Standardiseksi

Luin eräältä palstalta, ettei suihinotto kuulu standardiseksiin. Mikä sitten on kenellekin standardia, mikä epänormaalia - mikä kuuluu parisuhteeseen ja mikä ei? Mielestäni aikuisten välisessä seksissä kaikki on sallittua ja ns. normaalia - toki kumppanin ehdoilla.

Seksissä tärkeintä on toisen kunnioittaminen, arvostaminen ja luottamus - ei se mihin asentoihin taipuu tai mihin koloon voi työntyä. Seksissä tulee olla yhteiset pelisäännöt, eikä ketään saa pakottaa mihinkään mikä ei tunnu hyvältä tai mikä tuntuu jo ajatuksena vastenmieliseltä. Omat rajat pitää tehdä kumppanille selväksi ja asioista tulee voida kieltäytyä, mikäli ne eivät tunnu itselle mukavilta. Tärkeää on myös kunnioittaa toisen rajoja.

Miksi sitten jokin asia voi itsestä tuntua epämiellyttävälle, vaikka kumppani siitä nauttisikin. Aina voi pohtia miksi esim. suihinotto tuntuu vastenmieliseltä - tai miksi omaa kehoa ei kehtaa näyttää. Toki omaan tai kumppanin vartaloon voi liittyä alueita, jotka aiheuttaa epämiellyttäviä tuntemuksia tai jopa vastenmielisyyttä. Tällöin pieni itsetutkiskelu voi olla paikallaan. Oman kehon virheet voivat olla itselle suurempia ongelmia kuin kumppanille. Meistä jokainen näkee omat virheensä, omat arpensa ja kilonsa isompina kuin kumppani. Itsestä pitää oppia pitämään kaikkine virheineenkin, näin myös voi saavuttaa seksin saralla uusia ulottuvuuksia ja oppia nauttimaan asioista, jotka ovat aikaisemmin tuntuneet haasteellisilta.

En tarkoita, että peiliin katsomalla oppisi pitämään vaikka peppuseksistä, mikäli se ajatuksena tuntuu jo lähtökohtaisesti vastenmieliseltä. Kaikesta ei tarvitse oppia pitämään puolisonkaan vuoksi, mutta mitään ei myöskään kannata sulkea pois pelkästään sen takia, ettei se tuntunut ensimmäisellä kerralla kivalle. Olen itse oppinut pitämään - no, jopa nauttimaan monista asioista, mitkä ennen tuntuivat mitäänsanomattomilta.

Ensinnäkin puolisoni on saanut minut tuntemaan itseni haluttavaksi ja seksikkääksi, eikä seksiä tarvitse enää harrastaa pimeässä peiton alla. Toiseksi oman vartalon hyväksyminen lisää nautintoa seksiin. Kolmanneksi luottamus - kuten jo aiemmin kirjoitin, on luottamus seksissäkin se tärkein väline. Mitä enemmän toiseen luottaa, sitä enemmän uskaltaa antaa myös itsestään ja sitä enemmän seksistä nauttii.

Mutta voiko seksiä sitten luokitella normaaliin tai epänormaaliin? Kuka luokittelee mikä kuuluu normiin ja mikä ei? Toisille suihinottaminen, peppuseksi, piiskaaminen tai sitominen on erikoisuuden hakemista, toisille kahden aikuisen välistä nautinnollista seksiä - saman nautinnon tavoittelua, kuin toisille lähetyssaarnaaja asenossa peiton alla peuhaaminen. Aikuiset päättäköön mitä tekevät ja kuinka nautintonsa saavat, kunhan se tapahtuu lain sallimissa rajoissa. 

Suuseksi tuntuu herättäneen laajaa keskustelua puolesta ja vastaan. Toisille se on epämiellyttävää ja epänormaalia, toisten seksielämään se kuuluu isona osana nautinnon saavuttamista ja antamista. Itselleni seksissä yksi tärkeimmistä päämääristä on puolisoni nautinto. Mikäli puolisoni nauttii, saan itsekin enemmmän. Kyseisessä keskustelussa nousee esiin monessakin kohtaa, että naisen kuuluu antaa ja mies on saamapuolella - eikö seksin kuuluisi olla vastavuoroista?

Seksin ei pidä olla liian vakavaa, suorituskeskeistä tai erikoisuuden hakemista. Seksin tulee olla kivaa, arvostavaa, kunnioittavaa. Seksi voi olla rajua, hellää, kivaa ja jopa humoristista. Turha ryppyotsaisuus täytyy jättää sängyn ulkopuolelle. Olen oppinut tämän suhteen myötä nauttimaan seksistä. Saatamme viettää sängyssä tunteja toisiamme kosketellen, silitellen, hivellen. Puhumme, kokeilemme, haaveilemme, nauramme ja aloitamme alusta. Esitämme myös toiveita toisillemme, keskustelemme haluistamme ja uskallamme kertoa mistä pidämme. Aina ei mene ihan nappiin, mutta kokeilemalla oppii. Harjoiteltu on 989 kertaa!

Niin ja se suuseksi. Mielestäni se kuuluu seksiin, lisää nautintoa tai toimii esileikkinä. Ja kyllä - nielaistakin voi!

Orgasmin metsästys

Nainen:

Tavallinen seksi on aliarvostettua. Harrastamme hiljaista seksiä lasten ollessa kotona ja hieman äänekkäämpää seksiä kahdestaan ollessamme. Oceansoul kirjoitti omassa blogissaan tavallisesta seksistä ja orgasmin saavuttamisesta. Hyvä aihe, josta ajattelimme kirjoittaa oman näkemyksemme täällä.

Olemme olleet yhdessä jo jonkin aikaa - toki olemme vasta alkutaipaleella, jos vertaa suhteen kestoa edellisten suhteiden kestoihin. Seksiä olemme harrastaneet kohtalaisen runsaasti, eikä kyllästymisen merkkejä ole ilmassa. Ennemminkin tuntuu, että seksi paranee suhteen vanhetessa. Suhteen alusta saakka seksistä on puhuttu, kerrottu mistä pidetään ja mitä halutaan. Avoimmuus on toiminut jopa esileikkinä - toisen kertomukset tai toiveet luovat mielikuvia, jotka saavat oikean vireen aikaiseksi.

Mutta nyt siihen asiaan - millaista seksiä, millä tavoin ja millainen orgasmi. Olen aina vannonut klitorisorgasmin nimeen. Se oli ensimmäinen orgasmi minkä sain ja minkä kuvittelin olevan ainoa orgasmi minkä kykenen saamaan. Aikaisemmin sain vain klitoriksen kautta ja muu tuntui jyystämiseltä. Tämä siis ennen nykyistä suhdettani.

Kuten aikaisemmin kirjoitin, keskustelut seksistä ovat olleet avainasemassa. Olemme kertoneet toisillemme epäonnistumista, kännisekoiluista, ekoista kerroista ja kokeiluista. Puhe on tuntunut täysin luonnolliselta, eikä mitään keskustelun aihetta ole tarvinnut hävetä tai pelätä. Omalla kohdallani tällä on varmasti ollut suuri merkitys sille, että luottamukseni puolisooni on kasvanut ja tätä myöden oma antautumiseni lisääntynyt. En häpeile vartaloani, enkä mieti miltä näytän vaan keskityn nauttimaan.

