Uskallatko harrastaa parisuhdeseksiä?

Täällä ollaan taas pienen tauon jälkeen. Arjen ilot ja surut suhteen virallistamisesta uusioperheen teinihaasteisiin meinasi jyrätä bloginpidon yli, mutta onneksi uskollisen lukijamme Ruhtinattaren muistutus (Kiitos siitä!) toimi viimeisenä sysäyksenä ainaiselle "pitäisi kirjoittaa" -sitkuilulle.

Sama "pitäisi...." -ajattelu usein hiipii myös parisuhdeseksiin. Kaikenlaisia esteitä tulee kuin itsekseen - ensin arjen kiireitä, joiden seurauksena seksin harveneminen aiheuttaa helposti syyttelyä ja syyllistymistä. Sanotut ja sanomattomat asiat kertyy kuonaksi, joka tekee seksiin ryhtymisestä vaikeaa ja vapautumisesta seksin vietäväksi mahdotonta. Seksi muuttuu pakolliseksi velvollisuudeksi, joka toisinaan suoritetaan ja koska se ei tavan ja velvollisuuden vuoksi tehtynä tunnu juuri miltään, aiheuttaa se lisää syyttelyä ja syyllistymistä. Kierre on valmis. 

Mitä sitten lääkkeeksi?

Seksiä voi harrastaa monella tavalla. Eräässä tutkimuksessa on todettu naisten voivan saada 12 tavalla orgasmin. Toisessa tekstissä puolestaan annetaan 10 ohjetta orgasmin metsästykseen. Kolmas tutkimus puolestaan paljastaa uuden tavan ajatella mullistavan seksielämän. On siis varaa valita mitä ohjeita ja neuvoja lähtee toteuttamaan kun pääsee puolison kanssa kahden – vai onko kahden pääseminenkään enää tarpeen?

Rosa Meriläinen kirjoitti kiireen vaikuttavan ihmisten seksikäyttäytymiseen. Kiire suorittaa, kiire hoitaa velvollisuudet, kiire tehdä töitä, kiire harrastaa, kiire olla. Aikaa rentoutumiselle ja rauhalliselle yhteiselolle ei tunnu juurikaan löytyvän kaiken kiireen keskeltä. Miten sitten kaiken suorittamisen ja ulkoisten paineiden keskellä riittää aikaa opetella kaikki 12 tapaa saada orgasmi tai aikaa seurata 10 ohjetta orgasmin saavuttamiseksi. Miten lähteä luomaan uusia ajattelumalleja makuuhuoneen puolelle seksielämän virkistämiseksi?

Rosan sanoin maailmassa pitäisi olla enemmän seksiä. Kuten Rosakin kolumnissaan toteaa, voi keski-ikäistyvän naisen (miksei miehenkin), olla vaikea hyväksyä kehonsa muutoksia - tulee tunne, ettei kelpaa kumppanilleen, eikä enää rohkene riisuuntua kumppanin nähden valojen loisteessa. Tästä sain taas mainion esimerkin, kun eräs nainen kertoi miehensä arvostelevan hänen painonnousuaan ja haukkuvan läskiperseeksi – nainen ei todellakaan ollut ylipainoinen tai läskiperse ja mitä sitten vaikka ikääntyminen toisikin vyötärölle ylimääräisiä makkaroita tai selluliittikuhmuja takamukseen. Onko toisella oikeus arvostella toisen ulkonäköä? Samalla kun arvostelee ulkonäköä, tulee lannistaneeksi toisen seksuaalisuudenkin - itsetunnosta nyt puhumattakaan!

Seksi on iloinen asia, eikä siihen pitäisi liittyä paineita ulkonäöstä, koosta tai kyvyistä. Seksistä tulisi kyetä nauttimaan täysillä ja vastavuoroisesti. Seksin on mm. todettu parantavan stressiä ja ärtymystä, tautiriski pienenee, haluttomuus vähenee ja seksi lähentää pareja. Toki jos seksiä harrastaa paljon, voivat seksiunet vähentyä.

Auttaako maiseman vaihto?

