Kuinka säilyttää seksuaalinen intohimo?

Kahden ihmisen rakastuessa toisiinsa, idealisoivat he toisiaan. Kumppanista nähdään vain positiiviset ja jännittävät piirteet - heikkoudet ohitetaan ja niitä vähätellään. Olemme halukkaita tutustumaan jännittävään, uuteen ihmiseen. Parisuhde alkaa intohimoisena - intohimo on elämän perimmäinen viehtymys.

Monille ihmisille intohimo merkitsee pelottavaa, tiedostamatonta ja vaarallistakin voimaan, joka ryöstäytyy järjellisyyden hallinnasta. Toisille intohimo taas on vastaus vastustamattomaan, kiehtovaan ja kesyttömään kokemisen nälkään - näin toteaa Osmo Kontula kirjassa Happy End.

Kontulan mukaan yksi elämän suurimmista haasteista on säilyttää intohimo ja seksuaalinen mielenkiinto pitkäaikaista kumppania kohtaan. Himo ja halu voivat jäädä huolien, syyllisyyden, häpeän tai avuttomuuden tunteiden alle. Moni voi epäillä omaa viehätysvoimaansa, jos puolisolta saa koko ajan pakit sängyn laidalla. Tästä lähtökohdasta käsin Kontula ja Kallio ovat halunneet lähteä tutkimaan kuinka pitkissä ja onnellisissa parisuhteissa eläneet ovat onnistuneet pitämään parisuhteensa myös seksuaalisesti vireänä.

Ajattelin vastata heidän esittämiin tutkimuskysymyksiin nykyisen parisuhteeni pohjalta - vaikkei se vielä niin kovin pitkä olekaan. Laitan kysymykset mukaan, jotta kaikki aiheesta innostuneet voivat pohdiskella suhdettaan.

Kuinka kuvaisit parisuhdettanne ja sen vahvuuksia yleisesti?

Mielestäni parisuhteemme on tasapainoinen, kahden aikuisen suhde. Elämme uusioperheen arkea - huoline ja murheineen. Emme ole luoneet suhdettamme lasten tai yhteisen omaisuuden vuoksi, vaan olemme lähteneet rakentamaan parisuhdetta kiinnostuksen, samanlaisen arvopohjan ja elämänkokemuksen varaan. Parisuhteemme on toista arvostava ja kunnioittava, keskusteleva ja ennen kaikkea intohimoinen.

Parisuhteemme suurimmat vahvuudet ovat avoimmuus ja luottamus. Luotamme toisiimme, jolloin uskallamme puhua kaikista asioista - huolista, murheista, kokemuksista, tunteista ja toiveista. Asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä. Vaikeat asiat keskustellaan auki mahdollisimman pian, eikä mitään jätetä sanomatta, vaikka joskus pääsisikin helpommalla myötäilemällä tai sopimalla asiat näennäisesti. Kokemuksesta kuitenkin tiedän, etteivät asiat unohdu, vaan nousevat pintaan mitä kummallisimmissa yhteyksissä.

Miten olette onnistuneet pitämään seksuaalisen suhteenne tyytyväisenä yhteiset vuodet?

Seksimme on saanut uusia ulottuvuuksia keskustelujen myötä - itselläni ei ole koskaan ollut näin antoisaa ja intohimoista seksielämää ja otan siitä täyden vastuun. Miksi? No, siksi, etten ole aiemmin uskaltanut kertoa toiveistani tai fantasioistani näin rohkeasti kuin nyt - kaikki on sallittua, mikään ajatus ei ole väärin.

Toisen mielipiteitä tulee kuunnella ja joskus lähteä mukaan leikkiin vaikka juuri sillä hetkellä ei oma halu olisikaan täydessä huipussaan. Olen myös huomannut kuinka mielihyvän tuottaminen toiselle lisää myös omaa mielihyvän tunnetta - on kiihottavaa huomata toisen kiihottuvan kosketuksesta tai suudelmista. Kun toinen nauttii, nauttii sitä itsekin enemmän.

Kalenterin pitäminen seksikerroista näyttää konkreettisesti sen, mitä todellisuudessa tapahtuu. Ei olla muistin varassa milloin seksiä oli viimeksi ja onko edellisestä kerrasta jo pitkä aika. Kalenteria on myös mukava selailla ja huomata kuinka jotkut kuukaudet ovat olleet intohimoisempia kuin toiset - yhdessä voidaan sitten pohtia miksi näin on ollut ja voisiko asioita tehdä toisin.

Mitkä ovat henkilökohtaiset ominaisuutesi ja kokemuksesi, jotka ovat edesauttaneet parisuhteen seksuallisen vireyden ylläpitoa?

Tässä parisuhteessa avoimmuuteni ja rehellisyyteni seksin saralla ovat auttaneet. Olen pystynyt kertomaan mistä pidän ja mitä seksiltä toivon. Olen myös kuunnellut puolisoni toiveita ja pyrkinyt toteuttamaan puolisoni fantasioita. Keskustelut seksistä ovat toimineet myös joissakin tilanteissa esileikkinä. Kiva kuulla mitä toinen ajattelee, mistä nauttii ja mitä toivoo.

Kokemukseni edellisistä suhteista ovat myös luoneet pohjan nykyiseen suhteeseen. Olen halunnut tehdä asioita toisin ja edelliset virheet välttäen.

Miten olette onnistuneet ratkaisemaan mahdolliset seksuaali- ja vuorovaikutusongelmanne suhteessanne?

No, tähän jälleen vastaus, jonka olen jo monesti sanonut - keskustelemalla ihan kaikesta. Olemme myös pyrkineet ennakoimaan tulevia ja mahdollisia ongelmia luomalla Parisuhteen Kivijalan - säännöt parisuhteen ylläpitämiseksi tai riitojen ratkaisemiseksi, johon palaamme tasaisin väliajoin.

Olemme päättäneet väistää parisuhteen karikot puhumalla asioista. Toki keskusteleminen on välillä varsin haastavaa erilaisten vuorovaiktustaitojemme vuoksi, mutta yhdessä elämällä oppii antamaan toiselle tilaa - samalla oppii myös toisen tavan käsitellä asioita. Välillä oman tilan antaminen ja saaminen on tärkeää - tämänkin olemme jo oppineet suhteemme aikana.

