Vaikea, vaikeampi, parisuhde

Parisuhteessa oleminen ei aina ole sitä maailman helpointa. Olen huomannut, että parisuhteemme väliin mahtuu monta erilaista asiaa, jotka helposti asettavat meidät takajaloillemme ja toisiamme vastaan. Itselläni mm. lapset aiheuttavat harmaita hiuksia ja järjen käytön vähenemistä. Valvotut yöt ja pettymykset lisäävät negatiivisuutta, joka tulee sitten purettua puolisoon – suurimmaksi osaksi syyttä.

Uusioperheen arkeen mahtuu kaikenlaista – koulunkäynti ei suju, ruoka ei maistu, lempihousut ovat taas pesussa. Itselläni on suuria vaikeuksia ymmärtää mieheni nuorimmaisen huumorintajua tai tarvetta puuttua omalla tavallaan joka asiaan – eikä se tapa ole aina kauhean mukava, vaan tapa, joka ärsyttää kaikkia muita. Mieheni taas ei ymmärrä tuskaani omien murkkujeni edesottamusten edessä. Hänestä ajattelen asioita turhan tunteellisesti vaikka järjen käyttökin olisi sallittua.

Tällä hetkellä myös sosiaalisen median käyttö puhututtaa – siis parisuhteessamme. Milloin viestit kulkevat väärään aikaa, milloin väärälle henkilölle. Olen onnistunut loukkaamaan miestäni käyttämällä puhelinta väärään aikaa ja väärässä paikassa – eli seksin jälkeen. Niin paljon kuin mielensä pahoittaakin, tulee siitä mainita. Tällä hetkellä olemme kuitenkin saaneet riidan aikaseksi siitä pienestä värisevästä laitteesta, jonka piippaukseen olen reagoinut liiankin hanakasti.

En usko, että kukaan parisuhteessa elävä, osaa kiertää kaikki karikot. Törmäyksiä tulee, ratkaisevaa kuitenkin on, miten näistä törmäyksistä selvitään. Askmen.com on koonnut yhteen yleisimpiä parisuhteen ongelmia. Poimin näistä ongelmista ne, jotka itse koen meidän parisuhteemme haasteiksi.

Kiintymyksen hiipuminen
Toisen itsestäänselvyytenä ottaminen ja huomiotta jättäminen saattaa hiipiä parisuhteeseen huomaamatta. Tästä keskustelimme tänään. Saako puoliso riittävästi arvostusta arjessa, luotanko puolisoni kykyyn tehdä asioita itsenäisesti? Parisuhdetta pitää vaalia esim. toisen huomioimisella ja yhdessä tekemisellä.

Seksielämä
Kauan seurustelleen parin seksielämässä voi olla kuivia jaksoja. Kuinka näistä selvitä toista loukkaamatta tai toisen tarpeet ohittaen? Tämä kysymys ei ole nyt ajankohtainen, mutta tuttu entisestä suhteesta. Jos kipinä on päässyt sammumaan, mistä löytää aikaa tai halua kipinän uudelleen syttymiseksi.

Mustasukkaisuus
Mustasukkaisuuden tunteiden tunteminen parisuhteessa on sallittua ja hyväksyttävää, kuten olemme aiemmin jo todenneet.  On kuitenkin eriasia miten näiden tunteiden kanssa sitten toimii. Hyvässä suhteessa pitää voida keskustella avoimesti tunteistaan, eikä kumpikaan saa ylireagoida tai syyllistää toista. helpommin sanottu kuin tehty – sanon minä.

Pettäminen
Olemme keskustelleet useaan otteeseen myös pettämisestä - mikä lasketaan pettämiseksi ja kuinka pettämiseen suhtautuu. Itselleni pettämisen hyväksyminen olisi varmasti erittäin vaikeaa, vaikka asiaa voikin käsitellä ja asiasta tulisi voida myös puhua. Mutta kuinka sitten pystyä luottamaan toiseen ihmiseen pettämisen jälkeen? Parisuhteeseen on hyvä luoda pelisäännöt  näitä tilanteita varten – toki säännötkin venyvät.