Yhtenä poimintana parisuhde- ja seksikirjoituksista voitaneen nostaa esiin naisten hurjimmat seksikokemukset. Tutkimus on suoritettu toukokuussa ja tutkimukseen osallistui vajaa 800 suomalaista naista. Tutkimuksessa kävi ilmi, että suomalainen nainen haluaa hyvin tavallista seksiä. Suurimmalle osalle naisista riittää 15–30 minuutin suoritus ja vain viidennes tutkimukseen osallistuneista oli kokeillut ruoskaleikkejä, suurinta osaa se ei edes kiinnostanut. Toki seikkailunhaluisiakin naisia löytyi. Oli kokeiltu seksiä työpaikalla, luonnossa, erilaisissa kulkuneuvoissa, erilaisissa kokoonpanoissa. Oli kokeiltu seksiä varattujen miesten kanssa, naisten kanssa, kolmen tai useamman ihmisen kimpassa ja jopa hyvinkin julkisesti. 

Mikä mahtaa olla minun rohkein seksikokemukseni? Seksi rannalla vai suihinotto kesken ajomatkan. Seksi puolisoni työpaikalla vai keskellä lumihankia? Vaikea valinta, seksiä on tullut harrastetuksi halujen ja tilanteiden mukaan, ei siksi, että pääsisin kertomaan kuinka upealta tuntuu pieni kiinnijäämisen pelko tai yllätetyksi tuleminen.

Villiä parisuhdeseksiä

Seksi kuuluu parisuhteeseen. Villeimmät, vapautuneimmat ja hurjimmat fantasiat pitäisi pystyä toteuttamaan sen oman puolison kanssa, eikä vain pystyä vaan haluta toteuttaa. Se vaatii rohkeutta heittäytyä, säännöllistä seksin ylläpitoa, jatkuvaa keskustelua ja säännöllistä kuonan poistoa eli yhteistä aikaa, jolloin molemmilla on lupa olla oma itsensä, lupa kertoa toiveensa sekä oikeus ja velvollisuus kuulla kumppanin toiveet. Se edellyttää kypsyyttä hyväksyä itsensä ja myös toinen sellaisena kun on ja ennen kaikkea aloittamista - ensimmäisen askeleen ottamista silloin kun edellä mainitut asiat ovat unohtuneet arjen kiireisiin. 

Seksi lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta ja läheisyyttä sekä synnyttää rakkautta. Vai meneekö asia toisin päin - pitääkö ensin rakastua, ennen kuin voi harrastaa seksiä? Kumpaakin osapuolta tyydyttävä seksi toimii hyvänä motivaattorina parisuhteen ylläpitämisessä. 

Rohkein seksikokemukseni onkin harrastaa parisuhdeseksiä, mikä on teidän?

Miesten ja naisten pyhä kolminaisuus

Viime viikot on kohistu siitä, kuinka naiset ovat ajaneet miehet tiukille vaatimalla tasa-arvoa, joka ei kuitenkaan ole mieslähtökohdasta käsin tasaarvoista toimintaa vaan miehen alasajamista, mollaamista ja parjaamista. Miehen rooli perheissä ja parisuhteissa on koirankin arvoa alhaisempi. Väestöliiton parisuhdekeskuksen johtaja Heli Vaaranen kirjoitti naisen ja miehen etääntyneet parisuhteessa ja nainen korvaa miehen ystävillään. Vaarasen mukaan miestä kohdellaan välttämättömänä pahana ja mies tulee naisen tärkeysjärjestyksessä viimeisten joukossa.

Ovatko naisten asenteet muuttuneet vuosien saatossa miestä väheksyviksi? Onko mies välttämätön paha, jonka likasukkia tulee sietää tai jonka turhanpäiväiset naulat ja vasarat täyttävät kaappitilan naisen liinavaatevarastoilta? On totta, että naiset ovat tietoisia itsestään. On totta, että nykynaiset kokevat tarvetta selviytyä arjen haasteista omillaan ja on totta, että nainen pitää mielellään ohjakset hallussaan. Onko naisen itsenäisyys ja halu päättää asioista sitten asettanut miehen roolin kyseenlaiaseksi?

