Kahden ihmisen rakastuessa toisiinsa, idealisoivat he toisiaan. Kumppanista nähdään vain positiiviset ja jännittävät piirteet - heikkoudet ohitetaan ja niitä vähätellään. Olemme halukkaita tutustumaan jännittävään, uuteen ihmiseen. Parisuhde alkaa intohimoisena - intohimo on elämän perimmäinen viehtymys.
Monille ihmisille intohimo merkitsee pelottavaa, tiedostamatonta ja vaarallistakin voimaan, joka ryöstäytyy järjellisyyden hallinnasta. Toisille intohimo taas on vastaus vastustamattomaan, kiehtovaan ja kesyttömään kokemisen nälkään - näin toteaa Osmo Kontula kirjassa Happy End.
Kontulan mukaan yksi elämän suurimmista haasteista on säilyttää intohimo ja seksuaalinen mielenkiinto pitkäaikaista kumppania kohtaan. Himo ja halu voivat jäädä huolien, syyllisyyden, häpeän tai avuttomuuden tunteiden alle. Moni voi epäillä omaa viehätysvoimaansa, jos puolisolta saa koko ajan pakit sängyn laidalla. Tästä lähtökohdasta käsin Kontula ja Kallio ovat halunneet lähteä tutkimaan kuinka pitkissä ja onnellisissa parisuhteissa eläneet ovat onnistuneet pitämään parisuhteensa myös seksuaalisesti vireänä.
Ajattelin vastata heidän esittämiin tutkimuskysymyksiin nykyisen parisuhteeni pohjalta - vaikkei se vielä niin kovin pitkä olekaan. Laitan kysymykset mukaan, jotta kaikki aiheesta innostuneet voivat pohdiskella suhdettaan.
Kuinka kuvaisit parisuhdettanne ja sen vahvuuksia yleisesti?
Mielestäni parisuhteemme on tasapainoinen, kahden aikuisen suhde. Elämme uusioperheen arkea - huoline ja murheineen. Emme ole luoneet suhdettamme lasten tai yhteisen omaisuuden vuoksi, vaan olemme lähteneet rakentamaan parisuhdetta kiinnostuksen, samanlaisen arvopohjan ja elämänkokemuksen varaan. Parisuhteemme on toista arvostava ja kunnioittava, keskusteleva ja ennen kaikkea intohimoinen.
Parisuhteemme suurimmat vahvuudet ovat avoimmuus ja luottamus. Luotamme toisiimme, jolloin uskallamme puhua kaikista asioista - huolista, murheista, kokemuksista, tunteista ja toiveista. Asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä. Vaikeat asiat keskustellaan auki mahdollisimman pian, eikä mitään jätetä sanomatta, vaikka joskus pääsisikin helpommalla myötäilemällä tai sopimalla asiat näennäisesti. Kokemuksesta kuitenkin tiedän, etteivät asiat unohdu, vaan nousevat pintaan mitä kummallisimmissa yhteyksissä.
Miten olette onnistuneet pitämään seksuaalisen suhteenne tyytyväisenä yhteiset vuodet?
Seksimme on saanut uusia ulottuvuuksia keskustelujen myötä - itselläni ei ole koskaan ollut näin antoisaa ja intohimoista seksielämää ja otan siitä täyden vastuun. Miksi? No, siksi, etten ole aiemmin uskaltanut kertoa toiveistani tai fantasioistani näin rohkeasti kuin nyt - kaikki on sallittua, mikään ajatus ei ole väärin.
Toisen mielipiteitä tulee kuunnella ja joskus lähteä mukaan leikkiin vaikka juuri sillä hetkellä ei oma halu olisikaan täydessä huipussaan. Olen myös huomannut kuinka mielihyvän tuottaminen toiselle lisää myös omaa mielihyvän tunnetta - on kiihottavaa huomata toisen kiihottuvan kosketuksesta tai suudelmista. Kun toinen nauttii, nauttii sitä itsekin enemmän.