Aloitellessamme seksiä, mieheni ei ymmärtänyt klitoriksen merkitystä, enkä minä sormettamisen ihanuutta. Pikkuhiljaa pääsimme jyvälle toistemme tavoista harrastaa seksiä. Muistan kuinka ensimmäisen kerran saavutin emätinorgasmin. Olin ratsastanut mieheni päällä ja hieronut samalla klitoristani mieheni penikseen. Samalla kun sain itselleni tutun klitorisorgasmin, saavutin myös emätinorgasmin. Huima tunne - oppia vielä tässä iässä uusia temppuja. Emätinorgasmin saan nykyisin melko helpostikin. Saavutettuani orgasmin klitoriksen kautta, sormettaa mieheni minut huipulle myös emättimen kautta. Nykyisin niin helppoa ja niin nautinnollista.

Mieheni kyseli jossain kohtaa sängyssä maatessamme, olenko koskaan squirtannut. En ollut ja totesin, etten tähän todellakaan kykene. Muutaman harjoituskerran jälkeen (saattoi niitä kertoja olla useampikin), roiskin ja kunnolla. Nykyään sekään ei ole enää vaikeaa - voin roiskia lähes jokaisen seksikerran aikana, tosin se vaatii kunnon kiihottumista ja ehkä jo jonkin orgasmin alleen onnistuakseen.

Yksi parhaista asennoista on mielestäni se, kun mieheni makaa kyljellään ja minä selälläni peppu häneen päin – niin, että hän saa peniksensä sisääni ja voi samalla kosketella klitoristani. Tässä asennossa saan mahtavan orgasmin niin klitoriksen kuin emättimenkin kautta. Saan vielä orgasmin mieheni pannessa minua ja jos hän vielä tultuaan työntää sormet sisääni saan orgasmin, joka saa minut squirttaamaan.

Niin ja orgasmien määrä on kasvanut. Ennen tyydyin yhteen klitorista hivelemällä saavutettuun orgasmiin. Nyt orgasmeja tulee lähes poikkeuksetta kahdesta kuuteen. Kuudennen kohdalla voimat on jo totaalisesti käytetty ja uni tulee varmasti. Mikä on saanut aikaa muutoksia kyvyssäni nauttia seksistä? Ehkä tunne, ehkä suunnaton luottamus puolisoani kohtaan, ehkä avoimuus – ehdottomasti puolisoni sormet ja taito rakastaa!

Mies:

Nykyinen puolisoni saavutti elämänsä ensimmäisen emätinorgasmin (ainakin omien sanojensa mukaan) pari vuotta sitten kun olimme harjoitelleet yhteistä seksiä vajaat sata kertaa (tänään luku on 984). Tämä tietenkin hiveli minun miehistä itsetuntoani, mutta se on myös tuonut valtavan paljon sisältöä seksiimme. Nyt hän saa 2-6 orgasmia joka kerta kun harrastamme seksiä ja minä nautin jokaisesta vähintään yhtä paljon kuin hän.
Jokainen on tietenkin yksilöllinen, eikä tarkoitukseni ole neuvoa, mutta kerron meidän kokemuksia orgasmien löytämisestä ja jos hyvä tuuri käy, niin niistä voi olla apua muillekin.

Kokemuksemme mukaan emätinorgasmi on herkimmillään juuri klitorisorgasmin jälkeen ja ensimmäiset emätinorgasmit tulivatkin juuri sormettamalla klitorisorgasmin perään. Meidän tapauksessa avain emätinorgasmiin sormilla on sormien koukistaminen kohti emättimen etuyläosaa ja sitten käden edestakainen liike, siten että emättimen yläosaa ”vedetään” ikään kuin kohti klitorista sisäpuolelta käsin. Tämän voi tehdä melko rajusti suoraan klitorisorgasmin perään jolloin emätinorgasmi tulee muutamissa sekunneissa. Tämän jälkeen puolisoni tykkää myös kovaa panemisesta ja orgasmeja alkaa tulla parhaimmillaan aika nopealla tahdilla sarjana. Miehen (tai ainakin minun) näkökulmasta tämä on äärimmäisen kiihottavaa, sillä mikään ei kiihota niin paljon kun naisen orgasmi.

Pitkään toistimme tuota samaa kuviota, jossa ensin sormetetaan tai nuollaan klitorikselle orgasmi ja sitten sormilla emätinorgasmi, jonka jälkeen yhdyntää vaihtelevissa asennoissa. Sittemmin päädyimme kokeilemaan klitoriksen stimulointia samaan aikaan kun olemme yhdynnässä. Se on monessa asennossa melko hankalaa, mutta ensimmäisen kerran se jotenkin onnistui lusikassa. Siinä kuitenkin klitorista hierova käsi on melko hankalassa asennossa pidemmän päälle. Yhtäaikaisen klitoriksen stimuloinnin ja yhdynnän ehdoton huippu on ns. tuplaorgasmi, jossa klitoris ja emätin laukeaa yhtä aikaa. Tunne oli niin mahtava, että oli pakko kokeilla erilaisia vaihtoehtoja toteuttaa tuo yhtäaikainen toiminta ergonomisemmin. Erilaisten kokeilujen jälkeen löytyi muutama tapa tämän tuplaorgasmin toteutukseen.

Yksi on asento, jossa nainen makaa selällään, toinen jalka suorana ja toinen jalka koukistettuna ylös ja sivulle. Tässä asennossa mies pääsee kyljellään sivusta työntymään sisään laittamalla toisen jalan naisen suoran jalan yli. Samalla käsi pääsee helposti hyväilemään klitorista. Asento on myös visuaalisesti kiihottava ja toisella kädellä voi hyväillä samalla rintoja.

Toinen tapa on normaali polviasento, jossa mies on polvillaan ja nainen selällään. Tässä nainen hyväilee itse omaa klitoristaan. Tämä on ainakin minusta erittäin kiihottava asento, kun voi katsoa omaa sisään työntymistä ja naisen masturbointia samaan aikaan.

Kolmannessa asennossa työt jää naiselle kokonaan, eli nainen on päällä ja mies selällään naisen sisällä. Nainen hieroo klitoristaan peniksen vartta ja /tai miehen häpyluuta vasten ja samalla penis liikkuu sisällä kuin itsestään. Mies voi myös painaa jonkin verran vastaan sekä ohjata ja antaa vauhtia lantiolle käsillään samalla pyllyä puristaen.

Kaikissa lopputuloksena on nykyään mahtava tuplaorgasmi, jonka soisin mielelläni jokaiselle pariskunnalle.

Kokemuksia?

Haluttomuuden parantaminen - mahdollista vai mahdotonta?

Nyt on katseltu haluttomuutta naisen ja miehen näkökulmasta. Keskustelupalstoja lukiessa voisi todeta, että haluttomuus on parisuhteessa aina sen toisen osapuolen syy - itsestä on vaikea vikaa löytää. Nainen ei anna, ei kiinnosta - mies ei enää halua, läheisyyttä ja huomiota ei enää tule. Joskus sitä saa säälistä ja painostamalla - no, sitten valitetaan seksin laadusta. Mihin on kadonnut se heti valmis prinsessa tai jalat alta vievä casanova?

Keskustelupalstat ovat täynnä toisiinsa kyllästyneitä pariskuntia, joiden halut ja tarpeet eivät tunnu kohtaavan. Mekin olemme pohtineet pettämistä ja miettineet mustasukkaisuutta - milloin sitten kohdataan se puoliso arjessa, kaikkine muutoksineen, kaikkine suruineen ja murheineen, kiukkuineen ja väsymyksineen?

Haluttomuus herättää myös keskustelua seksin ja tunteen yhteenkuuluvuudesta. Voiko seksiä harrastaa ilman tunnetta, ajaako seksi suorituksena saman asian kuin seksi oman puolison kanssa, jota rakastaa ja jota kohtaa tuntee elämääkin suurempia tunteita. Tästä olemme puhuneet puolisoni kanssa pettämisestä käytyjen keskustelujen yhteydessä. Mieheni mielestä seksi on vain suorite, johon kelpaa kuka tahansa - tunteita ei välttämättä tarvita. Seksi voi olla tunteettomanakin tyydyttävää ja ajaa asiansa seksinälän poistajana - mutta miehenikään ei kuitenkaan ole sitä mieltä, etteikö tunteet paranna seksihaluja ja laatua.