Mielestäni keskustelussa on annettu miehelle uhrin rooli. Mies on joutunut jättämään oman miehisyytensä ja siirtymään naisen oikeuksien edessä helvettiäkin alemmalle tasolle. Miksi miehet sitten sietävät kaiken kurjuuden ja suostuvat ottamaan vastaan naisen kiukun tai valtapelin? Eikö miehellä ole oikeutta sanoa asioista? Onko miehet niin laiskoja ottamaan vastuuta omasta elämästää, että ennemmin siedetään sitä huonoa ja väheksyvää parisuhdetta kuin otetaan vastuu ja tehdään ratkaisu parisuhteen parantamiseksi. Toki sama pätee myös huonoissa parisuhteessa eläviä naisia, miksi suostua elämään elämää, joka ei tyydytä, miksi ei uskalleta ottaa hyppyä tuntemattomaan, jos parisuhde ei vain toimi?

No, varmasti jokaisella on omat syynsä tehdä ratkaisuja oman elämänsä suhteen - lapset ja taloudellinen pärjääminen niistä varmasti suurimpina. Tarkoitukseni ei ole nyt syyllistää ketään tai sanoa, että jos kotona ei viherrä, niin kyllä siellä aidan toisella puolella se ruoho on vihreämpää. Ei - tarkoitukseni on herättää ajatuksia tasa-arvoisesta ja kunnioittavasta parisuhteesta, jossa asioista voidaan puhua niiden oikeilla nimillä rakentavasti, toista arvostavasti.

Aina puhutaan siitä, ettei toista voi muuttaa - ei voi, eikä joka tilanteessa tarvitsekaan. Monesta pienestä asiasta saa hyvän riidan aikaiseksi, vaikkapa vain siitä saako miehen työpaita roikkua käsipyyhkeiden kanssa samassa naulakossa. Mitäpä jos ensin pohditaan omaa suhtautumista asiaan, onko paidan paikalla oikeasti väliä? Jos on, niin kuinka asiasta voisi sanoa - nalkuttamalla vai asiallisesti argumentoimalla?

On myös asioita, joissa puolison toimintaan on puututtava. Liiallinen työnteko, siitä aiheutuva stressi, alkoholinkäyttö, kotitöiden jakaminen - noin esimerkkinä. Ei ole reilua, että kotityöt kuormittavat vain toista osapuolta. Ei imurointien määrään tai tiskikoneen täyttöön tarvita laskuria, hommat toimivat jos kumpikin osapuoli on tilanteeseen tyytyväinen ja mikäli tyytymättömyyttä esiintyy, täytyy asiasta keskustella - eikä asettua martyyrin rooliin, tehdä ja pärjätä itse - eihän siitä miehestä nyt pyykin pesuun olisikaan. Mikäli asiat jäävät vaivaamaan, tilanne ei muutu ja niissä tilanteissa helposti lähdetään viemään asioita haluttuun suuntaan omalla tavalla ja silloin parisuhteen toinen osapuoli voi jäädä jalkoihin ja kokea arvottomuutta - vähättelyäkin.

Vaarasen mukaan naiset ovat siirtyneet puhumaan miehistään kuin miehillä olisi aivotoimintaa vähemmän kuin ameeballa. Naiset päsmäröivät, määräilevät ja alistavat miestä kodinoitoon, lapsiin, raha-asioihin tai seksiin liittyen. Mies turhautuu, sillä hänen päätäntävaltansa on viety. Miehen tehtävänä on vain vastaanottaa käskyjä, joita nainen jakelee. Mies yrittää toteuttaa puolisonsa ohjeita pilkulleen, saamatta siitä kuitenkaan kiitosta.  Nainen vaatii täydellisyyttä ja tiettyä statusta. Kodin pitää olla kodikas, mutta edeustuksellinen, miehen pitää olla hyvä ja lempeä, mutta silti hyvässä asemassa työelämässä. Paljon vaateita, jossa mies ajetaan ahtaalle.

Ei ole oikein puhua omasta puolisostaan alentavaan sävyyn, kertoa mikä asia jäi jälleen tekemättä tai mikä asia oli tehty väärin. Mies oli kyllä imuroinut, mutta eihän se ollut ymmärtänyt imuroida koiran petiä. Taas roikkui työpaidat Marimekon pyyheliinojen kanssa sulassa sovussa kylpyhuoneen seinällä ja kuinka monta kertaa siitäkin asiasta on sanottu. Kaikki pitää tehdä itse. Kuinka moni on kuullut naisten kehuvan miestään hyvin tehdystä työstä tai siitä, että mies on edes yrittänyt? Aika vähiin jäävät ne kerrat. Ja jos joku on kehdannut omaa miestään kehua, ihmetellään sitä suuresti - nyt on  nainen jäänyt tossun alle tai sitten hän on niin riippuvainen miehestään, ettei enää osaa toimia itsenäisesti minkään asian suhteen.