Kalenterin pitäminen seksikerroista näyttää konkreettisesti sen, mitä todellisuudessa tapahtuu. Ei olla muistin varassa milloin seksiä oli viimeksi ja onko edellisestä kerrasta jo pitkä aika. Kalenteria on myös mukava selailla ja huomata kuinka jotkut kuukaudet ovat olleet intohimoisempia kuin toiset - yhdessä voidaan sitten pohtia miksi näin on ollut ja voisiko asioita tehdä toisin.
Mitkä ovat henkilökohtaiset ominaisuutesi ja kokemuksesi, jotka ovat edesauttaneet parisuhteen seksuallisen vireyden ylläpitoa?
Tässä parisuhteessa avoimmuuteni ja rehellisyyteni seksin saralla ovat auttaneet. Olen pystynyt kertomaan mistä pidän ja mitä seksiltä toivon. Olen myös kuunnellut puolisoni toiveita ja pyrkinyt toteuttamaan puolisoni fantasioita. Keskustelut seksistä ovat toimineet myös joissakin tilanteissa esileikkinä. Kiva kuulla mitä toinen ajattelee, mistä nauttii ja mitä toivoo.
Kokemukseni edellisistä suhteista ovat myös luoneet pohjan nykyiseen suhteeseen. Olen halunnut tehdä asioita toisin ja edelliset virheet välttäen.
Miten olette onnistuneet ratkaisemaan mahdolliset seksuaali- ja vuorovaikutusongelmanne suhteessanne?
No, tähän jälleen vastaus, jonka olen jo monesti sanonut - keskustelemalla ihan kaikesta. Olemme myös pyrkineet ennakoimaan tulevia ja mahdollisia ongelmia luomalla Parisuhteen Kivijalan - säännöt parisuhteen ylläpitämiseksi tai riitojen ratkaisemiseksi, johon palaamme tasaisin väliajoin.
Olemme päättäneet väistää parisuhteen karikot puhumalla asioista. Toki keskusteleminen on välillä varsin haastavaa erilaisten vuorovaiktustaitojemme vuoksi, mutta yhdessä elämällä oppii antamaan toiselle tilaa - samalla oppii myös toisen tavan käsitellä asioita. Välillä oman tilan antaminen ja saaminen on tärkeää - tämänkin olemme jo oppineet suhteemme aikana.
Miten kokemuksesi ja ymmärryksesi perusteella suomalaisten parisuhteita voisi kehittää seksuaalisesti vireämmiksi tai jopa intohimoisemmiksi?
Mielestäni avainasemassa on puhuminen - puhuminen seksistä, kaikesta siitä mitä mieleen juolahtaa. Omassa parisuhteessani tämä avoin keskustelu lähti liikkeelle vahingosta. Tutustuessamme toisiimme kävimme läpi seksikokemuksia eli niitä asioita joita oli kokeiltu vanhoissa suhteissa ja joita voisi kokeilla uudelleen. Läpi käytiin myös kokemukset, joita ei haluttu uusia. Keskustelu lähti liikkeelle aivan tavallisesta hetkestä, jolloin lähdimme vain tutustumaan toisiimme ja toistemme haluihin.
Tämän keskustelun jälkeen siirryimme puhumaan toiveista, haaveista ja fantasioista. Tällä tiellä olemme edelleen. Kumpikin uskaltaa sanoa mistä pitää, mitä haluaisi kokeilla, mikä tuntui hyvälle, mikä ei. Kokeileminen on hauskaa - seksin ei pidä olla liian ryppyotsaista toimintaa. Erehtyä saa ja asioille voidaan nauraa, joskus jopa seksin aikana.
