Parisuhde kesälomakriisissä

Aurinko paistaa, täydellinen isä, täydellinen äiti ja täydelliset lapset (kaikenikäiset) hymyilevät sinisenä loistavan meren äärellä. Täydellinen loma, jollaisen jokainen haluaisi - täydellinen idylli, jota kelpaa somessa esitellä. Todellisuus saattaa osoittautua aivan joksikin muuksi kuin täydelliseksi...

Täydellisen bikinivartalon tavoittelu on alkanut jo hyvissä ajoin, ehkä jo edellisenä kesänä, jolloin on vakuuteltu itselle ja läheisille, että ensi kesänä vatsalihakset ovat tiukkaakin tiukemmat ja pakarat pyöreät kuin kreikkalainen appelsiini. Pitkä synkeä ja harmaa kausi on saanut kuitenkin jokaisen normaalin puurtajan luovuttamaan jo auringon viimeisten säteiden vaivuttua horisonttiin. Täydellinen vartalo jää tänäkin kesänä saavuttamatta ja facesivulle tuleekin lisättyä kuvia mursuista vitsikkäiden lausahdusten kera. Monet naiset ja varsinkin äidit käyvät kiivasta keskustelua voiko ja kehtaako uimarannalle mennä appelsiinipyllyn kanssa - ei niin pyöreän, mutta yhtä röpelöisen. Kateus puskee esiin ja Fitness-babyt tulee haukuttua narsisteiksi, joiden lapset joutuvat elämään pienen elämänsä salin hämärissä nurkissa syöden proteiinipitoisia ruokia.

No, entäpä se muu täydellinen perhe? Näin uusioperheen aikuisena voin vain huokaista ja todeta, ettei yhteistä lomamatkaa tule, eikä edes yhteistä kuvaa omalla pihalla - ei aurinkoisena, eikä sateisena päivänä. Kesäloman alettua on jokaisella omat toiveensa loman sujumisen suhteen, yksi haluaa mökille, toinen ei ainakaan mökille, kolmas kaipaa ulkomaille ja neljäs ei ainakaan ulkomaille - tai ehkä ulkomaille, muttei mihinkään rantalomalle. Kesämökkeilyä olisi tarjolla, mutta samalle mökille ja samaan aikaan ei - isot egot eivät pieneen mökkiin mahdu. Rannalle ei voi lähteä teinivartalon kanssa, rannalla on liian kuuma tai vesi on liian kylmää. Ota tässä sitten idyllisiä ja niitä täydellisiä kuvia, joita jakaa muiden ihailtaviksi.

Mihin väliin mahdutetaan sitten vielä parisuhteen huolto? Sukujuhlien ja mökkeilyn lomaan vai ottamalla omaa aikaa koko perheestä? Tällä hetkellä meidän lomasuunnitelmat ovat kariutuneet erimielisyyksiin ja toisen loukkaantumiseen ja tunteeseen, ettei toinen halua olla tekemisissä sen oman ja niin ihanan suvun kanssa. Emme tule lähtemään mökille yhdessä, emme tule tekemään pitkiä patikkaretkiä tai viettämään kesäpäivää auringosta nautiskellen vieraalla paikkakunnalla. Parisuhde jää vähälle huomiolle ja kesä vietetään lasten ehdoilla - tai meidän tapauksessa osittain myös exän ehdoilla - kesälomamme riippuu siis myös perheen ulkopuolisesta aikuisesta, joka on päättänyt käyttää valtaa kertomatta suunnitelmistaan lasten osalta.

Täytyy myöntää, että emme suostu jättämään parisuhdettamme kesätauolle tai kaikkien erimielisyyksien alle. Kaiken sotkun ja rankan kevään jälkeen olemme varanneet kahdenkeskistä aikaa loman loppupuolelle ja tämän ajan varmistamiseksi olemme valjastaneet isovanhemmat varallaolijoiksi, mikäli biologinen etävanhempi ei tiedä mitä elämällään tekee. Ehkä tuolloin pääsemme nauttimaan auringon säteiden hyväilystä ei niin täydellisellä vartalolla, mutta täydellisessä seurassa, kenties täydellisessä ympäristössä ja meren kimmellyksessä.

