Sanotaan, että intohimo parisuhteessa loppuu usein alkuhuuman jälkeen. Jotkut sanovat intohimon päättyvän puolessa, toiset kahdessa vuodessa tai että se kestää 400 ensimmäistä seksikertaa. Varmasti monella alkuinnostus tasaantuu ja valitettavan monella intohimo jää arjen jalkoihin kokonaan. Sitten on kuitenkin ne joilla se kestää läpi elämän.
Esther Perel on Belgialainen psykoterapeutti, joka on kirjoittanut useita kirjoja sekä tutkinut useiden pitkän parisuhteen intohimoisena säilyttäneen pariskunnan elämää.
Tässä yli 7 miljoonaa katselukertaa keränneessä TED -puheenvuorossaan hän paljastaa halun säilyttämisen salat. Kannattaa katsoa (puheessa on suomenkielinen tekstitys):
Elätkö pitkään kestäneessä parisuhteessa?
Oletteko pystyneet säilyttämään intohimon?
Miten onnistuitte siinä?
Kerro tarinasi kommenteissa
Näytetään tekstit, joissa on tunniste rakastuminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste rakastuminen. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 2. joulukuuta 2015
sunnuntai 1. marraskuuta 2015
Rakastamisessa ei ole järkeä...
....eikä kuulukaan olla, koska rakkauden järkeistäminen on mahdoton tehtävä.
Kukaan ei tiedä mistä se tulee, miksi se tulee ja millä perusteella se
kohdistuu juuri tiettyyn ihmiseen. Selvyyden vuoksi mainittakoon, että puhun
nyt romanttisesta rakkaudesta, sellaisesta joka muuttaa kaiken vaaleanpunaiseksi
ja saa aikuisen miehen kalenteroimaan koko elämänsä uusiksi löytääkseen
mahdollisuuden viettää viisi minuuttia rakkaansa kanssa tai tekemään muita
järjellä ajatellen täysin päättömiä asioita. Rakkaus lapsiin, vanhempiin,
ystäviin, lemmikkeihin tai vaikka harrastuksiin on erilaista rakkautta. Itse
asiassa olisi selkeämpää, jos nämä kaksi rakkauden eri lajia olisi nimettykin
eri tavalla.
Niin hölmöltä kuin se saattaa kuulostaa, niin rakkaus on minulle kaikista kirkkaimmin konkretisoitunut riitatilanteissa. Olen työni vuoksi kokenut neuvottelija ja jopa hyvä siinä. Olen harjoitellut tunteiden hallintaa, oppinut näkemään oleellisen ja pystyn työntämään oman ylpeyteni sivuun tavoitellun lopputuloksen vuoksi. Toki koen pettymystä, vihaa, kateutta, iloa, surua, vitutusta ja väsymystä, mutta ne ja kaikki muutkin tunteet ovat hallittavissa harjoittelemalla. Ne voi järkeistää, käsitellä ja hyödyntää voimavarana silloin kun ne palvelevat tarkoitusta ja työntää ne sivuun silloin kun ne ovat haitallisia. Ei se tietenkään helppoa ole, enkä aina onnistu siinä 100 %, mutta se on harjoittelusta kiinni ja mitä enemmän sitä treenaan, sitä paremmaksi siinä tulen. Ja on siitä hyötyä parisuhteen kaikissa käytännön asioissakin - mutta kun tullaan rakkauden äärelle, olen huomannut sen mahdottomaksi hallita.
Uskon, että rakkauden voi tuhota tukahduttamalla. Erityisesti riitatilanteissa, joissa toisen sanomiset, tekemiset tai käytös loukkaavat rakkautta - olisi helpompaa tukahduttaa tunne kuin antaa sen sattua. Mutta koska rakkauden syy ei ole tiedossa, niin en uskalla sitä mielenhallinnan opeilla työntää sivuun, koska en tiedä saako sitä kutsuttua enää takaisin.
Rakkaus on äärettömän raju ja raadollinen tunne. Se tarjoaa euforiaa ja mahdollistaa läheisyyden, yhteenkuuluvuuden ja täydellistymisen tunteen, mutta se aiheuttaa myös kipua silloin, kun sitä loukataan. Siksi se konkretisoituu minulle hyvin voimakkaasti riidan keskellä. Kaikkia muita tunteita pystyn kontrolloimaan riitelyn aikanakin, mutta silloin kun rakkaus kohtaa pahimman vihollisensa - välinpitämättömyyden, joka joskus esiintyy ylimielisyyden muodossa, menee vati totaalisesti nurin. Se on uusi, jopa mieltä järkyttävä tunne. Miten minä, joka en koskaan riitele, joka osaa hallita tunteensa ja neuvotella kaikkia tyydyttävän ratkaisun, menenkin yhtäkkiä täysin tolaltani? Pienen itsetutkiskelun jälkeen olen havainnut sen tapahtuvan aina kun kohtaan välinpitämättömyyttä (tai tulkitsen kohtaavani) rakkauttani kohtaan.