Itse ajattelen (olen aina ajatellut) tunteiden ja seksin kuuluvan yhteen. Olen nuoruudessani harrastanut yhdenyön juttuja, mutta samanlaista tyydytystä en ole saanut näiden satunnaisten yöliitäjien toimesta kuin mitä saan nyt. Joskus rakkauden tunne on vain niin suuri, ettei sen ilmaisemiseen riitä sanat vaan tarvitaan sitä fyysistä yhteenliittymistä.

Kerroin haluttomuudestani aikaisemmassa postauksessa. Oma haluttomuuteni johtui samoista syistä kuin niin monella muullakin. Tuli tunne, etten saanut kotona riittävästi arvostusta, läheisyyttä ja lämpöä - eipä siinä kotityöt tehtyään enää se kalsari-keijo kiinnostanut. Mitäpä asialle tein? Kuten jo aiemmin totesin, hain huomiota muualta.

Joskus tulee vastaan näitä naisia jotka antavat ymmärtää olevansa kiinnostuneita, mutta h-hetkellä ilmoittavat, ettei asia kiinnostakaan. Kertovat, että heillä ei ole ollut aikomustakaan lähteä ja heillä on rakas puoliso kotona odottamassa.

No, rakas ja rakas - puoliso kuitenkin. En osannut tehdä asialle mitään, en ottanut asiaa puheeksi, kuin vasta suhteen loppumetreillä. Maaret Kallion mukaan parisuhde ei ole onnellinen, mikäli seksielämä ei tyydytä kumpaakin. Näin se vaan menee - toinen kärsii aina. Mitä siis tehdä tilanteen parantamiseksi? Kallion tavoin ajattelen, että mikäli parisuhde ei tyydytä, niin eihän se seksikään voi olla täydellistä.

Löysin listan jossa annetaan vinkkejä haluttomuuden parantamiseksi. Postauksen alussa kirjoitin, kuinka se oma puoliso on menettänyt viehättävyytensä, muuttunut jännittävästä tavalliseksi tallaajaksi. Kuka nyt jaksaa tuntea seksuaalista vetovoimaa tuttuun ja turvalliseen maijaa tai mattiin? Puhumme usein parisuhteessa ollessamme meistä - listan mukaan on hyvä ajatella puolisoaan yksilönä, joka janoaa kosketusta, hellyyttä ja läheisyyttä. Ilman rakkautta ei seksi suju!

Toiseksi kohdaksi lista nostaa esiin kriittisyyden itseä kohtaan. Usein se oma vartalo ei täytä missimittoja tai sixpack on hautautunut elintasomakkaroiden alle. Kannattaa muistaa, ettei kukaan ole täydellinen ja vikoja maailmaan mahtuu. Mieheni on saanut minut tuntemaan oloni äärettömän haluttavaksi ja seksikkääksi, jolloin uskallan nauttia ja antautua nautinnolle - haluamaan seksiä.

Mikäli elämä tuntuu kiireiseltä ja aikataulutetulta - kuten varmasti monessa lapsiperheessä tuntuu, voi ottaa käyttöön seksiviestit. Näitä meillä on harrastettu alusta saakka. Erossa ollessamme viestit kulkevat pitkin päivää ja saavat odottamaan toisen kotiin tuloa. Ei siinä enää aikataulut kiristä, kun toista haluaa todella paljon.

Ei vain yksinkertaisesti tee mieli. No, näinkin voi olla, mutta kuten artikkelissakin pohditaan, voisiko syy olla jossakin muussa (toki haluttomuuskin on hyväksyttävää). Silloin kun itselläni tulee tuo "ei tee mieli - fiilis", on syynä enemmän tai vähemmän lapsiin liittyvien asioiden aiheuttama ahdistus. Joka kerran kun tilanne lasten kanssa aiheuttaa huolta, sulkeudun parisuhteeni ulkopuolelle, en antaudu hellittäväksi, enkä siedä kosketusta - minkäänlaista. Syy-yhteys on hyvin helppo löytää.

Viimeiseksi artikkelissa nostetaan esiin ikä. Kukaan ei ole liian vanha nauttimaan seksistä. Olen käynyt läpi jonkinlaista ikäkriisiä ja kyllä ikääntyminen sekä oman kehon muutokset luovat paineita myös makuuhuoneen puolelle. Meillä on ikäeroa jokunen vuosi - minä siis vanhempi. Ei ole aina helppo yhtälö - siis minulle!

Nostaisin esiin (jälleen kerran) keskustelun merkityksen. Asioista pitää voida puhua, pitää uskaltaa nostaa esiin mieltä askarruttavat asiat - myös seksin saralla. Pitää uskaltaa sanoa, mikäli arki kaatuu niskaan ja väsymys painaa päälle. Pitää uskaltaa rakastaa myös niinä huonoinakin päivinä!

Haluttomuus - miehen näkökulma

Harrastuksia myöhään illalla, tärkeitä TV-ohjelmia, töitä jotka on pakko hoitaa. Urheilun, TV:n tai tietokoneen taakse on helppo piiloutua, jos haluaa vältellä seksiä puolisonsa kanssa. Kun toinen menee ajoissa nukkumaan ja herää aikaisemmin, on oma rytmi helppo näennäisillä ja sinänsä todellisillakin syillä sovittaa niin, ettei tarvitse olla sängyssä hereillä yhtä aikaa.

Oma haluttomuuteni aiemmassa suhteessa ei sinänsä kohdistunut niinkään seksiin vaan omaan kumppaniin. Se oli surullista, sillä meillä ei ollut riitoja, tai huonoja välejä tai edes puolin tai toisin arvostelua, ylimielisyyttä tai mitään muutakaan mikä suoraan selittäisi sen miksi seksi oman puolison kanssa ei kiinnostanut. Vaimoni kyllä halusi (tai oli toki parisuhteessa sellaisiakin jaksoja kun seksi oli hänestä johtuen vähissä) ja toki pyynnöstä ja kohteliasuudestä välillä panin, eikä se nyt vastenmielistä ollut, mutta ei se juuri minua kiinostanutkaan. Kävin panemassa, vaimo oli tyytyväinen, nukahti ja minä palasin sohvalle Frasierin pariin. Useimmiten kuitenkin väistin tilanteen, odotin että hän nukahtaa ja harrastin sitten seksiä yksikseni fantasioiden tai netin avulla.

Toiminko reilusti? No en varmasti, mutta ajattelin että on kuitenkin parempi että hän saa seksiannoksensa. Käsittääkseni hän nautti siitä ja sai orgasmin ja paremmat yöunet. Ja olihan hän vaimoni ja hyvä ystäväni, miksi en olisi sitä hänelle suonut? Mutta jollain tasolla epärehellistä se silti varmasti oli? Miten sitten pystyin siihen, jos ei kiinnostanut? No seksi voi olla vain seksiä ilman tunnetta ja kyllä siitä suoriutuu ilman rakkauttakin. Kysehän oli toisen tyydyttämisestä ja tokihan siinä sitten itsekin laukesi siinä missä runkkaamallakin. Vai onko näin? Minulle on, mutta ilmeisesti kaikille ei. Mielikuviin, stereotypioihin, kaverigallupeihin ja iltapäivälehtien seksipalstoihin perustuva subjektiivisen tutkimukseni mukaan seksin harrastaminen vain seksinä ja siinä laukeaminen ilman tunnesidettä on miehille helpompaa kun naisille. Fysiologisesti luulisi asian olevan toisin päin, sillä mies tarvitsee erektion, kun naisen valmistautuminen fyysiseen aktiin hoituu liukkarilla jos ei omasta takaa kostu. Toki varmasti yhdyntä liukkarin varassa ilman mitään kiihotusta on naisellekin vähemmän miellyttävä kokemus. Palaan tähän asiaan myöhemmin, sillä seksin harrastaminen ihan vaan seksinä ilman tunnetta miehen ja naisen näkökulmasta on kokonaan oma aiheensa.

