ole hyvä harrastaa seksiä joka viikonloppu eri erkin kanssa. Ystävät pitävät miehistään tiukasti kiinni saijan läsnäollessa - no, eihän niitä kutsujakaan enää illanistujaisiin tule, koska mainehan siltä pariskunnalta menee, jonka ystäväpiiriin mokoma miestennielijä kuuluu - roviolla sietäisi polttaa koko nainen! Entäpä ne onnettomat ihmisrauniot, jotka uskaltautuvat elämään avoimessa suhteessa tai avaamaan makuuhuoneensa ovet kolmannelle osapuolelle? Toiselle puolelle katua sitä pitää siirtyä moisen parin vastaantullessa.

Sukupolvemme kantaa edelleen mukanaan varhaisen 1900-luvun käsityksiä seksistä ja parisuhteesta. Tuolloin muun muassa ajateltiin seksin kuuluvan avioliittoon. Nyt ajatuksia yhden kumppanin parisuhteesta perustellaan enemmän terveydellä, sillä satunnaisesta seksisuhteesta voi saada taudin, eikä irtosuhteet ole hyväksi ihmisen henkiselle hyvinvoinnillekaan - morkkishan siitä lähikuppilan pikkujoulutontun kanssa harrastetusta seksistä seuraa.

En ole avoimen suhteen kannattaja, sen verran mustasukkainen puolisostani olen. Kuulun niihin, jotka haluavat seksiä rakastamansa ihmisen kanssa - en niihin, jotka harrastavat seksiä viikonloppuisin uuden tyypin kanssa. Mustasukkaisuutta on täälläkin blogissa pohdittu, eikä mustasukkaisuuden hallitsemiseen tunnu olevan yhtä ainoaa keinoa.

Mustasukkaisuutta voi oppia hallitsemaan kuten muitakin tunteita. Näin uskon. Kaksi vuotta sitten en olis ollut valmis jakamaan puolisoani missään tilanteessa - nykyisin on tilanteita, joissa näin voin tehdä. Mielestäni olennaisempaa kuin seksin harrastaminen vieraan ihmisen kanssa, on se, kuinka tärkeänä puolisoni minua pitää. Mustasukkaiset tunteet heräävät, jos hänen tunteensa minua kohtaan vähenisivät.

Joillekin avoin suhde sopii ja seksuaalisen vapauden nimissä jokaisen pitäisi saada valita itselleen paras elämäntapa - myös se normaaliksi luokiteltu. Kaiken seksin ympärillä pyörivän keskustelun keskellä kuitenkin unohdetaan, että seksi tekee onnellikseksi ja joidenkin tutkimusten mukaan seksillä on vaikutusta myös terveyteen - ihan siihen fyysiseenkin. Mielestäni seksuaalisuus on voimavara ja sen eteen kannattaa tehdä työtä. Seksuaalisuuteni on muuttunut elämäni aikana ja nykyään myös hellyys ja läheisyys ovat tärkeässä osassa.

Mikäs sen ihanampaa kuin saada puolisoltaan huomiota kesken ruoanlaiton tai kosketuksia läpi päivän. Läheisyys lisää seksuaalista vetovoimaa. Seksi piristää, tuntuu mahtavalta ja auttaa unensaannissa. Colorado Boulderin yliopiston tutkimus kertoo, että seksin harrastaminen lisää yleistä onnellisuutta.

Kuinka paljon seksiä sitten lisää onnellisuutta? Tutkimuksen mukaan mitä useammin seksiä harrastaa, sitä onnellisemmiksi tulemme. Kuka kertoo viikonlopun jälkeen harrastaneensa tajunnan räjäyttävää seksiä puolisonsa kanssa? Kuka uskaltaa hehkuttaa olleensa swingers-bileissä tai jakaneensa sängyn ja puolisonsa toisen parin kanssa? Aika harva - ikkunan pesut ja pullan paistot kyllä kerrotaan, mutta merkityksellisin asia jää kertomatta. Seksistä retosteleminen ei kuulu suomalaiseen kultuuriin tai luterilaiseen kasvatukseen, ei vaikka se olisikin viikonlopun onnellisin hetki.

Harrastetaan seksiä ja nautitaan toisistamme - kukin haluammallaan tavalla!