Tämän hämmentävän tunteen keskellä olen myös joutunut pohtimaan, miksi en ole sitä aiemmin tuntenut. Olinhan ollut kuitenkin yli 15 vuotta parisuhteessa ja naimisissa. Eikä se suhde ollut parisuhteena huono, päinvastoin siinä kyllä kunnioitettiin ja kuuneltiin toista, tuettiinkin. Ja jos jostain oltiin eri mieltä, niin se sovittiin. Olen tullut siihen tulokseen, että vaikka varmasti välittämistä ja rakkauttakin - sellaista jota tunnetaan ystävää kohtaan, oli olemassa, niin sitä rakkautta jota voi välinpitämättömyydellä loukata, ei ollut. Ehkä exäni tiedosti asian ja siksi päätti suhteen. Siitä olen hänelle kiitollinen. Molemmat voittivat. Molemmat saivat tilalle enemmän.
Tämän kokemuksen perusteella uskon ja yritän oppia hyväksymään, että rakkautta täytyy tuntea täysillä hyvässä ja pahassa. Jos rakkautta koittaa kontrolloida ja yrittää selittää itselleen sen ikävän puolen, niin katoaa terä siitä hyvästäkin.
En usko, että rakkautta voi järkeistää, sitä ei voi selittää toisen ominaisuuksilla, ulkonäöllä tai millään muillakaan argumenteilla. Jos rakkaus toista ihmistä kohtaan olisi vain tiettyjen ominaisuuksiensa summa, niin silloinhan sitä rakastaisi kaikkia joissa nuo ominaisuudet täyttyvät. Varmasti ulkonäöllä, persoonallisuudella (ja luonteella, jota nykyisestä puolisostani löytyy ihan riittävästi) ja muilla ominaisuuksilla on myötävaikutus rakastumiseen, mutta aukotonta selitystä ne eivät tarjoa.
Avoimen keskustelun merkitystä parisuhteessa oli vaikea ymmärtää ensimmäisten vakavien parisuhteiden tai ensimmäisen avioliiton aikanakaan. Ensin ei ymmärrä ja sitten kun alkaa ymmärtää, ovat tilanteet jo urautuneet sellaiseen asentoon, että kynnys muutokselle on liian korkea - on helpompaa antaa vain olla. Kun sitten lähtee näin keski-iän kynnyksellä toiselle kierrokselle, ovat lähtökohdat suhteeseen ja rakkauteen täysin erilaiset. Oli pakko miettiä mitä oikeasti haluan, miten suhde vaikuttaa lapsiin, miten ympäristö sen hyväksyy ja miten saadaan asiat käytännön tasolla pyörimään.
Parisuhteesta ja seksistä on varmasti molemmilla ollut toiveita, haaveita, pinttyneitä lapsuudenkodista opittuja malleja ja ajatuksia sekä harhakuvia täydellisestä rakkaudesta, parisuhteesta ja seksistä – täydellisistä asioista, joista voi lukea viihdyttäviä tarinoita naistenlehdistä tai iltapäivälehtien seksi- ja parisuhdeosioista.
Tämän asian edessä mekin olimme. Rakkaudesta huolimatta tarvittiin lukuisia keskusteluja yhdessä ja myös itsensä kanssa. Sitten kun päätös sitoutua uuteen suhteeseen oli tehty, huomattiin arkeen astuvan mukaan kaikki vanhat möröt - kaikesta huolimatta. Olimme sopineet (ja sopimus pitää yhä), että parisuhteessa voi ja pitääkin puhua ihan kaikesta. Keskusteluissa voi kertoa toiveensa, kuunnella,tehdä kompromisseja ja muita järkiperäisiä ratkaisuja. Pääsääntöisesti tämä myös toimii ja haasteita on tällä kokoonpanolla tullut vastaan sellaisella vauhdilla, että uskallan väittää suhteen kaatuneen niiden alle aikoja sitten, jos asioista ei olisi pystytty puhumaan.
Aivan kuten mielenhallintaa, fyysistä kuntoa tai pianon soittoa, myös parisuhdetta ja seksiä voi harjoitella. Ja varsinkin seksin harjoitteleminen on hyvinkin hauskaa! Nyt kun olemme sitä harjoitelleet kalenterin mukaan 959 kertaa, alkaa se jo aika hyvin sujua. Molemmat ovat löytäneet uusia ulottuvuuksia, nautinto on jo suurempaa kun olisi koskaan voinut kuvitella ja paranee koko ajan. Parisuhdekin on kehittynyt harjoittelun tuloksena. Kummastakaan ei tule valmista koskaan, mutta lähemmäs täydellistä päästään joka päivä.
Mutta en usko, että rakkautta voi harjoitella. Se tulee jos on tullakseen, se valitsee kohteen ja jos hyvä tuuri käy, on se molemminpuolista. Rakkaus kestää jos uskaltaa tuntea sen koko skaalalla kivusta nautintoon.