Rakkauden hiipuminen
Alkuhuuman jälkeen ihastus väljähtää, mutta rakkaudesta on saattanut tulla jo syvempää. Toinen on edelleen se elämän tärkein asia – tukipilari mihin nojata heikkoina hetkinä. Itse ainakin olen huomannut rakkauden saaneen uusia syvempiä muotoja suhteen edetessä. Välillä rakkauden tunne yllättää ja tuntuu ettei sen näyttämiseen riitä sanoja.

Takertuminen
Toiselle pitää antaa tilaa. Tätä kaipaan välillä itsekin. Kuten olen aiemmin jo todennut, kaipaan aikaa omien ajatusten koostamiseen - omassa päässä, omassa rauhassa. Tämän jälkeen olen valmis palaamaan keskusteluun ja tuomaan näkemykseni esiin ehkä rakentavammin ja puolisoani arvostaen. Tapamme käsitellä vaikeuksia on erilainen ja vaatii edelleen opettelua - kuten tämä päivä on osoittanut.

Itsenäisyyden menettäminen
Takertuvuuteen liittyen, on erittäin tärkeää löytää tasapaino yhteisen ajan ja omien kiinnostusten välillä. Kummallakin pitää olla mahdollisuus toteuttaa itseään ja tehdä asioita myös oman kiinnostuksen pohjalta. Toiveista ja tarpeista tulee keskustella avoimesti - loukkaantumatta tai ajattelematta, että toisen kössi-vuoro on itseltä pos.

Toisen perhe
No niin. Uusioperheessä tämä kohta on aikamoinen haaste. Tärkeää olisi, että kummankin perhe kunnioittaisi uutta kumppania. Vaikka kuinka yritän saada esim. lapsiani tutustumaan puolisoni lapsiin ja löytämään yhtien sävelen, on se jälleen helpommin sanottu kuin tehty. Itse en ole löytänyt ratkaisua myöskään siihen kuinka saada ex hyväksymään edes jollain tavalla nykyinen puolisoni - siis vain lasten vuoksi, muuta en toivoisi.

Parisuhde kärsii aina ajan puutteesta. Meilläkin aikaa tuntuu löytyvän Tv-ohjemien katsomiseen tai sen kännykän räpläämiseen, vaikka tärkeämpää olisi viettää aikaa puolison kanssa. Jos parisuhde ei koskaan ole ykkönen, katoaa seksi, läheisyys, keskustelut, nauru ja hulluttelu. Olen huomannut, että parisuhteen ja yhdessäolon asettaminen etusijalle lisää arkiviihtymistäkin. Parisuhteessa molempien on tehtävä asioita, jotka kannustavat yhdessäoloon - ei parane vaatia toiselta asioita, mitä itse ei ole valmis tekemään.

Minun helmasyntini on mökötys -ainoa asia minkä todella osaan. Ei ole vaikeaa loukkaantua asioista ja viettää pitkään hiljaisia hetkiä. Tämä tapa ei ole kovin aikuinen tapa kertoa, mitä parisuhteelta odottaa ja toivoo, eikä kovinkaan aikuinen tapa pitää huolta parisuhteesta tai siinä sovituista kommunikoinnin tavoista.

Parisuhde on yksi vaikeimmista suhteista ylläpitää elinvoimaisena. Joka riidan jälkeen päätän muuttaa suuntaa, lopettaa mököttämisen, puhua avoimesti tunteistaan - ehkä vielä joskus siinä onnistun.

Haluttomuus - miehen näkökulma

Harrastuksia myöhään illalla, tärkeitä TV-ohjelmia, töitä jotka on pakko hoitaa. Urheilun, TV:n tai tietokoneen taakse on helppo piiloutua, jos haluaa vältellä seksiä puolisonsa kanssa. Kun toinen menee ajoissa nukkumaan ja herää aikaisemmin, on oma rytmi helppo näennäisillä ja sinänsä todellisillakin syillä sovittaa niin, ettei tarvitse olla sängyssä hereillä yhtä aikaa.