Miten kokemuksesi ja ymmärryksesi perusteella suomalaisten parisuhteita voisi kehittää seksuaalisesti vireämmiksi tai jopa intohimoisemmiksi?

Mielestäni avainasemassa on puhuminen - puhuminen seksistä, kaikesta siitä mitä mieleen juolahtaa. Omassa parisuhteessani tämä avoin keskustelu lähti liikkeelle vahingosta. Tutustuessamme toisiimme kävimme läpi seksikokemuksia eli niitä asioita joita oli kokeiltu vanhoissa suhteissa ja joita voisi kokeilla uudelleen. Läpi käytiin myös kokemukset, joita ei haluttu uusia. Keskustelu lähti liikkeelle aivan tavallisesta hetkestä, jolloin lähdimme vain tutustumaan toisiimme ja toistemme haluihin.

Tämän keskustelun jälkeen siirryimme puhumaan toiveista, haaveista ja fantasioista. Tällä tiellä olemme edelleen. Kumpikin uskaltaa sanoa mistä pitää, mitä haluaisi kokeilla, mikä tuntui hyvälle, mikä ei. Kokeileminen on hauskaa - seksin ei pidä olla liian ryppyotsaista toimintaa. Erehtyä saa ja asioille voidaan nauraa, joskus jopa seksin aikana.

Toinen asia mikä lisää seksuaalista vireyttä ja intohimoa on seksin harrastaminen. Mitä enemmän seksiä harrastetaan, sitä enemmän sitä haluaa - näin se vain kaikessa yksinkertaisuudessaan menee. Kirjoitin jo aikaisemminkin siitä, että joskus tarpeet tai halut eivät kohtaa, joskus kannattaa kuitenkin työntää arjen haasteet hetkeksi syrjään ja lähteä mukaan kumppanin hyväilyihin - eipä aikaakaan, kun keho jo onkin kiihottuneessa tilassa ja mieli seuraa mukana.

 Tärkeimmät seksitaidot löytyvät jokaiselta - tunnetaidot, kyky läheisyyteen ja hyväksyntä, itseään unohtamatta. On sitten eri asia kuinka jokainen näitä taitoja osaa parisuhteessaan käyttää!

Täydellinen mies

Huffington post listasi seitsemän asiaa, joita miehen kannattaa kokeilla saadakseen puolisonsa rakastumaan itseensä. Allekirjoitan puolison huomioimisen tärkeyden ja jopa sen, että uskaltaa näyttää oman heikkoutensa. Tämän listan mukaan minulla on täydellinen mies!

Ensimmäisenä listassa neuvotaan tekemään yhteisiä suunnitelmia - suunnittelemaan treffit, viikonloppureissun tai lähteä kävelylle. Näitä meillä on ollut mahdollisuus toteuttaa niinä hetkinä, kun lapset ovat olleet toisilla vanhemmillaan. Varasimme kerran huoneen hotellista, kävimme kävelyllä ja yhteisen illan kruunasi sexhibition messut. Nautinnollinen viikonloppu - seksikin tuntuu erilaiselta hotellihuoneen pedissä, seinän kokoisen peilin edessä.

Ole hyvä kuuntelija. Onneksi en ole mies - mies jaksaa puhua parisuhteesta, seksistä ja toisen huomioimisen tärkeydestä. Ja minä kuuntelen, hyvin intensiivisesti. Mikäpä sen parempaa unilääkettä, kuin mieheni tasainen ääni. Toisin päin tämä toimii, mies kuuntelee murheeni ja huoleni, antaa neuvoja ja uusia näkökulmia. Eli listan kakkoskohtakin mieheltä onnistuu! Pakottaa vielä puhumaankin, jos en itse sitä ymmärrä tehdä.

Artikkelissa väitettiin olevan mahtavaa, jos mies uskaltaa avautua ja puhua rehellisesti tunteistaan. Entisessä parisuhteessa avautumista tai tunteista puhumista ei tarvinnut odottaa. Ei, vaikka naamasta näki jo kilometrin päähän, etteivät asiat ole sujuneet toivotulla tai halutulla tavalla. Sitten odotettiin viikon verran, josko tilanne helpottaisi ja uskallettaisi taas hengittää normaalisti. Nykyinen mies onkin sitten toista maata. Olen todellakin saanut kuulla hänen tunteistaan ja ajatuksistaan. Ei ole epäselvää mitä hän milloinkin ajattelee - toiselle paikkakunnalle juhlimaan lähtiessäänkin hän oli jättänyt pöydälle rasiallisen suklaata, kukkia ja kortin, jossa kertoi rakastavansa.

Neljäs kohta käskee tekemään ruokaa. No, ei ole tarvinnut kantaa huolta saavatko lapset ruokaa vai eivät, jos en ole kotona. Toisaalta mieheni tekemä ruoka on parempaa kuin oma tekemäni, onhan miehen tehnyt ruokaa muillekin, ihan siis työkseen. Ruoka ei ole siis ongelma - paitsi siinä suhteessa, että se on niin hyvää!

Artikkelin mukaan shoppaileminen voi olla tylsää, mutta monet naiset arvostavat sitä, jos mies viitsii edes joskus lähteä mukaan makutuomariksi. Shoppaileminen on omasta mielestänikin tylsää, joten tälle en niin hirveän isoa painoarvoa anna. Tosin ne kerrat kun olemme kauppoja kierrelleet, ei se ole ollut miehelleni ongelma - minä olen ensimmäisenä valmis luovuttamaan.

Kuudes kohta ohjaa miestä tekemään kompromisseja. Minut valittuaan on mies varmasti niitä joutunut tekemään. En ole se helpoin kumppani - päinvastoin ehkä erittäin haastava ja vaikea, kuten ex-puolisoni on usein todennut. En ole yrittänytkään peitellä hurmaavaa luonnettani ja olen kertonut luonteeni lujuudesta jo alkumetreillä - silti hän uskalsi lähetä taivaltamaan yhteistä polkua. Huomaavaisuutta riittää. Uhrautuvainenkin hän on.