Vaikea, vaikeampi, parisuhde

Parisuhteessa oleminen ei aina ole sitä maailman helpointa. Olen huomannut, että parisuhteemme väliin mahtuu monta erilaista asiaa, jotka helposti asettavat meidät takajaloillemme ja toisiamme vastaan. Itselläni mm. lapset aiheuttavat harmaita hiuksia ja järjen käytön vähenemistä. Valvotut yöt ja pettymykset lisäävät negatiivisuutta, joka tulee sitten purettua puolisoon – suurimmaksi osaksi syyttä.

Uusioperheen arkeen mahtuu kaikenlaista – koulunkäynti ei suju, ruoka ei maistu, lempihousut ovat taas pesussa. Itselläni on suuria vaikeuksia ymmärtää mieheni nuorimmaisen huumorintajua tai tarvetta puuttua omalla tavallaan joka asiaan – eikä se tapa ole aina kauhean mukava, vaan tapa, joka ärsyttää kaikkia muita. Mieheni taas ei ymmärrä tuskaani omien murkkujeni edesottamusten edessä. Hänestä ajattelen asioita turhan tunteellisesti vaikka järjen käyttökin olisi sallittua.

Tällä hetkellä myös sosiaalisen median käyttö puhututtaa – siis parisuhteessamme. Milloin viestit kulkevat väärään aikaa, milloin väärälle henkilölle. Olen onnistunut loukkaamaan miestäni käyttämällä puhelinta väärään aikaa ja väärässä paikassa – eli seksin jälkeen. Niin paljon kuin mielensä pahoittaakin, tulee siitä mainita. Tällä hetkellä olemme kuitenkin saaneet riidan aikaseksi siitä pienestä värisevästä laitteesta, jonka piippaukseen olen reagoinut liiankin hanakasti.

En usko, että kukaan parisuhteessa elävä, osaa kiertää kaikki karikot. Törmäyksiä tulee, ratkaisevaa kuitenkin on, miten näistä törmäyksistä selvitään. Askmen.com on koonnut yhteen yleisimpiä parisuhteen ongelmia. Poimin näistä ongelmista ne, jotka itse koen meidän parisuhteemme haasteiksi.

Kiintymyksen hiipuminen
Toisen itsestäänselvyytenä ottaminen ja huomiotta jättäminen saattaa hiipiä parisuhteeseen huomaamatta. Tästä keskustelimme tänään. Saako puoliso riittävästi arvostusta arjessa, luotanko puolisoni kykyyn tehdä asioita itsenäisesti? Parisuhdetta pitää vaalia esim. toisen huomioimisella ja yhdessä tekemisellä.

Seksielämä
Kauan seurustelleen parin seksielämässä voi olla kuivia jaksoja. Kuinka näistä selvitä toista loukkaamatta tai toisen tarpeet ohittaen? Tämä kysymys ei ole nyt ajankohtainen, mutta tuttu entisestä suhteesta. Jos kipinä on päässyt sammumaan, mistä löytää aikaa tai halua kipinän uudelleen syttymiseksi.

Mustasukkaisuus
Mustasukkaisuuden tunteiden tunteminen parisuhteessa on sallittua ja hyväksyttävää, kuten olemme aiemmin jo todenneet.  On kuitenkin eriasia miten näiden tunteiden kanssa sitten toimii. Hyvässä suhteessa pitää voida keskustella avoimesti tunteistaan, eikä kumpikaan saa ylireagoida tai syyllistää toista. helpommin sanottu kuin tehty – sanon minä.

Pettäminen
Olemme keskustelleet useaan otteeseen myös pettämisestä - mikä lasketaan pettämiseksi ja kuinka pettämiseen suhtautuu. Itselleni pettämisen hyväksyminen olisi varmasti erittäin vaikeaa, vaikka asiaa voikin käsitellä ja asiasta tulisi voida myös puhua. Mutta kuinka sitten pystyä luottamaan toiseen ihmiseen pettämisen jälkeen? Parisuhteeseen on hyvä luoda pelisäännöt  näitä tilanteita varten – toki säännötkin venyvät.

Rakkauden hiipuminen
Alkuhuuman jälkeen ihastus väljähtää, mutta rakkaudesta on saattanut tulla jo syvempää. Toinen on edelleen se elämän tärkein asia – tukipilari mihin nojata heikkoina hetkinä. Itse ainakin olen huomannut rakkauden saaneen uusia syvempiä muotoja suhteen edetessä. Välillä rakkauden tunne yllättää ja tuntuu ettei sen näyttämiseen riitä sanoja.