Note to myself:
Anna rakkauden roihuta, nauti, kestä kipu ja keskity harjoittelemaan parisuhdetta ja seksiä.
Niin hölmöltä kuin se saattaa kuulostaa, niin rakkaus on minulle kaikista kirkkaimmin konkretisoitunut riitatilanteissa. Olen työni vuoksi kokenut neuvottelija ja jopa hyvä siinä. Olen harjoitellut tunteiden hallintaa, oppinut näkemään oleellisen ja pystyn työntämään oman ylpeyteni sivuun tavoitellun lopputuloksen vuoksi. Toki koen pettymystä, vihaa, kateutta, iloa, surua, vitutusta ja väsymystä, mutta ne ja kaikki muutkin tunteet ovat hallittavissa harjoittelemalla. Ne voi järkeistää, käsitellä ja hyödyntää voimavarana silloin kun ne palvelevat tarkoitusta ja työntää ne sivuun silloin kun ne ovat haitallisia. Ei se tietenkään helppoa ole, enkä aina onnistu siinä 100 %, mutta se on harjoittelusta kiinni ja mitä enemmän sitä treenaan, sitä paremmaksi siinä tulen. Ja on siitä hyötyä parisuhteen kaikissa käytännön asioissakin - mutta kun tullaan rakkauden äärelle, olen huomannut sen mahdottomaksi hallita.
Uskon, että rakkauden voi tuhota tukahduttamalla. Erityisesti riitatilanteissa, joissa toisen sanomiset, tekemiset tai käytös loukkaavat rakkautta - olisi helpompaa tukahduttaa tunne kuin antaa sen sattua. Mutta koska rakkauden syy ei ole tiedossa, niin en uskalla sitä mielenhallinnan opeilla työntää sivuun, koska en tiedä saako sitä kutsuttua enää takaisin.
Rakkaus on äärettömän raju ja raadollinen tunne. Se tarjoaa euforiaa ja mahdollistaa läheisyyden, yhteenkuuluvuuden ja täydellistymisen tunteen, mutta se aiheuttaa myös kipua silloin, kun sitä loukataan. Siksi se konkretisoituu minulle hyvin voimakkaasti riidan keskellä. Kaikkia muita tunteita pystyn kontrolloimaan riitelyn aikanakin, mutta silloin kun rakkaus kohtaa pahimman vihollisensa - välinpitämättömyyden, joka joskus esiintyy ylimielisyyden muodossa, menee vati totaalisesti nurin. Se on uusi, jopa mieltä järkyttävä tunne. Miten minä, joka en koskaan riitele, joka osaa hallita tunteensa ja neuvotella kaikkia tyydyttävän ratkaisun, menenkin yhtäkkiä täysin tolaltani? Pienen itsetutkiskelun jälkeen olen havainnut sen tapahtuvan aina kun kohtaan välinpitämättömyyttä (tai tulkitsen kohtaavani) rakkauttani kohtaan.
Tämän hämmentävän tunteen keskellä olen myös joutunut pohtimaan, miksi en ole sitä aiemmin tuntenut. Olinhan ollut kuitenkin yli 15 vuotta parisuhteessa ja naimisissa. Eikä se suhde ollut parisuhteena huono, päinvastoin siinä kyllä kunnioitettiin ja kuuneltiin toista, tuettiinkin. Ja jos jostain oltiin eri mieltä, niin se sovittiin. Olen tullut siihen tulokseen, että vaikka varmasti välittämistä ja rakkauttakin - sellaista jota tunnetaan ystävää kohtaan, oli olemassa, niin sitä rakkautta jota voi välinpitämättömyydellä loukata, ei ollut. Ehkä exäni tiedosti asian ja siksi päätti suhteen. Siitä olen hänelle kiitollinen. Molemmat voittivat. Molemmat saivat tilalle enemmän.
Tämän kokemuksen perusteella uskon ja yritän oppia hyväksymään, että rakkautta täytyy tuntea täysillä hyvässä ja pahassa. Jos rakkautta koittaa kontrolloida ja yrittää selittää itselleen sen ikävän puolen, niin katoaa terä siitä hyvästäkin.
En usko, että rakkautta voi järkeistää, sitä ei voi selittää toisen ominaisuuksilla, ulkonäöllä tai millään muillakaan argumenteilla. Jos rakkaus toista ihmistä kohtaan olisi vain tiettyjen ominaisuuksiensa summa, niin silloinhan sitä rakastaisi kaikkia joissa nuo ominaisuudet täyttyvät. Varmasti ulkonäöllä, persoonallisuudella (ja luonteella, jota nykyisestä puolisostani löytyy ihan riittävästi) ja muilla ominaisuuksilla on myötävaikutus rakastumiseen, mutta aukotonta selitystä ne eivät tarjoa.