Anna suukkoja, halauksia ja huomionosoituksia. Kiintymyksen ja rakkauden näyttäminen vie pitkälle, ja vahvistaa suhdetta. Nämä lauseet voin allekirjoittaa. Entisessä suhteessa tunteiden, kiintymyksen ja rakkauden näyttäminen olivat unohtuneet kurahousujen ja kauppalaskujen alle, eikä näitä taitoja kumpikaan oppinut enää käyttämään. Myös läheisyyden tarve katosi. Uusi kumppanini jakelee huomiota muista välittämättä ja aina ohi kulkiessaan. Kesken siivouksen, kesken ruoanlaiton, kesken tv:n katselun - näillä teoilla mennään läpi harmaan arjen, toista kadottamatta.

Minulla on siis täydellinen mies - jopa ärsytykseen saakka. Puhua pitää kaikesta, synkkyyteen ei saa vajota, hallinnan tunne on säilytettävä ja toinen pitää huomioida vaikka kesken hampaiden pesun! Kyllä meillä riidelläänkin, ehkä juuri minun luonteeni vuoksi. Mielestäni sarkasmissa on voimaa ja silloin tällöin pieni vittuilukin on paikallaan. Nukkumaan on menty selkä toiselle käännettynä - tilanteita, joita olen luvannut harjoitella käsittelemään uudella tavalla, mutta tahtoa ja opettelua se vaatii... paljonkin!

Uudessa suhteessa joutuu opettelemaan asioiden katsontakantoja ennen kokemattomalla tavalla. Toisen reaktiot ja tavat toimia tietyissä tilanteissa tulevat joskus yllätyksenä - vieressä ei ole se ihminen jonka kanssa on tottunut katsomaan maailmaa ja jonka reaktiot jo tuntee korvien asennosta. Parisuhteen eteen joutuu tekemään töitä ja arvioimaan omaakin käytöstään - ja voin todeta, ettei ole aina niin mukavaa joutua toteamaan, että omassa toimintamallissa on parannettavan varaa!

Mutta se mikä uudessa suhteessa on ollut mahtavaa, on seksi! Vaikka seksikertoja on takana jo yli tuhat, on toisen huomioiminen ja kiihottavuus vain lisääntynyt. Seksi kuuluu myös niihin aiheisiin josta voi puhua, jota voi pohtia ja josta voi viestitellä. Seksinkin saralla minulla on täydellinen mies!

Hyvää Joulua täydelliset miehet ja naiset!

Vaikea, vaikeampi, parisuhde

Parisuhteessa oleminen ei aina ole sitä maailman helpointa. Olen huomannut, että parisuhteemme väliin mahtuu monta erilaista asiaa, jotka helposti asettavat meidät takajaloillemme ja toisiamme vastaan. Itselläni mm. lapset aiheuttavat harmaita hiuksia ja järjen käytön vähenemistä. Valvotut yöt ja pettymykset lisäävät negatiivisuutta, joka tulee sitten purettua puolisoon – suurimmaksi osaksi syyttä.

Uusioperheen arkeen mahtuu kaikenlaista – koulunkäynti ei suju, ruoka ei maistu, lempihousut ovat taas pesussa. Itselläni on suuria vaikeuksia ymmärtää mieheni nuorimmaisen huumorintajua tai tarvetta puuttua omalla tavallaan joka asiaan – eikä se tapa ole aina kauhean mukava, vaan tapa, joka ärsyttää kaikkia muita. Mieheni taas ei ymmärrä tuskaani omien murkkujeni edesottamusten edessä. Hänestä ajattelen asioita turhan tunteellisesti vaikka järjen käyttökin olisi sallittua.

Tällä hetkellä myös sosiaalisen median käyttö puhututtaa – siis parisuhteessamme. Milloin viestit kulkevat väärään aikaa, milloin väärälle henkilölle. Olen onnistunut loukkaamaan miestäni käyttämällä puhelinta väärään aikaa ja väärässä paikassa – eli seksin jälkeen. Niin paljon kuin mielensä pahoittaakin, tulee siitä mainita. Tällä hetkellä olemme kuitenkin saaneet riidan aikaseksi siitä pienestä värisevästä laitteesta, jonka piippaukseen olen reagoinut liiankin hanakasti.

En usko, että kukaan parisuhteessa elävä, osaa kiertää kaikki karikot. Törmäyksiä tulee, ratkaisevaa kuitenkin on, miten näistä törmäyksistä selvitään. Askmen.com on koonnut yhteen yleisimpiä parisuhteen ongelmia. Poimin näistä ongelmista ne, jotka itse koen meidän parisuhteemme haasteiksi.

Kiintymyksen hiipuminen
Toisen itsestäänselvyytenä ottaminen ja huomiotta jättäminen saattaa hiipiä parisuhteeseen huomaamatta. Tästä keskustelimme tänään. Saako puoliso riittävästi arvostusta arjessa, luotanko puolisoni kykyyn tehdä asioita itsenäisesti? Parisuhdetta pitää vaalia esim. toisen huomioimisella ja yhdessä tekemisellä.

Seksielämä
Kauan seurustelleen parin seksielämässä voi olla kuivia jaksoja. Kuinka näistä selvitä toista loukkaamatta tai toisen tarpeet ohittaen? Tämä kysymys ei ole nyt ajankohtainen, mutta tuttu entisestä suhteesta. Jos kipinä on päässyt sammumaan, mistä löytää aikaa tai halua kipinän uudelleen syttymiseksi.

Mustasukkaisuus
Mustasukkaisuuden tunteiden tunteminen parisuhteessa on sallittua ja hyväksyttävää, kuten olemme aiemmin jo todenneet.  On kuitenkin eriasia miten näiden tunteiden kanssa sitten toimii. Hyvässä suhteessa pitää voida keskustella avoimesti tunteistaan, eikä kumpikaan saa ylireagoida tai syyllistää toista. helpommin sanottu kuin tehty – sanon minä.