Haluttomuuskin on siis suhteellinen käsite. Kuten pettämisestä kertovassa kirjoituksessani aiemmin kerroin, harrastin muutaman kerran avioliiton ulkopuoleista seksiä. Se liittyi tuohon haluttomuuteeni omassa parisuhteessa. Pettämisen motivaatio ei ollut läheisyyden tai rakkauden tunteen hakeminen vaan paradoksaalisesti juuri se sama "tunteeton" seksi jota kotonakin oli tarjolla. Ehkä kyse olikin siitä, että kun seksiin ei liity tunnetta, niin siihen kaipaa vaihtelua. Omaan haluttomuuteeni saattoi toki (ainakin jälkikäteen ajateltuna) myös vaikutaa hänen päivittäinen alkoholinkäyttönsä. Se ei kuitenkaan ollut humalahakuista, eikä vaikuttanut käytökseen negatiivisesti, joten kokonaan sen piikkiin ei haluttomuutta voi laittaa.

Onko kyse siis seksuaalisesta haluttomuudesta jos seksistä on kuollut tunneyhteys toiseen, mutta fyysinen tarve tyydytykselle jää?

Mielipiteitä? Kokemuksia?

Haluttomuus - naisen näkökulma

Työt painavat päälle, stressi, uupumus, pienet lapset, isommat lapset, ikäkriisi - syitä ja tekosyitä siihen, ettei seksi kiinnosta. Myös ulkonäköpaineet, vartalon muuttuminen synnytysten tai isäraskauden myötä ja kehon ikääntyminen sekä hormonimyrskyt voivat aiheuttaa haluttomuutta.

Haluttomuus on tuttua myös minulle. Entisessä suhteessa saatoimme viettää pitkiäkin aikoja ilman seksiä - läheisyydestä ja koskettelusta puhumattakaan. Tietynlainen näkymättömyys omalle puolisolle sekä tunne, ettei enää kelpaa aiheuttivat itselläni haluttomuutta. Myös silloinen puolisoni kärsi ulkonäköpaineista sekä työuupumuksesta, eikä kaivannut läheisyyttä. Nukkumaan mentiin eri aikoihin ja varottiin vahingossakaan koskemasta toiseen. Mikäli ajauduimme keskelle sänkyä, tuli tarve paeta, milloin mihinkin syyhyn vedoten - kuuma, päänsärky, väsymys, olihan niitä.

Seksittömällä kaudella luulin pärjääväni ilman toisen ihmisen kosketusta tai lämpöä - ja seksitön kausi oli pitkä, en puhu nyt päivistä, viikoista tai kuukausista. Jälkeenpäin mietittynä saattoi kulua vuosiakin, ettei seksiä herunut.

Pelottavinta oli, että seksittömyyteen tottui. Totuin myös siihen, ettei suhteessa ollut lämpöä tai läheisyyttä, puheenaiheet vähenivät ja koskivat viimeisinä vuosina vain lapsia - muusta ei osattu tai haluttu puhua. Mitä kauempana edellinen seksikerta oli, sitä vaikeampaa oli lähteä puolisoa lähestymään tai nauttimaan seksistä rajoituksetta.

Läheisyyden puute nakersi myös itsetuntoa - enkö enää kelpaa? Ensimmäisen raskauden aikana lihoin lähes 25 kiloa, enkä todellakaan tuntenut itseäni haluttavaksi ja se oli myös luettavissa puolisoni kasvoilta. No, raskauskilot katosivat, mutta tunne ei. Tämän tunteen kanssa ei ole helppo mennä sänkyyn, riisua vaatteita ja odottaa hyväksyntää, samalla peläten torjutuksi tulemista.

Seksuaalinen haluttomuus ei kohdallani liittynyt kaikkiin tilanteisiin. Lasten kasvaessa, halu naisena olemiseen lisääntyi. Kaipasin huomiota naisena, en pelkästään äitinä. Kotona ollessani tunsin olevani kaikki langat käsissään pitävä äiti - naisena olin menettänyt merkitykseni. Niinä kertoina kun lähdin ulos ja sain huomiota suhteen ulkopuolelta, tunsin jättäneeni äitiroolin kotiin ja saavani huomiota omana itsenäni. Huomio imarteli ja sai minut toimimaan tavalla, joka ei kuulunut parisuhteeseen. Seksiä en kuitenkaan harrastanut.

Himo, tarve, mielenkiinto, välinpitämättömyys ja vastenmielisyys muodostavat käsitteen seksuaalinen halu. Edellisessä parisuhteessa himo katosi - tarve ja mielenkiinto väheni. Tilalle tuli välinpitämättömyys ja myöhemmin jopa vastenmielisyys puolisoani kohtaan. Mitä pidempään olimme olleet harrastamatta seksiä, sitä luonnollisemmaksi tilanne muuttui.

Mustasukkaisuus - hyväksyttävää vai hävettävää?

Puolisoni kirjoitti pettämisestä. Hän on tullut petetyksi ja pettänyt, minä puolestani olen pettänyt pitämällä hetken yllä tekstari-suhdetta teiniaikaisen poikaystäväni kanssa - no, mikään varsinainen suhde tämä ei ollut, mutta varmasti toista loukkaava. Olemme keskustelleet pettämisestä sekä mustasukkaisuudesta suhteen alusta saakka, jotta epäselväksi ei jää toisen ajatukset kyseisistä aiheista ja näin voidaan välttää loukkaantumisia.

Mustasukkaisuudelle ei kannata antaa valtaa. Toisen epäileminen on merkki epävarmuudesta, joka syö suhdetta, mutta myös terveyttä. Suhteen kokeminen epävarmaksi heikentää jopa naisten immuunipuolustusta. Mikä on tervettä mustasukkaisuutta ja mikä kääntyy jo sairauden puolelle?

Olen sanonut suhteen alusta saakka olevani mustasukkaista sorttia. En pidä siitä jos puolisoni osoittaa mielenkiintoa toista sukupuolta kohtaan tai jos hän uppoutuu syvälliseen keskusteluun puolitutun naisihmisen kanssa - tutut ihmiset ovat tässä kohtaa hyväksyttyjä! Olen tuntenut mustasukkaisuutta myös niissä tilanteissa, kun mieheni avoimesti ihailee naista, jonka fyysiset ominaisuudet ovat jotain aivan muuta kuin itse omistan.

Olen myös tieten tahtoen ajanut itseni siihen tilanteeseen, että olen joutunut painimaan näiden tunteiden kanssa. Olen esimerkiksi kysellyt mieheltäni minkä tyyppiset naiset kiinnostavat häntä. Olen vakuuttanut, että en loukkaannu ja hän saa ihan vapaasti kertoa onko tuttavapiirissämme tämän kaltaisia naisia. Kun olen saanut miehestäni puristettua tämän tiedon ulos, olen tuntenut mustasukkaisuutta näitä naisia kohtaan.