Toinen asia mikä lisää seksuaalista vireyttä ja intohimoa on seksin harrastaminen. Mitä enemmän seksiä harrastetaan, sitä enemmän sitä haluaa - näin se vain kaikessa yksinkertaisuudessaan menee. Kirjoitin jo aikaisemminkin siitä, että joskus tarpeet tai halut eivät kohtaa, joskus kannattaa kuitenkin työntää arjen haasteet hetkeksi syrjään ja lähteä mukaan kumppanin hyväilyihin - eipä aikaakaan, kun keho jo onkin kiihottuneessa tilassa ja mieli seuraa mukana.
Tärkeimmät seksitaidot löytyvät jokaiselta - tunnetaidot, kyky läheisyyteen ja hyväksyntä, itseään unohtamatta. On sitten eri asia kuinka jokainen näitä taitoja osaa parisuhteessaan käyttää!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste mielenkiinto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste mielenkiinto. Näytä kaikki tekstit
lauantai 2. huhtikuuta 2016
tiistai 19. tammikuuta 2016
1000 ja yhdenyön tarinoita - miehen näkökulma
Mikä on oikea määrä seksiä parisuhteessa?
Tämä tuntuu olevan ikuisuuskysymys, joka säännöllisesti nousee keskusteluun. Syynä lienee tyytymättömyys seksin määrään tai laatuun. Vaikka stereotyppisesti edelleen keskusteluissa tuntuu olevan asetelmana se, että nainen antaa ja mies saa, on kyselyitä, artikkeleita ja tutkimuksia seuraamalla havaittavissa, että seksin sopivä määrä ja halujen kohtaamattomuus on molempien sukupuolien mielen päällä tasapuolisesti.
Jokainen aikuisikään ehtinyt (ja moni teinikin jo varmasti) on miettinyt ainakin joskus näitä kysymyksiä:
Mielestäni itseään ei kannata seksin suhteen päästää niin helpolla, että tyytyy osaansa vähäseksisessä elämässä vaikka ei suoranaisesti kokisikaan sitä ongelmaksi. Tutkitusti seksi lisää onnellisuutta ja siksi sitä kannattaa harrastaa mahdollisimman paljon. Jos et ole aseksuaali tai sinulla ei ole seksin harrastamista rajoittavaa sairautta tai vammaa ja silti sanot, ettei seksi ole tärkeää tai että kerran kuussa riittää hyvin, et vain ole vaivautunut harjoittelemaan kumppanisi kanssa yhteistä seksiä sille tasolle, että siitä tulee teidän yhteinen tärkeä ja rakas harrastus.
Kyllä - kyse on harjoittelusta. Jos seksi on hyvää ja tunne vahva kumppania kohtaan, on seksin haluaminen automaattinen seuraus. Mitä paremmalta tuntuu, sitä enemmän sitä haluaa.
Olen nykyisen puolisoni kanssa harrastanut seksiä yli 1000 kertaa. Päivän luku taitaa olla n. 1040. Koska parisuhteemme on kestänyt vajaat tuhat päivää, tarkoittaa se keskimäärin yli kerta /pvä seksiä yli 2,5 vuoden ajan. Luulisi jo kyllästyvän ja näin useimmissa parisuhteissa varmasti käykin, niin myös omalla kohdalla on aiemmin käynyt, mutta ei tällä kertaa. Nyt seksi paranee kerta kerralta ja tuolla harjoitusmäärällä se on jo niin loistavaa, että sitä haluaa jatkossakin päivittäin.