Pettäminen
Olemme keskustelleet useaan otteeseen myös pettämisestä - mikä lasketaan pettämiseksi ja kuinka pettämiseen suhtautuu. Itselleni pettämisen hyväksyminen olisi varmasti erittäin vaikeaa, vaikka asiaa voikin käsitellä ja asiasta tulisi voida myös puhua. Mutta kuinka sitten pystyä luottamaan toiseen ihmiseen pettämisen jälkeen? Parisuhteeseen on hyvä luoda pelisäännöt  näitä tilanteita varten – toki säännötkin venyvät.

Rakkauden hiipuminen
Alkuhuuman jälkeen ihastus väljähtää, mutta rakkaudesta on saattanut tulla jo syvempää. Toinen on edelleen se elämän tärkein asia – tukipilari mihin nojata heikkoina hetkinä. Itse ainakin olen huomannut rakkauden saaneen uusia syvempiä muotoja suhteen edetessä. Välillä rakkauden tunne yllättää ja tuntuu ettei sen näyttämiseen riitä sanoja.

Takertuminen
Toiselle pitää antaa tilaa. Tätä kaipaan välillä itsekin. Kuten olen aiemmin jo todennut, kaipaan aikaa omien ajatusten koostamiseen - omassa päässä, omassa rauhassa. Tämän jälkeen olen valmis palaamaan keskusteluun ja tuomaan näkemykseni esiin ehkä rakentavammin ja puolisoani arvostaen. Tapamme käsitellä vaikeuksia on erilainen ja vaatii edelleen opettelua - kuten tämä päivä on osoittanut.

Itsenäisyyden menettäminen
Takertuvuuteen liittyen, on erittäin tärkeää löytää tasapaino yhteisen ajan ja omien kiinnostusten välillä. Kummallakin pitää olla mahdollisuus toteuttaa itseään ja tehdä asioita myös oman kiinnostuksen pohjalta. Toiveista ja tarpeista tulee keskustella avoimesti - loukkaantumatta tai ajattelematta, että toisen kössi-vuoro on itseltä pos.

Toisen perhe
No niin. Uusioperheessä tämä kohta on aikamoinen haaste. Tärkeää olisi, että kummankin perhe kunnioittaisi uutta kumppania. Vaikka kuinka yritän saada esim. lapsiani tutustumaan puolisoni lapsiin ja löytämään yhtien sävelen, on se jälleen helpommin sanottu kuin tehty. Itse en ole löytänyt ratkaisua myöskään siihen kuinka saada ex hyväksymään edes jollain tavalla nykyinen puolisoni - siis vain lasten vuoksi, muuta en toivoisi.

Parisuhde kärsii aina ajan puutteesta. Meilläkin aikaa tuntuu löytyvän Tv-ohjemien katsomiseen tai sen kännykän räpläämiseen, vaikka tärkeämpää olisi viettää aikaa puolison kanssa. Jos parisuhde ei koskaan ole ykkönen, katoaa seksi, läheisyys, keskustelut, nauru ja hulluttelu. Olen huomannut, että parisuhteen ja yhdessäolon asettaminen etusijalle lisää arkiviihtymistäkin. Parisuhteessa molempien on tehtävä asioita, jotka kannustavat yhdessäoloon - ei parane vaatia toiselta asioita, mitä itse ei ole valmis tekemään.

Minun helmasyntini on mökötys -ainoa asia minkä todella osaan. Ei ole vaikeaa loukkaantua asioista ja viettää pitkään hiljaisia hetkiä. Tämä tapa ei ole kovin aikuinen tapa kertoa, mitä parisuhteelta odottaa ja toivoo, eikä kovinkaan aikuinen tapa pitää huolta parisuhteesta tai siinä sovituista kommunikoinnin tavoista.

Parisuhde on yksi vaikeimmista suhteista ylläpitää elinvoimaisena. Joka riidan jälkeen päätän muuttaa suuntaa, lopettaa mököttämisen, puhua avoimesti tunteistaan - ehkä vielä joskus siinä onnistun.

Salaisuus intohimon säilyttämiseen

Sanotaan, että intohimo parisuhteessa loppuu usein alkuhuuman jälkeen. Jotkut sanovat intohimon päättyvän puolessa, toiset kahdessa vuodessa tai että se kestää 400 ensimmäistä seksikertaa. Varmasti monella alkuinnostus tasaantuu ja valitettavan monella intohimo jää arjen jalkoihin kokonaan. Sitten on kuitenkin ne joilla se kestää läpi elämän.

Esther Perel on Belgialainen psykoterapeutti, joka on kirjoittanut useita kirjoja sekä tutkinut useiden pitkän parisuhteen intohimoisena säilyttäneen pariskunnan elämää.

Tässä yli 7 miljoonaa katselukertaa keränneessä TED -puheenvuorossaan hän paljastaa halun säilyttämisen salat. Kannattaa katsoa (puheessa on suomenkielinen tekstitys):



Elätkö pitkään kestäneessä parisuhteessa?
Oletteko pystyneet säilyttämään intohimon?
Miten onnistuitte siinä?

Kerro tarinasi kommenteissa

Arkiseksi

Pinnalla on ollut vanhempien välinen seksi – kuinka äideille ja isille jää aikaa kahdenkeskiselle ajalle ja kahdenkeskiselle hellyydelle? Paljon on myös puhuttu väsymyksestä ja arjen haasteiden uuvuttavuudesta.  Voi veljet, niitä haasteita löytyy ja paljon  - ainakin meidän perheestä. Ei tarvitse kuin astua ovesta sisään, niin johan kaatuu haastetta niskaan joka suunnasta. On pyykinpesuhaaste, ruoanlaittohaaste (neljä lasta ei millään halua syödä samaa ruokaa - eikä aina kaksi aikuistakaan), läksyhaaste, kouluhaaste, ex-puolisohaaste – näitä löytyy.  Mistä sitten repiä vielä voimia tajunnan räjäyttävälle seksille? Tai edes sille, että pysyy hereillä sänkyyn saakka?