Mieheni on puolestaan sanonut, ettei ole mustasukkainen. Hänen mielestään halaileminen ja tervehdykseksi pussaileminen on ihan ok. Hän ei koe mustasukkaisuutta miespuolisista ystävistäni, eikä häntä haittaa vaikka ihailen fyysisesti erilaisia miehiä kuin hän itse on. Näin olemme siis keskustelleet....

Minulle on vuosien varrella kertynyt nippu miespuolisia ystäviä - ystäviä opiskeluajoilta, teinirakkauksia, entisen miehen kaveriporukkaa. Ollessani yksin, pidin yhteyttä näiden kavereiden kanssa muun muassa viestittelemällä ja tapailemalla – ihan kaveripohjalta. Aloitettuani seurustelun nykyisen puolisoni kanssa, yhteydenpito miespuolisiin kavereihini jatkui.

Alkuun viestittely ei tuntunut haittaavan puolisoani. Puhuimme viestien sisällöistä ja kerroin poikaystäväni kahdenkymmenen vuoden takaa kutsuneen minut katsomaan matsia. Tässä kohtaa puolisoni kysyi varovasti mahtaakohan tällä kaverilla olla romanttisia ajatuksia suhteeni. Totesi, ettei näin todellakaan ole ja kyseessä on vain kaveritapaaminen. Puolisoni ei tätä ajatusta ostanut, jolloin epäilin hänen olevan mustasukkainen. No, myöhemmin ilmeni, että matsiin pyytäjä olisi halunnut tietää, vieläkö teiniaikaiset tunteet olisivat heränneet – aihetta epäilyille siis oli (matsi jäi väliin).

Seuraava epäily puolisoni mustasukkaisuudesta heräsi, kun hän halusi tietää miksi vanha opiskelukaverini haluaa tavata minua. Kerroin, että olemme keskustelleet elämäntilanteistamme ja vaihtaneet satunnaisesti kuulumisia - muusta ei ole kyse. Tämä kaverisuhde herättää edelleen keskustelua ja pientä piikittelyä - ja tässä kohtaa mieheni on todennut olevansa ehkä hieman mustasukkainenkin.

Yhteydenpito ja kaverisuhteeni miespuolisiin ystäviini jatkuu. Rajoista on sovittu ja on sovittu myös siitä, ettei asioita salailla vaan niistä kerrotaan puolin ja toisin. Pieni mustasukkaisuus on imartelevaa, mutta muuttuessaan rajoittavaksi ja kontrolloivaksi, on se parisuhdetta murentavaa.

Mielestäni on normaalia ja hyväksyttyä tuntea mustasukkaisuutta silloin, kun puoliso flirttailee avoimesti tai on uskoton. Sairaalloisesta mustasukkaisuudesta on kyse puolestaan silloin, kun toisen käyttäytyminen ei ole suhteessa siihen, kuinka toinen tilanteen kokee. Sairaalloisen mustasukkaisuuden merkkinä on myös aiheeton syyttely, eikä syyttelijä ota vastuuta omasta tunteestaan tai koe minkäänlaista syyllisyyttä kohtuuttomasta käyttäytymisestään.

Olemme pyrkineet puhumaan mustasukkaisuutta herättävistä tilanteista ja ajatuksista avoimesti, toisen tunteita kunnioittaen. Mustasukkaisiin tunteisiin auttaakin avoin ja rehellinen keskustelu. Ja on hyvä muistaa, että mustasukkaisuus on inhimillinen ja normaali tunne - lähes jokainen tuntee mustasukkaisuutta vaikka sen kieltääkin!

Miten on?

Mikä on pettämistä?

Onko pettämisen raja penetraatiossa parisuhteen ulkopuolisen henkilön kanssa? Vai riittääkö siihen se, että joku koskettelee paljaita genitaalialueita (kosketeltavan suostumuksella)?
Vaikuttaako asiaan oleellisesti se, saako näissä tapahtumissa orgasmin vai ei?
Onko jo haaveilu parisuhteen ulkopuolisesta seksistä, suudelmasta tai muusta hellästä hetkestä pettämistä?

Olemme kertoneet keskustelun merkityksestä parisuhteessa lähes jokaisessa kirjoituksessamme. Pettäminen nousi keskusteluun sattumoisin jo heti ensimmäisellä viikolla. Kun konkreettiset, pettämiseen tavalla tai toisella edellisissä parisuhteissa liittyneet tapahtumat, oli käyty läpi, huomasin että pettämisen käsite on hyvinkin monitasoinen.

Olen itse pettänyt aiemmassa pitkässä parisuhteessa. Pettämiskerrat ovat olleet poikkeuksetta motiiveiltaan seksuaalisia. Kyse ei ole ollut seurustelusta tai suhteesta - eikä edes ihastumisesta, vaan pelkästä seksistä. Joskus toki useamman kerran samankin henkilön kanssa, mutta peli on ollut selkeä. Vain seksiä, ei muuta.Voisi sanoa, että kyse on ollut metsästyksestä, oman vetovoiman testaamisesta, jonkinlaisesta voittamisen tai onnistumisen tunteesta kun huomaa, että toinen antautuu. Tähän sopivin kohde on ollut joku parisuhteessa elävä nainen. Toisaalta siksi, että voittamisen fiilis korostuu kun toinen on valmis pettämään puolisoaan juuri minun kanssani ja toisaalta siksi, että riski "takertumiseen" on pieni. "Vain seksiä" -pelisäänntö on helpompaa varatun kanssa. Kumpikaan ei halua jäädä kiinni.  Ja välillä kyse on ollut ihan yksinkertaisesta halu panna jonkun muun kanssa. Avioseksin puutteesta ei ollut kyse, sitä oli tarjolla enemmän kun halusin.

Jälkeenpäin ajateltuna kyse oli varmaankin intohimon puutteesta. Kun syvä rakkaus ja intohimo puuttuu, niin seksi on vaan seksiä ja silloin siihen haluaa vaihtelua. Sillon kun rakastaa aidosti ja syvästi, kokee intohimoa ja haluaa seksiä sen saman ihmisen kanssa kerrasta toiseen ja seksi vaan paranee mitä useammin sitä harrastaa. Siinä on muuten valtava ja oleellinen ero.

Myös entinen puolisoni petti, tiettävästi ainakin kerran. Hänellä oli työmatkalla romanssi ulkomaalaisen miehen kanssa. Suhde jatkui kirjeenvaihtona jossa vannottiin takkautta puolin ja toisin. Vaimoni ehdotti eroavansa ja muuttavansa lapsiemme kanssa toiselle puolelle maapalloa miehen luokse. Luin tämän kirjeenvaidon, joka sisälsi myös yksityiskohtaisia, rakkauden ja intohimon täytteisiä muisteluita yhteisistä seksihetkistä. Koin silloin todella tulleeni petetyksi. Minun rajani meni siinä, että hän oli rakastunut toiseen. Siitä lukeminen tuntui pahemmalta kun seksikokemuksesta lukeminen. Tosin siitäkin sitten ajan kanssa selvittiin, osittain varmaan siksi että ko henkilö todella asuii toisella puolella maailmaa ja ei näin ollut häiritsemässä kokemuksesta toipumista, eikä aiheuttamassa uhkaa salasuhteen jatkumisesta.

