Parisuhde on verbi.

Lapamatovirkkeistä minut käräyttänyt lukion äidinkielenopettajani on varmasti otsikon paikkaansapitävyydestä eri mieltä, mutta minä väitän että parisuhde on teonsana. Parisuhdetta voi toki ajatella vain kahden ihmisen välisenä sopimuksena olla suhteessa, mutta käytännössä parisuhde on niiden asioiden summa, joita kaksi ihmistä toisilleen päivittäin tekee.

Parisuhteita käsittelevissä kirjoituksissa ja ihmisten keskusteluissa korostuu usein sellaiset asiat kuin yhteisen ajan puute, lapsiperhearki jne. Näiden piikkiin laitetaan parisuhteen laimeneminen ja jäädään odottamaan parempia aikoja. Haaveillaan laatuajasta kumppanin kanssa ja toivotaan huomionosoituksia. "Se ei koskaan...." ja "Kun se aina vaan...." -alkuiset lauseet alkavat toistua, kun ystäville ja tuttaville avataan parisuhteen tilaa. Tai sitten tyydytään odottamaan sitä sopivaa hetkeä; lomaa, vapaata viikonloppua jos lapset saa hoitoon, syntymäpäivää (ostaisko se mulle kivan lahjan ja veis ulos syömään) jne. Kasvattaa muuten odotukset ja paineet aika suuriksi kun parisuhdetta toteutetaan vain lomilla ja juhlapäivinä. Pettymys onkin todennäköinen kun odotukset (joita ei ole kumppanille kerrottu, koska pitäähän sen tajuta) eivät toteudukaan. Tuttua?

Unohdetaanpa hetkeksi kukkaset ja kynttiläillalliset ja pohditaan mitä parisuhde tarkoittaa jatkuvina tekoina päivittäisessä yhteiselossa. Tehdään se kysymysten muodossa ja pohditaan asiaa erityisesti omalta kannalta. Miten minä toimin näissä tilanteissa?

Kun tulen kotiin, käynkö antamassa kumppanilleni suukon?
Kysynkö kuulumiset ja kuuntelen vastauksen?
Kosketanko tai pussaanko ohimennen kun kohtaamme vaikkapa keittiössä?
Nipistänkö pyllystä ohimennen? Vai pelkäänkö että siihen vastataan avokämmenellä hymyn sijaan?
Otanko tai menenkö syliin sohvalla, kun katsomme telkkaria?
Silitänkö kumppaniani jos olen tai pidän sylissä?
Otanko kädestä kiinni, jos kävelemme kaupungilla?
Laitanko käden kumppanini reidelle, kun istumme autossa?
Hakeudunko ihokosketukseen, kun menemme nukkumaan tai aamulla ennen kun nousen sängystä?
Keskitynkö seksissä saamaan vai antamaan orgasmin tai vähintään hyvän olon?
Keskeytänkö koskaan lukemista, TV:n katsomista, somen selailua, ruoan laittoa tai siivousta halatakseni kumppaniani ja antaakseni suukon?
Lähetänkö kesken työpäivän sydänemojin kumppanilleni?

Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Yhteistä noille asioille on se, että ne eivät vaadi aikaa, rauhaa eikä järjestelyjä. Niitä voi tehdä joka päivä. Ne ovat asioita, jotka ovat parisuhteen tekemistä.

Kerro miten sinä teet parisuhdetta.

Eroottisesti näkymätön

Naisen rooli on muuttunut vuosisatojen varrella. Ennen renessanssin kulta-aikaa, kehotettiin häveliäisyyteen. Renessanssi kuitenkin paljasti uudelleen alastomuuden ja palautti kunniaan fyysisen kauneuden. Tuolloin ajateltiin lihavan naisen olevan kaunis. Naisen oli oltava naisellinen liikkeiltään, tavoiltaan, sanoiltaan, eleiltään ja ylipäätään koko olemukseltaan. Nainen koettiin hauraaksi olennoksi, jota miehen tuli suojella. Kampanjointi muun muassa alastomuutta ja avioliiton ulkopuolista seksiä vastaan alkoi. Naiset kärsivät tästä uudenlaisesta ahdasmielisyydestä, sillä heitä pidettiin viattomien miesten viettelijättärinä, jotka toimittivat miehet saatanalle.

Mikä on naisen rooli seksissä tai parisuhteessa nykypäivänä? Keski-ikäinen nainen kun tuntuu olevan kulttuurissamme eroottisesti näkymätön. Mediassa seksi on nuorten naisten puuhaa. Eikä naisia kuulu ainakaan kehua mummoikään asti. Koska meiltä keski-ikäisiltä naisilta ei enää odoteta seksuaalista vireyttä tai kauneutta, voi käydä niin, että me naiset suuntaammekin energiamme ennemmin villasukan neulomiseen kuin parisuhteeseen tai seksiin - paluu renesanssin kulta-ajoille.

Entä sitten miehen rooli? Miehet puolestaan valittavat sitä, kuinka vaikeaa on seksin tai arvostuksen saaminen. Miehille on annettu rooli, jonka mukaan miehet ovat aina valmiita panemaan kaikkea mikä liikkuu, vaikka miehistä vain pieni osa saa seksiä rajattomasti, joka asennossa ja joka suunnalta – ehkä useammankin naisen kanssa kerrallaan. Suuri enemmistö joutuu kuitenkin anelemaan seksiä tai olemaan ilman.

Stereotypioita vai todellisuutta? Aika paljon on jälleen kirjoiteltu miesten ja naisten seksuaalisten tarpeiden ja toiveiden kohtaamattomuudesta. Törmäsin Marika Fingerroosin blogiin, jossa hän nosti esiin naisten keinot vältellä seksiä. En ole Marikan suuri fani tai allekirjoita hänen provokatiivista tekstiään, mutta kaiken naisia syyllistävän tekstin takana on pieni totuuden siemenkin. Toimiva parisuhde tarvitsee seksiä ja fyysistä läheisyyttä. Parisuhde toimii vain jos seksiä on, oli miehen tai naisen rooli mikä tahansa.

Myös me olemme joutuneet käymään keskusteluja seksistä ja seksin riittävästä määrästä. Aiemmin seksiä harrastettiin aina kun teki mieli. Nyt elämäntilanteemme on muuttunut niin, ettemme enää pääse nauttimaan viikoista kahdestaan eli uusioperheessämme on aina osa lapsista läsnä. Elämme tällä hetkellä siis normaalia lapsiperheen - tai meidän tilanteessamme teiniperheen arkea. Miten tässä sitten järjestää Marikan kuuluttamaa adult-timeä? Aina joku teineistä on hereillä ja tämä keski-ikäinen naisihminen ei jaksa valvoa öitä läpeensä odottelemassa, milloin viimeisenkin teinin silmät sulkeutuu - eikä jaksa puolisokaan.

Seksuaaliseen haluun liittyvä mielihyvä ja nautinnon tarve ei ole kadonnut mihinkään. Edelleen puolisoni lähettämät viestit tai suoraan sanomat asiat saavat halun heräämään, mutta seksin harrastaminen heti ja siinä tilanteessa ei enää ole samalla tavalla mahdollista kuin aiemmin. Onneksi edelleen kykenemme keskustelemaan tarpeistamme ja halustamme ja pyrimme keksimään keinoja halujen tyydyttämiseksi. On olemassa yhteiset suihkut ja viikonloppuaamut sekä arkiaamut ja -illat pikaseksiä varten. Joskus sitä kaipaa kuitenkin aikaa jolloin maata sängyssä koko päivä ja nauttia läheisyydestä.

Jos palaamme alkuun ja naisen sekä miehen rooliin seksissä ja parisuhteessa. Vaikka media pyrkiikin unohtamaan perheelliset ja keski-ikäiset ihmiset eroottisia mielikuvia luodessaan, on meissä keski-ikäisissä naisissa ja miehissä energiaa ja seksuaalista vetovoimaa. Saan puolisoltani edelleen kehuja ulkonäkööni liittyen ja hän väittää vieläkin kiihottuvansa vartalostani – vaikkei se täydellinen olekaan. Koen kuitenkin olevani haluttava ja se riittää. Parisuhteessa miehillä ja naisilla saattaa olla erilaiset roolit ja tarpeet, mutta onnellisen parisuhteen sekä nautinnollisen elämän saavuttaminen vaatii molemmin puolista luottamusta ja kunnioitusta – ja hyvää seksiä!

Unohdetaan roolijaot, ikäkriisit, yhteiskunnan luomat sukupuolisidonnaiset paineet ja nautitaan toisistamme – aina kun siihen on mahdollisuus ja otetaan sitä aikaa!

Sooloseksi - parisuhteen tuho vai pelastus?

Masturbaatiosta tai sooloseksistä puhutaan paljon. Milloin sooloseksi haittaa parisuhdetta, milloin sooloseksin avulla saadaan aikaiseksi parempaa parisuhdeseksiä. Sooloseksi ei vähennä haluja puolisoa kohtaan - päinvastoin. Itsetyydytys pitää seksivaihteen päällä. Kun saa säännöllisesti orgasmeja, pääsee nauttimaan seksin stressiä lievittävistä vaikutuksista elimistössään ja sen ansiosta syttyminen on helpompaa myös puolison kanssa.

Itsetyydytyksestä voi olla hyötyä niille, joiden libido on alhainen. Naisen haluttomuus johtuukin useammin matalista testosteronitasoista kuin liiasta masturboinnista. Kenellekään tuskin tulee yllätyksenä, että mahdollisuus saada parempaa parisuhdeseksiä on suurempi, kunhan ensin itse tietää, mistä itse pitää. Ja tähän auttaa siis itsetyydytys. Kun tietää mistä syttyy, tiedon voi välittää myös kumppanille - ja seurauksena on entistä tyydyttävämpää seksiä. Itselläni tiedon välittäminen puolisolleni tuntui haastavalta, mutta voin sanoa sen kannattaneen! Kun tuntee itsensä, taidot seksissä kumppanin kanssa paranevat eli itsetyydytyksessä saadut orgasmit ovat seksuaalisen nautinnon alku ja juuri. Mitä enemmän masturboit, sitä paremmin tunnet omat halusi ja tiedät mistä pidät. Orgasmit puolestaan alentavat verenpainetta ja lievittävät kipuja.

Vaikka itsetyydytys ei olekaan mikään seksin korvike, se voi toimia suhteessa halujen tasapainottajana – ja tuoda parin seksielämään yhden elementin lisää. Itsetyydytys ei ole yhdynnän korvike vaan tärkeä mielihyvän lähde. Aktiivisenkin seksielämän lisäksi on hyvä säilyttää kosketus omaan kehoon. Sooloseksi lisää myös yhteistä onnea - omaa seksielämää voi siis parantaa viettämällä enemmän aikaa yksin ja masturboimalla.

Sooloseksiin liittyy myös paljon hyviä terveysvaikutuksia. Itsetyydytys pitää huolta limakalvoista vilkastuttaessaan verenkiertoa ja lantionpohjan lihakset vahvistuvat. Itsetyydytyksen väitetään jopa auttavan välttämään kohdunsuun ja virtsateiden infektiot. Sooloseksi (kuten parisuhdeseksikin) antaa endorfiinipotkun, jolloin  endorfiinit auttavat rentoutumaan, vähentävät stressiä ja uniongelmia sekä parantaa vastustuskykyä. Itsetyydytys pitää siis kesäflunssan poissa. Parhaimmillaan itsetyydytys on osa arkipäiväistä terveyttä edistävää toimintaa! Mutta... kuinka sitten suorittaa täydellinen sooloseksirupeama? Ei huolta, tähänkin löytyy ohjeet.