Ei ole arki aina niin ruusuista, eivätkä asiat suju kuten Strömsössä. Eräänkin kerran suunnitelmissa on ollut harrastaa seksiä sänkyyn päästyä, mutta äidin tai isän tarve on jossakin huoneessa ollut vielä suurempi kuin kumppanin tarve läheisyydelle. Joinakin iltoina hermo on palanut ja siinä vaiheessa puolison lähentely-yritykset ovat saaneet mittarin hehkumaan punaisena – ja nyt en puhu seksimittarista vaan siitä kiukkumittarista, joka on ollut lähellä räjähtää puolison mittarin osuessa takalistoon.  Miten se kehtaakin haluta seksiä, kun koko maailma uhkaa romahtaa ja äiti on saanut osansa maailman murheista. 

Joskus sitä huomaa tuijottavansa telkkarista CSI:n sadatta uusintajaksoa, vaikka lapset olisivat huoneissaan tai maailmalla ja aikaa olisi sille kaivatulle kahdenkeskiselle hetkelle. Miksi näinä hetkinä ei osaa pysähtyä katsomaan puolisoaan silmiin, antaa hyvänyön suudelman muuttua kiihkeäksi - suudelmaksi, joka saa paikat kostumaan ja maailman ympäriltä katoamaan? Kannattaa muuten kokeilla – tämä on yksi syy miksi tallennukseen on kertynyt sarjoja ja miksi kalenteriin syntyy uusia merkintöjä.

Joskus TV:tä tuijotellessamme olemme lähteneet koskettelemaan toisiamme ihan huomaamatta. Tilanne on muuttunut tukalaksi ja toista on ollut pakko saada, vaikka lapset kotona ovatkin. Kuinka ratkaista kiusallinen tilanne? Siinäpä pulma mielikuvitukselle ratkaistavaksi – ja miten tilanne on sitten saatu ratkaistua, on vaatinut pientä kekseliäisyyttä. Joskus on tullut tarve lähteä ajelulle, toisena hetkenä suihkuun, joskus jopa metsäretkelle. Nautinto sen kun lisääntyy, kun joutuu yhdessä keksimään miten ja missä.

Neljän murkun kanssa yhteisen ajan löytäminen on joskus erittäin haastavaa. Murkut valvovat pidempään kuin kumpikaan meistä jaksaa, aamulla yksi murkuista seisoo sänkymme vieressä juuri silloin, kun olemme pääsemässä vauhtiin – pidä siinä sitten parisuhteesta huolta. No, ei auta valittaa. Meillä sitä yhteistäkin aikaa löytyy lasten ollessa toisilla vanhemmillaan.  Silloin meillä on aikaa tehdä kaikki hitaasti ja hellästi tai rajusti ja kovaa – ihan miten haluamme, missä haluamme tai milloin haluamme. Näin olemme tehneetkin!

Seksi on tärkeä osa parisuhdetta. Näin ei ole aina kohdallani ollut. Olen elänyt suhteessa, jossa seksiä harrastettiin hyvinkin satunnaisesti ja läheisyyttä jaettiin säästeliäästi. Mielestäni tämä toimi. Nyt eläessäni toisenlaisessa suhteessa, en vaihtaisi kainaloon käpertymistä, halauksia, kosketteluja tai seksiä edes isoon suklaarasiaan, irtokarkeista puhumattakaan. Seksi on parisuhteessa erittäin tärkeää, sen avulla selvitään arjen haasteista yhdessä taistellen, eteenpäin tarpoen.

Parisuhdeseksi tuo sänkyyni myös kaksi miestä. Toinen kertoo haaveistaan ja toiveistaan, kyselee ja pitää huolen, että tunnen itseni seksikkäimmäksi olennoksi maanpäällä - myös arjen harmaudessa. Seksi antaa paljon, on parasta mitä koskaan olen kokenut - ehkä lähestyvä kuoleman pelko saa keski-ikäisen antaumaan nautinnolle. Tiedä häntä, mutta seksi on - no, seksi on. Tämän pienen kuoleman jälkeen toinen mies astuu mukaan kuvioon. Miehen kainaloon käpertyessäni haluaisin keskustella niistä parisuhteen kiemuroista tai seksin saloista, joista mieheni on minulle puhunut unettavuuteen saakka. Vierestäni kuuluu vain kuorsausta, eikä se enää siitä tokene, vaikka kuinka yritän töniä. Toinen mies on saapunut. 

Rakastamisessa ei ole järkeä...

....eikä kuulukaan olla, koska rakkauden järkeistäminen on mahdoton tehtävä. Kukaan ei tiedä mistä se tulee, miksi se tulee ja millä perusteella se kohdistuu juuri tiettyyn ihmiseen. Selvyyden vuoksi mainittakoon, että puhun nyt romanttisesta rakkaudesta, sellaisesta joka muuttaa kaiken vaaleanpunaiseksi ja saa aikuisen miehen kalenteroimaan koko elämänsä uusiksi löytääkseen mahdollisuuden viettää viisi minuuttia rakkaansa kanssa tai tekemään muita järjellä ajatellen täysin päättömiä asioita. Rakkaus lapsiin, vanhempiin, ystäviin, lemmikkeihin tai vaikka harrastuksiin on erilaista rakkautta. Itse asiassa olisi selkeämpää, jos nämä kaksi rakkauden eri lajia olisi nimettykin eri tavalla.

Niin hölmöltä kuin se saattaa kuulostaa, niin rakkaus on minulle kaikista kirkkaimmin konkretisoitunut riitatilanteissa. Olen työni vuoksi kokenut neuvottelija ja jopa hyvä siinä. Olen harjoitellut tunteiden hallintaa, oppinut näkemään oleellisen ja pystyn työntämään oman ylpeyteni sivuun tavoitellun lopputuloksen vuoksi. Toki koen pettymystä, vihaa, kateutta, iloa, surua, vitutusta ja väsymystä, mutta ne ja kaikki muutkin tunteet ovat hallittavissa harjoittelemalla. Ne voi järkeistää, käsitellä ja hyödyntää voimavarana silloin kun ne palvelevat tarkoitusta ja työntää ne sivuun silloin kun ne ovat haitallisia. Ei se tietenkään helppoa ole, enkä aina onnistu siinä 100 %, mutta se on harjoittelusta kiinni ja mitä enemmän sitä treenaan, sitä paremmaksi siinä tulen. Ja on siitä hyötyä parisuhteen kaikissa käytännön asioissakin - mutta kun tullaan rakkauden äärelle, olen huomannut sen mahdottomaksi hallita.