Avoimen keskustelun merkitystä parisuhteessa oli vaikea ymmärtää ensimmäisten vakavien parisuhteiden tai ensimmäisen avioliiton aikanakaan. Ensin ei ymmärrä ja sitten kun alkaa ymmärtää, ovat tilanteet jo urautuneet sellaiseen asentoon, että kynnys muutokselle on liian korkea - on helpompaa antaa vain olla. Kun sitten lähtee näin keski-iän kynnyksellä toiselle kierrokselle, ovat lähtökohdat suhteeseen ja rakkauteen täysin erilaiset. Oli pakko miettiä mitä oikeasti haluan, miten suhde vaikuttaa lapsiin, miten ympäristö sen hyväksyy ja miten saadaan asiat käytännön tasolla pyörimään.
Parisuhteesta ja seksistä on varmasti molemmilla ollut toiveita, haaveita, pinttyneitä lapsuudenkodista opittuja malleja ja ajatuksia sekä harhakuvia täydellisestä rakkaudesta, parisuhteesta ja seksistä – täydellisistä asioista, joista voi lukea viihdyttäviä tarinoita naistenlehdistä tai iltapäivälehtien seksi- ja parisuhdeosioista.
Tämän asian edessä mekin olimme. Rakkaudesta huolimatta tarvittiin lukuisia keskusteluja yhdessä ja myös itsensä kanssa. Sitten kun päätös sitoutua uuteen suhteeseen oli tehty, huomattiin arkeen astuvan mukaan kaikki vanhat möröt - kaikesta huolimatta. Olimme sopineet (ja sopimus pitää yhä), että parisuhteessa voi ja pitääkin puhua ihan kaikesta. Keskusteluissa voi kertoa toiveensa, kuunnella,tehdä kompromisseja ja muita järkiperäisiä ratkaisuja. Pääsääntöisesti tämä myös toimii ja haasteita on tällä kokoonpanolla tullut vastaan sellaisella vauhdilla, että uskallan väittää suhteen kaatuneen niiden alle aikoja sitten, jos asioista ei olisi pystytty puhumaan.
Aivan kuten mielenhallintaa, fyysistä kuntoa tai pianon soittoa, myös parisuhdetta ja seksiä voi harjoitella. Ja varsinkin seksin harjoitteleminen on hyvinkin hauskaa! Nyt kun olemme sitä harjoitelleet kalenterin mukaan 959 kertaa, alkaa se jo aika hyvin sujua. Molemmat ovat löytäneet uusia ulottuvuuksia, nautinto on jo suurempaa kun olisi koskaan voinut kuvitella ja paranee koko ajan. Parisuhdekin on kehittynyt harjoittelun tuloksena. Kummastakaan ei tule valmista koskaan, mutta lähemmäs täydellistä päästään joka päivä.
Mutta en usko, että rakkautta voi harjoitella. Se tulee jos on tullakseen, se valitsee kohteen ja jos hyvä tuuri käy, on se molemminpuolista. Rakkaus kestää jos uskaltaa tuntea sen koko skaalalla kivusta nautintoon.
Note to myself:
Anna rakkauden roihuta, nauti, kestä kipu ja keskity harjoittelemaan parisuhdetta ja seksiä.
perjantai 30. lokakuuta 2015
Eka kerta
Luin artikkelin missä avioparit kertoivat ensimmäisestä kerrastaan.
Joillakin eka kerta kesti kaksi sekunttia, toiset olivat odottaneet ekaa kertaa
useamman kuukauden (jotkut häihin
saakka!) ja kolmas kieltäytyi jopa suutelusta ennen naimisiin menoa. No,
jokainen tyylillään.
Jos olisin odottanut ensimmäistä kertaa naimisiin menoon saakka, olisin edelleen ilman! Onnekseni en siis kuulu tuohon kastiin. En lähde tässä nyt avaamaan sen enempää sitä ihka ensimmäistä kertaa. Siitä on jo kulunut sen verran aikaa ja eipä siitä nyt mainittavia muistoja jäänyt jälkipolville kerrottavaksi. Meidän kahden eka kerta olikin sitten jo ihan muuta kuin pienessä sievässä räpeltämistä tai pimeässä oikean osoitteen löytämistä.
Artikkelissa pohdittiin onko sillä väliä hyppääkö vällyjen väliin heti ensitapaamisen jälkeen vai vasta avioliiton satamaan purjehtiessa. Me emme eksyneet samaan sänkyyn ensitapaamisella, emmekä ensitreffeilläkään, mutta kolmen päivän päästä kyllä. Kolme pitkää päivää maltoimme odottaa, ennekuin pääsimme tutustumaan toisiimme kunnolla.
Tiesin tuon kerran tulevan sinä päivänä. Kun mieheni johdatti minut kohti makuuhuonetta ja valtaisaa sänkyä, ehdin pohtia jo monta erilaista asiaa. Osaanko, kykenenkö, näytänkö hyvältä, tulenko. Itselläni edellisestä kerrasta oli ehtinyt jo vieriä jokunen aika. Entisessä parisuhteessa seksistä ei puhuttu, ei siitä mikä tuntuu hyvälle, eikä ihmetelty seksin loppumista arkikiireisiin ja väsymykseen vedoten. Olo uuteen sänkyyn kömpiessä oli lähes yhtä epävarma, kuin silloin oikealla ekalla kerralla - paitsi silloin rohkeutta ja itsetuntoa oli haettu Liebfrauenmilchistä, nyt Fazerin sinisestä.