Kesä saattaa olla haastavaa aikaa kaikissa parisuhteissa - ei vain meidän uusioperheessä. Lomalla aikaa toisen kanssa olemiseen taas löytyy arkikiireiden jälkeen ja kaikki odotukset ladataan tuohon aikaan. Kuten jo teinien kanssa olen huomannut, odotukset loman suhteen eivät aina mene yksiin ja piilevät ristiriidat nousevat pintaan.

Lomalla on aikaa tutustua puolisoon uudelleen, kuunnella sekä olla herkkä hänenkin tunteilleen. Keskusteluyhteyden avoinna pitäminen auttaa tutustumaan samalla  omaan sisäiseen maailmaan. Parisuhteessa pitää olla valmis avaamaan oma sisäinen maailma myös puolisolle, jotta syvä yhteys voi syntyä ja yhteenkuuluvuus lujittua. Parisuhteessa tarvitaan toista, eikä kukaan elä parisuhteessa, joka on ihanteellinen päivästä toiseen. Parisuhteisiin kuuluu aaltoliike, jota voi onneksi hallita myönteisellä keskustelutavalla ja puhumalla mieltä painavista asioista. Lomallakin tarvitaan ja kaivataan turvallista parisuhdetta ja siihen päästään vain puhumalla ja kuuntelemalla. Paras keino välttää parisuhteenkarikot on pitää parisuhteesta huolta myös arjessa.

Joitakin lomaunelmia voi joutua siirtämään tulevaisuuteen, mutta mitäpä sitä ei puolisonsa eteen tekisi. Puoliso on hyvä pitää etusijalla. Lomalla on tärkeää muistaa myös rentoutua - ylä- ja alamäistä huolimatta. Puolison auringon ruskettama tai mökin pihasaunan noen tahrima naama saattaa jossakin vaiheessa ärsyttää, mutta ongelmien voi antaa mennä menojaan tarttumatta niihin. Niitä voi vatvoa
taas syksyn piiskaavissa sateissa.

Lomalla on aikaa hellitellä ja harrastaa seksiä. Tee parisuhteestasi ja lomastasi nautinnon lähde molemmille!

Jalkojen välistä - vuosi 2015

Vuosi 2016 vaihtui juuri. Raketit paukkuvat ja joillakin hilpeä nousuhumala on kääntymässä jo laskusuuntaan. Itse istun kotisohvalla yhdessä puolisoni kanssa, nauttien suklaasta ja läheisyydestä. Miltä eletty vuosi 2015 on näyttänyt kohdallamme? Helppoa ei aina ole ollut -haasteita ja vastoinkäymisiä on mahtunut vuoteemme, mutta myös rakkautta, läheisyyttä ja intohimoa.

Ajattelin jakaa vuotemme tarkastelun neljään osaan - perhe, lapset, parisuhde ja seksi. Jokaisella osa-alueella on otettu askeleita niin eteen kuin taaksekin, mutta niin kai elämässä yleensä on tapana tehdä. Meillä on kuitenkin ollut toisemme, josta olemme ammentaneet voimaa niin huonoina kuin hyvinä hetkinä.

Perhe:

Päätimme vuosi sitten joulukuussa kantaa omaisuutemme saman katon alle ja yhdistää kaksi hajonnutta perhettä yhdeksi uudeksi. Tiesimme, että taustat huomioon ottaen tämä ei tulisi olemaan helppoa. Kodin sääntöjä on yritetty rakentaa niin, että jokainen teini kokisi yhdenvertaisuutta. Aina ei ole ollut helppoa, sillä sääntöjä on jouduttu venyttämään teinien erilaisten tarpeiden vuoksi - tätä ei ole ollut helppoa selittää ja perustella muille ilman, että teinin yksityisyyttä jaetaan kaikille.