Miksi sitten toisissa suhteissa seksin toistaminen oman kumppanin kanssa saa aikaan vain kyllästymistä - kuin joutuisi syömään samaa makaronilaatikkoa päivästä toiseen ja toisissa toistolla saadaan aikaan kasvava halu saada lisää? Kysymys on harjoittelun laadusta. Pelkkä toisto ei riitä vaan harjoittelussa pitää olla laatua. Kokeilemalla, kysymällä ja kiinnostumalla kumppanin reaktoista löytyy koko ajan uusia ulottuvuuksia. Olen tehnyt yli 1000 tutkimusmatkaa naiseni vartaloon ja korvien väliin (ja hän minun) ja säännöllisesti sieltä löytyy jotain uutta. Onnistuin tuottamaan hänelle ensimmäisen orgasmin vasta muutaman kymmenen kerran jälkeen, kun hän rohkaistui kertomaan, että klitorista pitäisi hyväillä. Olin aiemmissa suhteissa tottunut emätinorgasmeihin, joita nykyinen puolisoni taas ei ollut koskaan aiemmin kokenut. Harjoituksen, kokeilujen ja keskustelujen kautta ensimmäinen emätinorgasmikin tuli sitten joskus 100-200 kerran välillä ja ensimmäinen ejakulaatio, jonka saamista puolisoni piti lähinnä urbaanina kaupunkilegendana, tuli joskus 300 kerran jälkeen. Uusia asentoja ja niiden variaatioita löytyy jatkuvasti. Yksi nykyisistä suosikkiasennoistamme löytyi jossain 900 kerran kohdalla. Nännejä hyväilemällä saavutettu orgasmi oli jo kerran lähellä, mutta jäi odottamaan tulevia harjoituskertoja.
Seksikalenteriamme voisikin kutsua yhtä hyvin harjoituspäiväkirjaksi. Niin kuin kaikessa muussakin harjoittelussa, tulee myös seksin harjoittelussa vastoinkäymisiä ja kausia jolloin ei kehitys ole niin nopeaa. Olemme kokeilleet asentoja, joissa paikat puutuvat ennen kuin alkaa tuntua hyvältä, on sattunut lukuisia tilanteita joissa kiihotus on muuttunut nauruksi ja ainoa aikaan saatu erite on ollut hiki. Mutta mitä sitten - ei se ole niin vakavaa. Jos joku ei onnistu tai ei tunnu kivalta niin sitten vaan uutta kokeilemaan.
Oman kokemukseni mukaan avainasemassa toistuvan parisuhdeseksin haluamiselle on toisen nautinnon etusijalle laittaminen. Tietenkin vain silloin kun se on molemminpuolista, eli molemmat antamisen halun lisäksi aidosti kokevat, että toinen haluaa tehdä minulle hyvää. Jos seksi on vain omasta tarpeesta lähtevää tyydyttämistä, alkaa se yksi ja sama varmasti maistua puulta ja siinä kohtaa vaivattomampaa on katsella pornoa netistä tai käyttää mielikuvitusta ja saada sitä kautta edes visuaalista vaihtelua. Mutta jos molemmilla etusijalla on halu tyydyttää oma kumppani, johtaa se jatkuvaan opetteluun ja aina vain uusiin ulottuvuuksiin. Ihmisen ja varsinkin naisen keho ja mieli ja etenkin niiden yhteispeli on niin monimutkainen instrumentti, että sen soittamisen opetteluun ei ihmisikä riitä, siksi se tuottaa jatkuvasti uusia elämyksiä.
Ja mikäs sen hauskempaa kun seksiä harrastamalla kehittää mielen ja ruumiin kuntoa sekä parisuhdetta. Ihan varmaa on, että jos parisuhteessa molemmat haluavat tuottaa toiselle seksuaalista mielihyvää päivittäin, heijastuu se myös molemminpuoliseen huomioimiseen kaikilla muillakin elämän osa-alueilla imuroinnista alkaen.
Seksi parisuhteessa ei ole palkinto siitä, että mies hoiti imuroinnin tai nainen antoi miehen katsoa mäkihyppyä rauhassa ja toi vielä oluen. Päinvastoin, toisen huomioiminen arjessa, yhteisten arjen asioiden tasapuolinen jakaminen ja arvostus on seurausta siitä, että seksissä, tuossa romanttisen rakkauden pyhimmässä ja intiimeimässä ilmentymässä, haluaa aidosti antaa toiselle kaikkensa.