Mieheni katseli minua suoraan silmiin ja kyselin mistä pidän ja mikä tuntuu hyvältä. Eihän näin käyttäydytä seksiä harrastettaessa. Seksiä harrastetaan pimeässä, peiton alla ja ollaan tyytyväisiä, jos jompikumpi saa. Aivan mahtava eka kerta. Oli mahtavaa katsella miestä, joka pienestä iskämahasta huolimatta puhkui itsetunnon vallassa, eikä säikähtänyt keski-ikäisen naisen vartalon arpia ja lasten runtelemia tissejä. Seksi oli mahtavaa ekalla kerralla ja tokalla kerralla ja jokaisella kerralla sen jälkeen.
Matkan varrella seksi on vain parantunut. Olemme harrastaneet seksiä koko parisuhteemme keston aikana 957 kertaa ja känniseksi voidaan laskea yhden käden sormilla. Seksikertojen merkkaaminen kalenteriin sai alkunsa erään toisen lehden artikkelista silloin kaksi ja puoli vuotta sitten. Känniseksi taas on jäänyt, koska olemme kokeneet seksin selvin päin paljon tyydyttävämmäksi kuin pienessä viinihumalassa (tai sitten olen nukahtanut ennen kuin ollaan päästy itse asiaan).
Olimme harrastaneet seksiä viisi kertaa. Viidennen kerran jälkeen makoilimme sängyllä ja luimme lehdestä artikkelia, jonka mukaan oksitosiini saa naisen rakastumaan mieheen ja näkemään miehen jumalaisena seksiolentona - aika kiitollinen hormoni miehiä ajatellen! Artikkelissa mainittiin, että seksuaalinen kiinnostus kestää kaksi vuotta tai 400 seksikertaa. Päätimme testata väitteen todenpitävyyden. Artikkelissa myös mainittiin, että tuon 400 seksikerran saavuttaminen kestää usein juuri tuon kaksi vuotta. Kalenteria kehiin. Seksikerrat on tarkasti dokumentoituna kännykän kalenteriin ja jokaisen satasen täyttyessä heitetään yläfemmat! Ensimmäisen vuoden jälkeen kalenterissa oli numerot 457 – eikä meno ole hyytynyt.
Seksistä on tullut kaiken keskustelun ja pohdinnan jälkeen tärkeä osa parisuhdettamme. Olemme puhuneet seksistä häpeilemättä alusta saakka. Kumpikin on uskaltanut tuoda toiveensa mukanaan sänkyyn ja seksistä viestiminen pitkin päivää virittää mukavasti tunnelmaan. Mikäpä sen kiihottavampaa kuin saada mieheltä viesti kesken kiireisen työpäivän, jossa tämä sanoo haluavansa ihan vitusti. Ei tarvitse kovinkaan pitkään miettiä mitä tehdään kotiin päästyä - pannaan ja kunnolla!
Puhuminen siitä mitä haluaa, mitä orgasmin saaminen vaatii ja mitä toivoo tai mistä unelmoi, saa aikaan mukavan viretilan ja vatsanpohjan kutinan (kutinaa voi toki esiintyä alempanakin). On myös mahtava tunne tuntea itsensä seksikkääksi ja haluttavaksi virheistä huolimatta. Mieheni yksi parhaista puolista on se, kuinka hän saa minut unohtamaan epäkohdat ja kuinka tunnen olevani ainoa seksikäs nainen maailmassa. Ja ne orgasmit, joita olen oppinut saamaan - niihin jää koukkuun!
Odottaako vaiko lähteäkö ensimmäisillä treffeillä naimaan? Sen saa jokainen valita itse omien arvojensa pohjalta. Itselläni arvot pettivät jo kolmanteen päivää. Omaksi puolustuksekseni voin sanoa - päivääkään tai yhtäkään seksikertaa en ole katunut. Sivuhuomautuksena mainittakoon, ettei seksikertojen määrä ole sama kuin orgasmien määrä - se luku on jo paljon isompi! Nyt vain treenaamaan lantionpohjalihaksia superorgasmin saavuttamiseksi.
Jos olisin odottanut ensimmäistä kertaa naimisiin menoon saakka, olisin edelleen ilman! Onnekseni en siis kuulu tuohon kastiin. En lähde tässä nyt avaamaan sen enempää sitä ihka ensimmäistä kertaa. Siitä on jo kulunut sen verran aikaa ja eipä siitä nyt mainittavia muistoja jäänyt jälkipolville kerrottavaksi. Meidän kahden eka kerta olikin sitten jo ihan muuta kuin pienessä sievässä räpeltämistä tai pimeässä oikean osoitteen löytämistä.