Nykyinen puolisoni on myös pettänyt aiemmassa parisuhteessa. Ei tosin omasta mielestään, mutta minun mielestä kyllä. Hän on tavannut entistä poikaystävää, suudellut ja kosketellut. Hän on viettänyt yön toisen miehen kanssa, kosketellut puolin ja toisin genitaalialueita, suudellut, käynyt keskusteluita ja saanut kaipaamaansa huomiota. Mutta penetraatiota ei ole tapahtunut, eikä kumpikaan ole saanut orgasmia, Hän ei siis mielestään ole pettänyt, koska hänen vaginassaan ei ole käynyt muita peniksiä kuin oman puolison. Siinä menee hänen rajansa, joka on ehdoton. Hän on sanonut että jos minä joskus työnnyn jonkun toisen sisään niin se on kerrasta poikki ilman selityksiä. (Tähän ei toki lasketa mahdollista ryhmäseksiä, josta olemme myös puhuneet, mutta se on toisen kirjoituksen aihe sitten)

Toki molemmat koemme ja tunnemme tehneemme väärin puolisoitamme kohtaan, mutta minä ajattelen että tunteeton ja sinänsä merkityksetön seksi ei ole niin kovin vakavaa pettämistä, kun minulla ei ole toista suhdetta ja jos puolisoni ei saa seksistä tietää, niin se ei häntä satuta. Nykyinen puolisoni taas on määritellyt rajansa penetraation tai vastaavan loppuun asti viedyn seksuaalisen teon kohdalle ja kokee, ettei se ole niin paha asia jos pikkasen ihastuu ja hakee huomiota ja läheisyyttä kunhan ei pane.

Alapään näkökulmasta prosessi on aina saman kaltainen, ainakin miehellä. Ensin tulee kiihottuminen ja erektio, sitten peniksen stimulointia kädellä, suulla, vaginalla, anuksella ja / tai jollain välineellä, lopulta tulee orgasmi ja ejakulaatio.

Yläpään näkökulmasta asia on jo huomattavasti monimutkaisempi. Kiihottumisen voi saada aikaan kuvia tai videoita katsomalla tai tarinoita lukemalla. Siihen voi riittää pelkkä mielikuvitus. Se voi tapahtua puolison katsomisesta tai jonkun muun naisen (tai miehen) katsomisesta. Jotkut kiihottuvat myös luomakuntamme muista elollisista ja elottomista asioista. Joskus se vaatii kosketusta, toisinaan pelkän ajatuksen. Orgasmiin ja ejakulaatioon johtavan stimuloinnin voi tehdä itse käsillä tai välineillä, sen voi tehdä oma puoliso tai joku muu tai siihen voi osallistua useampi ihminen joista joku on oma puoliso tai sitten ei.

Hyväksyttävän ja pettämiseksi koetun seksin määritelmä menee varmasti jokaisella jossain noiden em. asioiden lukuisista yhdistelmistä ja variaatioista, mutta tuskin kaikilla se on sama.

Luin blogikirjoituksen, jossa kerrottiin parinvaihto-/ryhmäseksikokeilusta. Kaksi pariskuntaa harrasti sovitusti seksiä hotellihuoneessa ristiin rastiin. Kokemuksesta kertoneen pariskunnan nainen koki tulleensa petetyksi kun mies laukesi toisen naisen käsittelyssä. Siinä meni hänen rajansa. Se että puoliso pani toista naista oli ok. Se että puoliso otti suihin toiselta mieheltä oli ok. Se että oli itse toisen miehen pantavana ja nuoli toista naista oli ok, mutta miehen laukeaminen toisen naisen käsittelyssä oli liikaa.

Mikä siis on pettämistä? Ja liittyykö se edes seksiin vai onko tunnetason pettäminen pahempi asia? Onko toiseen ihastuminen ja rakastuminen vakavampaa vai sallitumpaa kuin tunteeton seksi toisen kanssa?

Käytyjen keskustelujen ja omien pohdintojen tuloksena väittäisin, että pettäminen ja petetyksi tuleminen on yksilöllinen kokemus, johon ei ole oikeaa tai väärää vastausta. Jokainen asettaa sille itse rajansa, mutta hyvin suurella todennäköisyydellä oma määritelmä pettämiselle tai sen eri vakavuusasteille ei ole sama kuin puolison/kumppanin raja. Rajaa ei voi mielestäni myöskään järjellä argumentoida, koska kyse on tunteesta joka ohittaa järjen. Raja varmasti myös häilyy ja muuttuu iän ja kokemuksen myötä suuntaan tai toiseen.

Asiasta keskustelu oli ainakin minulle erityisen valaisevaa ja hyödyllistä. Kun tuntee ja tietää puolin ja toisin sen kuinka paljon mikäkin asia toista loukkaa ja miksi, on loukkaamisen välttäminen helpompaa. Ja jos sitten kuitenkin joskus tapahtuu jotain, josta toinen loukkaantuu on toisen motiiveja teolle ja loukkaantumiselle helpompi ymmärtää, kun ne on käsitelty jo aiemmin. Tietenkin toivon ja uskon , että näin ei enää koskaan käy.

Jatketaan keskustelua kommentiosiossa. Mitä kokemuksia pettämisesä ja/tai petetyksi tulemisesta sinulla on? Mistä sinulle tulee petetyksi tulemisen tunne?
Missä menee sinun rajat?

Huone 105

Arjesta irrottautuminen tekee hyvää (todellakin!) – myös seksielämälle. Tieteellisesti on todistettu, että hotellin sängyssä peuhaaminen saa aivoissa aikaan erilaisia kemiallisia reaktioita kuin tuttu ja turvallinen sänky kotona. Seksin harrastaminen hotellihuoneessa lisää dopamiinin tuotantoa, jolla on merkittävä rooli kiihottumisessa. Tiesin! Lomalla on aina rennompaa, ei ole kotitöitä tai kiukuttelevia teinejä odottamassa omine huoline ja murheineen.

Ensimmäisen yhteisen lomamme vietimme ystävän mökillä. Keskustelimme pitkälle yöhön viinipullon äärellä - elämästä, parisuhteesta ja tietenkin seksistä. Jälkeenpäin mietittynä tuo loma vahvisti yhteenkuuluvuutta – henkisesti sekä fyysisesti. Tuon viikon aikana harrastimme seksiä 21 kertaa (ennätys viikko!). Toki suhde oli tuore ja kiihkeä, mutta toistemme tuntemaan opettelu hitsasi meitä yhteen - kaikilla tavoin.Yhteenkuuluvuuden tunteen avulla selvittiin (ja selvitään edelleen) vaikeista hetkistä ja päivistä, jotka mieluummin jättäisi elämättä.

Viikkoon mahtui monenlaista seksiä, monenlaisissa paikoissa. Viikon aikana myös toiveet seksin saralla tuli puhuttua. Keskustelimme kokemuksistamme - kokemuksia sitomisesta, leluista, anaaliseksistä ja jopa kolmen kimpasta. Kaikesta oli helppo puhua – luottamus toiseen vahvistui (toki 21 seksikerrallakin oli osuutta asiaan).

Jokainen yhteinen lomamme on ollut erittäin nautinnollinen. Ollessamme risteilyllä, sinnittelimme toisen illan ravintolassa - toisena iltana jäimme hyttiin nauttimaan toisistamme. Toisen haluaminen ja himoitseminen voi olla huumaavaa. Tietty sana tai tietty katse riittää – tietää tasan tarkkaan mitä toinen ajattelee ja mihin ajatukset johtavat. Tämä tunne vain voimistuu lomalla, maailma ulkopuolella katoaa - on vain me.

Laivamatkalla palasimme kolmen kimppa-aiheeseen. Itselläni kolmen kimpasta on kokemusta opiskeluajoilta. Seurustelin tuolloin ensimmäisen pitkä-aikaisen poikaystäväni kanssa, mutta ihastuin opiskelukaveriini – tyttöön. Kävimme yhdessä juhlimassa ja erään illan päätteeksi löysimme itsemme samasta sängystä – minä, poikaystäväni ja opiskelukaverini. Kokemus oli enemmän viinanhöyryistä räpeltämistä, kuin nautinnollista seksiä – kokemus kuitenkin.