Tämä tuntuu olevan ikuisuuskysymys, joka säännöllisesti nousee keskusteluun. Syynä lienee tyytymättömyys seksin määrään tai laatuun. Vaikka stereotyppisesti edelleen keskusteluissa tuntuu olevan asetelmana se, että nainen antaa ja mies saa, on kyselyitä, artikkeleita ja tutkimuksia seuraamalla havaittavissa, että seksin sopivä määrä ja halujen kohtaamattomuus on molempien sukupuolien mielen päällä tasapuolisesti.
Jokainen aikuisikään ehtinyt (ja moni teinikin jo varmasti) on miettinyt ainakin joskus näitä kysymyksiä:
- Onko oma tai kumppanin haluttomuus tai aktiivisuus seksin suhteen normaalia?
- Pitäisiko minun saada tai antaa seksiä useammin?
- Miksi haluan / kumppanini haluaa masturboida, mutta seksi ei kiinnosta - ainakaan sen oman kumppanin kanssa?
- Pitäisikö seksiin suostua silloin kun kumppani tahtoo, jos ei itseä huvita?
Mielestäni itseään ei kannata seksin suhteen päästää niin helpolla, että tyytyy osaansa vähäseksisessä elämässä vaikka ei suoranaisesti kokisikaan sitä ongelmaksi. Tutkitusti seksi lisää onnellisuutta ja siksi sitä kannattaa harrastaa mahdollisimman paljon. Jos et ole aseksuaali tai sinulla ei ole seksin harrastamista rajoittavaa sairautta tai vammaa ja silti sanot, ettei seksi ole tärkeää tai että kerran kuussa riittää hyvin, et vain ole vaivautunut harjoittelemaan kumppanisi kanssa yhteistä seksiä sille tasolle, että siitä tulee teidän yhteinen tärkeä ja rakas harrastus.
Kyllä - kyse on harjoittelusta. Jos seksi on hyvää ja tunne vahva kumppania kohtaan, on seksin haluaminen automaattinen seuraus. Mitä paremmalta tuntuu, sitä enemmän sitä haluaa.
Olen nykyisen puolisoni kanssa harrastanut seksiä yli 1000 kertaa. Päivän luku taitaa olla n. 1040. Koska parisuhteemme on kestänyt vajaat tuhat päivää, tarkoittaa se keskimäärin yli kerta /pvä seksiä yli 2,5 vuoden ajan. Luulisi jo kyllästyvän ja näin useimmissa parisuhteissa varmasti käykin, niin myös omalla kohdalla on aiemmin käynyt, mutta ei tällä kertaa. Nyt seksi paranee kerta kerralta ja tuolla harjoitusmäärällä se on jo niin loistavaa, että sitä haluaa jatkossakin päivittäin.
Miksi sitten toisissa suhteissa seksin toistaminen oman kumppanin kanssa saa aikaan vain kyllästymistä - kuin joutuisi syömään samaa makaronilaatikkoa päivästä toiseen ja toisissa toistolla saadaan aikaan kasvava halu saada lisää? Kysymys on harjoittelun laadusta. Pelkkä toisto ei riitä vaan harjoittelussa pitää olla laatua. Kokeilemalla, kysymällä ja kiinnostumalla kumppanin reaktoista löytyy koko ajan uusia ulottuvuuksia. Olen tehnyt yli 1000 tutkimusmatkaa naiseni vartaloon ja korvien väliin (ja hän minun) ja säännöllisesti sieltä löytyy jotain uutta. Onnistuin tuottamaan hänelle ensimmäisen orgasmin vasta muutaman kymmenen kerran jälkeen, kun hän rohkaistui kertomaan, että klitorista pitäisi hyväillä. Olin aiemmissa suhteissa tottunut emätinorgasmeihin, joita nykyinen puolisoni taas ei ollut koskaan aiemmin kokenut. Harjoituksen, kokeilujen ja keskustelujen kautta ensimmäinen emätinorgasmikin tuli sitten joskus 100-200 kerran välillä ja ensimmäinen ejakulaatio, jonka saamista puolisoni piti lähinnä urbaanina kaupunkilegendana, tuli joskus 300 kerran jälkeen. Uusia asentoja ja niiden variaatioita löytyy jatkuvasti. Yksi nykyisistä suosikkiasennoistamme löytyi jossain 900 kerran kohdalla. Nännejä hyväilemällä saavutettu orgasmi oli jo kerran lähellä, mutta jäi odottamaan tulevia harjoituskertoja.