Artikkelissa pohdittiin onko sillä väliä hyppääkö vällyjen väliin heti ensitapaamisen jälkeen vai vasta avioliiton satamaan purjehtiessa. Me emme eksyneet samaan sänkyyn ensitapaamisella, emmekä ensitreffeilläkään, mutta kolmen päivän päästä kyllä. Kolme pitkää päivää maltoimme odottaa, ennekuin pääsimme tutustumaan toisiimme kunnolla.
Tiesin tuon kerran tulevan sinä päivänä. Kun mieheni johdatti minut kohti makuuhuonetta ja valtaisaa sänkyä, ehdin pohtia jo monta erilaista asiaa. Osaanko, kykenenkö, näytänkö hyvältä, tulenko. Itselläni edellisestä kerrasta oli ehtinyt jo vieriä jokunen aika. Entisessä parisuhteessa seksistä ei puhuttu, ei siitä mikä tuntuu hyvälle, eikä ihmetelty seksin loppumista arkikiireisiin ja väsymykseen vedoten. Olo uuteen sänkyyn kömpiessä oli lähes yhtä epävarma, kuin silloin oikealla ekalla kerralla - paitsi silloin rohkeutta ja itsetuntoa oli haettu Liebfrauenmilchistä, nyt Fazerin sinisestä.
Mieheni katseli minua suoraan silmiin ja kyselin mistä pidän ja mikä tuntuu hyvältä. Eihän näin käyttäydytä seksiä harrastettaessa. Seksiä harrastetaan pimeässä, peiton alla ja ollaan tyytyväisiä, jos jompikumpi saa. Aivan mahtava eka kerta. Oli mahtavaa katsella miestä, joka pienestä iskämahasta huolimatta puhkui itsetunnon vallassa, eikä säikähtänyt keski-ikäisen naisen vartalon arpia ja lasten runtelemia tissejä. Seksi oli mahtavaa ekalla kerralla ja tokalla kerralla ja jokaisella kerralla sen jälkeen.
Matkan varrella seksi on vain parantunut. Olemme harrastaneet seksiä koko parisuhteemme keston aikana 957 kertaa ja känniseksi voidaan laskea yhden käden sormilla. Seksikertojen merkkaaminen kalenteriin sai alkunsa erään toisen lehden artikkelista silloin kaksi ja puoli vuotta sitten. Känniseksi taas on jäänyt, koska olemme kokeneet seksin selvin päin paljon tyydyttävämmäksi kuin pienessä viinihumalassa (tai sitten olen nukahtanut ennen kuin ollaan päästy itse asiaan).
Olimme harrastaneet seksiä viisi kertaa. Viidennen kerran jälkeen makoilimme sängyllä ja luimme lehdestä artikkelia, jonka mukaan oksitosiini saa naisen rakastumaan mieheen ja näkemään miehen jumalaisena seksiolentona - aika kiitollinen hormoni miehiä ajatellen! Artikkelissa mainittiin, että seksuaalinen kiinnostus kestää kaksi vuotta tai 400 seksikertaa. Päätimme testata väitteen todenpitävyyden. Artikkelissa myös mainittiin, että tuon 400 seksikerran saavuttaminen kestää usein juuri tuon kaksi vuotta. Kalenteria kehiin. Seksikerrat on tarkasti dokumentoituna kännykän kalenteriin ja jokaisen satasen täyttyessä heitetään yläfemmat! Ensimmäisen vuoden jälkeen kalenterissa oli numerot 457 – eikä meno ole hyytynyt.
Seksistä on tullut kaiken keskustelun ja pohdinnan jälkeen tärkeä osa parisuhdettamme. Olemme puhuneet seksistä häpeilemättä alusta saakka. Kumpikin on uskaltanut tuoda toiveensa mukanaan sänkyyn ja seksistä viestiminen pitkin päivää virittää mukavasti tunnelmaan. Mikäpä sen kiihottavampaa kuin saada mieheltä viesti kesken kiireisen työpäivän, jossa tämä sanoo haluavansa ihan vitusti. Ei tarvitse kovinkaan pitkään miettiä mitä tehdään kotiin päästyä - pannaan ja kunnolla!
Puhuminen siitä mitä haluaa, mitä orgasmin saaminen vaatii ja mitä toivoo tai mistä unelmoi, saa aikaan mukavan viretilan ja vatsanpohjan kutinan (kutinaa voi toki esiintyä alempanakin). On myös mahtava tunne tuntea itsensä seksikkääksi ja haluttavaksi virheistä huolimatta. Mieheni yksi parhaista puolista on se, kuinka hän saa minut unohtamaan epäkohdat ja kuinka tunnen olevani ainoa seksikäs nainen maailmassa. Ja ne orgasmit, joita olen oppinut saamaan - niihin jää koukkuun!
Odottaako vaiko lähteäkö ensimmäisillä treffeillä naimaan? Sen saa jokainen valita itse omien arvojensa pohjalta. Itselläni arvot pettivät jo kolmanteen päivää. Omaksi puolustuksekseni voin sanoa - päivääkään tai yhtäkään seksikertaa en ole katunut. Sivuhuomautuksena mainittakoon, ettei seksikertojen määrä ole sama kuin orgasmien määrä - se luku on jo paljon isompi! Nyt vain treenaamaan lantionpohjalihaksia superorgasmin saavuttamiseksi.