Mitkään kokemukset tai aikaisemmat seikkailut eivät ole vähentäneet halua toisiamme kohtaan. Toki pettämisestä parisuhteessa saimme pitkän keskustelun aikaiseksi, varsinkin kun näkemyksemme ovat eronneet toisistaan. Aiheesta olemme kyenneet keskustelemaan hyvässä hengessä (myönnetään - joskus riidellessä saatan palata aiheeseen) ja toistemme näkemyksiä kunnioittaen.

Aiemmin ajattelin pettämistä olevan vain toisen kanssa sänkyyn eksyminen. Toinen meistä on pettänyt ex-puolisoaan muutaman kerran menemällä sänkyyn suhteen ulkopuolisen ihmisen kanssa. Kyse on ollut puhtaasti seksistä - halusta kokeilla omaa vetovoimaa, kykyä kalastaa. Toinen meistä on ihastunut (tai tuntenut mielenkiintoa) muihin ihmisiin ja tämä on saattanut johtaa mm. suutelemiseen toisen kanssa, muttei sen pidemmälle.

Kumpi on sitten enemmän pettämistä tai kumman voi antaa vielä anteeksi? Fyysisyys vai henkisyys? Puhtaan seksikokemuksen hakeminen vai tunteet toista ihmistä kohtaan? En pitänyt pientä suutelua ravintolan nurkassa kovinkaan pahana, mutta kyllähän se tunne tuntuu ikävälle. Seksi voi olla suoritus, mutta tunne on tunne. Lomilla tulee siis pohdittua asioita laidasta laitaan - asioita, jotka on hyvä käsitellä, eikä jättää luulon varaan.

Mutta palataan vielä hotellihuoneen dopamiinihöyryihin. Onhan se mahtavaa pakata kassi perjantai-iltana, ajaa kymmenen kilometrin päähän, ottaa keskustasta huone, leikkiä turistia kotikaupungissa - tutkiskella toisen vartaloa, kiihottua ja naida aamuun saakka hotellin kingsize vuoteessa.

Arkiseksi

Pinnalla on ollut vanhempien välinen seksi – kuinka äideille ja isille jää aikaa kahdenkeskiselle ajalle ja kahdenkeskiselle hellyydelle? Paljon on myös puhuttu väsymyksestä ja arjen haasteiden uuvuttavuudesta.  Voi veljet, niitä haasteita löytyy ja paljon  - ainakin meidän perheestä. Ei tarvitse kuin astua ovesta sisään, niin johan kaatuu haastetta niskaan joka suunnasta. On pyykinpesuhaaste, ruoanlaittohaaste (neljä lasta ei millään halua syödä samaa ruokaa - eikä aina kaksi aikuistakaan), läksyhaaste, kouluhaaste, ex-puolisohaaste – näitä löytyy.  Mistä sitten repiä vielä voimia tajunnan räjäyttävälle seksille? Tai edes sille, että pysyy hereillä sänkyyn saakka?

Ei ole arki aina niin ruusuista, eivätkä asiat suju kuten Strömsössä. Eräänkin kerran suunnitelmissa on ollut harrastaa seksiä sänkyyn päästyä, mutta äidin tai isän tarve on jossakin huoneessa ollut vielä suurempi kuin kumppanin tarve läheisyydelle. Joinakin iltoina hermo on palanut ja siinä vaiheessa puolison lähentely-yritykset ovat saaneet mittarin hehkumaan punaisena – ja nyt en puhu seksimittarista vaan siitä kiukkumittarista, joka on ollut lähellä räjähtää puolison mittarin osuessa takalistoon.  Miten se kehtaakin haluta seksiä, kun koko maailma uhkaa romahtaa ja äiti on saanut osansa maailman murheista. 

Joskus sitä huomaa tuijottavansa telkkarista CSI:n sadatta uusintajaksoa, vaikka lapset olisivat huoneissaan tai maailmalla ja aikaa olisi sille kaivatulle kahdenkeskiselle hetkelle. Miksi näinä hetkinä ei osaa pysähtyä katsomaan puolisoaan silmiin, antaa hyvänyön suudelman muuttua kiihkeäksi - suudelmaksi, joka saa paikat kostumaan ja maailman ympäriltä katoamaan? Kannattaa muuten kokeilla – tämä on yksi syy miksi tallennukseen on kertynyt sarjoja ja miksi kalenteriin syntyy uusia merkintöjä.

Joskus TV:tä tuijotellessamme olemme lähteneet koskettelemaan toisiamme ihan huomaamatta. Tilanne on muuttunut tukalaksi ja toista on ollut pakko saada, vaikka lapset kotona ovatkin. Kuinka ratkaista kiusallinen tilanne? Siinäpä pulma mielikuvitukselle ratkaistavaksi – ja miten tilanne on sitten saatu ratkaistua, on vaatinut pientä kekseliäisyyttä. Joskus on tullut tarve lähteä ajelulle, toisena hetkenä suihkuun, joskus jopa metsäretkelle. Nautinto sen kun lisääntyy, kun joutuu yhdessä keksimään miten ja missä.

Neljän murkun kanssa yhteisen ajan löytäminen on joskus erittäin haastavaa. Murkut valvovat pidempään kuin kumpikaan meistä jaksaa, aamulla yksi murkuista seisoo sänkymme vieressä juuri silloin, kun olemme pääsemässä vauhtiin – pidä siinä sitten parisuhteesta huolta. No, ei auta valittaa. Meillä sitä yhteistäkin aikaa löytyy lasten ollessa toisilla vanhemmillaan.  Silloin meillä on aikaa tehdä kaikki hitaasti ja hellästi tai rajusti ja kovaa – ihan miten haluamme, missä haluamme tai milloin haluamme. Näin olemme tehneetkin!

Seksi on tärkeä osa parisuhdetta. Näin ei ole aina kohdallani ollut. Olen elänyt suhteessa, jossa seksiä harrastettiin hyvinkin satunnaisesti ja läheisyyttä jaettiin säästeliäästi. Mielestäni tämä toimi. Nyt eläessäni toisenlaisessa suhteessa, en vaihtaisi kainaloon käpertymistä, halauksia, kosketteluja tai seksiä edes isoon suklaarasiaan, irtokarkeista puhumattakaan. Seksi on parisuhteessa erittäin tärkeää, sen avulla selvitään arjen haasteista yhdessä taistellen, eteenpäin tarpoen.

Parisuhdeseksi tuo sänkyyni myös kaksi miestä. Toinen kertoo haaveistaan ja toiveistaan, kyselee ja pitää huolen, että tunnen itseni seksikkäimmäksi olennoksi maanpäällä - myös arjen harmaudessa. Seksi antaa paljon, on parasta mitä koskaan olen kokenut - ehkä lähestyvä kuoleman pelko saa keski-ikäisen antaumaan nautinnolle. Tiedä häntä, mutta seksi on - no, seksi on. Tämän pienen kuoleman jälkeen toinen mies astuu mukaan kuvioon. Miehen kainaloon käpertyessäni haluaisin keskustella niistä parisuhteen kiemuroista tai seksin saloista, joista mieheni on minulle puhunut unettavuuteen saakka. Vierestäni kuuluu vain kuorsausta, eikä se enää siitä tokene, vaikka kuinka yritän töniä. Toinen mies on saapunut. 

Rakastamisessa ei ole järkeä...