Oma haluttomuuteni aiemmassa suhteessa ei sinänsä kohdistunut niinkään seksiin vaan omaan kumppaniin. Se oli surullista, sillä meillä ei ollut riitoja, tai huonoja välejä tai edes puolin tai toisin arvostelua, ylimielisyyttä tai mitään muutakaan mikä suoraan selittäisi sen miksi seksi oman puolison kanssa ei kiinnostanut. Vaimoni kyllä halusi (tai oli toki parisuhteessa sellaisiakin jaksoja kun seksi oli hänestä johtuen vähissä) ja toki pyynnöstä ja kohteliasuudestä välillä panin, eikä se nyt vastenmielistä ollut, mutta ei se juuri minua kiinostanutkaan. Kävin panemassa, vaimo oli tyytyväinen, nukahti ja minä palasin sohvalle Frasierin pariin. Useimmiten kuitenkin väistin tilanteen, odotin että hän nukahtaa ja harrastin sitten seksiä yksikseni fantasioiden tai netin avulla.

Toiminko reilusti? No en varmasti, mutta ajattelin että on kuitenkin parempi että hän saa seksiannoksensa. Käsittääkseni hän nautti siitä ja sai orgasmin ja paremmat yöunet. Ja olihan hän vaimoni ja hyvä ystäväni, miksi en olisi sitä hänelle suonut? Mutta jollain tasolla epärehellistä se silti varmasti oli? Miten sitten pystyin siihen, jos ei kiinnostanut? No seksi voi olla vain seksiä ilman tunnetta ja kyllä siitä suoriutuu ilman rakkauttakin. Kysehän oli toisen tyydyttämisestä ja tokihan siinä sitten itsekin laukesi siinä missä runkkaamallakin. Vai onko näin? Minulle on, mutta ilmeisesti kaikille ei. Mielikuviin, stereotypioihin, kaverigallupeihin ja iltapäivälehtien seksipalstoihin perustuva subjektiivisen tutkimukseni mukaan seksin harrastaminen vain seksinä ja siinä laukeaminen ilman tunnesidettä on miehille helpompaa kun naisille. Fysiologisesti luulisi asian olevan toisin päin, sillä mies tarvitsee erektion, kun naisen valmistautuminen fyysiseen aktiin hoituu liukkarilla jos ei omasta takaa kostu. Toki varmasti yhdyntä liukkarin varassa ilman mitään kiihotusta on naisellekin vähemmän miellyttävä kokemus. Palaan tähän asiaan myöhemmin, sillä seksin harrastaminen ihan vaan seksinä ilman tunnetta miehen ja naisen näkökulmasta on kokonaan oma aiheensa.

Haluttomuuskin on siis suhteellinen käsite. Kuten pettämisestä kertovassa kirjoituksessani aiemmin kerroin, harrastin muutaman kerran avioliiton ulkopuoleista seksiä. Se liittyi tuohon haluttomuuteeni omassa parisuhteessa. Pettämisen motivaatio ei ollut läheisyyden tai rakkauden tunteen hakeminen vaan paradoksaalisesti juuri se sama "tunteeton" seksi jota kotonakin oli tarjolla. Ehkä kyse olikin siitä, että kun seksiin ei liity tunnetta, niin siihen kaipaa vaihtelua. Omaan haluttomuuteeni saattoi toki (ainakin jälkikäteen ajateltuna) myös vaikutaa hänen päivittäinen alkoholinkäyttönsä. Se ei kuitenkaan ollut humalahakuista, eikä vaikuttanut käytökseen negatiivisesti, joten kokonaan sen piikkiin ei haluttomuutta voi laittaa.

Onko kyse siis seksuaalisesta haluttomuudesta jos seksistä on kuollut tunneyhteys toiseen, mutta fyysinen tarve tyydytykselle jää?