Tasapuolisessa parisuhteessa kumpikaan ei toimi pomona ja alista toista työläisen asemaan (jos ei kyseessä ole yhdessä sovittu roolileikki), kiitosta jaetaan tasapuolisesti ja asioista puhutaan. Parisuhdetta ei voi korvata ystävyyssuhteilla, ystävät eivät korvaa parisuhteesta saatua lämpöä tai rakkautta. Parisuhteessa eläminen pakottaa katsomaan myös peiliin ja kasvamaan niin puolisona kuin ihmisenäkin - ja näin talviöinä on kiva käpertyä sen oman rakkaan kainaloon unohtaen huolet ja murheet tai sen paidan väärässä naulakossa.

Nyt vain testataamaan oletko parisuhteen tiikerihai vai marsu

Testin mukaan kumpikaan meistä ei ole tullut marsutetuksi. Olemme onnistuneet ylläpitämään keskinäistä vetovoimaanne siten, että läheisyys ja hellyys toimivat ja seksissä on hyvä vire. Näillä eväillä uuteen viikkoon.

1000 ja yhdenyön tarinoita - miehen näkökulma

Mikä on oikea määrä seksiä parisuhteessa?
Tämä tuntuu olevan ikuisuuskysymys, joka säännöllisesti nousee keskusteluun. Syynä lienee tyytymättömyys seksin määrään tai laatuun. Vaikka stereotyppisesti edelleen keskusteluissa tuntuu olevan asetelmana se, että nainen antaa ja mies saa, on kyselyitä, artikkeleita ja tutkimuksia seuraamalla havaittavissa, että seksin sopivä määrä ja halujen kohtaamattomuus on molempien sukupuolien mielen päällä tasapuolisesti.

Jokainen aikuisikään ehtinyt (ja moni teinikin jo varmasti) on miettinyt ainakin joskus näitä kysymyksiä:

• Onko oma tai kumppanin haluttomuus tai aktiivisuus seksin suhteen normaalia?
• Pitäisiko minun saada tai antaa seksiä useammin?
• Miksi haluan / kumppanini haluaa masturboida, mutta seksi ei kiinnosta - ainakaan sen oman kumppanin kanssa?
• Pitäisikö seksiin suostua silloin kun kumppani tahtoo, jos ei itseä huvita?

Asiantuntijoiden vastaukset aihetta käsittelevissä artikkeleissa ja keskusteluissa ovat samankaltaisia. Heidän mukaan oikea määrä seksiä on se, minkä parisuhteen osapuolet kokevat itselleen sopiviksi. Helppo ja yksinkertainen vastaus, jolla jokainen lukija saa synninpäästön.

Mielestäni itseään ei kannata seksin suhteen päästää niin helpolla, että tyytyy osaansa vähäseksisessä elämässä vaikka ei suoranaisesti kokisikaan sitä ongelmaksi. Tutkitusti seksi lisää onnellisuutta ja siksi sitä kannattaa harrastaa mahdollisimman paljon. Jos et ole aseksuaali tai sinulla ei ole seksin harrastamista rajoittavaa sairautta tai vammaa ja silti sanot, ettei seksi ole tärkeää tai että kerran kuussa riittää hyvin, et vain ole vaivautunut harjoittelemaan kumppanisi kanssa yhteistä seksiä sille tasolle, että siitä tulee teidän yhteinen tärkeä ja rakas harrastus.

Kyllä - kyse on harjoittelusta. Jos seksi on hyvää ja tunne vahva kumppania kohtaan, on seksin haluaminen automaattinen seuraus. Mitä paremmalta tuntuu, sitä enemmän sitä haluaa.

Olen nykyisen puolisoni kanssa harrastanut seksiä yli 1000 kertaa. Päivän luku taitaa olla n. 1040. Koska parisuhteemme on kestänyt vajaat tuhat päivää, tarkoittaa se keskimäärin yli kerta /pvä seksiä yli 2,5 vuoden ajan. Luulisi jo kyllästyvän ja näin useimmissa parisuhteissa varmasti käykin, niin myös omalla kohdalla on aiemmin käynyt, mutta ei tällä kertaa. Nyt seksi paranee kerta kerralta ja tuolla harjoitusmäärällä se on jo niin loistavaa, että sitä haluaa jatkossakin päivittäin.