Seksikalenteriamme voisikin kutsua yhtä hyvin harjoituspäiväkirjaksi. Niin kuin kaikessa muussakin harjoittelussa, tulee myös seksin harjoittelussa vastoinkäymisiä ja kausia jolloin ei kehitys ole niin nopeaa. Olemme kokeilleet asentoja, joissa paikat puutuvat ennen kuin alkaa tuntua hyvältä, on sattunut lukuisia tilanteita joissa kiihotus on muuttunut nauruksi ja ainoa aikaan saatu erite on ollut hiki. Mutta mitä sitten - ei se ole niin vakavaa. Jos joku ei onnistu tai ei tunnu kivalta niin sitten vaan uutta kokeilemaan.
Oman kokemukseni mukaan avainasemassa toistuvan parisuhdeseksin haluamiselle on toisen nautinnon etusijalle laittaminen. Tietenkin vain silloin kun se on molemminpuolista, eli molemmat antamisen halun lisäksi aidosti kokevat, että toinen haluaa tehdä minulle hyvää. Jos seksi on vain omasta tarpeesta lähtevää tyydyttämistä, alkaa se yksi ja sama varmasti maistua puulta ja siinä kohtaa vaivattomampaa on katsella pornoa netistä tai käyttää mielikuvitusta ja saada sitä kautta edes visuaalista vaihtelua. Mutta jos molemmilla etusijalla on halu tyydyttää oma kumppani, johtaa se jatkuvaan opetteluun ja aina vain uusiin ulottuvuuksiin. Ihmisen ja varsinkin naisen keho ja mieli ja etenkin niiden yhteispeli on niin monimutkainen instrumentti, että sen soittamisen opetteluun ei ihmisikä riitä, siksi se tuottaa jatkuvasti uusia elämyksiä.
Ja mikäs sen hauskempaa kun seksiä harrastamalla kehittää mielen ja ruumiin kuntoa sekä parisuhdetta. Ihan varmaa on, että jos parisuhteessa molemmat haluavat tuottaa toiselle seksuaalista mielihyvää päivittäin, heijastuu se myös molemminpuoliseen huomioimiseen kaikilla muillakin elämän osa-alueilla imuroinnista alkaen.
Seksi parisuhteessa ei ole palkinto siitä, että mies hoiti imuroinnin tai nainen antoi miehen katsoa mäkihyppyä rauhassa ja toi vielä oluen. Päinvastoin, toisen huomioiminen arjessa, yhteisten arjen asioiden tasapuolinen jakaminen ja arvostus on seurausta siitä, että seksissä, tuossa romanttisen rakkauden pyhimmässä ja intiimeimässä ilmentymässä, haluaa aidosti antaa toiselle kaikkensa.
keskiviikko 2. joulukuuta 2015
Salaisuus intohimon säilyttämiseen
Sanotaan, että intohimo parisuhteessa loppuu usein alkuhuuman jälkeen. Jotkut sanovat intohimon päättyvän puolessa, toiset kahdessa vuodessa tai että se kestää 400 ensimmäistä seksikertaa. Varmasti monella alkuinnostus tasaantuu ja valitettavan monella intohimo jää arjen jalkoihin kokonaan. Sitten on kuitenkin ne joilla se kestää läpi elämän.
Esther Perel on Belgialainen psykoterapeutti, joka on kirjoittanut useita kirjoja sekä tutkinut useiden pitkän parisuhteen intohimoisena säilyttäneen pariskunnan elämää.