Mielipiteitä? Kokemuksia?

Mustasukkaisuus - hyväksyttävää vai hävettävää?

Puolisoni kirjoitti pettämisestä. Hän on tullut petetyksi ja pettänyt, minä puolestani olen pettänyt pitämällä hetken yllä tekstari-suhdetta teiniaikaisen poikaystäväni kanssa - no, mikään varsinainen suhde tämä ei ollut, mutta varmasti toista loukkaava. Olemme keskustelleet pettämisestä sekä mustasukkaisuudesta suhteen alusta saakka, jotta epäselväksi ei jää toisen ajatukset kyseisistä aiheista ja näin voidaan välttää loukkaantumisia.

Mustasukkaisuudelle ei kannata antaa valtaa. Toisen epäileminen on merkki epävarmuudesta, joka syö suhdetta, mutta myös terveyttä. Suhteen kokeminen epävarmaksi heikentää jopa naisten immuunipuolustusta. Mikä on tervettä mustasukkaisuutta ja mikä kääntyy jo sairauden puolelle?

Olen sanonut suhteen alusta saakka olevani mustasukkaista sorttia. En pidä siitä jos puolisoni osoittaa mielenkiintoa toista sukupuolta kohtaan tai jos hän uppoutuu syvälliseen keskusteluun puolitutun naisihmisen kanssa - tutut ihmiset ovat tässä kohtaa hyväksyttyjä! Olen tuntenut mustasukkaisuutta myös niissä tilanteissa, kun mieheni avoimesti ihailee naista, jonka fyysiset ominaisuudet ovat jotain aivan muuta kuin itse omistan.

Olen myös tieten tahtoen ajanut itseni siihen tilanteeseen, että olen joutunut painimaan näiden tunteiden kanssa. Olen esimerkiksi kysellyt mieheltäni minkä tyyppiset naiset kiinnostavat häntä. Olen vakuuttanut, että en loukkaannu ja hän saa ihan vapaasti kertoa onko tuttavapiirissämme tämän kaltaisia naisia. Kun olen saanut miehestäni puristettua tämän tiedon ulos, olen tuntenut mustasukkaisuutta näitä naisia kohtaan.

Mieheni on puolestaan sanonut, ettei ole mustasukkainen. Hänen mielestään halaileminen ja tervehdykseksi pussaileminen on ihan ok. Hän ei koe mustasukkaisuutta miespuolisista ystävistäni, eikä häntä haittaa vaikka ihailen fyysisesti erilaisia miehiä kuin hän itse on. Näin olemme siis keskustelleet....

Minulle on vuosien varrella kertynyt nippu miespuolisia ystäviä - ystäviä opiskeluajoilta, teinirakkauksia, entisen miehen kaveriporukkaa. Ollessani yksin, pidin yhteyttä näiden kavereiden kanssa muun muassa viestittelemällä ja tapailemalla – ihan kaveripohjalta. Aloitettuani seurustelun nykyisen puolisoni kanssa, yhteydenpito miespuolisiin kavereihini jatkui.

Alkuun viestittely ei tuntunut haittaavan puolisoani. Puhuimme viestien sisällöistä ja kerroin poikaystäväni kahdenkymmenen vuoden takaa kutsuneen minut katsomaan matsia. Tässä kohtaa puolisoni kysyi varovasti mahtaakohan tällä kaverilla olla romanttisia ajatuksia suhteeni. Totesi, ettei näin todellakaan ole ja kyseessä on vain kaveritapaaminen. Puolisoni ei tätä ajatusta ostanut, jolloin epäilin hänen olevan mustasukkainen. No, myöhemmin ilmeni, että matsiin pyytäjä olisi halunnut tietää, vieläkö teiniaikaiset tunteet olisivat heränneet – aihetta epäilyille siis oli (matsi jäi väliin).