Sormella lähelle klitorista -tekniikka

Tässä tekniikassa täytyy ensin nauttia tunnelmasta ja tämän jälkeen lähteä koskettelemaan. Ohjeiden mukaan sormi pitää viedä klitoriksen tuntumaan ja koskettaa. Tekniikan ideana on olla hienovarainen - ei hierontaa eikä suoraa painamista vaan kevyt kosketus, jossa sormi osuu ainoastaan pieneen osaan klitorista. Höyhenenkevyt kosketus on tärkeä. Sormea ei saa liikuttaa isolla liikkeellä vaan hyvin vähän, tärisyttämällä. Jotta tekniikasta saa parhaat tehot irti, liikettä pitää tehdä jopa vartin verran. maltti on valttia – tässä pääsee olemaan pitkään orgasmin partaalla.

Olennaisen ympärillä -tekniikka

Tässä tekniikassa tavoite on kiihottua huolella, jotta orgasmista tulee voimallinen. Tekniikan äärellä keskitytään muihin kehonosiin kuin klitorikseen. Ohjeen mukaan hyväile rintojasi, sisäreisiä, kyynärtaivetta tai alueita jotka omassa kehossasi ovatkaan erogeenisimpia. Kaksikymmentä minuuttia työstettyäsi, siirry asteittain kohti eroottisempia alueita, kuten nännejä. Fantasioi - se on tärkeää. Kun olet keskittynyt hyviin väreilyihin, voit siirtyä häpyalueellesi. Nyt oletkin jo niin pitkällä, että laukeat aika viitteelliselläkin kosketuksella.

Näytöstekniikka

Toimii parin kanssa ja viihdyttää kumpaakin. Ideana on näyttää puolisolle mikä sinua kiihottaa eniten. Katselija voi toimia ylimääräisenä kiihottimena. Tyyli on vapaa. Tee sitä mikä tuntuu hyvältä. Itsetyydytys kumppanin kanssa on jopa suositeltavaa, jos parisuhde on turvallinen ja hyvä.

Monet terveys- ja mielihyvävaikutukset saavuttaa mielestäni myös hyvällä parisuhdeseksillä, mutta ei kai omaan kehoon tutustuminen pahaa tee. Näytöstekniikkaa on joskus meillä kokeiltu ja toimivaksi todettu, muista ohjeista en niin tiedä - voiko sooloseksiä edes ohjeistaa? Jokainen harrastaa sooloseksiä omalla tavallaan, omia hyviksi kokemiaan tekniikoita ja välineitä apunaan käyttäen, ilman kellotusta ja ilman suorituspaineita.

Sarasvuota lainatakseni - Nyt rakkaat naiset, koittakaa herran tähden, kaiken kauniin ja pyhän nimeen, alkaa runkata enemmän.

Laadukasta seksiä - 3 tärkeintä kriteeriä

Tuttavapiirimme kuuluva naishenkilö kertoi miehensä asettaneen seksille melko suurten määrällisten tarpeiden lisäksi laatuvaatimuksen - seksin pitää olla laadukasta. Kyseisessä tapauksessa "avautumisen" taustalla tuntui olevan naisen  turhautuminen siihen, että miehen suoritustaso laadukkaan parisuhteen ylläpitämisessä ei ollut ihan linjasssa seksiin kohdistuvien määrä- ja laatuvaatimusten kanssa.

Jälkeenpäin hiukan jopa huvittuneena (anteeksi - tilanne ei tietenkään asianosaisten kohdalla tunnu huvittavalta) kävimme keskustelua siitä mitähän mies oli mahdollisesti tarkoittanut laadukkaalla seksillä, sillä tarkempia määreitä ei sille oltu annettu. Liittyykö se seksin kestoon, asentoihin, erilaisten suoritteiden määrään vai miten hän laatua mittaa?

Keskustelu oli ja meni, mutta jonkin ajan kuluttua aloin pohtimaan asiaa vakavammin oman kokemuksen kautta. Mietin mikä tekee minulle seksistä laadukasta?

Mikä on ympäristön, keston, eri asentojen, vireystilan tai mahdollisten häiriötekijöiden vaikutus kokemukseeni seksin laadusta.? Olemme parisuhteessamme harrastaneet seksiä hyvän matkaa toista tuhatta kertaa, joten siihen mahtuu monenlaista seksiä hyvin vaihtelevissa olosuhteissa. Ja kuten missä tahansa lapsiperheessä, jossa arkeen kuuluu työtä, koulua, harrastuksia ja lukemattomia muita arjen askareita ja niiden tuomia haasteita, niin meilläkin määrällisesti seksikerroista suurin osa tapahtuu arjen keskellä, olosuhteissa, joista tuskin kovin myyvää seksinovellikokoelmaa saa aikaiseksi. Siitä huolimatta väitän, että suurin osa seksistämme on ainakin minun mielestä laadukasta.

Tottakai kahdenkeskinen hotelliloma kynttiläillallisineen ja koko yön kestävä kiireetön seksi hitaasta rakastelusta rajuun seksiin, jonka aikana toteutetaan kaikki mahdolliset ja mahdottomat fantasiat on mahtavaa, mutta jos se on ainoa laadun mittari niin aika vähiin jää laatuseksi keskivertoperheessä.

Miksi siis koen että seksi voi olla laadukasta silloinkin kun olosuhteiden pakosta se suoritetaan hiljaa peiton alla, kuunnellen samalla aukeaako joku ovi, tai kun se keskeytyy hetkeksi nälkäisen teinin vaeltaessa jääkaapille toteamaan "eiks meil oo mitään syötävää", jatkuakseen sitten varovasti ja äänettömästi kohti huipennusta?

Löysin kolme asiaa, jotka tekevät seksistä minulle laadukasta:

1. Molemmat haluaa seksiä. Toki useimiten toinen tekee aloitteen ja toinen syttyy siihen mukaan, mutta kun päästään vauhtiin niin molemmat aidosti haluaa saada ja antaa.

2. Molemmat saa tyydytyksen. Meidän seksissä tyydytyksen huipennus on orgasmi, naisen kohdalla yleensä klitorisorgasmi + muutama emätinorgasmi, joista viimeisen mukana tulen itsekin, Tyydytyksen määritelmä on kuitenkin hyvin henkilökohtainen eikä orgasmi välttämättä ole sen ainoa mittari.

3. Seksin jälkeen on paremmin. Lapset oli hereillä, väsytti, päivä oli huono, on kiire töihin jne....syitä olla harrastamatta oli useita, mutta silti onnistuttiin. Molemmat halusi, molemmat sai, oksitosiini pääsi valloilleen ja hetken maailma tuntuu paremmalta paikalta. Se hetki ei välttämättä ehdi kestää kovin pitkään, mutta se on voimaannuttava

Nuo ovat siis minun henkilökohtaiset seksin laatukriteerit.
Mitkä ovat sinun?

Parisuhde kesälomakriisissä

Aurinko paistaa, täydellinen isä, täydellinen äiti ja täydelliset lapset (kaikenikäiset) hymyilevät sinisenä loistavan meren äärellä. Täydellinen loma, jollaisen jokainen haluaisi - täydellinen idylli, jota kelpaa somessa esitellä. Todellisuus saattaa osoittautua aivan joksikin muuksi kuin täydelliseksi...

Täydellisen bikinivartalon tavoittelu on alkanut jo hyvissä ajoin, ehkä jo edellisenä kesänä, jolloin on vakuuteltu itselle ja läheisille, että ensi kesänä vatsalihakset ovat tiukkaakin tiukemmat ja pakarat pyöreät kuin kreikkalainen appelsiini. Pitkä synkeä ja harmaa kausi on saanut kuitenkin jokaisen normaalin puurtajan luovuttamaan jo auringon viimeisten säteiden vaivuttua horisonttiin. Täydellinen vartalo jää tänäkin kesänä saavuttamatta ja facesivulle tuleekin lisättyä kuvia mursuista vitsikkäiden lausahdusten kera. Monet naiset ja varsinkin äidit käyvät kiivasta keskustelua voiko ja kehtaako uimarannalle mennä appelsiinipyllyn kanssa - ei niin pyöreän, mutta yhtä röpelöisen. Kateus puskee esiin ja Fitness-babyt tulee haukuttua narsisteiksi, joiden lapset joutuvat elämään pienen elämänsä salin hämärissä nurkissa syöden proteiinipitoisia ruokia.

No, entäpä se muu täydellinen perhe? Näin uusioperheen aikuisena voin vain huokaista ja todeta, ettei yhteistä lomamatkaa tule, eikä edes yhteistä kuvaa omalla pihalla - ei aurinkoisena, eikä sateisena päivänä. Kesäloman alettua on jokaisella omat toiveensa loman sujumisen suhteen, yksi haluaa mökille, toinen ei ainakaan mökille, kolmas kaipaa ulkomaille ja neljäs ei ainakaan ulkomaille - tai ehkä ulkomaille, muttei mihinkään rantalomalle. Kesämökkeilyä olisi tarjolla, mutta samalle mökille ja samaan aikaan ei - isot egot eivät pieneen mökkiin mahdu. Rannalle ei voi lähteä teinivartalon kanssa, rannalla on liian kuuma tai vesi on liian kylmää. Ota tässä sitten idyllisiä ja niitä täydellisiä kuvia, joita jakaa muiden ihailtaviksi.

Mihin väliin mahdutetaan sitten vielä parisuhteen huolto? Sukujuhlien ja mökkeilyn lomaan vai ottamalla omaa aikaa koko perheestä? Tällä hetkellä meidän lomasuunnitelmat ovat kariutuneet erimielisyyksiin ja toisen loukkaantumiseen ja tunteeseen, ettei toinen halua olla tekemisissä sen oman ja niin ihanan suvun kanssa. Emme tule lähtemään mökille yhdessä, emme tule tekemään pitkiä patikkaretkiä tai viettämään kesäpäivää auringosta nautiskellen vieraalla paikkakunnalla. Parisuhde jää vähälle huomiolle ja kesä vietetään lasten ehdoilla - tai meidän tapauksessa osittain myös exän ehdoilla - kesälomamme riippuu siis myös perheen ulkopuolisesta aikuisesta, joka on päättänyt käyttää valtaa kertomatta suunnitelmistaan lasten osalta.

Täytyy myöntää, että emme suostu jättämään parisuhdettamme kesätauolle tai kaikkien erimielisyyksien alle. Kaiken sotkun ja rankan kevään jälkeen olemme varanneet kahdenkeskistä aikaa loman loppupuolelle ja tämän ajan varmistamiseksi olemme valjastaneet isovanhemmat varallaolijoiksi, mikäli biologinen etävanhempi ei tiedä mitä elämällään tekee. Ehkä tuolloin pääsemme nauttimaan auringon säteiden hyväilystä ei niin täydellisellä vartalolla, mutta täydellisessä seurassa, kenties täydellisessä ympäristössä ja meren kimmellyksessä.

Kesä saattaa olla haastavaa aikaa kaikissa parisuhteissa - ei vain meidän uusioperheessä. Lomalla aikaa toisen kanssa olemiseen taas löytyy arkikiireiden jälkeen ja kaikki odotukset ladataan tuohon aikaan. Kuten jo teinien kanssa olen huomannut, odotukset loman suhteen eivät aina mene yksiin ja piilevät ristiriidat nousevat pintaan.