Uusioperheen vanhempina olemme joutuneet pohtimaan omaa roolia äitinä ja isänä. Olemme sopineet, ettei perheessämme ole puolikkaita vanhempia vaan kokonaisia aikuisia, jotka sanovat viimeisen sanan aikuisen oikeudella. Olen kuullut, etten ole mikään äiti tai edes oikeutettu ohjeistamaan puolisoni lasta - tätä mieltä on ollut siis teini, ei puolisoni. Voitte arvata, että välillä on väsyttänyt ja on tehnyt mieli heittää ne kuuluisat työmiehen rukkaset naulaan.

Tapamme kasvattaa on erilainen ja olemme yön pimeinä tunteina käyneet keskusteluja kuinka olisimme itse toimineet tilanteessa, johon toinen meistä on joutunut ja toinen tarkkaillut sivusta. Onneksi omaamme samanlaiset arvolähtökohdat, jolloin ymmärrämme toistemme näkökulmaa vaikka tapamme toimia onkin jossakin suhteessa erilainen. 

Lapset:

Vuoden aikana kaikki neljä lastamme ovat saavuttaneet jonkintasoisen teini-iän - joillakin mielialan vaihtelut ovat olleet rajuja, joillakin teini-leenan elämä on pysynyt paremmin aisoissa. On itketty, riidelty, heitetty tavaroita ja isketty jopa muutama reikä seinään, kun asiat eivät ole sujuneet oman mielen mukaan.

Hormonit ovat nostaneet esiin myös seksuaalisuuden ja seurustelun - ensimmäiset fritsut ovat ilmaantuneet koristamaan teinien kauloja. Koulu, kaverit, harrastukset sekä uusioperhe- kuvio on mietityttänyt jokaista ja olemme joutuneet käymään vakavia keskusteluja siitä, mitä kukakin haluaa ja toivoo. 

Parhaita hetkiä ovat olleet hetket, jolloin olemme kaikki mahtuneet saman pöydän ääreen joko syömään tai pelaamaan pelejä. Olemme onnistuneet rakentamaan suhdetta toistemme lapsiin - tosin siinä riittää vielä tekemistä ensi vuodellekin.

Parisuhde:

Parisuhteemme alusta saakka olemme päättäneet pitää suhteestamme huolta, puhua asioista ja riidellä rakentavasti. Usein olemme tässä onnistuneet, mutta parannettavaa vielä jää. Parasta suhteessamme on nauru, huumori, huolenpito. Mitä enemmän nauramme, sen helpompaa on ollut kohdata myös vaikeuksia. Olen todennut menneen vuoden aikana useaan otteeseen, että ainoat haasteet suhteessamme ovat liittyneet jollakin tavalla lapsiin tai perheeseen. Toistemme kanssa olemme pärjänneet hyvin ja vaikka erimielisyyksiä on ollut, eikä tapamme kohdata vaikeuksia olekaan samanlainen, olemme selvinneet hankaluuksista voittajina. 

Uusioperheen arki ja eletty elämä, suhtautuminen toistemme menneisyyteen sekä ex-puolisoihin ovat tuoneet keskusteluihin särmää, mutta samalla opettaneet suhtautumaan avoimin mielin tulevaisuuteen. 

Seksi:

Seksin saralla taka-askeleita ei ole tullut. Seksikalenterimme on täyttynyt tasaiseen tahtiin ja olemme oppineet vuoden aikana nauttimaan toisistamme uudellakin tavalla. Kumpikin meistä on aina halunnut tuottaa myös toiselle nautintoa, koska tämä lisää myös omaa kykyä nauttia seksistä. Mitä enemmän olemme seksistä puhuneet, sitä paremmin olemme osanneet tyydyttää toistemme tarpeet.

Jos parisuhteessa huumorilla on ollut iso rooli, on sillä ollut rooli myös seksin saralla. Aina asiat eivät suju kuin elokuvissa. Kokeilimme joskus suuren kiihkon vallassa miten pikkuhousut repeävät esileikin yhteydessä - no, eiväthän ne revenneet ja eroottinen hetki päättyi kunnon nauruihin. 