Uskon, että rakkauden voi tuhota tukahduttamalla. Erityisesti riitatilanteissa, joissa toisen sanomiset, tekemiset tai käytös loukkaavat rakkautta - olisi helpompaa tukahduttaa tunne kuin antaa sen sattua. Mutta koska rakkauden syy ei ole tiedossa, niin en uskalla sitä mielenhallinnan opeilla työntää sivuun, koska en tiedä saako sitä kutsuttua enää takaisin.

Rakkaus on äärettömän raju ja raadollinen tunne. Se tarjoaa euforiaa ja mahdollistaa läheisyyden, yhteenkuuluvuuden ja täydellistymisen tunteen, mutta se aiheuttaa myös kipua silloin, kun sitä loukataan. Siksi se konkretisoituu minulle hyvin voimakkaasti riidan keskellä. Kaikkia muita tunteita pystyn kontrolloimaan riitelyn aikanakin, mutta silloin kun rakkaus kohtaa pahimman vihollisensa - välinpitämättömyyden, joka joskus esiintyy ylimielisyyden muodossa, menee vati totaalisesti nurin. Se on uusi, jopa mieltä järkyttävä tunne. Miten minä, joka en koskaan riitele, joka osaa hallita tunteensa ja neuvotella kaikkia tyydyttävän ratkaisun, menenkin yhtäkkiä täysin tolaltani? Pienen itsetutkiskelun jälkeen olen havainnut sen tapahtuvan aina kun kohtaan välinpitämättömyyttä (tai tulkitsen kohtaavani) rakkauttani kohtaan.

Tämän hämmentävän tunteen keskellä olen myös joutunut pohtimaan, miksi en ole sitä aiemmin tuntenut. Olinhan ollut kuitenkin yli 15 vuotta parisuhteessa ja naimisissa. Eikä se suhde ollut parisuhteena huono, päinvastoin siinä kyllä kunnioitettiin ja kuuneltiin toista, tuettiinkin. Ja jos jostain oltiin eri mieltä, niin se sovittiin. Olen tullut siihen tulokseen, että vaikka varmasti välittämistä ja rakkauttakin - sellaista jota tunnetaan ystävää kohtaan, oli olemassa, niin sitä rakkautta jota voi välinpitämättömyydellä loukata, ei ollut. Ehkä exäni tiedosti asian ja siksi päätti suhteen. Siitä olen hänelle kiitollinen. Molemmat voittivat. Molemmat saivat tilalle enemmän.

Tämän kokemuksen perusteella uskon ja yritän oppia hyväksymään, että rakkautta täytyy tuntea täysillä hyvässä ja pahassa. Jos rakkautta koittaa kontrolloida ja yrittää selittää itselleen sen ikävän puolen, niin katoaa terä siitä hyvästäkin.

En usko, että rakkautta voi järkeistää, sitä ei voi selittää toisen ominaisuuksilla, ulkonäöllä tai millään muillakaan argumenteilla. Jos rakkaus toista ihmistä kohtaan olisi vain tiettyjen ominaisuuksiensa summa, niin silloinhan sitä rakastaisi kaikkia joissa nuo ominaisuudet täyttyvät. Varmasti ulkonäöllä, persoonallisuudella (ja luonteella, jota nykyisestä puolisostani löytyy ihan riittävästi) ja muilla ominaisuuksilla on myötävaikutus rakastumiseen, mutta aukotonta selitystä ne eivät tarjoa.

Avoimen keskustelun merkitystä parisuhteessa oli vaikea ymmärtää ensimmäisten vakavien parisuhteiden tai ensimmäisen avioliiton aikanakaan. Ensin ei ymmärrä ja sitten kun alkaa ymmärtää, ovat tilanteet jo urautuneet sellaiseen asentoon, että kynnys muutokselle on liian korkea - on helpompaa antaa vain olla. Kun sitten lähtee näin keski-iän kynnyksellä toiselle kierrokselle, ovat lähtökohdat suhteeseen ja rakkauteen täysin erilaiset. Oli pakko miettiä mitä oikeasti haluan, miten suhde vaikuttaa lapsiin, miten ympäristö sen hyväksyy ja miten saadaan asiat käytännön tasolla pyörimään.

Parisuhteesta ja seksistä on varmasti molemmilla ollut toiveita, haaveita, pinttyneitä lapsuudenkodista opittuja malleja ja ajatuksia sekä harhakuvia täydellisestä rakkaudesta, parisuhteesta ja seksistä – täydellisistä asioista, joista voi lukea viihdyttäviä tarinoita naistenlehdistä tai iltapäivälehtien seksi- ja parisuhdeosioista.

Tämän asian edessä mekin olimme. Rakkaudesta huolimatta tarvittiin lukuisia keskusteluja yhdessä ja myös itsensä kanssa. Sitten kun päätös sitoutua uuteen suhteeseen oli tehty, huomattiin arkeen astuvan mukaan kaikki vanhat möröt - kaikesta huolimatta. Olimme sopineet (ja sopimus pitää yhä), että parisuhteessa voi ja pitääkin puhua ihan kaikesta. Keskusteluissa voi kertoa toiveensa, kuunnella,tehdä kompromisseja ja muita järkiperäisiä ratkaisuja. Pääsääntöisesti tämä myös toimii ja haasteita on tällä kokoonpanolla tullut vastaan sellaisella vauhdilla, että uskallan väittää suhteen kaatuneen niiden alle aikoja sitten, jos asioista ei olisi pystytty puhumaan.