Lomalla on aikaa tutustua puolisoon uudelleen, kuunnella sekä olla herkkä hänenkin tunteilleen. Keskusteluyhteyden avoinna pitäminen auttaa tutustumaan samalla  omaan sisäiseen maailmaan. Parisuhteessa pitää olla valmis avaamaan oma sisäinen maailma myös puolisolle, jotta syvä yhteys voi syntyä ja yhteenkuuluvuus lujittua. Parisuhteessa tarvitaan toista, eikä kukaan elä parisuhteessa, joka on ihanteellinen päivästä toiseen. Parisuhteisiin kuuluu aaltoliike, jota voi onneksi hallita myönteisellä keskustelutavalla ja puhumalla mieltä painavista asioista. Lomallakin tarvitaan ja kaivataan turvallista parisuhdetta ja siihen päästään vain puhumalla ja kuuntelemalla. Paras keino välttää parisuhteenkarikot on pitää parisuhteesta huolta myös arjessa.

Joitakin lomaunelmia voi joutua siirtämään tulevaisuuteen, mutta mitäpä sitä ei puolisonsa eteen tekisi. Puoliso on hyvä pitää etusijalla. Lomalla on tärkeää muistaa myös rentoutua - ylä- ja alamäistä huolimatta. Puolison auringon ruskettama tai mökin pihasaunan noen tahrima naama saattaa jossakin vaiheessa ärsyttää, mutta ongelmien voi antaa mennä menojaan tarttumatta niihin. Niitä voi vatvoa
taas syksyn piiskaavissa sateissa.

Lomalla on aikaa hellitellä ja harrastaa seksiä. Tee parisuhteestasi ja lomastasi nautinnon lähde molemmille!

Uskallatko harrastaa parisuhdeseksiä?

Täällä ollaan taas pienen tauon jälkeen. Arjen ilot ja surut suhteen virallistamisesta uusioperheen teinihaasteisiin meinasi jyrätä bloginpidon yli, mutta onneksi uskollisen lukijamme Ruhtinattaren muistutus (Kiitos siitä!) toimi viimeisenä sysäyksenä ainaiselle "pitäisi kirjoittaa" -sitkuilulle.

Sama "pitäisi...." -ajattelu usein hiipii myös parisuhdeseksiin. Kaikenlaisia esteitä tulee kuin itsekseen - ensin arjen kiireitä, joiden seurauksena seksin harveneminen aiheuttaa helposti syyttelyä ja syyllistymistä. Sanotut ja sanomattomat asiat kertyy kuonaksi, joka tekee seksiin ryhtymisestä vaikeaa ja vapautumisesta seksin vietäväksi mahdotonta. Seksi muuttuu pakolliseksi velvollisuudeksi, joka toisinaan suoritetaan ja koska se ei tavan ja velvollisuuden vuoksi tehtynä tunnu juuri miltään, aiheuttaa se lisää syyttelyä ja syyllistymistä. Kierre on valmis. 

Mitä sitten lääkkeeksi?

Seksiä voi harrastaa monella tavalla. Eräässä tutkimuksessa on todettu naisten voivan saada 12 tavalla orgasmin. Toisessa tekstissä puolestaan annetaan 10 ohjetta orgasmin metsästykseen. Kolmas tutkimus puolestaan paljastaa uuden tavan ajatella mullistavan seksielämän. On siis varaa valita mitä ohjeita ja neuvoja lähtee toteuttamaan kun pääsee puolison kanssa kahden – vai onko kahden pääseminenkään enää tarpeen?

Rosa Meriläinen kirjoitti kiireen vaikuttavan ihmisten seksikäyttäytymiseen. Kiire suorittaa, kiire hoitaa velvollisuudet, kiire tehdä töitä, kiire harrastaa, kiire olla. Aikaa rentoutumiselle ja rauhalliselle yhteiselolle ei tunnu juurikaan löytyvän kaiken kiireen keskeltä. Miten sitten kaiken suorittamisen ja ulkoisten paineiden keskellä riittää aikaa opetella kaikki 12 tapaa saada orgasmi tai aikaa seurata 10 ohjetta orgasmin saavuttamiseksi. Miten lähteä luomaan uusia ajattelumalleja makuuhuoneen puolelle seksielämän virkistämiseksi?

Rosan sanoin maailmassa pitäisi olla enemmän seksiä. Kuten Rosakin kolumnissaan toteaa, voi keski-ikäistyvän naisen (miksei miehenkin), olla vaikea hyväksyä kehonsa muutoksia - tulee tunne, ettei kelpaa kumppanilleen, eikä enää rohkene riisuuntua kumppanin nähden valojen loisteessa. Tästä sain taas mainion esimerkin, kun eräs nainen kertoi miehensä arvostelevan hänen painonnousuaan ja haukkuvan läskiperseeksi – nainen ei todellakaan ollut ylipainoinen tai läskiperse ja mitä sitten vaikka ikääntyminen toisikin vyötärölle ylimääräisiä makkaroita tai selluliittikuhmuja takamukseen. Onko toisella oikeus arvostella toisen ulkonäköä? Samalla kun arvostelee ulkonäköä, tulee lannistaneeksi toisen seksuaalisuudenkin - itsetunnosta nyt puhumattakaan!

Seksi on iloinen asia, eikä siihen pitäisi liittyä paineita ulkonäöstä, koosta tai kyvyistä. Seksistä tulisi kyetä nauttimaan täysillä ja vastavuoroisesti. Seksin on mm. todettu parantavan stressiä ja ärtymystä, tautiriski pienenee, haluttomuus vähenee ja seksi lähentää pareja. Toki jos seksiä harrastaa paljon, voivat seksiunet vähentyä.

Auttaako maiseman vaihto?

Yhtenä poimintana parisuhde- ja seksikirjoituksista voitaneen nostaa esiin naisten hurjimmat seksikokemukset. Tutkimus on suoritettu toukokuussa ja tutkimukseen osallistui vajaa 800 suomalaista naista. Tutkimuksessa kävi ilmi, että suomalainen nainen haluaa hyvin tavallista seksiä. Suurimmalle osalle naisista riittää 15–30 minuutin suoritus ja vain viidennes tutkimukseen osallistuneista oli kokeillut ruoskaleikkejä, suurinta osaa se ei edes kiinnostanut. Toki seikkailunhaluisiakin naisia löytyi. Oli kokeiltu seksiä työpaikalla, luonnossa, erilaisissa kulkuneuvoissa, erilaisissa kokoonpanoissa. Oli kokeiltu seksiä varattujen miesten kanssa, naisten kanssa, kolmen tai useamman ihmisen kimpassa ja jopa hyvinkin julkisesti. 

Mikä mahtaa olla minun rohkein seksikokemukseni? Seksi rannalla vai suihinotto kesken ajomatkan. Seksi puolisoni työpaikalla vai keskellä lumihankia? Vaikea valinta, seksiä on tullut harrastetuksi halujen ja tilanteiden mukaan, ei siksi, että pääsisin kertomaan kuinka upealta tuntuu pieni kiinnijäämisen pelko tai yllätetyksi tuleminen.

Villiä parisuhdeseksiä

Seksi kuuluu parisuhteeseen. Villeimmät, vapautuneimmat ja hurjimmat fantasiat pitäisi pystyä toteuttamaan sen oman puolison kanssa, eikä vain pystyä vaan haluta toteuttaa. Se vaatii rohkeutta heittäytyä, säännöllistä seksin ylläpitoa, jatkuvaa keskustelua ja säännöllistä kuonan poistoa eli yhteistä aikaa, jolloin molemmilla on lupa olla oma itsensä, lupa kertoa toiveensa sekä oikeus ja velvollisuus kuulla kumppanin toiveet. Se edellyttää kypsyyttä hyväksyä itsensä ja myös toinen sellaisena kun on ja ennen kaikkea aloittamista - ensimmäisen askeleen ottamista silloin kun edellä mainitut asiat ovat unohtuneet arjen kiireisiin. 

Seksi lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta ja läheisyyttä sekä synnyttää rakkautta. Vai meneekö asia toisin päin - pitääkö ensin rakastua, ennen kuin voi harrastaa seksiä? Kumpaakin osapuolta tyydyttävä seksi toimii hyvänä motivaattorina parisuhteen ylläpitämisessä. 

Rohkein seksikokemukseni onkin harrastaa parisuhdeseksiä, mikä on teidän?

Nuole, ime, kiusaa

Suuseksi, oraaliseksi, suihinotto - osa normaalia seksielämää vai harvinaista herkkua? Keskustelupalstoilla annetaan erilaisia vinkkejä siitä kuinka antaa naiselle täydellistä suuseksiä tai kuinka tehdä naisesta suuseksin mestari. Mikä on sitten todellisuus? Voiko suuseksin saloja hallita tai onko suuseksi niin mahtavaa, kuin palstoilla annetaan ymmärtää? Lyhyesti ja ytimekkäästi - voi ja on!

Suuseksillä on pitkä historia. Ihmiset ovat miettineet suhdettaan suuseksiin jo tuhansia vuosia, ja aikakaudesta ja kulttuurista riippuen se on ollut joko sallittua tai kiellettyä. Historian valossa voidaankin pohtia, onko suuseksillä jokin biologinen tarkoitus.

Oaklandin yliopiston tutkijat ovat ehdottaneet suuseksin olevan menetelmä tunnistaa partnerin uskollisuus. Jos nainen on ollut uskoton, mies haistaa tai maistaa vieraan sperman antaessaan naiselle suuseksiä. Hypoteesi ei saanut vahvistusta, sillä miehet antoivat naisille suuseksiä innokkaammin, jos he kokivat kilpailua toisten miesten taholta. Toisaalta jos naiset kokivat joutuvansa kilpailemaan miehestään toisten naisten kanssa, sitä vähemmän intoa heillä oli antaa poikaystävälleen suuseksiä.

Suuseksin osalta meitä naisia on kahta koulukuntaa. Niitä, jotka inhoavat suuseksiä ja niitä, jotka sitä rakastavat. Miehet puolestaan tuntuvat laitanaan olevan niitä, jotka ovat suuseksistä vain yhtä mieltä - kyllä kiitos!

Suuseksistä puhuttaessa tulee muistaa, ettei suuseksi ole pelkästään suorittamista. Kyse on aina myös sen vastaanottamisen kokemisesta. Jotkut kokevat suuseksin hyvinkin vastenmielisenä asiana, kun taas toisille suuseksin antaminen ja saaminen ovat osa arkista seksiä. Jotkut naiset esimerkiksi kokevat suuseksin inhottavana, koska miehen penis ei vaan mahdu heidän suuhunsa ja näin ollen suihinotto aiheuttaa oksennusrefleksin. Toinen epämiellyttävyyden huipentuma liittyy hajuihin ja makuihin. Kyllähän siitä nautinto on kaukana, jos kumppanin alakerran tuoksu aiheuttaa vastenmielisyyttä. Joillekin myös karvoitus saattaa olla kynnyskysymys lähteä suuseksiä harrastamaan - joitakin karvoitus häiritsee, joitakin ei. No, entäs sitten sperman nieleminen? Edelleen puolesta ja vastaan (itse kuulun ensimmäiseen joukkoon) eli täytyykö homma hoitaa loppuun saakka ja täytyykö tuotos nielaista? Toisille tämäkin asia voi olla suuseksiä estävä tekijä. Onko siis pakko alistua suihinotolle tai -annolle? No, ei tietenkään ole.

Suuseksi voi olla monelle mysteeri ja mieltymyksiä on yhtä monenlaista kuin naisia ja miehiäkin.
Itse pidän suuseksistä kovasti - antamisesta ja saamisesta. Toki aika ja paikka vaikuttaa oman nautinnon saavuttamiseen eli itse kaipaan sitä rauhassa tekemistä ja rentoutumista. Mistä sitten naisena pidän? Esileikistä, koskettelusta ja virittäytymisestä tunnelmaan. Kun puolisoni siirtyy nuolemishommiin, olen jo valmiiksi kiihottunut ja mukana nauttimassa siitä mitä toinen alakerrassa puuhailee. Suuseksiin kuuluu myös isona osana sormettaminen. En koe miehen epäonnistuvan suuseksin antamisessa, jos samalla käyttää sormiaan tai leluja apuna - ei kai kenenkään niska loputtomiin kestä.