Tässä yli 7 miljoonaa katselukertaa keränneessä TED -puheenvuorossaan hän paljastaa halun säilyttämisen salat. Kannattaa katsoa (puheessa on suomenkielinen tekstitys):
Elätkö pitkään kestäneessä parisuhteessa?
Oletteko pystyneet säilyttämään intohimon?
Miten onnistuitte siinä?
Kerro tarinasi kommenteissa
Esther Perel on Belgialainen psykoterapeutti, joka on kirjoittanut useita kirjoja sekä tutkinut useiden pitkän parisuhteen intohimoisena säilyttäneen pariskunnan elämää.
Tässä yli 7 miljoonaa katselukertaa keränneessä TED -puheenvuorossaan hän paljastaa halun säilyttämisen salat. Kannattaa katsoa (puheessa on suomenkielinen tekstitys):
Elätkö pitkään kestäneessä parisuhteessa?
Oletteko pystyneet säilyttämään intohimon?
Miten onnistuitte siinä?
Kerro tarinasi kommenteissa
lauantai 14. marraskuuta 2015
Haluttomuus - naisen näkökulma
Työt painavat päälle, stressi, uupumus, pienet lapset, isommat lapset, ikäkriisi - syitä ja tekosyitä siihen, ettei seksi kiinnosta. Myös ulkonäköpaineet, vartalon muuttuminen synnytysten tai isäraskauden myötä ja kehon ikääntyminen sekä hormonimyrskyt voivat aiheuttaa haluttomuutta.
Haluttomuus on tuttua myös minulle. Entisessä suhteessa saatoimme viettää pitkiäkin aikoja ilman seksiä - läheisyydestä ja koskettelusta puhumattakaan. Tietynlainen näkymättömyys omalle puolisolle sekä tunne, ettei enää kelpaa aiheuttivat itselläni haluttomuutta. Myös silloinen puolisoni kärsi ulkonäköpaineista sekä työuupumuksesta, eikä kaivannut läheisyyttä. Nukkumaan mentiin eri aikoihin ja varottiin vahingossakaan koskemasta toiseen. Mikäli ajauduimme keskelle sänkyä, tuli tarve paeta, milloin mihinkin syyhyn vedoten - kuuma, päänsärky, väsymys, olihan niitä.
Seksittömällä kaudella luulin pärjääväni ilman toisen ihmisen kosketusta tai lämpöä - ja seksitön kausi oli pitkä, en puhu nyt päivistä, viikoista tai kuukausista. Jälkeenpäin mietittynä saattoi kulua vuosiakin, ettei seksiä herunut.
Pelottavinta oli, että seksittömyyteen tottui. Totuin myös siihen, ettei suhteessa ollut lämpöä tai läheisyyttä, puheenaiheet vähenivät ja koskivat viimeisinä vuosina vain lapsia - muusta ei osattu tai haluttu puhua. Mitä kauempana edellinen seksikerta oli, sitä vaikeampaa oli lähteä puolisoa lähestymään tai nauttimaan seksistä rajoituksetta.
Läheisyyden puute nakersi myös itsetuntoa - enkö enää kelpaa? Ensimmäisen raskauden aikana lihoin lähes 25 kiloa, enkä todellakaan tuntenut itseäni haluttavaksi ja se oli myös luettavissa puolisoni kasvoilta. No, raskauskilot katosivat, mutta tunne ei. Tämän tunteen kanssa ei ole helppo mennä sänkyyn, riisua vaatteita ja odottaa hyväksyntää, samalla peläten torjutuksi tulemista.
Seksuaalinen haluttomuus ei kohdallani liittynyt kaikkiin tilanteisiin. Lasten kasvaessa, halu naisena olemiseen lisääntyi. Kaipasin huomiota naisena, en pelkästään äitinä. Kotona ollessani tunsin olevani kaikki langat käsissään pitävä äiti - naisena olin menettänyt merkitykseni. Niinä kertoina kun lähdin ulos ja sain huomiota suhteen ulkopuolelta, tunsin jättäneeni äitiroolin kotiin ja saavani huomiota omana itsenäni. Huomio imarteli ja sai minut toimimaan tavalla, joka ei kuulunut parisuhteeseen. Seksiä en kuitenkaan harrastanut.