Takertuminen
Toiselle pitää antaa tilaa. Tätä kaipaan välillä itsekin. Kuten olen aiemmin jo todennut, kaipaan aikaa omien ajatusten koostamiseen - omassa päässä, omassa rauhassa. Tämän jälkeen olen valmis palaamaan keskusteluun ja tuomaan näkemykseni esiin ehkä rakentavammin ja puolisoani arvostaen. Tapamme käsitellä vaikeuksia on erilainen ja vaatii edelleen opettelua - kuten tämä päivä on osoittanut.

Itsenäisyyden menettäminen
Takertuvuuteen liittyen, on erittäin tärkeää löytää tasapaino yhteisen ajan ja omien kiinnostusten välillä. Kummallakin pitää olla mahdollisuus toteuttaa itseään ja tehdä asioita myös oman kiinnostuksen pohjalta. Toiveista ja tarpeista tulee keskustella avoimesti - loukkaantumatta tai ajattelematta, että toisen kössi-vuoro on itseltä pos.

Toisen perhe
No niin. Uusioperheessä tämä kohta on aikamoinen haaste. Tärkeää olisi, että kummankin perhe kunnioittaisi uutta kumppania. Vaikka kuinka yritän saada esim. lapsiani tutustumaan puolisoni lapsiin ja löytämään yhtien sävelen, on se jälleen helpommin sanottu kuin tehty. Itse en ole löytänyt ratkaisua myöskään siihen kuinka saada ex hyväksymään edes jollain tavalla nykyinen puolisoni - siis vain lasten vuoksi, muuta en toivoisi.

Parisuhde kärsii aina ajan puutteesta. Meilläkin aikaa tuntuu löytyvän Tv-ohjemien katsomiseen tai sen kännykän räpläämiseen, vaikka tärkeämpää olisi viettää aikaa puolison kanssa. Jos parisuhde ei koskaan ole ykkönen, katoaa seksi, läheisyys, keskustelut, nauru ja hulluttelu. Olen huomannut, että parisuhteen ja yhdessäolon asettaminen etusijalle lisää arkiviihtymistäkin. Parisuhteessa molempien on tehtävä asioita, jotka kannustavat yhdessäoloon - ei parane vaatia toiselta asioita, mitä itse ei ole valmis tekemään.

Minun helmasyntini on mökötys -ainoa asia minkä todella osaan. Ei ole vaikeaa loukkaantua asioista ja viettää pitkään hiljaisia hetkiä. Tämä tapa ei ole kovin aikuinen tapa kertoa, mitä parisuhteelta odottaa ja toivoo, eikä kovinkaan aikuinen tapa pitää huolta parisuhteesta tai siinä sovituista kommunikoinnin tavoista.

Parisuhde on yksi vaikeimmista suhteista ylläpitää elinvoimaisena. Joka riidan jälkeen päätän muuttaa suuntaa, lopettaa mököttämisen, puhua avoimesti tunteistaan - ehkä vielä joskus siinä onnistun.

Mustasukkaisuus - hyväksyttävää vai hävettävää?

Puolisoni kirjoitti pettämisestä. Hän on tullut petetyksi ja pettänyt, minä puolestani olen pettänyt pitämällä hetken yllä tekstari-suhdetta teiniaikaisen poikaystäväni kanssa - no, mikään varsinainen suhde tämä ei ollut, mutta varmasti toista loukkaava. Olemme keskustelleet pettämisestä sekä mustasukkaisuudesta suhteen alusta saakka, jotta epäselväksi ei jää toisen ajatukset kyseisistä aiheista ja näin voidaan välttää loukkaantumisia.

Mustasukkaisuudelle ei kannata antaa valtaa. Toisen epäileminen on merkki epävarmuudesta, joka syö suhdetta, mutta myös terveyttä. Suhteen kokeminen epävarmaksi heikentää jopa naisten immuunipuolustusta. Mikä on tervettä mustasukkaisuutta ja mikä kääntyy jo sairauden puolelle?

Olen sanonut suhteen alusta saakka olevani mustasukkaista sorttia. En pidä siitä jos puolisoni osoittaa mielenkiintoa toista sukupuolta kohtaan tai jos hän uppoutuu syvälliseen keskusteluun puolitutun naisihmisen kanssa - tutut ihmiset ovat tässä kohtaa hyväksyttyjä! Olen tuntenut mustasukkaisuutta myös niissä tilanteissa, kun mieheni avoimesti ihailee naista, jonka fyysiset ominaisuudet ovat jotain aivan muuta kuin itse omistan.