Entäs sitten suihinotto? Kokemukseeni vedoten, väitän miesten virittäytyvän suihinottoon helpommin - ajalla ja paikalla ei ole niin suurta väliä. Itse olen ottanut suihin puolisoltani mm. autossa parkkipaikalla ja liikkeellä ollessa - liikenneturvallisuuden kannalta ei ehkä se paras vaihtoehto, mutta siinä tilanteessa ainoa mahdollisuus. Esileikillä on tärkeä rooli myös suuseksin antamisessa, eihän se ole vain naisten etuoikeus vaan lisäähän se miehenkin nautintoa. Suuseksin antamisesta tulee myös nauttia - nautinnon tuottaminen puolisolle on kuitenkin iso osa myös omaa nautintoa. Nuolemisen, imemisen ja käsien käytön yhdistäminen tuntuu toimivan - kiveksiä unohtamatta. No, makuja on monenlaisia ja keskustelemalla nautinnon saavuttamisesta ja suihinottoon kohdistuvista toiveista päästään jo pitkälle.

Suuseksiä kannattaa harrastaa myös orgasmin vuoksi. Australiassa tehdyn tutkimuksen mukaan naisten mahdollisuus saada orgasmi kasvoi huomattavasti, jos he saivat rakastelun aikana kumppaniltaan suuseksiä. Jos kumppani kiihottaa naista aktin aikana myös huulillaan ja kielellään, jopa 90 prosenttia naisista saa orgasmin. Jos kyseessä on vaginaalinen yhdyntä, orgasmin todennäköisyys on vain 49 prosenttia. Miehille seksin harjoittamisen tavalla ei näyttänyt olevan yhtä suurta merkitystä, vaan he saavuttavat orgasmin suunnilleen yhtä todennäköisesti tavasta riippumatta.

Yksi monista vaihtoehdoista harrastaa suuseksiä. Nyt vain etsimään itselle sitä oikeaa tapaa...

Kuinka säilyttää seksuaalinen intohimo?

Kahden ihmisen rakastuessa toisiinsa, idealisoivat he toisiaan. Kumppanista nähdään vain positiiviset ja jännittävät piirteet - heikkoudet ohitetaan ja niitä vähätellään. Olemme halukkaita tutustumaan jännittävään, uuteen ihmiseen. Parisuhde alkaa intohimoisena - intohimo on elämän perimmäinen viehtymys.

Monille ihmisille intohimo merkitsee pelottavaa, tiedostamatonta ja vaarallistakin voimaan, joka ryöstäytyy järjellisyyden hallinnasta. Toisille intohimo taas on vastaus vastustamattomaan, kiehtovaan ja kesyttömään kokemisen nälkään - näin toteaa Osmo Kontula kirjassa Happy End.

Kontulan mukaan yksi elämän suurimmista haasteista on säilyttää intohimo ja seksuaalinen mielenkiinto pitkäaikaista kumppania kohtaan. Himo ja halu voivat jäädä huolien, syyllisyyden, häpeän tai avuttomuuden tunteiden alle. Moni voi epäillä omaa viehätysvoimaansa, jos puolisolta saa koko ajan pakit sängyn laidalla. Tästä lähtökohdasta käsin Kontula ja Kallio ovat halunneet lähteä tutkimaan kuinka pitkissä ja onnellisissa parisuhteissa eläneet ovat onnistuneet pitämään parisuhteensa myös seksuaalisesti vireänä.

Ajattelin vastata heidän esittämiin tutkimuskysymyksiin nykyisen parisuhteeni pohjalta - vaikkei se vielä niin kovin pitkä olekaan. Laitan kysymykset mukaan, jotta kaikki aiheesta innostuneet voivat pohdiskella suhdettaan.

Kuinka kuvaisit parisuhdettanne ja sen vahvuuksia yleisesti?

Mielestäni parisuhteemme on tasapainoinen, kahden aikuisen suhde. Elämme uusioperheen arkea - huoline ja murheineen. Emme ole luoneet suhdettamme lasten tai yhteisen omaisuuden vuoksi, vaan olemme lähteneet rakentamaan parisuhdetta kiinnostuksen, samanlaisen arvopohjan ja elämänkokemuksen varaan. Parisuhteemme on toista arvostava ja kunnioittava, keskusteleva ja ennen kaikkea intohimoinen.

Parisuhteemme suurimmat vahvuudet ovat avoimmuus ja luottamus. Luotamme toisiimme, jolloin uskallamme puhua kaikista asioista - huolista, murheista, kokemuksista, tunteista ja toiveista. Asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä. Vaikeat asiat keskustellaan auki mahdollisimman pian, eikä mitään jätetä sanomatta, vaikka joskus pääsisikin helpommalla myötäilemällä tai sopimalla asiat näennäisesti. Kokemuksesta kuitenkin tiedän, etteivät asiat unohdu, vaan nousevat pintaan mitä kummallisimmissa yhteyksissä.

Miten olette onnistuneet pitämään seksuaalisen suhteenne tyytyväisenä yhteiset vuodet?

Seksimme on saanut uusia ulottuvuuksia keskustelujen myötä - itselläni ei ole koskaan ollut näin antoisaa ja intohimoista seksielämää ja otan siitä täyden vastuun. Miksi? No, siksi, etten ole aiemmin uskaltanut kertoa toiveistani tai fantasioistani näin rohkeasti kuin nyt - kaikki on sallittua, mikään ajatus ei ole väärin.

Toisen mielipiteitä tulee kuunnella ja joskus lähteä mukaan leikkiin vaikka juuri sillä hetkellä ei oma halu olisikaan täydessä huipussaan. Olen myös huomannut kuinka mielihyvän tuottaminen toiselle lisää myös omaa mielihyvän tunnetta - on kiihottavaa huomata toisen kiihottuvan kosketuksesta tai suudelmista. Kun toinen nauttii, nauttii sitä itsekin enemmän.

Kalenterin pitäminen seksikerroista näyttää konkreettisesti sen, mitä todellisuudessa tapahtuu. Ei olla muistin varassa milloin seksiä oli viimeksi ja onko edellisestä kerrasta jo pitkä aika. Kalenteria on myös mukava selailla ja huomata kuinka jotkut kuukaudet ovat olleet intohimoisempia kuin toiset - yhdessä voidaan sitten pohtia miksi näin on ollut ja voisiko asioita tehdä toisin.

Mitkä ovat henkilökohtaiset ominaisuutesi ja kokemuksesi, jotka ovat edesauttaneet parisuhteen seksuallisen vireyden ylläpitoa?

Tässä parisuhteessa avoimmuuteni ja rehellisyyteni seksin saralla ovat auttaneet. Olen pystynyt kertomaan mistä pidän ja mitä seksiltä toivon. Olen myös kuunnellut puolisoni toiveita ja pyrkinyt toteuttamaan puolisoni fantasioita. Keskustelut seksistä ovat toimineet myös joissakin tilanteissa esileikkinä. Kiva kuulla mitä toinen ajattelee, mistä nauttii ja mitä toivoo.

Kokemukseni edellisistä suhteista ovat myös luoneet pohjan nykyiseen suhteeseen. Olen halunnut tehdä asioita toisin ja edelliset virheet välttäen.

Miten olette onnistuneet ratkaisemaan mahdolliset seksuaali- ja vuorovaikutusongelmanne suhteessanne?

No, tähän jälleen vastaus, jonka olen jo monesti sanonut - keskustelemalla ihan kaikesta. Olemme myös pyrkineet ennakoimaan tulevia ja mahdollisia ongelmia luomalla Parisuhteen Kivijalan - säännöt parisuhteen ylläpitämiseksi tai riitojen ratkaisemiseksi, johon palaamme tasaisin väliajoin.

Olemme päättäneet väistää parisuhteen karikot puhumalla asioista. Toki keskusteleminen on välillä varsin haastavaa erilaisten vuorovaiktustaitojemme vuoksi, mutta yhdessä elämällä oppii antamaan toiselle tilaa - samalla oppii myös toisen tavan käsitellä asioita. Välillä oman tilan antaminen ja saaminen on tärkeää - tämänkin olemme jo oppineet suhteemme aikana.

Miten kokemuksesi ja ymmärryksesi perusteella suomalaisten parisuhteita voisi kehittää seksuaalisesti vireämmiksi tai jopa intohimoisemmiksi?

Mielestäni avainasemassa on puhuminen - puhuminen seksistä, kaikesta siitä mitä mieleen juolahtaa. Omassa parisuhteessani tämä avoin keskustelu lähti liikkeelle vahingosta. Tutustuessamme toisiimme kävimme läpi seksikokemuksia eli niitä asioita joita oli kokeiltu vanhoissa suhteissa ja joita voisi kokeilla uudelleen. Läpi käytiin myös kokemukset, joita ei haluttu uusia. Keskustelu lähti liikkeelle aivan tavallisesta hetkestä, jolloin lähdimme vain tutustumaan toisiimme ja toistemme haluihin.

Tämän keskustelun jälkeen siirryimme puhumaan toiveista, haaveista ja fantasioista. Tällä tiellä olemme edelleen. Kumpikin uskaltaa sanoa mistä pitää, mitä haluaisi kokeilla, mikä tuntui hyvälle, mikä ei. Kokeileminen on hauskaa - seksin ei pidä olla liian ryppyotsaista toimintaa. Erehtyä saa ja asioille voidaan nauraa, joskus jopa seksin aikana.

Toinen asia mikä lisää seksuaalista vireyttä ja intohimoa on seksin harrastaminen. Mitä enemmän seksiä harrastetaan, sitä enemmän sitä haluaa - näin se vain kaikessa yksinkertaisuudessaan menee. Kirjoitin jo aikaisemminkin siitä, että joskus tarpeet tai halut eivät kohtaa, joskus kannattaa kuitenkin työntää arjen haasteet hetkeksi syrjään ja lähteä mukaan kumppanin hyväilyihin - eipä aikaakaan, kun keho jo onkin kiihottuneessa tilassa ja mieli seuraa mukana.

 Tärkeimmät seksitaidot löytyvät jokaiselta - tunnetaidot, kyky läheisyyteen ja hyväksyntä, itseään unohtamatta. On sitten eri asia kuinka jokainen näitä taitoja osaa parisuhteessaan käyttää!

Ruuhkavuodet ja seksi

Lukaisin erään miehen kirjoittaman pohdinnan arkiseksistä ja sen merkityksestä seksielämän ylläpitäjänä. Kuten tekstissä mainitaan, lehdet ovat pullollaan toinen toistaan jännittävämpiä ja kiinnostavimpia artikkeleita siitä kuinka seksiä tulisi harrastaa tai kuinka seksistä saa jännittävämpää, kiinnostavampaa ja antoisampaa. Käsi pystyyn kenellä on arjessa aikaa, halua tai jaksamista vietellä puolisoa eroottisesti hieroen tai erilaisia roolileikkejä leikkien? Ei meillä ainakaan!

Olemme aiemmin jo kirjoittaneet uusioperheen arjestamme. Neljä teiniä, joista kolme valvoo mielellään hyvinkin pitkään ja se neljäs puolestaan herää aamulla (kyllä, myös viikonloppuina!) aikaisin - hiero siinä sitten tai käytä surisevia apuvälineitä. Joku on kuulolla aina. Seksiä on kuitenkin saatava tasaisin väliajoin. Vaikea yhtälö - muttei mahdoton!