Miksi sitten toisissa suhteissa seksin toistaminen oman kumppanin kanssa saa aikaan vain kyllästymistä - kuin joutuisi syömään samaa makaronilaatikkoa päivästä toiseen ja toisissa toistolla saadaan aikaan kasvava halu saada lisää? Kysymys on harjoittelun laadusta. Pelkkä toisto ei riitä vaan harjoittelussa pitää olla laatua. Kokeilemalla, kysymällä ja kiinnostumalla kumppanin reaktoista löytyy koko ajan uusia ulottuvuuksia. Olen tehnyt yli 1000 tutkimusmatkaa naiseni vartaloon ja korvien väliin (ja hän minun) ja säännöllisesti sieltä löytyy jotain uutta. Onnistuin tuottamaan hänelle ensimmäisen orgasmin vasta muutaman kymmenen kerran jälkeen, kun hän rohkaistui kertomaan, että klitorista pitäisi hyväillä. Olin aiemmissa suhteissa tottunut emätinorgasmeihin, joita nykyinen puolisoni taas ei ollut koskaan aiemmin kokenut. Harjoituksen, kokeilujen ja keskustelujen kautta ensimmäinen emätinorgasmikin tuli sitten joskus 100-200 kerran välillä ja ensimmäinen ejakulaatio, jonka saamista puolisoni piti lähinnä urbaanina kaupunkilegendana, tuli joskus 300 kerran jälkeen. Uusia asentoja ja niiden variaatioita löytyy jatkuvasti. Yksi nykyisistä suosikkiasennoistamme löytyi jossain 900 kerran kohdalla. Nännejä hyväilemällä saavutettu orgasmi oli jo kerran lähellä, mutta jäi odottamaan tulevia harjoituskertoja.

Seksikalenteriamme voisikin kutsua yhtä hyvin harjoituspäiväkirjaksi. Niin kuin kaikessa muussakin harjoittelussa, tulee myös seksin harjoittelussa vastoinkäymisiä ja kausia jolloin ei kehitys ole niin nopeaa. Olemme kokeilleet asentoja, joissa paikat puutuvat ennen kuin alkaa tuntua hyvältä, on sattunut lukuisia tilanteita joissa kiihotus on muuttunut nauruksi ja ainoa aikaan saatu erite on ollut hiki. Mutta mitä sitten - ei se ole niin vakavaa. Jos joku ei onnistu tai ei tunnu kivalta niin sitten vaan uutta kokeilemaan.

Oman kokemukseni mukaan avainasemassa toistuvan parisuhdeseksin haluamiselle on toisen nautinnon etusijalle laittaminen. Tietenkin vain silloin kun se on molemminpuolista, eli molemmat antamisen halun lisäksi aidosti kokevat, että toinen haluaa tehdä minulle hyvää. Jos seksi on vain omasta tarpeesta lähtevää tyydyttämistä, alkaa se yksi ja sama varmasti maistua puulta ja siinä kohtaa vaivattomampaa on katsella pornoa netistä tai käyttää mielikuvitusta ja saada sitä kautta edes visuaalista vaihtelua. Mutta jos molemmilla etusijalla on halu tyydyttää oma kumppani, johtaa se jatkuvaan opetteluun ja aina vain uusiin ulottuvuuksiin. Ihmisen ja varsinkin naisen keho ja mieli ja etenkin niiden yhteispeli on niin monimutkainen instrumentti, että sen soittamisen opetteluun ei ihmisikä riitä, siksi se tuottaa jatkuvasti uusia elämyksiä.

Ja mikäs sen hauskempaa kun seksiä harrastamalla kehittää mielen ja ruumiin kuntoa sekä parisuhdetta. Ihan varmaa on, että jos parisuhteessa molemmat haluavat tuottaa toiselle seksuaalista mielihyvää päivittäin, heijastuu se myös molemminpuoliseen huomioimiseen kaikilla muillakin elämän osa-alueilla imuroinnista alkaen.