Seuraava epäily puolisoni mustasukkaisuudesta heräsi, kun hän halusi tietää miksi vanha opiskelukaverini haluaa tavata minua. Kerroin, että olemme keskustelleet elämäntilanteistamme ja vaihtaneet satunnaisesti kuulumisia - muusta ei ole kyse. Tämä kaverisuhde herättää edelleen keskustelua ja pientä piikittelyä - ja tässä kohtaa mieheni on todennut olevansa ehkä hieman mustasukkainenkin.

Yhteydenpito ja kaverisuhteeni miespuolisiin ystäviini jatkuu. Rajoista on sovittu ja on sovittu myös siitä, ettei asioita salailla vaan niistä kerrotaan puolin ja toisin. Pieni mustasukkaisuus on imartelevaa, mutta muuttuessaan rajoittavaksi ja kontrolloivaksi, on se parisuhdetta murentavaa.

Mielestäni on normaalia ja hyväksyttyä tuntea mustasukkaisuutta silloin, kun puoliso flirttailee avoimesti tai on uskoton. Sairaalloisesta mustasukkaisuudesta on kyse puolestaan silloin, kun toisen käyttäytyminen ei ole suhteessa siihen, kuinka toinen tilanteen kokee. Sairaalloisen mustasukkaisuuden merkkinä on myös aiheeton syyttely, eikä syyttelijä ota vastuuta omasta tunteestaan tai koe minkäänlaista syyllisyyttä kohtuuttomasta käyttäytymisestään.

Olemme pyrkineet puhumaan mustasukkaisuutta herättävistä tilanteista ja ajatuksista avoimesti, toisen tunteita kunnioittaen. Mustasukkaisiin tunteisiin auttaakin avoin ja rehellinen keskustelu. Ja on hyvä muistaa, että mustasukkaisuus on inhimillinen ja normaali tunne - lähes jokainen tuntee mustasukkaisuutta vaikka sen kieltääkin!

Miten on?

Mikä on pettämistä?

Onko pettämisen raja penetraatiossa parisuhteen ulkopuolisen henkilön kanssa? Vai riittääkö siihen se, että joku koskettelee paljaita genitaalialueita (kosketeltavan suostumuksella)?
Vaikuttaako asiaan oleellisesti se, saako näissä tapahtumissa orgasmin vai ei?
Onko jo haaveilu parisuhteen ulkopuolisesta seksistä, suudelmasta tai muusta hellästä hetkestä pettämistä?

Olemme kertoneet keskustelun merkityksestä parisuhteessa lähes jokaisessa kirjoituksessamme. Pettäminen nousi keskusteluun sattumoisin jo heti ensimmäisellä viikolla. Kun konkreettiset, pettämiseen tavalla tai toisella edellisissä parisuhteissa liittyneet tapahtumat, oli käyty läpi, huomasin että pettämisen käsite on hyvinkin monitasoinen.

Olen itse pettänyt aiemmassa pitkässä parisuhteessa. Pettämiskerrat ovat olleet poikkeuksetta motiiveiltaan seksuaalisia. Kyse ei ole ollut seurustelusta tai suhteesta - eikä edes ihastumisesta, vaan pelkästä seksistä. Joskus toki useamman kerran samankin henkilön kanssa, mutta peli on ollut selkeä. Vain seksiä, ei muuta.Voisi sanoa, että kyse on ollut metsästyksestä, oman vetovoiman testaamisesta, jonkinlaisesta voittamisen tai onnistumisen tunteesta kun huomaa, että toinen antautuu. Tähän sopivin kohde on ollut joku parisuhteessa elävä nainen. Toisaalta siksi, että voittamisen fiilis korostuu kun toinen on valmis pettämään puolisoaan juuri minun kanssani ja toisaalta siksi, että riski "takertumiseen" on pieni. "Vain seksiä" -pelisäänntö on helpompaa varatun kanssa. Kumpikaan ei halua jäädä kiinni.  Ja välillä kyse on ollut ihan yksinkertaisesta halu panna jonkun muun kanssa. Avioseksin puutteesta ei ollut kyse, sitä oli tarjolla enemmän kun halusin.