Aivan kuten mielenhallintaa, fyysistä kuntoa tai pianon soittoa, myös parisuhdetta ja seksiä voi harjoitella. Ja varsinkin seksin harjoitteleminen on hyvinkin hauskaa! Nyt kun olemme sitä harjoitelleet kalenterin mukaan  959 kertaa, alkaa se jo aika hyvin sujua. Molemmat ovat löytäneet uusia ulottuvuuksia, nautinto on jo suurempaa kun olisi koskaan voinut kuvitella ja paranee koko ajan. Parisuhdekin on kehittynyt harjoittelun tuloksena. Kummastakaan ei tule valmista koskaan, mutta lähemmäs täydellistä päästään joka päivä.

Mutta en usko, että rakkautta voi harjoitella. Se tulee jos on tullakseen, se valitsee kohteen ja jos hyvä tuuri käy, on se molemminpuolista. Rakkaus kestää jos uskaltaa tuntea sen koko skaalalla kivusta nautintoon.

Note to myself:
Anna rakkauden roihuta, nauti, kestä kipu ja keskity harjoittelemaan parisuhdetta ja seksiä.

Eka kerta

Luin artikkelin missä avioparit kertoivat ensimmäisestä kerrastaan. Joillakin eka kerta kesti kaksi sekunttia, toiset olivat odottaneet ekaa kertaa useamman kuukauden (jotkut  häihin saakka!) ja kolmas kieltäytyi jopa suutelusta ennen naimisiin menoa. No, jokainen tyylillään.

Jos olisin odottanut ensimmäistä kertaa naimisiin menoon saakka, olisin edelleen ilman! Onnekseni en siis kuulu tuohon kastiin. En lähde tässä nyt avaamaan sen enempää sitä ihka ensimmäistä kertaa. Siitä on jo kulunut sen verran aikaa ja eipä siitä nyt mainittavia muistoja jäänyt jälkipolville kerrottavaksi. Meidän kahden eka kerta olikin sitten jo ihan muuta kuin pienessä sievässä räpeltämistä tai pimeässä oikean osoitteen löytämistä.

Artikkelissa pohdittiin onko sillä väliä hyppääkö vällyjen väliin heti ensitapaamisen jälkeen vai vasta avioliiton satamaan purjehtiessa. Me emme eksyneet samaan sänkyyn ensitapaamisella, emmekä ensitreffeilläkään, mutta kolmen päivän päästä kyllä. Kolme pitkää päivää maltoimme odottaa, ennekuin pääsimme tutustumaan toisiimme kunnolla.

Tiesin tuon kerran tulevan sinä päivänä. Kun mieheni johdatti minut kohti makuuhuonetta ja valtaisaa sänkyä, ehdin pohtia jo monta erilaista asiaa. Osaanko, kykenenkö, näytänkö hyvältä, tulenko. Itselläni edellisestä kerrasta oli ehtinyt jo vieriä jokunen aika. Entisessä parisuhteessa seksistä ei puhuttu, ei siitä mikä tuntuu hyvälle, eikä ihmetelty seksin loppumista arkikiireisiin ja väsymykseen vedoten. Olo uuteen sänkyyn kömpiessä oli lähes yhtä epävarma, kuin silloin oikealla ekalla kerralla - paitsi silloin rohkeutta ja itsetuntoa oli haettu Liebfrauenmilchistä, nyt Fazerin sinisestä.

Mieheni katseli minua suoraan silmiin ja kyselin mistä pidän ja mikä tuntuu hyvältä. Eihän näin käyttäydytä seksiä harrastettaessa. Seksiä harrastetaan pimeässä, peiton alla ja ollaan tyytyväisiä, jos jompikumpi saa. Aivan mahtava eka kerta. Oli mahtavaa katsella miestä, joka pienestä iskämahasta huolimatta puhkui itsetunnon vallassa, eikä säikähtänyt keski-ikäisen naisen vartalon arpia ja lasten runtelemia tissejä. Seksi oli mahtavaa ekalla kerralla ja tokalla kerralla ja jokaisella kerralla sen jälkeen.

Matkan varrella seksi on vain parantunut. Olemme harrastaneet seksiä koko parisuhteemme keston aikana 957 kertaa ja känniseksi voidaan laskea yhden käden sormilla. Seksikertojen merkkaaminen kalenteriin sai alkunsa erään toisen lehden artikkelista silloin kaksi ja puoli vuotta sitten. Känniseksi taas on jäänyt, koska olemme kokeneet seksin selvin päin paljon tyydyttävämmäksi kuin pienessä viinihumalassa (tai sitten olen nukahtanut ennen kuin ollaan päästy itse asiaan).

Olimme harrastaneet seksiä viisi kertaa. Viidennen kerran jälkeen makoilimme sängyllä ja luimme lehdestä artikkelia, jonka mukaan oksitosiini saa naisen rakastumaan mieheen ja näkemään miehen jumalaisena seksiolentona - aika kiitollinen hormoni miehiä ajatellen! Artikkelissa mainittiin, että seksuaalinen kiinnostus kestää kaksi vuotta tai 400 seksikertaa. Päätimme testata väitteen todenpitävyyden. Artikkelissa myös mainittiin, että tuon 400 seksikerran saavuttaminen kestää usein juuri tuon kaksi vuotta. Kalenteria kehiin. Seksikerrat on tarkasti dokumentoituna kännykän kalenteriin ja jokaisen satasen täyttyessä heitetään yläfemmat! Ensimmäisen vuoden jälkeen kalenterissa oli numerot 457 – eikä meno ole hyytynyt.

Seksistä on tullut kaiken keskustelun ja pohdinnan jälkeen tärkeä osa parisuhdettamme. Olemme puhuneet seksistä häpeilemättä alusta saakka. Kumpikin on uskaltanut tuoda toiveensa mukanaan sänkyyn ja seksistä viestiminen pitkin päivää virittää mukavasti tunnelmaan. Mikäpä sen kiihottavampaa kuin saada mieheltä viesti kesken kiireisen työpäivän, jossa tämä sanoo haluavansa ihan vitusti. Ei tarvitse kovinkaan pitkään miettiä mitä tehdään kotiin päästyä - pannaan ja kunnolla!