Olemme uskaltaneet kokeilla - onnistuen ja erehtyen. Aina ei voi voittaa, mutta mitään ei myöskään saavuta, jos ei uskalla kokeilla. Seksimme on edelleen loistavaa ja luistavaa - tästä on hyvä jatkaa myös uuteen vuoteen.

Aina ei onnistu, aina ei suju - mutta ei luovuteta ensi vuonnakaan! Onnellista Uutta Vuotta 2016!

Vaikea, vaikeampi, parisuhde

Parisuhteessa oleminen ei aina ole sitä maailman helpointa. Olen huomannut, että parisuhteemme väliin mahtuu monta erilaista asiaa, jotka helposti asettavat meidät takajaloillemme ja toisiamme vastaan. Itselläni mm. lapset aiheuttavat harmaita hiuksia ja järjen käytön vähenemistä. Valvotut yöt ja pettymykset lisäävät negatiivisuutta, joka tulee sitten purettua puolisoon – suurimmaksi osaksi syyttä.

Uusioperheen arkeen mahtuu kaikenlaista – koulunkäynti ei suju, ruoka ei maistu, lempihousut ovat taas pesussa. Itselläni on suuria vaikeuksia ymmärtää mieheni nuorimmaisen huumorintajua tai tarvetta puuttua omalla tavallaan joka asiaan – eikä se tapa ole aina kauhean mukava, vaan tapa, joka ärsyttää kaikkia muita. Mieheni taas ei ymmärrä tuskaani omien murkkujeni edesottamusten edessä. Hänestä ajattelen asioita turhan tunteellisesti vaikka järjen käyttökin olisi sallittua.

Tällä hetkellä myös sosiaalisen median käyttö puhututtaa – siis parisuhteessamme. Milloin viestit kulkevat väärään aikaa, milloin väärälle henkilölle. Olen onnistunut loukkaamaan miestäni käyttämällä puhelinta väärään aikaa ja väärässä paikassa – eli seksin jälkeen. Niin paljon kuin mielensä pahoittaakin, tulee siitä mainita. Tällä hetkellä olemme kuitenkin saaneet riidan aikaseksi siitä pienestä värisevästä laitteesta, jonka piippaukseen olen reagoinut liiankin hanakasti.

En usko, että kukaan parisuhteessa elävä, osaa kiertää kaikki karikot. Törmäyksiä tulee, ratkaisevaa kuitenkin on, miten näistä törmäyksistä selvitään. Askmen.com on koonnut yhteen yleisimpiä parisuhteen ongelmia. Poimin näistä ongelmista ne, jotka itse koen meidän parisuhteemme haasteiksi.

Kiintymyksen hiipuminen
Toisen itsestäänselvyytenä ottaminen ja huomiotta jättäminen saattaa hiipiä parisuhteeseen huomaamatta. Tästä keskustelimme tänään. Saako puoliso riittävästi arvostusta arjessa, luotanko puolisoni kykyyn tehdä asioita itsenäisesti? Parisuhdetta pitää vaalia esim. toisen huomioimisella ja yhdessä tekemisellä.

Seksielämä
Kauan seurustelleen parin seksielämässä voi olla kuivia jaksoja. Kuinka näistä selvitä toista loukkaamatta tai toisen tarpeet ohittaen? Tämä kysymys ei ole nyt ajankohtainen, mutta tuttu entisestä suhteesta. Jos kipinä on päässyt sammumaan, mistä löytää aikaa tai halua kipinän uudelleen syttymiseksi.

Mustasukkaisuus
Mustasukkaisuuden tunteiden tunteminen parisuhteessa on sallittua ja hyväksyttävää, kuten olemme aiemmin jo todenneet.  On kuitenkin eriasia miten näiden tunteiden kanssa sitten toimii. Hyvässä suhteessa pitää voida keskustella avoimesti tunteistaan, eikä kumpikaan saa ylireagoida tai syyllistää toista. helpommin sanottu kuin tehty – sanon minä.