Jälkeenpäin ajateltuna kyse oli varmaankin intohimon puutteesta. Kun syvä rakkaus ja intohimo puuttuu, niin seksi on vaan seksiä ja silloin siihen haluaa vaihtelua. Sillon kun rakastaa aidosti ja syvästi, kokee intohimoa ja haluaa seksiä sen saman ihmisen kanssa kerrasta toiseen ja seksi vaan paranee mitä useammin sitä harrastaa. Siinä on muuten valtava ja oleellinen ero.

Myös entinen puolisoni petti, tiettävästi ainakin kerran. Hänellä oli työmatkalla romanssi ulkomaalaisen miehen kanssa. Suhde jatkui kirjeenvaihtona jossa vannottiin takkautta puolin ja toisin. Vaimoni ehdotti eroavansa ja muuttavansa lapsiemme kanssa toiselle puolelle maapalloa miehen luokse. Luin tämän kirjeenvaidon, joka sisälsi myös yksityiskohtaisia, rakkauden ja intohimon täytteisiä muisteluita yhteisistä seksihetkistä. Koin silloin todella tulleeni petetyksi. Minun rajani meni siinä, että hän oli rakastunut toiseen. Siitä lukeminen tuntui pahemmalta kun seksikokemuksesta lukeminen. Tosin siitäkin sitten ajan kanssa selvittiin, osittain varmaan siksi että ko henkilö todella asuii toisella puolella maailmaa ja ei näin ollut häiritsemässä kokemuksesta toipumista, eikä aiheuttamassa uhkaa salasuhteen jatkumisesta.

Nykyinen puolisoni on myös pettänyt aiemmassa parisuhteessa. Ei tosin omasta mielestään, mutta minun mielestä kyllä. Hän on tavannut entistä poikaystävää, suudellut ja kosketellut. Hän on viettänyt yön toisen miehen kanssa, kosketellut puolin ja toisin genitaalialueita, suudellut, käynyt keskusteluita ja saanut kaipaamaansa huomiota. Mutta penetraatiota ei ole tapahtunut, eikä kumpikaan ole saanut orgasmia, Hän ei siis mielestään ole pettänyt, koska hänen vaginassaan ei ole käynyt muita peniksiä kuin oman puolison. Siinä menee hänen rajansa, joka on ehdoton. Hän on sanonut että jos minä joskus työnnyn jonkun toisen sisään niin se on kerrasta poikki ilman selityksiä. (Tähän ei toki lasketa mahdollista ryhmäseksiä, josta olemme myös puhuneet, mutta se on toisen kirjoituksen aihe sitten)

Toki molemmat koemme ja tunnemme tehneemme väärin puolisoitamme kohtaan, mutta minä ajattelen että tunteeton ja sinänsä merkityksetön seksi ei ole niin kovin vakavaa pettämistä, kun minulla ei ole toista suhdetta ja jos puolisoni ei saa seksistä tietää, niin se ei häntä satuta. Nykyinen puolisoni taas on määritellyt rajansa penetraation tai vastaavan loppuun asti viedyn seksuaalisen teon kohdalle ja kokee, ettei se ole niin paha asia jos pikkasen ihastuu ja hakee huomiota ja läheisyyttä kunhan ei pane.

Alapään näkökulmasta prosessi on aina saman kaltainen, ainakin miehellä. Ensin tulee kiihottuminen ja erektio, sitten peniksen stimulointia kädellä, suulla, vaginalla, anuksella ja / tai jollain välineellä, lopulta tulee orgasmi ja ejakulaatio.

Yläpään näkökulmasta asia on jo huomattavasti monimutkaisempi. Kiihottumisen voi saada aikaan kuvia tai videoita katsomalla tai tarinoita lukemalla. Siihen voi riittää pelkkä mielikuvitus. Se voi tapahtua puolison katsomisesta tai jonkun muun naisen (tai miehen) katsomisesta. Jotkut kiihottuvat myös luomakuntamme muista elollisista ja elottomista asioista. Joskus se vaatii kosketusta, toisinaan pelkän ajatuksen. Orgasmiin ja ejakulaatioon johtavan stimuloinnin voi tehdä itse käsillä tai välineillä, sen voi tehdä oma puoliso tai joku muu tai siihen voi osallistua useampi ihminen joista joku on oma puoliso tai sitten ei.