Miten sitä aikaa ja tilaa saa sitten järjestettyä? Usein työpäivän aikana viestimme toisillemme - kerromme haluistamme tai palaamme yön pimeinä tunteina suoritettuun äänettömään, mutta silti tyydyttävään seksihetkeen. Kerromme miten hyvältä toinen tuntui ja mikä erityisesti oli kiihottavaa - joka kerran näitä hetkiä kuitenkin on. Mikäs sen paremmin saa hormonit liikkeelle ja koneen käyntiin, kun haaveileminen tai suoraan sanominen mitä haluaa toiselle tehdä. Illalla sitten katsellaan TV:tä lähekkäin, kosketellaan ja suudellaan - sänkyyn päästyä on hiljaisuusseksin vuoro.

Arjessa olemme ottaneet käyttöön myös yhteiset aamusuihkut, yhteiset "lenkit" (no, pääsääntöisesti lenkille lähdetään sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta joskus on hypätty autoon ja ajettu metsätielle harrastamaan seksiä luonnon helmassa - myös talvella). Hätä keinot keksii!

Olemme myös puhumalla yrittäneet pitää yllä jännitystä sekä kiinnostusta. Yritämme vältellä itsestäänselvyyksiä. Emme myöskään pidä toista varmana nakkina, vaan liekkiä pidetään yllä mainitsemallani viestinnällä, flirttailemalla ja kiusoittelemalla. Näitä asioita arkeen mahtuu aina.
Jotkut ruuhkavuosia elävät parit aikatauluttavat seksihetket kalentereihin. Se voi olla järkevää, jos seksille ei löydy muuten aikaa. Tähän meillä ei ole vielä ollut tarvetta - vaikka välillä yhteiset hetket tuntuvatkin olevan kortilla.

Flirttailu pitää oikeaa virettä yllä. Ohimennen takamukselle läpsäisyt, niskan hipaisu, katseet lasten päiden yli - mikäs sen parempi tapa huomioida toista ja kertoa sanattomasti, että välittää ja haluaa. Flirttailemalla esileikki saattaa kestää koko päivän, eikä sänkyyn pääsemistä malttaisi odottaa. Mikäli pienet huomionosoitukset jäävät, voi seksikin muuttua velvollisuudeksi ja kaikki tietävät kuinka velvollisuudesta hoidetuille asioille tuppaa käymään.

Arjessa seksistä saattaa helposti tulla myös vallankäytön väline. Kyllä meilläkin riidellään ja mökötetään. Puolison tekemiset tai tekemättä jättämiset saattavat ärsyttää ja kun ei riidelläkään voi kovaäänisesti, jatkuvat riidat helposti makuuhuoneen puolella. Itselleni riitely aiheuttaa kireyttä, jolloin puolison kainaloon on vaikea kierähtää ja koskettaminen jää pois. Tällöin myöskään seksi ei tunnu luontevalta. Ennen kuin hellyys ja läheisyys voidaan palauttaa, on ongelmat selviteltävä. No, nyt turha jeesustelu syrjään ja voin ihan rehellisesti kertoa, ettei ongelmien ratkaisukykyni ole päätä huimaava. Mutta mikäli asioita ei saada puhuttua, on turha kuvitellakaan seksiä tai edes seksiin viittaavia asioita tapahtuvan sängyssämme.

Summa summarum. meidän arkiseksimme siis koostuu toisen huomioimisesta, pienistä sanoista, pienistä teoista, flirttailusta, toisen kiusaamisesta ja huumorista. Arkiseksi lähtee liikkeelle vihjailuista, läheisyydestä ja toisen huomioimisesta. Sänkyyn saakka päästyämme asento saattaa vaihdella, mutta täysillä ei voi päästellä lasten takia. No, uusioperhekuviossa meille sattuu niitä "vapaapäiviä", jolloin seksiä harrastetaan sitten eri intensiteetillä - leikitään enemmän ja pidempään. Tärkeää kuitenkin on, ettei se seksi jää vain näihin harveneviin vapaapäiviin. Ja kyllä - joskus myös väsyttää ja mieluummin sitä kellahtaisi nukkumaan, mutta pienen lämmittelyn jälkeen huomaakin kroppansa olevan valmis tositoimiin - nautinnon huipun saavuttamisen jälkeen nukahtaminenkin on helpompaa!

 

Hyvä seksielämä

Somessa ja lehdissä pyörii aika-ajoin tutkimuksia, joiden mukaan naiset haluavat seksiä - jopa enemmän kuin sitä on tarjolla. Naiset kaipaavat hellyyttä, rakkautta ja läheisyyttä - seksistä puhumattakaan. Olen kirjoittanut aiemmin jo seksin harrastamisesta, rakastelusta, panemisesta ja haluttomuudesta  - naisen näkökulmasta. Aion jatkaa nyt samalla linjalla.

Naisen kanssa - tekstissä totesin kotitöiden ja arjen haasteiden hillitsevän petipuuhia. Tutkimuksissakin on todettu stressin haittaavan seksielää eli mitä enemmän stressiä, sitä vähemmän seksiä. Seksin vähenemiseen voi stressin lisäksi vaikuttaa myös pitkä av(i)oliitto, parisuhderistiriidat, lapset ja talousvaikeudet - eikä uusperheen kuviotkaan helpota elämää.

Mistä sitten tietää onko itsellä hyvä seksielämä vai ei? Me Naisissa on listattu viisi kohtaa, joita tutkiskelemalla voi tehdä pientä tutkimusta omasta seksielämästä.

Ensimmäiseksi nousee esiin juuri stressi.  Ei saa stressata, niin seksikin maistuu. Tämä pitää varmasti paikkansa. Olen itse huomannut, että mitä enemmän mielen päällä on asioita, sitä helpompi on upota arjen syvään suohon ja siirtää parisuhde ja seksi taustalle. Lapset vievät ajan ja vielä sängyssäkin ajatukset harhailevat nuorten elämässä ja elämän tuomissa haasteissa, ehkä hieman kanaemomaisestikin. Vaikea siinä on sitten lähteä lempeä harrastamaan, jos nuoren murheet painavat takaraivossa - ja näitä  murheita meidän perhekuviossa riittää!

Toiseksi kohdaksi Me Naiset nostaa kotitöiden jakamisen. Tästä kirjoitinkin jo Naisen kanssa- postauksessa. Kanadalaisessa yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan miesten osallistuminen kotitöihin ei heijastu suoraan seksielämään, vaan osallistumista tärkeämpää on se, tuntuuko kotitöiden jako reilulta. Tähän tutkimustulokseen on helppo yhtyä. Itse arvostan enemmän sitä, että asioita tehdään pyynnöttä, omasta halusta, tahdosta tai tarpeesta - pyykinpesuun ei tarvita naisen lupaa tai autonpesuun lupaa mieheltä (tai mainoksessa luvattua suklaalevyä). Kumpikin ottaa vastuuta kodin, perheen ja parisuhteen ylläpidosta omalla tavallaan - se riittää. Reilu meininki näkyy makuuhuoneessa ja seksielämän virkeänä.

Uuden kokeileminen lisää puhtia myös seksielämään. Näin on.Vanilja on kiva maku ja tuoksu, mutta pieni ripaus eksotiikkaa chilin tai tumman suklaan muodossa antaa lisäsävyä tuttuun ja turvalliseen. Aivot tykkäävät vaihtelusta ja isoin elin sängyssä on juurikin siellä yläpäässä - ei alapäässä. Olemme mainostaneet täälläkin blogissa mm. hotelliyötä dopamiinituotannon kasvattamiseksi. Vaihtelu virkistää - niin asennon tai paikan tai jopa molempien.

Kuten Happy End-kirjassa Kontula ja Kallion

toteavat on seksuaalinen yhteensopivuus erittäin merkittävässä roolissa. Parisuhteen seksi voi hyvin, jos kummankin seksuaalinen vireys on samalla tasolla. Täytyy löytää oikea vire, silloin seksuaalinen kiinnostus pysyy yllä. Olemme puolisoni kanssa pohtineet sitä kuinka toinen voikin tuntua useiden kertojen jälkeen hyvältä ja kuinka toisesta voi kiihottua kerta toisensa jälkeen - ehkä ihminen tarvitsee sen oikean palan löytämistä seksuaalisen vireen ylläpitämiseksi.

Paljonko on tarpeeksi seksiä? Kuinka monta kertaa päivässä tai viikossa? Artikkelin mukaan enemmän ei  ole aina parempi. Joidenkin mielestä seksiä pitää olla lähes joka päivä, joillekin riittää kerta, kaksi viikossa. Tarpeeksi on silloin, kun määrä riittää pitämään kummankin osapuolen tyytyväisenä, eikä kummallekaan tule tunnetta, että jostain pitää luopua toisen miellyttämiseksi. Olemme mainostaneet pitävämme seksikalenteria, johon merkitsemme ne kerrat, jolloin harrastamme seksiä niin, että kumpikin saa. Kertoja kertyi suhteen alussa monta päivässä - nyt kertoja ei ole ehkä niin paljoa, mutta ajallisesti seksiin tulee käytettyä aikaa vähintään yhtä paljon. Laatu on korvannut määrän.

Salaisuus hyvään seksielämään löytyy siis stressin hallinnasta, kotitöiden jakamisesta, avoimmuudesta uusille kokemuksille, puuttuvan palasen löytämisestä ja tyytyväisyydestä omaan seksielämään. Aika yksinkertainen kaava, eikös?

Onko ihastuminen pettämistä?

Mieheni kirjoitus pettämisestä on herättänyt keskustelua pettämisestä itsessään sekä siitä, voiko hyvässä parisuhteessa elävä ihastua ulkopuoliseen henkilöön. Ihastuminen on ihana tunne – paitsi jos on parisuhteessa. Rakkaudeksi sivustolla sanotaan, että ihastuminen voi olla suhteen varoitusmerkki tai ohimenevä tunnetila. Siihen, kuinka paljon ihastus ulottuu parisuhteeseen, voi itse vaikuttaa.

Artikkelin mukaan parisuhteen ulkopuoliset ihastukset ovat hyvin tavallisia etenkin pitkissä suhteissa -  mistä varatun ihmisen ihastus sitten kertoo? Onko ihastuminen merkki epätyydyttävästä parisuhteesta vai vaan ohimenevästä ihastuksesta. Seksuaaliterapeutin mukaan merkittävintä on se, miten ihastukseen itse suhtautuu ja mitä ihastuksen kanssa lähtee tekemään.

Ihastumisen taustalla on usein tiedostamaton toive tulla rakastetuksi. Tämän voin allekirjoittaa. Kuten olen jo monta kertaa kirjoittanut, itselläni halu tulla näkyväksi naisena, halu tulla näkyväksi seksuaalisena olentona aiheutti ihastusta suhteen ulkopuoliseen ihmiseen. Itse en ihastuessani halunnut rakastua tai lähteä hakemaan uutta parisuhdetta. Näinkin voi joissakin tapauksissa olla. 

Ihastuminen on kuitenkin rakkauden ensiaskel ja mahdollistaa uuden parisuhteen alkamisen. Ihastuessani toiseen elin lapsiperheen arkea kiireineen ja murheineen. Olin aina kantanut vastuun perheen arjen pyörittämisestä, lasten hyvinvoinnista sekä asioiden sujumisesta. Tässä arjen harmaudessa uuden ihmisen osoittama kiinnostus edesauttoi ihastumista. En päästänyt ihastumista sen pidemmälle - viestejä vaihdettiin ja muutaman kerran nähtiin. Mikäli puolisoni olisi tämän tiennyt, olisi suhteen elvyttäminen ollut haastavaa.