Osui ja upposi
Edellisessä postauksessa kerroimme taustaa blogillemme. Rakastuminen ja isosti! Olemme kumpikin eronneet tahoillamme pitkistä parisuhteista, suhteista joiden luulimme kestävän elämämme loppuun saakka - myötä ja vastamäessä, kuten toinen meistä on aikoinaan luvannut. Nyt uuden rakkauden (ja ehkä sen todellisen) edessä päätimme lopettaa suurien virheiden tekemisen parisuhteen syövereissä. Päätimme jättää ne virheet tekemättä, joiden uskomme olleen edellisten parisuhteiden onnistumisen esteenä.
Ennen näihin korjausliikkeisiin paneutumista, voisimme avata hieman rakkaus-käsitettä. Totesin suhteen alussa, ettei toista voi rakastaa viikon tuttavuuden jälkeen, mutta jouduin pian syömään sanani ja todeta asian vain olevan niin. Kyseessä ei ollut ihastuminen tai hullaantuminen, uutuudenviehätys tai jännitys. Miehisestä näkökulmasta katsottuna kyse oli rakastumisesta, eikä siitä voi muuta nimitystä käyttää. Sovimme sitten niin, naisena annoin periksi vaikka pieni epäilynsiemen jäikin itämään - mitä miehet mistään mitään tietää, varsinkaan rakastumisesta.
Heti suhteen alusta saakka tunne oli voimia vievä, toiseen piti pitää yhteyttä koko ajan. Sähköpostit ja tekstiviestit kulkivat aamusta iltaan ja joskus yölläkin piti nousta tarkistamaan onko toinen laittanut viestiä. Onneksi löysimme WhatsAppin, säästimme pitkän pennin puhelinlaskuissa. Aamu alkoi viestillä ja päivä päättyi viestiin. Usein viestin lopetus oli hankalaa, ihan kuin teini komedioissa - lopeta sä, ei ku sä-tyyppisesti. Eihän kyseessä siis voinut olla muu kuin rakastuminen.
Ehkä vielä selkeämpi merkki rakastumisesta oli toisen haluaminen. No, haluta voi aina, kuten suklaatakin, mutta kun se haluaminen ei ole loppunut missään kohtaa vaikka kalenterimerkintöjen valossa 1000 kertaa parisuhdeseksiä läheneekin. Toiseen ei kyllästy, toisen nautinto on jopa omaa nautintoa tärkeämpää (ainakin välillä). Seksi ei ole muuttunut pakkopullaksi, arkistunut tai kangistunut kaavoihin. Joskus edes rakastelu ei tuo toista ihmistä tarpeeksi lähelle, toisesta ei saa tarpeeksi, tulee halu sulautua yhdeksi.
Rakkaudesta kertoo myös avoimmuus. Kaikki asiat puhutaan, näin on sovittu. Tässä kohtaa meidän suhteessa roolit ovat keikahtaneet väärin päin, sillä tunteista puhuminen ja asioiden selvittäminen on ollut minulle vaikeampaa, mies puhuu puhumasta päästyään, joskus jopa niin, että olen nukahtanut miehen pohtiessa parisuhteen kiemuroita. Aamulla tunnelma on saattanut olla hieman kireä, eikä vakuutteluni siitä, että keskustelu oli tarpeellinen ja mieheni tapa käsitellä asiaa mielenkiintoinen, riitä korjaamaan tilannetta. No, puhumalla siitäkin selvitään.
Puhuminen ja keskustelu. Siinä avaimet toimivaan parisuhteeseen. Näin olemme päättäneet. Entisessä parisuhteessani asiat jäivät puhumatta, kumpikin loi mielikuvia tilanteista ja lopulta kumpikaan ei enää puhunut. Mieheni suhteessa puhuttiin, mutta ei oikeista asioista. Vaikeat asiat jätettiin puhumatta, asiat lakaistiin maton alle ja riitoja välteltiin. Kumpikaan näistä tavoista ei toiminut. Mitä jää jäljelle? Puhuminen oikeista asioista - niinpä. Joskus vanhat tavat uhkaavat ottaa otteeseen, mutta silloin päätetään korjata suunta. Itse tarvitsen korjaamiseen hetken omaa aikaa (joskus se hetki voi olla päivä), mieheni taas haluaa puida asian heti. Olemme puhuneet näistä tavoista ja pyrimme edelleen huomioimaan luonteemme erilaisuuden ja antamaan toiselle tilaa toimia omalla tavallaan. Toimii!