Olen myös tieten tahtoen ajanut itseni siihen tilanteeseen, että olen joutunut painimaan näiden tunteiden kanssa. Olen esimerkiksi kysellyt mieheltäni minkä tyyppiset naiset kiinnostavat häntä. Olen vakuuttanut, että en loukkaannu ja hän saa ihan vapaasti kertoa onko tuttavapiirissämme tämän kaltaisia naisia. Kun olen saanut miehestäni puristettua tämän tiedon ulos, olen tuntenut mustasukkaisuutta näitä naisia kohtaan.

Mieheni on puolestaan sanonut, ettei ole mustasukkainen. Hänen mielestään halaileminen ja tervehdykseksi pussaileminen on ihan ok. Hän ei koe mustasukkaisuutta miespuolisista ystävistäni, eikä häntä haittaa vaikka ihailen fyysisesti erilaisia miehiä kuin hän itse on. Näin olemme siis keskustelleet....

Minulle on vuosien varrella kertynyt nippu miespuolisia ystäviä - ystäviä opiskeluajoilta, teinirakkauksia, entisen miehen kaveriporukkaa. Ollessani yksin, pidin yhteyttä näiden kavereiden kanssa muun muassa viestittelemällä ja tapailemalla – ihan kaveripohjalta. Aloitettuani seurustelun nykyisen puolisoni kanssa, yhteydenpito miespuolisiin kavereihini jatkui.

Alkuun viestittely ei tuntunut haittaavan puolisoani. Puhuimme viestien sisällöistä ja kerroin poikaystäväni kahdenkymmenen vuoden takaa kutsuneen minut katsomaan matsia. Tässä kohtaa puolisoni kysyi varovasti mahtaakohan tällä kaverilla olla romanttisia ajatuksia suhteeni. Totesi, ettei näin todellakaan ole ja kyseessä on vain kaveritapaaminen. Puolisoni ei tätä ajatusta ostanut, jolloin epäilin hänen olevan mustasukkainen. No, myöhemmin ilmeni, että matsiin pyytäjä olisi halunnut tietää, vieläkö teiniaikaiset tunteet olisivat heränneet – aihetta epäilyille siis oli (matsi jäi väliin).

Seuraava epäily puolisoni mustasukkaisuudesta heräsi, kun hän halusi tietää miksi vanha opiskelukaverini haluaa tavata minua. Kerroin, että olemme keskustelleet elämäntilanteistamme ja vaihtaneet satunnaisesti kuulumisia - muusta ei ole kyse. Tämä kaverisuhde herättää edelleen keskustelua ja pientä piikittelyä - ja tässä kohtaa mieheni on todennut olevansa ehkä hieman mustasukkainenkin.

Yhteydenpito ja kaverisuhteeni miespuolisiin ystäviini jatkuu. Rajoista on sovittu ja on sovittu myös siitä, ettei asioita salailla vaan niistä kerrotaan puolin ja toisin. Pieni mustasukkaisuus on imartelevaa, mutta muuttuessaan rajoittavaksi ja kontrolloivaksi, on se parisuhdetta murentavaa.

Mielestäni on normaalia ja hyväksyttyä tuntea mustasukkaisuutta silloin, kun puoliso flirttailee avoimesti tai on uskoton. Sairaalloisesta mustasukkaisuudesta on kyse puolestaan silloin, kun toisen käyttäytyminen ei ole suhteessa siihen, kuinka toinen tilanteen kokee. Sairaalloisen mustasukkaisuuden merkkinä on myös aiheeton syyttely, eikä syyttelijä ota vastuuta omasta tunteestaan tai koe minkäänlaista syyllisyyttä kohtuuttomasta käyttäytymisestään.

Olemme pyrkineet puhumaan mustasukkaisuutta herättävistä tilanteista ja ajatuksista avoimesti, toisen tunteita kunnioittaen. Mustasukkaisiin tunteisiin auttaakin avoin ja rehellinen keskustelu. Ja on hyvä muistaa, että mustasukkaisuus on inhimillinen ja normaali tunne - lähes jokainen tuntee mustasukkaisuutta vaikka sen kieltääkin!

Miten on?