Seksi parisuhteessa ei ole palkinto siitä, että mies hoiti imuroinnin tai nainen antoi miehen katsoa mäkihyppyä rauhassa ja toi vielä oluen. Päinvastoin, toisen huomioiminen arjessa, yhteisten arjen asioiden tasapuolinen jakaminen ja arvostus on seurausta siitä, että seksissä, tuossa romanttisen rakkauden pyhimmässä ja intiimeimässä ilmentymässä, haluaa aidosti antaa toiselle kaikkensa.

Haluttomuus - miehen näkökulma

Harrastuksia myöhään illalla, tärkeitä TV-ohjelmia, töitä jotka on pakko hoitaa. Urheilun, TV:n tai tietokoneen taakse on helppo piiloutua, jos haluaa vältellä seksiä puolisonsa kanssa. Kun toinen menee ajoissa nukkumaan ja herää aikaisemmin, on oma rytmi helppo näennäisillä ja sinänsä todellisillakin syillä sovittaa niin, ettei tarvitse olla sängyssä hereillä yhtä aikaa.

Oma haluttomuuteni aiemmassa suhteessa ei sinänsä kohdistunut niinkään seksiin vaan omaan kumppaniin. Se oli surullista, sillä meillä ei ollut riitoja, tai huonoja välejä tai edes puolin tai toisin arvostelua, ylimielisyyttä tai mitään muutakaan mikä suoraan selittäisi sen miksi seksi oman puolison kanssa ei kiinnostanut. Vaimoni kyllä halusi (tai oli toki parisuhteessa sellaisiakin jaksoja kun seksi oli hänestä johtuen vähissä) ja toki pyynnöstä ja kohteliasuudestä välillä panin, eikä se nyt vastenmielistä ollut, mutta ei se juuri minua kiinostanutkaan. Kävin panemassa, vaimo oli tyytyväinen, nukahti ja minä palasin sohvalle Frasierin pariin. Useimmiten kuitenkin väistin tilanteen, odotin että hän nukahtaa ja harrastin sitten seksiä yksikseni fantasioiden tai netin avulla.

Toiminko reilusti? No en varmasti, mutta ajattelin että on kuitenkin parempi että hän saa seksiannoksensa. Käsittääkseni hän nautti siitä ja sai orgasmin ja paremmat yöunet. Ja olihan hän vaimoni ja hyvä ystäväni, miksi en olisi sitä hänelle suonut? Mutta jollain tasolla epärehellistä se silti varmasti oli? Miten sitten pystyin siihen, jos ei kiinnostanut? No seksi voi olla vain seksiä ilman tunnetta ja kyllä siitä suoriutuu ilman rakkauttakin. Kysehän oli toisen tyydyttämisestä ja tokihan siinä sitten itsekin laukesi siinä missä runkkaamallakin. Vai onko näin? Minulle on, mutta ilmeisesti kaikille ei. Mielikuviin, stereotypioihin, kaverigallupeihin ja iltapäivälehtien seksipalstoihin perustuva subjektiivisen tutkimukseni mukaan seksin harrastaminen vain seksinä ja siinä laukeaminen ilman tunnesidettä on miehille helpompaa kun naisille. Fysiologisesti luulisi asian olevan toisin päin, sillä mies tarvitsee erektion, kun naisen valmistautuminen fyysiseen aktiin hoituu liukkarilla jos ei omasta takaa kostu. Toki varmasti yhdyntä liukkarin varassa ilman mitään kiihotusta on naisellekin vähemmän miellyttävä kokemus. Palaan tähän asiaan myöhemmin, sillä seksin harrastaminen ihan vaan seksinä ilman tunnetta miehen ja naisen näkökulmasta on kokonaan oma aiheensa.

Haluttomuuskin on siis suhteellinen käsite. Kuten pettämisestä kertovassa kirjoituksessani aiemmin kerroin, harrastin muutaman kerran avioliiton ulkopuoleista seksiä. Se liittyi tuohon haluttomuuteeni omassa parisuhteessa. Pettämisen motivaatio ei ollut läheisyyden tai rakkauden tunteen hakeminen vaan paradoksaalisesti juuri se sama "tunteeton" seksi jota kotonakin oli tarjolla. Ehkä kyse olikin siitä, että kun seksiin ei liity tunnetta, niin siihen kaipaa vaihtelua. Omaan haluttomuuteeni saattoi toki (ainakin jälkikäteen ajateltuna) myös vaikutaa hänen päivittäinen alkoholinkäyttönsä. Se ei kuitenkaan ollut humalahakuista, eikä vaikuttanut käytökseen negatiivisesti, joten kokonaan sen piikkiin ei haluttomuutta voi laittaa.