Ihastuessani toiseen ihmiseen mietin myös syitä ihastumiselle. Itselläni se oli klassisesti tyydyttävän parisuhteen puuttuminen ja sen myötä syntynyt seksuaalinen turhautuminen. Ihastumista edesauttoi myös yksinäisyyden ja pettymyksen tunteet. Vaikka elin parisuhteessa, tunsin olevani yksin. Emme keskustelleet, emme jakaneet arkeamme - sängystä puhumattakaan. 

Saatoin kaivata myös muutosta harmaaseen arkeen ja romanttisissa kuvitelmissa ajattelin ihastukseni sen muutoksen tuovan. Ihastumiseni toiseen ihmiseen oli ohimenevä ja merkityksetön asia, johon ei liittynyt suurta tunnelatausta, mutta joka paljastuessaan olisi rikkonut senkin vähän, mitä jäljellä oli. Parisuhteessa eläessä ihastumisen tunnetta varjostaa myös syyllisyys ja häpeä. Näin myös minulla.

Minulla ei ollut rohkeutta kertoa ihastuksesta silloisessa puolisolleni vaikka asian esiin tuominen olisi voinut auttaa parisuhdetta syövien asioiden selvittämisessä. Kykenin tuolloin kuitenkin valitsemaan elämän, johon olin sitoutunut, enkä antanut romanttisten kuvitelmien särkeä liittoani. 

Tutkimusten mukaan en ole ollut yksin ihastumisen tunteen kanssa. Suhdesopan gallupin mukaan jopa 70 prosenttia myöntää ihastuneensa parisuhteessa ollessaan toiseen ihmiseen - jotkut jopa useamman kerran. Arkiseksi muuttunut parisuhde ei antanut riittävästi elämyksiä ja sitä jännityksen tunnetta, jota ihastunut ihminen kokee. Ihastuminen on luonnollista. Maailmassa on lukemattomia ihastuttavia ihmisiä. Elämässäni on ollut jaksoja, jolloin kaipasin helpotusta tai muutosta elämääni. Ihastus oli merkki siitä.

Jokainen johonkuhun ihastunut tietää kuinka ihanaa on saada viestejä ihastuksen kohteelta, vihjailla - tuntea, että joku on kiinnostunut juuri sinusta kaikkine virheinesi ja puutteinesi. Olla jakamattoman huomion keskipisteenä. Tämän tunteen olen saanut kokea vielä uudelleen, tällä kertaa niin, ettei ihastumista ole tarvinnut kieltää ja tunteen on voinut antaa kehittyä rakkaudeksi.

Ihastuminen on siis mielestäni merkki siitä, että parisuhteesta puuttuu jotain - joko kokonaan alun perinkin tai sitten tilapäisesti.

Joskus vaihtamalla paranee ja ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella. Nykyisin viestit kulkevat aina erossa olessamme, jopa työpäiväivän aikana. Viestien sisältö on muuttunut pikkutuhmasta tuhmaan. Viesteissä voi olla kanakeiton resepti tai kuvaus siitä millaista seksiä illalla harrastetaan. Olemme myös tehneet sopimuksen puhumisesta - arkea ei päästetä parisuhteen väliin. Arjessaan tulee olla hetkiä kahdenkeskiselle ajalle, kosketukselle, toisen huomioimiselle. On ihanaa ihastua parisuhteessa omaan puolisoon - päivittäin.

Moninkertainen orgasmi

Olimme viikonloppuna bileissä missä puhe kääntyi seksuaalisuuteen ja orgasmin saavuttamiseen. Eräs naispuolisista vieraista kertoi ejakuloineensa elämänsä ensimmäisen kerran. Toiset naiset olivat ihmeissään ja onnittelivat ensikertalaista. Muut myös kertoivat, että ensimmäisen kerran jälkeen squirttaaminen on helpompaa ja helpottuu entisestään. Itse koin ejakulaation vasta muutama vuosi sitten ja toki roiskiminen helpottuu, mutta ei sitä naisten kertomusten tapaan satu joka kerta.

Squirttauksen väitetään olevan joillakin naisilla esiintyvä orgasmin muoto, jossa erittäin voimakas kiihottuminen aiheuttaa nesteen purkautumisen ulkoisista sukupuolielimistä - Skenen rauhasesta. Osa naisista ei koe squirttaamista kertaakaan elämänsä aikana ja siksi siitä liikkuukin niin paljon huhuja ja myyttejä. Syytä naisen ejakulaatiolle ei tiedetä – eihän sillä ole mitään tekemistä esim. lisääntymisessä.

Jos kiinnostus ejakulaatioon heräsi, kannattaa ensin opetella saamaan orgasmi. Sitten kun orgasmi on hallussa niin roiskiminen saattaa tapahtua helpostikin. Naisen täytyy kuitenkin olla erittäin kiihottunut ja täydellisen rentoutunut. Rentoutuminen on kaikista tärkeintä. Ejakuloinnissa sillä kumppanilla on myös iso rooli - kumppanin pitää osata painella oikeista napeista. (Ohjeita squittaukseen löytyy linkistä).

No, miksi sitten kirjoitan jälleen roiskimisesta. On mielenkiintoista seurata keskustelua naisten ejakulaatiosta ja siitä hämmennyksestä mitä se herättää niin naisissa kuin miehissäkin. Itsekin olin hyvin epäileväinen moista taitoa kohtaan, mutta epäilykset väistyivät ensimmäisen roiskimiskerran jälkeen - huima kokemus näin vanhallakin iällä!

Toinen syy roiskimisesta kirjoittamiseen löytyy artikkelista, jossa puhutaan moninkertaisen orgasmin saavuttamisesta. Artikkelissa väitetään, etteivät puolet naisista ole koskaan kokeneet moninkertaista orgasmia. No, tämäkin on tullut itselleni pikkuhiljaa tutuksi viimeisten vuosien aikana. Kuten jokainen tietää, on naisen helpompi saada peräkkäisiä orgasmeja kuin miehen - ihan jo fysiologisten ominaisuuksien pohjalta. Nainen palautuu orgasmista lähes heti. Voiko moniorgasmisuutta sitten harjoitella? Artikkelin mukaan voi. Artikkelissa on listattu kahdeksan kohtaa, joita noudattamalla usean hekumahuipun saavuttaminen on mahdollista - lähes kaikille.

Ensimmäiseksi jokaisen naisen tulee uskoa itseensä ja mahdollisuuksiinsa saada monta orgasmia peräjälkeen. Pitää paikkansa. Jos uskaltaa antautua tilanteen vietäväksi, ei estele, ei lähde jarruttelemaan sen ensimmäisen orgasmin (joka itselläni tulee usein klitorista stimuloimalla) jälkeen, on moniorgasmisuus enemmän kuin mahdollista. Tilanteesta nauttiminen ja tilanteessa läsnäoleminen luovat otollisen tilan moninkertaiselle orgasmille.

Kuten squirttaamisessa, pätee muidenkin orgasmien saavuttamiseen samat säännöt. Rauhallinen ilmapiiri ja mielen avaaminen seksille luovat otollisen ilmapiirin orgasmin saavuttamiseen. Mitä enemmän olen läsnä, mitä paremmin pystyn työntämään arjen huolet ja murheet sivuun tai mitä vähemmän mietin sitä miltä näytän, sen parempaa seksiä ja sen parempia orgasmeja saan. Näin se vaan menee - kaikessa yksinkertaisuudessaankin.

Artikkelissa neuvotaan hyväilemään kehon eri kohtia ja aloittamaan seksin harrastaminen suuseksillä. Hyväileminen on erittäin tärkeää - mitä enemmän kiihotun, sen valmiimpi olen vastaanottamaan tai saamaan orgasmeja. Suuseksi on hyvä keino lämmitellä, mutta itselleni ei kuitenkaan pakollinen. Artikkelin neljäs kohta liittyy suuseksiin. Ohjeistuksen mukaan kiihotus-peruutus menetelmän käyttäminen lisää moninkertaisen orgasmin saantia. Otan vastaan ensimmäinen orgasmin ja muutaman hetken päästä aloitetaan uudelleen. Toimii myös klitoriksen ja g-pisteen kanssa.

Seuraavaksi kannattaakin kokeilla g-pisteen ärsyttämistä. Itselläni orgasmien sarja on taattu, jos puolisoni on aloittanut klitoriksesta ja huipun saavuttamisen jälkeen ärsyttänyt g-pistettäni joko sormin tai yhdynnässä. Orgasmin tulevat lähes itsestään. Tähän liittyy myös klitoriksen ja emättimen yhtäaikainen kiihottaminen. Parhaat orgasmit tulevat melkeinpä silloin, kun olen mieheni päällä, jolloin hänen peniksensä stimuloi klitoristani ja g-pistettäni. Toinen loistava asento tähän hommaan on kylkiasento, josta olen jo maininnut aikeisemmin.

Mikäli haluaa moninkertaisen orgasmin, ei pidä unohtaa lantiopohjalihasten treenaamistakaan. vaikka kumppanilla on iso rooli oikeiden nappien löytämisessä, voi jokainen treenata seksilihakset hyvään kuntoon. Lihaksen supistaminen puolison siittimen ympärillä yhdynnän aikana lisää nautintoa – kummallekin.  

Jälleen pääsemme keskustelun ja puhumisen merkitykseen seksissä. Puolisolle tai kumppanille tulee voida kertoa mitä haluaa tai mitä tarvitsee, mikä tuntuu hyvälle ja mikä ei. Avoimin mielin kohti moninkertaisen orgasmin saavuttamista!

Ryhmäseksi - mauste vai parisuhteen killeri?

Jokaisella on varmasti jotain fantasioita seksiin liittyen - naisten salaiset fantasiat liittyvät mm. rajuihin otteisiin, strippaamiseen, kolmen kimppaan tai dominointiin. Fantasioita on varmasti yhtä monia kuin on ihmisiäkin. Onko fantasioista sitten järkevää puhua vai johtavatko ne irtaantumiseen omasta kumppanista? Mielestäni fantasiat voivat toimia hyvänä mausteena parisuhdeseksille, vaikka joku voi kokea ne myös ahdistavina ja arvostelevina.

Olemme puolisoni kanssa jo useampaa kertaan kirjoittaneet fantasioiden kertomisesta toiselle ja kuinka fantasioista on saatu ideoita sänkypuuhiin. Koskaan en ole kokenut puolisoni fantasioiden loukanneen tai vahingoittaneen suhdettamme - toki fantasioiden kertomisessa tarvitaan pelisilmää. Fantasiat ovat mielikuvituksen tuotteita ja kuten jo totesin, voivat toimia myös seksin apuvälineenä. Fantasioita voi pitää yhtä todellisina kuin todellista tilannettakin ja parhaimmillaan fantasia voi tuoda lisämaustetta seksisuhteeseen.

Omaan kumppaniin liittyvät fantasiat ovat sallituimpia vaikka ratkaisevampaa kuitenkin on se, kuinka kukakin fantasioitaan käyttää. Hyvässä ja toimivassa parisuhteessa voi fantasioista myös puhua ilman, että toinen kokee fantasiat arvosteluksi tai painostukseksi tietynlaiseen seksiin.
Meille fantasioiden jakaminen on toiminut esileikkinä - jännittävänä ja hauskana sekä seksin tarkastelun erilaisesta näkökulmasta.

Fantasiamme liittyvät aina toisiimme tai yhdessä harrastettuun seksiin - ei ole ollut tarvetta haaveilla vieraiden ihmisten kosketuksesta, jotta pääsemme vauhtiin. Tai no, osittain varmaan vieraatkin ihmiset liittyvät fantasiointiin, sillä kumpikin meistä on myöntänyt ja kertonut kiinnostuksesta kolmen kimppaan tai ryhmäseksiin - irstasta fantasiointia siis.