Hyväksyttävän ja pettämiseksi koetun seksin määritelmä menee varmasti jokaisella jossain noiden em. asioiden lukuisista yhdistelmistä ja variaatioista, mutta tuskin kaikilla se on sama.

Luin blogikirjoituksen, jossa kerrottiin parinvaihto-/ryhmäseksikokeilusta. Kaksi pariskuntaa harrasti sovitusti seksiä hotellihuoneessa ristiin rastiin. Kokemuksesta kertoneen pariskunnan nainen koki tulleensa petetyksi kun mies laukesi toisen naisen käsittelyssä. Siinä meni hänen rajansa. Se että puoliso pani toista naista oli ok. Se että puoliso otti suihin toiselta mieheltä oli ok. Se että oli itse toisen miehen pantavana ja nuoli toista naista oli ok, mutta miehen laukeaminen toisen naisen käsittelyssä oli liikaa.

Mikä siis on pettämistä? Ja liittyykö se edes seksiin vai onko tunnetason pettäminen pahempi asia? Onko toiseen ihastuminen ja rakastuminen vakavampaa vai sallitumpaa kuin tunteeton seksi toisen kanssa?

Käytyjen keskustelujen ja omien pohdintojen tuloksena väittäisin, että pettäminen ja petetyksi tuleminen on yksilöllinen kokemus, johon ei ole oikeaa tai väärää vastausta. Jokainen asettaa sille itse rajansa, mutta hyvin suurella todennäköisyydellä oma määritelmä pettämiselle tai sen eri vakavuusasteille ei ole sama kuin puolison/kumppanin raja. Rajaa ei voi mielestäni myöskään järjellä argumentoida, koska kyse on tunteesta joka ohittaa järjen. Raja varmasti myös häilyy ja muuttuu iän ja kokemuksen myötä suuntaan tai toiseen.

Asiasta keskustelu oli ainakin minulle erityisen valaisevaa ja hyödyllistä. Kun tuntee ja tietää puolin ja toisin sen kuinka paljon mikäkin asia toista loukkaa ja miksi, on loukkaamisen välttäminen helpompaa. Ja jos sitten kuitenkin joskus tapahtuu jotain, josta toinen loukkaantuu on toisen motiiveja teolle ja loukkaantumiselle helpompi ymmärtää, kun ne on käsitelty jo aiemmin. Tietenkin toivon ja uskon , että näin ei enää koskaan käy.

Jatketaan keskustelua kommentiosiossa. Mitä kokemuksia pettämisesä ja/tai petetyksi tulemisesta sinulla on? Mistä sinulle tulee petetyksi tulemisen tunne?
Missä menee sinun rajat?

Huone 105

Arjesta irrottautuminen tekee hyvää (todellakin!) – myös seksielämälle. Tieteellisesti on todistettu, että hotellin sängyssä peuhaaminen saa aivoissa aikaan erilaisia kemiallisia reaktioita kuin tuttu ja turvallinen sänky kotona. Seksin harrastaminen hotellihuoneessa lisää dopamiinin tuotantoa, jolla on merkittävä rooli kiihottumisessa. Tiesin! Lomalla on aina rennompaa, ei ole kotitöitä tai kiukuttelevia teinejä odottamassa omine huoline ja murheineen.