Onko kyse siis seksuaalisesta haluttomuudesta jos seksistä on kuollut tunneyhteys toiseen, mutta fyysinen tarve tyydytykselle jää?

Mielipiteitä? Kokemuksia?

Haluttomuus - naisen näkökulma

Työt painavat päälle, stressi, uupumus, pienet lapset, isommat lapset, ikäkriisi - syitä ja tekosyitä siihen, ettei seksi kiinnosta. Myös ulkonäköpaineet, vartalon muuttuminen synnytysten tai isäraskauden myötä ja kehon ikääntyminen sekä hormonimyrskyt voivat aiheuttaa haluttomuutta.

Haluttomuus on tuttua myös minulle. Entisessä suhteessa saatoimme viettää pitkiäkin aikoja ilman seksiä - läheisyydestä ja koskettelusta puhumattakaan. Tietynlainen näkymättömyys omalle puolisolle sekä tunne, ettei enää kelpaa aiheuttivat itselläni haluttomuutta. Myös silloinen puolisoni kärsi ulkonäköpaineista sekä työuupumuksesta, eikä kaivannut läheisyyttä. Nukkumaan mentiin eri aikoihin ja varottiin vahingossakaan koskemasta toiseen. Mikäli ajauduimme keskelle sänkyä, tuli tarve paeta, milloin mihinkin syyhyn vedoten - kuuma, päänsärky, väsymys, olihan niitä.

Seksittömällä kaudella luulin pärjääväni ilman toisen ihmisen kosketusta tai lämpöä - ja seksitön kausi oli pitkä, en puhu nyt päivistä, viikoista tai kuukausista. Jälkeenpäin mietittynä saattoi kulua vuosiakin, ettei seksiä herunut.

Pelottavinta oli, että seksittömyyteen tottui. Totuin myös siihen, ettei suhteessa ollut lämpöä tai läheisyyttä, puheenaiheet vähenivät ja koskivat viimeisinä vuosina vain lapsia - muusta ei osattu tai haluttu puhua. Mitä kauempana edellinen seksikerta oli, sitä vaikeampaa oli lähteä puolisoa lähestymään tai nauttimaan seksistä rajoituksetta.

Läheisyyden puute nakersi myös itsetuntoa - enkö enää kelpaa? Ensimmäisen raskauden aikana lihoin lähes 25 kiloa, enkä todellakaan tuntenut itseäni haluttavaksi ja se oli myös luettavissa puolisoni kasvoilta. No, raskauskilot katosivat, mutta tunne ei. Tämän tunteen kanssa ei ole helppo mennä sänkyyn, riisua vaatteita ja odottaa hyväksyntää, samalla peläten torjutuksi tulemista.

Seksuaalinen haluttomuus ei kohdallani liittynyt kaikkiin tilanteisiin. Lasten kasvaessa, halu naisena olemiseen lisääntyi. Kaipasin huomiota naisena, en pelkästään äitinä. Kotona ollessani tunsin olevani kaikki langat käsissään pitävä äiti - naisena olin menettänyt merkitykseni. Niinä kertoina kun lähdin ulos ja sain huomiota suhteen ulkopuolelta, tunsin jättäneeni äitiroolin kotiin ja saavani huomiota omana itsenäni. Huomio imarteli ja sai minut toimimaan tavalla, joka ei kuulunut parisuhteeseen. Seksiä en kuitenkaan harrastanut.

Himo, tarve, mielenkiinto, välinpitämättömyys ja vastenmielisyys muodostavat käsitteen seksuaalinen halu. Edellisessä parisuhteessa himo katosi - tarve ja mielenkiinto väheni. Tilalle tuli välinpitämättömyys ja myöhemmin jopa vastenmielisyys puolisoani kohtaan. Mitä pidempään olimme olleet harrastamatta seksiä, sitä luonnollisemmaksi tilanne muuttui.