Himo, tarve, mielenkiinto, välinpitämättömyys ja vastenmielisyys muodostavat käsitteen seksuaalinen halu. Edellisessä parisuhteessa himo katosi - tarve ja mielenkiinto väheni. Tilalle tuli välinpitämättömyys ja myöhemmin jopa vastenmielisyys puolisoani kohtaan. Mitä pidempään olimme olleet harrastamatta seksiä, sitä luonnollisemmaksi tilanne muuttui.
Haluttomuus on tuttua myös minulle. Entisessä suhteessa saatoimme viettää pitkiäkin aikoja ilman seksiä - läheisyydestä ja koskettelusta puhumattakaan. Tietynlainen näkymättömyys omalle puolisolle sekä tunne, ettei enää kelpaa aiheuttivat itselläni haluttomuutta. Myös silloinen puolisoni kärsi ulkonäköpaineista sekä työuupumuksesta, eikä kaivannut läheisyyttä. Nukkumaan mentiin eri aikoihin ja varottiin vahingossakaan koskemasta toiseen. Mikäli ajauduimme keskelle sänkyä, tuli tarve paeta, milloin mihinkin syyhyn vedoten - kuuma, päänsärky, väsymys, olihan niitä.
Seksittömällä kaudella luulin pärjääväni ilman toisen ihmisen kosketusta tai lämpöä - ja seksitön kausi oli pitkä, en puhu nyt päivistä, viikoista tai kuukausista. Jälkeenpäin mietittynä saattoi kulua vuosiakin, ettei seksiä herunut.
Pelottavinta oli, että seksittömyyteen tottui. Totuin myös siihen, ettei suhteessa ollut lämpöä tai läheisyyttä, puheenaiheet vähenivät ja koskivat viimeisinä vuosina vain lapsia - muusta ei osattu tai haluttu puhua. Mitä kauempana edellinen seksikerta oli, sitä vaikeampaa oli lähteä puolisoa lähestymään tai nauttimaan seksistä rajoituksetta.
Läheisyyden puute nakersi myös itsetuntoa - enkö enää kelpaa? Ensimmäisen raskauden aikana lihoin lähes 25 kiloa, enkä todellakaan tuntenut itseäni haluttavaksi ja se oli myös luettavissa puolisoni kasvoilta. No, raskauskilot katosivat, mutta tunne ei. Tämän tunteen kanssa ei ole helppo mennä sänkyyn, riisua vaatteita ja odottaa hyväksyntää, samalla peläten torjutuksi tulemista.
Seksuaalinen haluttomuus ei kohdallani liittynyt kaikkiin tilanteisiin. Lasten kasvaessa, halu naisena olemiseen lisääntyi. Kaipasin huomiota naisena, en pelkästään äitinä. Kotona ollessani tunsin olevani kaikki langat käsissään pitävä äiti - naisena olin menettänyt merkitykseni. Niinä kertoina kun lähdin ulos ja sain huomiota suhteen ulkopuolelta, tunsin jättäneeni äitiroolin kotiin ja saavani huomiota omana itsenäni. Huomio imarteli ja sai minut toimimaan tavalla, joka ei kuulunut parisuhteeseen. Seksiä en kuitenkaan harrastanut.
Himo, tarve, mielenkiinto, välinpitämättömyys ja vastenmielisyys muodostavat käsitteen seksuaalinen halu. Edellisessä parisuhteessa himo katosi - tarve ja mielenkiinto väheni. Tilalle tuli välinpitämättömyys ja myöhemmin jopa vastenmielisyys puolisoani kohtaan. Mitä pidempään olimme olleet harrastamatta seksiä, sitä luonnollisemmaksi tilanne muuttui.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)