Olkoonkin, että naiset fantasioivat seksistä toisen naisen kanssa hyvinkin yleisesti, on se silti tabu ja epäsovinnaista - ainakin joidenkin mielestä. Itse olen myöntänyt, että voisin kosketella tai suudella toista naista - ja turha sitä kai on kieltää, olen niin myös tehnyt. Mielestäni toisen naisen mukaan ottaminen omaan parisuhdeseksiin ei tunnu mitenkään vieraalta. Toki tämän fantasian yhteydessä on käyty keskusteluja rajoista ja tunteista, joita tilanne saattaisi nostaa esiin. Mieheni ei ole pakottanut minua toteuttamaan fantasiaani (jonka hän myös jakaa) vaan asia on nostettu esiin ja sitä on pohdittu kokeilemisen arvoisena mahdollisuutena.

No, entäpä sitten kimppakiva? Tämäkin on yksi naisten salatuista fantasioista - miesten kohdalla fantasia ei ilmeisemmin ole kovinkaan salainen. Olemme vieneet keskustelun myös tälle tasolle kolmen kimpan jatkona. Miltä tuntuisi jos samassa sängyssä olisi toinen pari? Miltä puolisostani tuntuisi katsella, jos toinen mies koskettelisi minua? Miltä minusta tuntuisi, jos mieheni harrastaisi yhdessä toisen miehen kanssa seksiä toisen naisen kanssa?

Mikä rajoittaa puhumasta fantasioistaan omalle ja turvalliselle puolisolle? Mielestäni fantasiointi lisää luottamusta ja rohkeutta puhua seksistä. Seksi saa lisäväriä ja -potkua fantasioinnista - ja nyt puhun vain lain sallimista ja mahdollisista fantasioista, rikollinen toiminta ei ole mielestäni kiihottavaa.

Meillä fantasioista puhuminen on joissakin tapauksissa saanut aikaa kokeiluja. On kokeiltu erilaisia välineitä, erilaisia asentoja sekä seksiä erilaisissa kokoonpanoissa - kyllä, fantasiat on viety käytännön tasolle. Mikäli fantasiat jatkavat eloaan ja kummallekin tulee sellainen olo, että jokin fantasia olisi kokeilun arvoinen, kannattaa kuitenkin ensin miettiä tarvitseeko fantasiaa toteuttaa? Onko fantasia sellainen joka parantaa suhdetta vai onko fantasia hyvä jättää mielikuvituksen tuotteeksi, jottei se pahenna parisuhteen tilaa.

Fantasian vieminen toteuttamisen asteelle vaatii empatiakykyä ja sosiaalista älyä, jotta fantasian toteuttamisen seuraukset kyetään arvioimaan realistisesti. Kannattaa myös pohtia onko parisuhde sillä tasolla, että fantasian toteuttaminen voisi tuoda suhteeseen hyvää oloa?

Kaikkia asioita pitää kokeilla kerran. No, ehkei edellä mainittu ohje päde seksiin. Jokaisen on itse pohdittava mihin on valmis ja millä tavoin on valmis avartamaan seksuaalista maailmaansa.  Kuten jo aiemmin totesin, moralisoijia ja niitä, jotka eivät ole valmiita laajentamaan käsityksiään seksistä löytyy aina. Silti nämä samaiset ihmiset valittavat seksin olevan aina samanlaista. Kuten jo aiemmin totesin, valinnan vapaus tulee olla. Fantasioiden toteuttamisesta saa olla erimieltä, eikä eri mieltä oleminen saa vaikuttaa parisuhteen laatuun. Hyvä parisuhde ei kaadu ehdotukseen eikä eri mieltä olemiseen.

Jokaisella on omat rajansa fantasioiden suhteen. Missä ne sitten kenelläkin kulkevat, täytyy selvittää itsekseen. Jokin ajatus voi olla omaa ahdasmielisyyttä tai mummolta peritty käsitys seksin likaisuudesta. Toisaalta kyse voi olla myös siitä, että omat rajat sulkevat ryhmäseksin tai pyllylle läpsimisen pois parisuhdeseksistä. Omaa tai puolison fantasiaa voi pohtia ja miettiä - millainen suhde fantasiaan itsellä on. Voiko omaa seksuaalista ajatusmaailmaansa muuttaa? Kannattaa myös pitää mielessä, että jos tänään jokin asia tuntuu kielteiseltä, voi ottaa aikalisän ja pohtia, voisiko fantasian toteuttaminen jonakin toisena päivänä olla mahdollista?

No, miten meidän parisuhteemme voi toteutettujen fantasioiden jälkeen? Mielestäni hyvin. Seksuaalinen maailma on hyvin lavea, uudet kokemukset ovat tuoneet mukavaa lisämaustetta suhteeseemme. Fantasioita toteuttaessamme olemme pitäneet kiinni siitä, että harrastammepa seksiä yhdessä, välineitä tai muita ihmisiä apuna käyttäen - on seksi aina meidän kahden välistä. Ja se keskustelun tärkeys - ennen ja jälkeen, avoimesti ja oma mielipide esiin nostaen.

Irstailijat roviolle?

Seksi ja seksuaalisuus herättää keskustelua seksin etiikasta. Onko oikeaa tapaa harrastaa seksiä? Voiko seksiä harrastaa useamman kuin yhden ihmisen kanssa? Voiko parisuhteessa elävällä olla seksuaalisia haluja ja suhteita parisuhteen ulkopuolisiin ihmisiin?

Seksuaalisuuteen liittyy vahvoja käsityksiä siitä mikä kuuluu parisuhteeseen ja mikä on säädyllistä. Aidan toiselle puolelle vilkuileminen ei ole hyväksyttyä parisuhteessa elävälle. Sinkku- saijankaan ei ole hyvä harrastaa seksiä joka viikonloppu eri erkin kanssa. Ystävät pitävät miehistään tiukasti kiinni saijan läsnäollessa - no, eihän niitä kutsujakaan enää illanistujaisiin tule, koska mainehan siltä pariskunnalta menee, jonka ystäväpiiriin mokoma miestennielijä kuuluu - roviolla sietäisi polttaa koko nainen! Entäpä ne onnettomat ihmisrauniot, jotka uskaltautuvat elämään avoimessa suhteessa tai avaamaan makuuhuoneensa ovet kolmannelle osapuolelle? Toiselle puolelle katua sitä pitää siirtyä moisen parin vastaantullessa.

Sukupolvemme kantaa edelleen mukanaan varhaisen 1900-luvun käsityksiä seksistä ja parisuhteesta. Tuolloin muun muassa ajateltiin seksin kuuluvan avioliittoon. Nyt ajatuksia yhden kumppanin parisuhteesta perustellaan enemmän terveydellä, sillä satunnaisesta seksisuhteesta voi saada taudin, eikä irtosuhteet ole hyväksi ihmisen henkiselle hyvinvoinnillekaan - morkkishan siitä lähikuppilan pikkujoulutontun kanssa harrastetusta seksistä seuraa.

En ole avoimen suhteen kannattaja, sen verran mustasukkainen puolisostani olen. Kuulun niihin, jotka haluavat seksiä rakastamansa ihmisen kanssa - en niihin, jotka harrastavat seksiä viikonloppuisin uuden tyypin kanssa. Mustasukkaisuutta on täälläkin blogissa pohdittu, eikä mustasukkaisuuden hallitsemiseen tunnu olevan yhtä ainoaa keinoa.

Mustasukkaisuutta voi oppia hallitsemaan kuten muitakin tunteita. Näin uskon. Kaksi vuotta sitten en olis ollut valmis jakamaan puolisoani missään tilanteessa - nykyisin on tilanteita, joissa näin voin tehdä. Mielestäni olennaisempaa kuin seksin harrastaminen vieraan ihmisen kanssa, on se, kuinka tärkeänä puolisoni minua pitää. Mustasukkaiset tunteet heräävät, jos hänen tunteensa minua kohtaan vähenisivät.

Joillekin avoin suhde sopii ja seksuaalisen vapauden nimissä jokaisen pitäisi saada valita itselleen paras elämäntapa - myös se normaaliksi luokiteltu. Kaiken seksin ympärillä pyörivän keskustelun keskellä kuitenkin unohdetaan, että seksi tekee onnellikseksi ja joidenkin tutkimusten mukaan seksillä on vaikutusta myös terveyteen - ihan siihen fyysiseenkin. Mielestäni seksuaalisuus on voimavara ja sen eteen kannattaa tehdä työtä. Seksuaalisuuteni on muuttunut elämäni aikana ja nykyään myös hellyys ja läheisyys ovat tärkeässä osassa.

Mikäs sen ihanampaa kuin saada puolisoltaan huomiota kesken ruoanlaiton tai kosketuksia läpi päivän. Läheisyys lisää seksuaalista vetovoimaa. Seksi piristää, tuntuu mahtavalta ja auttaa unensaannissa. Colorado Boulderin yliopiston tutkimus kertoo, että seksin harrastaminen lisää yleistä onnellisuutta.

Kuinka paljon seksiä sitten lisää onnellisuutta? Tutkimuksen mukaan mitä useammin seksiä harrastaa, sitä onnellisemmiksi tulemme. Kuka kertoo viikonlopun jälkeen harrastaneensa tajunnan räjäyttävää seksiä puolisonsa kanssa? Kuka uskaltaa hehkuttaa olleensa swingers-bileissä tai jakaneensa sängyn ja puolisonsa toisen parin kanssa? Aika harva - ikkunan pesut ja pullan paistot kyllä kerrotaan, mutta merkityksellisin asia jää kertomatta. Seksistä retosteleminen ei kuulu suomalaiseen kultuuriin tai luterilaiseen kasvatukseen, ei vaikka se olisikin viikonlopun onnellisin hetki.

Harrastetaan seksiä ja nautitaan toisistamme - kukin haluammallaan tavalla!

Taasko me tultiin tähän?

Parisuhteessa on varmaankin saavutettu jonkinlainen virstanpylväs siinä kohtaa, kun riitatilanteessa toinen sanoo "taasko me tultiin tähän?" tai "tätä mä olinkin jo odottanut". Tarvitaan jonkin matkaa suhdetta ennen kun asiat alkaa toistumaan niin, että noita lauseita voi käyttää. Näin kirjoitettuna ne on vain sanoja, mutta jokainen vähänkään pidemmässä parisuhteessa elänyt pystynee korvissaan kuulemaan sen äänensävyn millä nuo sanat yleensä tulee.

Mitä nuo sanat siten pitää sisällään? Sanojan tarkoitus lienee useimmiten on osoittaa, että toinen on väärässä ja kääntää asiaa nyt joksikin muuksi, kun mistä oikeasti on kyse - kaivelee argumentaation tueksi jonkin vanhan jutun, kun ei muuta keksi. Se voi olla sitä, varmasti usein onkin. Mutta kyse voi olla myös siitä, että jotain asiaa ei ole käsitelty loppuun, tai on käsitelty, mutta asiaa korjaava muutos ei ole tapahtunut. Tai sitten kyse on vain ylimielisyydestä, siltä se ainakin helposti kuulijasta tuntuu. Sanoja kokee, että asia on käsitelty ja siihen ei palata ja kuulija kokee, että sanojaa ei kiinnosta. Auts! Riita sai juuri lisää bensaa liekkeihin.