Pettäminen
Olemme keskustelleet useaan otteeseen myös pettämisestä - mikä lasketaan pettämiseksi ja kuinka pettämiseen suhtautuu. Itselleni pettämisen hyväksyminen olisi varmasti erittäin vaikeaa, vaikka asiaa voikin käsitellä ja asiasta tulisi voida myös puhua. Mutta kuinka sitten pystyä luottamaan toiseen ihmiseen pettämisen jälkeen? Parisuhteeseen on hyvä luoda pelisäännöt  näitä tilanteita varten – toki säännötkin venyvät.

Rakkauden hiipuminen
Alkuhuuman jälkeen ihastus väljähtää, mutta rakkaudesta on saattanut tulla jo syvempää. Toinen on edelleen se elämän tärkein asia – tukipilari mihin nojata heikkoina hetkinä. Itse ainakin olen huomannut rakkauden saaneen uusia syvempiä muotoja suhteen edetessä. Välillä rakkauden tunne yllättää ja tuntuu ettei sen näyttämiseen riitä sanoja.

Takertuminen
Toiselle pitää antaa tilaa. Tätä kaipaan välillä itsekin. Kuten olen aiemmin jo todennut, kaipaan aikaa omien ajatusten koostamiseen - omassa päässä, omassa rauhassa. Tämän jälkeen olen valmis palaamaan keskusteluun ja tuomaan näkemykseni esiin ehkä rakentavammin ja puolisoani arvostaen. Tapamme käsitellä vaikeuksia on erilainen ja vaatii edelleen opettelua - kuten tämä päivä on osoittanut.

Itsenäisyyden menettäminen
Takertuvuuteen liittyen, on erittäin tärkeää löytää tasapaino yhteisen ajan ja omien kiinnostusten välillä. Kummallakin pitää olla mahdollisuus toteuttaa itseään ja tehdä asioita myös oman kiinnostuksen pohjalta. Toiveista ja tarpeista tulee keskustella avoimesti - loukkaantumatta tai ajattelematta, että toisen kössi-vuoro on itseltä pos.

Toisen perhe
No niin. Uusioperheessä tämä kohta on aikamoinen haaste. Tärkeää olisi, että kummankin perhe kunnioittaisi uutta kumppania. Vaikka kuinka yritän saada esim. lapsiani tutustumaan puolisoni lapsiin ja löytämään yhtien sävelen, on se jälleen helpommin sanottu kuin tehty. Itse en ole löytänyt ratkaisua myöskään siihen kuinka saada ex hyväksymään edes jollain tavalla nykyinen puolisoni - siis vain lasten vuoksi, muuta en toivoisi.

Parisuhde kärsii aina ajan puutteesta. Meilläkin aikaa tuntuu löytyvän Tv-ohjemien katsomiseen tai sen kännykän räpläämiseen, vaikka tärkeämpää olisi viettää aikaa puolison kanssa. Jos parisuhde ei koskaan ole ykkönen, katoaa seksi, läheisyys, keskustelut, nauru ja hulluttelu. Olen huomannut, että parisuhteen ja yhdessäolon asettaminen etusijalle lisää arkiviihtymistäkin. Parisuhteessa molempien on tehtävä asioita, jotka kannustavat yhdessäoloon - ei parane vaatia toiselta asioita, mitä itse ei ole valmis tekemään.

Minun helmasyntini on mökötys -ainoa asia minkä todella osaan. Ei ole vaikeaa loukkaantua asioista ja viettää pitkään hiljaisia hetkiä. Tämä tapa ei ole kovin aikuinen tapa kertoa, mitä parisuhteelta odottaa ja toivoo, eikä kovinkaan aikuinen tapa pitää huolta parisuhteesta tai siinä sovituista kommunikoinnin tavoista.

Parisuhde on yksi vaikeimmista suhteista ylläpitää elinvoimaisena. Joka riidan jälkeen päätän muuttaa suuntaa, lopettaa mököttämisen, puhua avoimesti tunteistaan - ehkä vielä joskus siinä onnistun.