Ensimmäisen yhteisen lomamme vietimme ystävän mökillä. Keskustelimme pitkälle yöhön viinipullon äärellä - elämästä, parisuhteesta ja tietenkin seksistä. Jälkeenpäin mietittynä tuo loma vahvisti yhteenkuuluvuutta – henkisesti sekä fyysisesti. Tuon viikon aikana harrastimme seksiä 21 kertaa (ennätys viikko!). Toki suhde oli tuore ja kiihkeä, mutta toistemme tuntemaan opettelu hitsasi meitä yhteen - kaikilla tavoin.Yhteenkuuluvuuden tunteen avulla selvittiin (ja selvitään edelleen) vaikeista hetkistä ja päivistä, jotka mieluummin jättäisi elämättä.

Viikkoon mahtui monenlaista seksiä, monenlaisissa paikoissa. Viikon aikana myös toiveet seksin saralla tuli puhuttua. Keskustelimme kokemuksistamme - kokemuksia sitomisesta, leluista, anaaliseksistä ja jopa kolmen kimpasta. Kaikesta oli helppo puhua – luottamus toiseen vahvistui (toki 21 seksikerrallakin oli osuutta asiaan).

Jokainen yhteinen lomamme on ollut erittäin nautinnollinen. Ollessamme risteilyllä, sinnittelimme toisen illan ravintolassa - toisena iltana jäimme hyttiin nauttimaan toisistamme. Toisen haluaminen ja himoitseminen voi olla huumaavaa. Tietty sana tai tietty katse riittää – tietää tasan tarkkaan mitä toinen ajattelee ja mihin ajatukset johtavat. Tämä tunne vain voimistuu lomalla, maailma ulkopuolella katoaa - on vain me.

Laivamatkalla palasimme kolmen kimppa-aiheeseen. Itselläni kolmen kimpasta on kokemusta opiskeluajoilta. Seurustelin tuolloin ensimmäisen pitkä-aikaisen poikaystäväni kanssa, mutta ihastuin opiskelukaveriini – tyttöön. Kävimme yhdessä juhlimassa ja erään illan päätteeksi löysimme itsemme samasta sängystä – minä, poikaystäväni ja opiskelukaverini. Kokemus oli enemmän viinanhöyryistä räpeltämistä, kuin nautinnollista seksiä – kokemus kuitenkin.

Mitkään kokemukset tai aikaisemmat seikkailut eivät ole vähentäneet halua toisiamme kohtaan. Toki pettämisestä parisuhteessa saimme pitkän keskustelun aikaiseksi, varsinkin kun näkemyksemme ovat eronneet toisistaan. Aiheesta olemme kyenneet keskustelemaan hyvässä hengessä (myönnetään - joskus riidellessä saatan palata aiheeseen) ja toistemme näkemyksiä kunnioittaen.

Aiemmin ajattelin pettämistä olevan vain toisen kanssa sänkyyn eksyminen. Toinen meistä on pettänyt ex-puolisoaan muutaman kerran menemällä sänkyyn suhteen ulkopuolisen ihmisen kanssa. Kyse on ollut puhtaasti seksistä - halusta kokeilla omaa vetovoimaa, kykyä kalastaa. Toinen meistä on ihastunut (tai tuntenut mielenkiintoa) muihin ihmisiin ja tämä on saattanut johtaa mm. suutelemiseen toisen kanssa, muttei sen pidemmälle.

Kumpi on sitten enemmän pettämistä tai kumman voi antaa vielä anteeksi? Fyysisyys vai henkisyys? Puhtaan seksikokemuksen hakeminen vai tunteet toista ihmistä kohtaan? En pitänyt pientä suutelua ravintolan nurkassa kovinkaan pahana, mutta kyllähän se tunne tuntuu ikävälle. Seksi voi olla suoritus, mutta tunne on tunne. Lomilla tulee siis pohdittua asioita laidasta laitaan - asioita, jotka on hyvä käsitellä, eikä jättää luulon varaan.

Mutta palataan vielä hotellihuoneen dopamiinihöyryihin. Onhan se mahtavaa pakata kassi perjantai-iltana, ajaa kymmenen kilometrin päähän, ottaa keskustasta huone, leikkiä turistia kotikaupungissa - tutkiskella toisen vartaloa, kiihottua ja naida aamuun saakka hotellin kingsize vuoteessa.