Nuo kaikki ovat tietenkin sekä sanojan, että kuulijan subjektiivisia kokemuksia tilanteesta. Sekä akuutista tilanteesta, että niistä asioista jotka akuutin tilanteen aikana kaivetaan aseiksi riitaan. Siksi ei voi sanoa, että toisen kokemus tilanteesta olisi oikeampi kun toisen. Kokemus on totta molemmille sellaisena kun sen kokee. Riitelyn tarkoitus onkin monesti saada muutettua toisen kokemus vastaamaan omaa, saada toinen näkemään tilanne samalla tavalla ja korjaamaan näin ollen käytöstänsä, koska tietenkin se oma näkemys on se oikea.

Riitelystä tuleekin helposti debatti, taistelu siitä kumman kokemus on oikea. Koska tunteista ei voi väitellä, väitellään asioista jotka ovat ne tunteet aiheuttaneet. Tämä johtaa välillä täysin absurdeihin keskusteluihin vaikkapa siitä oliko suosikkijoukkueen kannustaminen kotisohvalla puhetta vai huutoa tai oliko siitä sanominen "valitusta kaikesta" vai merkityksetön huomautus kun yhtäkkiä korvan juuressa kiljastaan (vai oliko se kiljaisu vai normipuhetta?) Jokainen ymmärtää, että tuon kaltainen tilanne ei varsinisesti ole riidan aihe, vaan se on arkinen tapahtuma, joka laukaisee jonkin tunteen, jonka taustalla on jokin vaivaamaan jäänyt asia.

Riitely on rakentavaa, jos debattivaiheesta päästään yli ja saadaan esiin riidan oikeat syyt, asiat jotka aiheuttavat toiselle loukkaantumisen, pettymyksen tai tunteen, että ei tule hyväksytyksi tai saa arvostusta. Ja kun nämä oikeat aiheet on saatu esiin ja niitä päästään käsittelemään, on riita ollut hyödyllinen.

Sen sijaan riitely on pelkästään repivää, jos se jää tuohon debattivaiheeseen tai vielä pahempaan mykkäkouluvaiheeseen ennen kun varsinainen syy on esillä. (Tai no....sekin mikä pahimmalta tuntuu on varmasti yksilöllinen kokemus). Joskus tietenkin tarvitaan aikalisä ja omassa rauhassa asian pohdintaa ja sitten asiaan palaamista, kun oma ajatus on jäsentynyt. Mutta silloin kun asia jää kokonaan siihen debattivaiheeseen, eikä todellisiin syihin palata, on riita ollut pelkästään parisuhdetta repivä.

Sitten on vielä tuo "Taasko me tultiin tähän?" -tilanne. Debatin aiheena olleen asian yli mennään nopeasti tuomalla esiin jomman kumman tai molempien taustalla oleva todellinen tunne ja kokemus. Entä jos se onkin tunne tai asia, jota on jo käsitelty ja toinen kokee, että nyt sitä ihan turhaan vedetään esiin tai ei halua enää siitä puhua, tai tietää että keskustelusta tulee vaikea tms. Silloin on vaikea päästä eteenpäin ja mykkäkoulusta voi tulla  ainoa vaihtoehto työntää asia sivuun. Asia voi myös oikeasti olla sellainen, jota on perusteellisestikin käsitelty, mutta silti siitä on jäänyt tunteita, jotka laukeaa tietyntyyppisissä tilanteissa. Se vain tarkoittaa, että vaikka asiat on asiatasolla käsitelty, on tunnetasolla työ vielä kesken. Se on joskus turhauttavaa.

Tuollaisissa tilanteissa tulee usein mukaan sarkasmi, epäilykset toisen motiiveista ja ylimielisyys. Kaivetaanko asia esiin vain kiusan vuoksi? Liittyykö se tilanteeseen mitenkään vai ei?  Vai onko asian käsitely todella vielä kesken.

Avoin keskustelu on toki tässäkin kohtaa tärkeää, mutta akuutissa riitatilanteessa sillä mitä sanotaan ei olekaan merkitystä, vaan sillä miten toinen tulkitsee sanoja. Kun molemmat ovat vihaisia, on vaikea yhtäkkiä muuttaa tunnetasonsa ja vaihtaa objektiiviseen, ratkaisuhakuiseen keskusteluun. Ja vaikka siihen pystyisikin, niin vielä vaikeampaa on toisen uskoa sitä. Siinä kohtaa rauhallinen, analyyttinen ja itsekriittinen keskustelukin kuulostaa toisesta lähinnä sarkasmilta.

Miten asiassa sitten voi päästä eteenpäin?
Varmasti asia pitää ottaa puheeksi kun tunteet ovat tasoittuneet ja on niin sanotusti "hyvä hetki", mutta mistä sitten puhutaan? - jos asia on jo aiemmin käsitelty?

Miesten ja naisten pyhä kolminaisuus

Viime viikot on kohistu siitä, kuinka naiset ovat ajaneet miehet tiukille vaatimalla tasa-arvoa, joka ei kuitenkaan ole mieslähtökohdasta käsin tasaarvoista toimintaa vaan miehen alasajamista, mollaamista ja parjaamista. Miehen rooli perheissä ja parisuhteissa on koirankin arvoa alhaisempi. Väestöliiton parisuhdekeskuksen johtaja Heli Vaaranen kirjoitti naisen ja miehen etääntyneet parisuhteessa ja nainen korvaa miehen ystävillään. Vaarasen mukaan miestä kohdellaan välttämättömänä pahana ja mies tulee naisen tärkeysjärjestyksessä viimeisten joukossa.

Ovatko naisten asenteet muuttuneet vuosien saatossa miestä väheksyviksi? Onko mies välttämätön paha, jonka likasukkia tulee sietää tai jonka turhanpäiväiset naulat ja vasarat täyttävät kaappitilan naisen liinavaatevarastoilta? On totta, että naiset ovat tietoisia itsestään. On totta, että nykynaiset kokevat tarvetta selviytyä arjen haasteista omillaan ja on totta, että nainen pitää mielellään ohjakset hallussaan. Onko naisen itsenäisyys ja halu päättää asioista sitten asettanut miehen roolin kyseenlaiaseksi?

Mielestäni keskustelussa on annettu miehelle uhrin rooli. Mies on joutunut jättämään oman miehisyytensä ja siirtymään naisen oikeuksien edessä helvettiäkin alemmalle tasolle. Miksi miehet sitten sietävät kaiken kurjuuden ja suostuvat ottamaan vastaan naisen kiukun tai valtapelin? Eikö miehellä ole oikeutta sanoa asioista? Onko miehet niin laiskoja ottamaan vastuuta omasta elämästää, että ennemmin siedetään sitä huonoa ja väheksyvää parisuhdetta kuin otetaan vastuu ja tehdään ratkaisu parisuhteen parantamiseksi. Toki sama pätee myös huonoissa parisuhteessa eläviä naisia, miksi suostua elämään elämää, joka ei tyydytä, miksi ei uskalleta ottaa hyppyä tuntemattomaan, jos parisuhde ei vain toimi?

No, varmasti jokaisella on omat syynsä tehdä ratkaisuja oman elämänsä suhteen - lapset ja taloudellinen pärjääminen niistä varmasti suurimpina. Tarkoitukseni ei ole nyt syyllistää ketään tai sanoa, että jos kotona ei viherrä, niin kyllä siellä aidan toisella puolella se ruoho on vihreämpää. Ei - tarkoitukseni on herättää ajatuksia tasa-arvoisesta ja kunnioittavasta parisuhteesta, jossa asioista voidaan puhua niiden oikeilla nimillä rakentavasti, toista arvostavasti.

Aina puhutaan siitä, ettei toista voi muuttaa - ei voi, eikä joka tilanteessa tarvitsekaan. Monesta pienestä asiasta saa hyvän riidan aikaiseksi, vaikkapa vain siitä saako miehen työpaita roikkua käsipyyhkeiden kanssa samassa naulakossa. Mitäpä jos ensin pohditaan omaa suhtautumista asiaan, onko paidan paikalla oikeasti väliä? Jos on, niin kuinka asiasta voisi sanoa - nalkuttamalla vai asiallisesti argumentoimalla?

On myös asioita, joissa puolison toimintaan on puututtava. Liiallinen työnteko, siitä aiheutuva stressi, alkoholinkäyttö, kotitöiden jakaminen - noin esimerkkinä. Ei ole reilua, että kotityöt kuormittavat vain toista osapuolta. Ei imurointien määrään tai tiskikoneen täyttöön tarvita laskuria, hommat toimivat jos kumpikin osapuoli on tilanteeseen tyytyväinen ja mikäli tyytymättömyyttä esiintyy, täytyy asiasta keskustella - eikä asettua martyyrin rooliin, tehdä ja pärjätä itse - eihän siitä miehestä nyt pyykin pesuun olisikaan. Mikäli asiat jäävät vaivaamaan, tilanne ei muutu ja niissä tilanteissa helposti lähdetään viemään asioita haluttuun suuntaan omalla tavalla ja silloin parisuhteen toinen osapuoli voi jäädä jalkoihin ja kokea arvottomuutta - vähättelyäkin.

Vaarasen mukaan naiset ovat siirtyneet puhumaan miehistään kuin miehillä olisi aivotoimintaa vähemmän kuin ameeballa. Naiset päsmäröivät, määräilevät ja alistavat miestä kodinoitoon, lapsiin, raha-asioihin tai seksiin liittyen. Mies turhautuu, sillä hänen päätäntävaltansa on viety. Miehen tehtävänä on vain vastaanottaa käskyjä, joita nainen jakelee. Mies yrittää toteuttaa puolisonsa ohjeita pilkulleen, saamatta siitä kuitenkaan kiitosta.  Nainen vaatii täydellisyyttä ja tiettyä statusta. Kodin pitää olla kodikas, mutta edeustuksellinen, miehen pitää olla hyvä ja lempeä, mutta silti hyvässä asemassa työelämässä. Paljon vaateita, jossa mies ajetaan ahtaalle.

Ei ole oikein puhua omasta puolisostaan alentavaan sävyyn, kertoa mikä asia jäi jälleen tekemättä tai mikä asia oli tehty väärin. Mies oli kyllä imuroinut, mutta eihän se ollut ymmärtänyt imuroida koiran petiä. Taas roikkui työpaidat Marimekon pyyheliinojen kanssa sulassa sovussa kylpyhuoneen seinällä ja kuinka monta kertaa siitäkin asiasta on sanottu. Kaikki pitää tehdä itse. Kuinka moni on kuullut naisten kehuvan miestään hyvin tehdystä työstä tai siitä, että mies on edes yrittänyt? Aika vähiin jäävät ne kerrat. Ja jos joku on kehdannut omaa miestään kehua, ihmetellään sitä suuresti - nyt on  nainen jäänyt tossun alle tai sitten hän on niin riippuvainen miehestään, ettei enää osaa toimia itsenäisesti minkään asian suhteen.

Tasapuolisessa parisuhteessa kumpikaan ei toimi pomona ja alista toista työläisen asemaan (jos ei kyseessä ole yhdessä sovittu roolileikki), kiitosta jaetaan tasapuolisesti ja asioista puhutaan. Parisuhdetta ei voi korvata ystävyyssuhteilla, ystävät eivät korvaa parisuhteesta saatua lämpöä tai rakkautta. Parisuhteessa eläminen pakottaa katsomaan myös peiliin ja kasvamaan niin puolisona kuin ihmisenäkin - ja näin talviöinä on kiva käpertyä sen oman rakkaan kainaloon unohtaen huolet ja murheet tai sen paidan väärässä naulakossa.

Nyt vain testataamaan oletko parisuhteen tiikerihai vai marsu

Testin mukaan kumpikaan meistä ei ole tullut marsutetuksi. Olemme onnistuneet ylläpitämään keskinäistä vetovoimaanne siten, että läheisyys ja hellyys toimivat ja seksissä on hyvä vire. Näillä eväillä uuteen viikkoon.