Vuosi sitten ajelimme autolla pitkin Keski-Euroopan kuoppaisia teitä ja päätimme pistää ylös parisuhteen kulmakiviä. Saimme luotua 21 kohdan ohjelman, jota noudattamalla uskomme parisuhteen toimivan ja pysyvän hengissä arjen kiemuroissa. Tuonkin listan tärkein asia on puhuminen! Olemme päättäneet pitää suhteesta huolta myös arjessa, ei vain kahdenkeskisissä hetkissä. Kuten Frank Pappa aikoinaan totesi, kosketelkaa toisianne, me toteamme että koskettelun lisäksi, puhukaa toisillenne ja ne aamusuihkutkin voivat olla antoisia!
Ennen näihin korjausliikkeisiin paneutumista, voisimme avata hieman rakkaus-käsitettä. Totesin suhteen alussa, ettei toista voi rakastaa viikon tuttavuuden jälkeen, mutta jouduin pian syömään sanani ja todeta asian vain olevan niin. Kyseessä ei ollut ihastuminen tai hullaantuminen, uutuudenviehätys tai jännitys. Miehisestä näkökulmasta katsottuna kyse oli rakastumisesta, eikä siitä voi muuta nimitystä käyttää. Sovimme sitten niin, naisena annoin periksi vaikka pieni epäilynsiemen jäikin itämään - mitä miehet mistään mitään tietää, varsinkaan rakastumisesta.
Heti suhteen alusta saakka tunne oli voimia vievä, toiseen piti pitää yhteyttä koko ajan. Sähköpostit ja tekstiviestit kulkivat aamusta iltaan ja joskus yölläkin piti nousta tarkistamaan onko toinen laittanut viestiä. Onneksi löysimme WhatsAppin, säästimme pitkän pennin puhelinlaskuissa. Aamu alkoi viestillä ja päivä päättyi viestiin. Usein viestin lopetus oli hankalaa, ihan kuin teini komedioissa - lopeta sä, ei ku sä-tyyppisesti. Eihän kyseessä siis voinut olla muu kuin rakastuminen.
Ehkä vielä selkeämpi merkki rakastumisesta oli toisen haluaminen. No, haluta voi aina, kuten suklaatakin, mutta kun se haluaminen ei ole loppunut missään kohtaa vaikka kalenterimerkintöjen valossa 1000 kertaa parisuhdeseksiä läheneekin. Toiseen ei kyllästy, toisen nautinto on jopa omaa nautintoa tärkeämpää (ainakin välillä). Seksi ei ole muuttunut pakkopullaksi, arkistunut tai kangistunut kaavoihin. Joskus edes rakastelu ei tuo toista ihmistä tarpeeksi lähelle, toisesta ei saa tarpeeksi, tulee halu sulautua yhdeksi.
Rakkaudesta kertoo myös avoimmuus. Kaikki asiat puhutaan, näin on sovittu. Tässä kohtaa meidän suhteessa roolit ovat keikahtaneet väärin päin, sillä tunteista puhuminen ja asioiden selvittäminen on ollut minulle vaikeampaa, mies puhuu puhumasta päästyään, joskus jopa niin, että olen nukahtanut miehen pohtiessa parisuhteen kiemuroita. Aamulla tunnelma on saattanut olla hieman kireä, eikä vakuutteluni siitä, että keskustelu oli tarpeellinen ja mieheni tapa käsitellä asiaa mielenkiintoinen, riitä korjaamaan tilannetta. No, puhumalla siitäkin selvitään.
Puhuminen ja keskustelu. Siinä avaimet toimivaan parisuhteeseen. Näin olemme päättäneet. Entisessä parisuhteessani asiat jäivät puhumatta, kumpikin loi mielikuvia tilanteista ja lopulta kumpikaan ei enää puhunut. Mieheni suhteessa puhuttiin, mutta ei oikeista asioista. Vaikeat asiat jätettiin puhumatta, asiat lakaistiin maton alle ja riitoja välteltiin. Kumpikaan näistä tavoista ei toiminut. Mitä jää jäljelle? Puhuminen oikeista asioista - niinpä. Joskus vanhat tavat uhkaavat ottaa otteeseen, mutta silloin päätetään korjata suunta. Itse tarvitsen korjaamiseen hetken omaa aikaa (joskus se hetki voi olla päivä), mieheni taas haluaa puida asian heti. Olemme puhuneet näistä tavoista ja pyrimme edelleen huomioimaan luonteemme erilaisuuden ja antamaan toiselle tilaa toimia omalla tavallaan. Toimii!
Vuosi sitten ajelimme autolla pitkin Keski-Euroopan kuoppaisia teitä ja päätimme pistää ylös parisuhteen kulmakiviä. Saimme luotua 21 kohdan ohjelman, jota noudattamalla uskomme parisuhteen toimivan ja pysyvän hengissä arjen kiemuroissa. Tuonkin listan tärkein asia on puhuminen! Olemme päättäneet pitää suhteesta huolta myös arjessa, ei vain kahdenkeskisissä hetkissä. Kuten Frank Pappa aikoinaan totesi, kosketelkaa toisianne, me toteamme että koskettelun lisäksi, puhukaa toisillenne ja ne aamusuihkutkin voivat olla antoisia!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)