Puhuminen siitä mitä haluaa, mitä orgasmin saaminen vaatii ja mitä toivoo tai mistä unelmoi, saa aikaan mukavan viretilan ja vatsanpohjan kutinan (kutinaa voi toki esiintyä alempanakin). On myös mahtava tunne tuntea itsensä seksikkääksi ja haluttavaksi virheistä huolimatta. Mieheni yksi parhaista puolista on se, kuinka hän saa minut unohtamaan epäkohdat ja kuinka tunnen olevani ainoa seksikäs nainen maailmassa. Ja ne orgasmit, joita olen oppinut saamaan - niihin jää koukkuun!

Odottaako vaiko lähteäkö ensimmäisillä treffeillä naimaan? Sen saa jokainen valita itse omien arvojensa pohjalta. Itselläni arvot pettivät jo kolmanteen päivää. Omaksi puolustuksekseni voin sanoa - päivääkään tai yhtäkään seksikertaa en ole katunut. Sivuhuomautuksena mainittakoon, ettei seksikertojen määrä ole sama kuin orgasmien määrä - se luku on jo paljon isompi! Nyt vain treenaamaan lantionpohjalihaksia superorgasmin saavuttamiseksi.

Osui ja upposi

Edellisessä postauksessa kerroimme taustaa blogillemme. Rakastuminen ja isosti! Olemme kumpikin eronneet tahoillamme pitkistä parisuhteista, suhteista joiden luulimme kestävän elämämme loppuun saakka - myötä ja vastamäessä, kuten toinen meistä on aikoinaan luvannut. Nyt uuden rakkauden (ja ehkä sen todellisen) edessä päätimme lopettaa suurien virheiden tekemisen parisuhteen syövereissä. Päätimme jättää ne virheet tekemättä, joiden uskomme olleen edellisten parisuhteiden onnistumisen esteenä.

Ennen näihin korjausliikkeisiin paneutumista, voisimme avata hieman  rakkaus-käsitettä. Totesin suhteen alussa, ettei toista voi rakastaa viikon tuttavuuden jälkeen, mutta jouduin pian syömään sanani ja todeta asian vain olevan niin. Kyseessä ei ollut ihastuminen tai hullaantuminen, uutuudenviehätys tai jännitys. Miehisestä näkökulmasta katsottuna kyse oli rakastumisesta, eikä siitä voi muuta nimitystä käyttää. Sovimme sitten niin, naisena annoin periksi vaikka pieni epäilynsiemen jäikin itämään - mitä miehet mistään mitään tietää, varsinkaan rakastumisesta.

Heti suhteen alusta saakka tunne oli voimia vievä, toiseen piti pitää yhteyttä koko ajan. Sähköpostit ja tekstiviestit kulkivat aamusta iltaan ja joskus yölläkin piti nousta tarkistamaan onko toinen laittanut viestiä. Onneksi löysimme WhatsAppin, säästimme pitkän pennin puhelinlaskuissa. Aamu alkoi viestillä ja päivä päättyi viestiin. Usein viestin lopetus oli hankalaa, ihan kuin teini komedioissa - lopeta sä, ei ku sä-tyyppisesti. Eihän kyseessä siis voinut olla muu kuin rakastuminen.

Ehkä vielä selkeämpi merkki rakastumisesta oli toisen haluaminen. No, haluta voi aina, kuten suklaatakin, mutta kun se haluaminen ei ole loppunut missään kohtaa vaikka kalenterimerkintöjen valossa 1000 kertaa parisuhdeseksiä läheneekin. Toiseen ei kyllästy, toisen nautinto on jopa omaa nautintoa tärkeämpää (ainakin välillä). Seksi ei ole muuttunut pakkopullaksi, arkistunut tai kangistunut kaavoihin. Joskus edes rakastelu ei tuo toista ihmistä tarpeeksi lähelle, toisesta ei saa tarpeeksi, tulee halu sulautua yhdeksi.

Rakkaudesta kertoo myös avoimmuus. Kaikki asiat puhutaan, näin on sovittu. Tässä kohtaa meidän suhteessa roolit ovat keikahtaneet väärin päin, sillä tunteista puhuminen ja asioiden selvittäminen on ollut minulle vaikeampaa, mies puhuu puhumasta päästyään, joskus jopa niin, että olen nukahtanut miehen pohtiessa parisuhteen kiemuroita. Aamulla tunnelma on saattanut olla hieman kireä, eikä vakuutteluni siitä, että keskustelu oli tarpeellinen ja mieheni tapa käsitellä asiaa mielenkiintoinen, riitä korjaamaan tilannetta. No, puhumalla siitäkin selvitään.

Puhuminen ja keskustelu. Siinä avaimet toimivaan parisuhteeseen. Näin olemme päättäneet. Entisessä parisuhteessani asiat jäivät puhumatta, kumpikin loi mielikuvia tilanteista ja lopulta kumpikaan ei enää puhunut. Mieheni suhteessa puhuttiin, mutta ei oikeista asioista. Vaikeat asiat jätettiin puhumatta, asiat lakaistiin maton alle ja riitoja välteltiin. Kumpikaan näistä tavoista ei toiminut. Mitä jää jäljelle? Puhuminen oikeista asioista - niinpä. Joskus vanhat tavat uhkaavat ottaa otteeseen, mutta silloin päätetään korjata suunta. Itse tarvitsen korjaamiseen hetken omaa aikaa (joskus se hetki voi olla päivä), mieheni taas haluaa puida asian heti. Olemme puhuneet näistä tavoista ja pyrimme edelleen huomioimaan luonteemme erilaisuuden ja antamaan toiselle tilaa toimia omalla tavallaan. Toimii!

Vuosi sitten ajelimme autolla pitkin Keski-Euroopan kuoppaisia teitä ja päätimme pistää ylös parisuhteen kulmakiviä. Saimme luotua 21 kohdan ohjelman, jota noudattamalla uskomme parisuhteen toimivan ja pysyvän hengissä arjen kiemuroissa. Tuonkin listan tärkein asia on puhuminen! Olemme päättäneet pitää suhteesta huolta myös arjessa, ei vain kahdenkeskisissä hetkissä. Kuten Frank Pappa aikoinaan totesi, kosketelkaa toisianne, me toteamme että koskettelun lisäksi, puhukaa toisillenne ja ne aamusuihkutkin voivat olla antoisia!