....eikä kuulukaan olla, koska rakkauden järkeistäminen on mahdoton tehtävä. Kukaan ei tiedä mistä se tulee, miksi se tulee ja millä perusteella se kohdistuu juuri tiettyyn ihmiseen. Selvyyden vuoksi mainittakoon, että puhun nyt romanttisesta rakkaudesta, sellaisesta joka muuttaa kaiken vaaleanpunaiseksi ja saa aikuisen miehen kalenteroimaan koko elämänsä uusiksi löytääkseen mahdollisuuden viettää viisi minuuttia rakkaansa kanssa tai tekemään muita järjellä ajatellen täysin päättömiä asioita. Rakkaus lapsiin, vanhempiin, ystäviin, lemmikkeihin tai vaikka harrastuksiin on erilaista rakkautta. Itse asiassa olisi selkeämpää, jos nämä kaksi rakkauden eri lajia olisi nimettykin eri tavalla.

Niin hölmöltä kuin se saattaa kuulostaa, niin rakkaus on minulle kaikista kirkkaimmin konkretisoitunut riitatilanteissa. Olen työni vuoksi kokenut neuvottelija ja jopa hyvä siinä. Olen harjoitellut tunteiden hallintaa, oppinut näkemään oleellisen ja pystyn työntämään oman ylpeyteni sivuun tavoitellun lopputuloksen vuoksi. Toki koen pettymystä, vihaa, kateutta, iloa, surua, vitutusta ja väsymystä, mutta ne ja kaikki muutkin tunteet ovat hallittavissa harjoittelemalla. Ne voi järkeistää, käsitellä ja hyödyntää voimavarana silloin kun ne palvelevat tarkoitusta ja työntää ne sivuun silloin kun ne ovat haitallisia. Ei se tietenkään helppoa ole, enkä aina onnistu siinä 100 %, mutta se on harjoittelusta kiinni ja mitä enemmän sitä treenaan, sitä paremmaksi siinä tulen. Ja on siitä hyötyä parisuhteen kaikissa käytännön asioissakin - mutta kun tullaan rakkauden äärelle, olen huomannut sen mahdottomaksi hallita.

Uskon, että rakkauden voi tuhota tukahduttamalla. Erityisesti riitatilanteissa, joissa toisen sanomiset, tekemiset tai käytös loukkaavat rakkautta - olisi helpompaa tukahduttaa tunne kuin antaa sen sattua. Mutta koska rakkauden syy ei ole tiedossa, niin en uskalla sitä mielenhallinnan opeilla työntää sivuun, koska en tiedä saako sitä kutsuttua enää takaisin.

Rakkaus on äärettömän raju ja raadollinen tunne. Se tarjoaa euforiaa ja mahdollistaa läheisyyden, yhteenkuuluvuuden ja täydellistymisen tunteen, mutta se aiheuttaa myös kipua silloin, kun sitä loukataan. Siksi se konkretisoituu minulle hyvin voimakkaasti riidan keskellä. Kaikkia muita tunteita pystyn kontrolloimaan riitelyn aikanakin, mutta silloin kun rakkaus kohtaa pahimman vihollisensa - välinpitämättömyyden, joka joskus esiintyy ylimielisyyden muodossa, menee vati totaalisesti nurin. Se on uusi, jopa mieltä järkyttävä tunne. Miten minä, joka en koskaan riitele, joka osaa hallita tunteensa ja neuvotella kaikkia tyydyttävän ratkaisun, menenkin yhtäkkiä täysin tolaltani? Pienen itsetutkiskelun jälkeen olen havainnut sen tapahtuvan aina kun kohtaan välinpitämättömyyttä (tai tulkitsen kohtaavani) rakkauttani kohtaan.

Tämän hämmentävän tunteen keskellä olen myös joutunut pohtimaan, miksi en ole sitä aiemmin tuntenut. Olinhan ollut kuitenkin yli 15 vuotta parisuhteessa ja naimisissa. Eikä se suhde ollut parisuhteena huono, päinvastoin siinä kyllä kunnioitettiin ja kuuneltiin toista, tuettiinkin. Ja jos jostain oltiin eri mieltä, niin se sovittiin. Olen tullut siihen tulokseen, että vaikka varmasti välittämistä ja rakkauttakin - sellaista jota tunnetaan ystävää kohtaan, oli olemassa, niin sitä rakkautta jota voi välinpitämättömyydellä loukata, ei ollut. Ehkä exäni tiedosti asian ja siksi päätti suhteen. Siitä olen hänelle kiitollinen. Molemmat voittivat. Molemmat saivat tilalle enemmän.

Tämän kokemuksen perusteella uskon ja yritän oppia hyväksymään, että rakkautta täytyy tuntea täysillä hyvässä ja pahassa. Jos rakkautta koittaa kontrolloida ja yrittää selittää itselleen sen ikävän puolen, niin katoaa terä siitä hyvästäkin.

En usko, että rakkautta voi järkeistää, sitä ei voi selittää toisen ominaisuuksilla, ulkonäöllä tai millään muillakaan argumenteilla. Jos rakkaus toista ihmistä kohtaan olisi vain tiettyjen ominaisuuksiensa summa, niin silloinhan sitä rakastaisi kaikkia joissa nuo ominaisuudet täyttyvät. Varmasti ulkonäöllä, persoonallisuudella (ja luonteella, jota nykyisestä puolisostani löytyy ihan riittävästi) ja muilla ominaisuuksilla on myötävaikutus rakastumiseen, mutta aukotonta selitystä ne eivät tarjoa.

Avoimen keskustelun merkitystä parisuhteessa oli vaikea ymmärtää ensimmäisten vakavien parisuhteiden tai ensimmäisen avioliiton aikanakaan. Ensin ei ymmärrä ja sitten kun alkaa ymmärtää, ovat tilanteet jo urautuneet sellaiseen asentoon, että kynnys muutokselle on liian korkea - on helpompaa antaa vain olla. Kun sitten lähtee näin keski-iän kynnyksellä toiselle kierrokselle, ovat lähtökohdat suhteeseen ja rakkauteen täysin erilaiset. Oli pakko miettiä mitä oikeasti haluan, miten suhde vaikuttaa lapsiin, miten ympäristö sen hyväksyy ja miten saadaan asiat käytännön tasolla pyörimään.

Parisuhteesta ja seksistä on varmasti molemmilla ollut toiveita, haaveita, pinttyneitä lapsuudenkodista opittuja malleja ja ajatuksia sekä harhakuvia täydellisestä rakkaudesta, parisuhteesta ja seksistä – täydellisistä asioista, joista voi lukea viihdyttäviä tarinoita naistenlehdistä tai iltapäivälehtien seksi- ja parisuhdeosioista.

Tämän asian edessä mekin olimme. Rakkaudesta huolimatta tarvittiin lukuisia keskusteluja yhdessä ja myös itsensä kanssa. Sitten kun päätös sitoutua uuteen suhteeseen oli tehty, huomattiin arkeen astuvan mukaan kaikki vanhat möröt - kaikesta huolimatta. Olimme sopineet (ja sopimus pitää yhä), että parisuhteessa voi ja pitääkin puhua ihan kaikesta. Keskusteluissa voi kertoa toiveensa, kuunnella,tehdä kompromisseja ja muita järkiperäisiä ratkaisuja. Pääsääntöisesti tämä myös toimii ja haasteita on tällä kokoonpanolla tullut vastaan sellaisella vauhdilla, että uskallan väittää suhteen kaatuneen niiden alle aikoja sitten, jos asioista ei olisi pystytty puhumaan.

Aivan kuten mielenhallintaa, fyysistä kuntoa tai pianon soittoa, myös parisuhdetta ja seksiä voi harjoitella. Ja varsinkin seksin harjoitteleminen on hyvinkin hauskaa! Nyt kun olemme sitä harjoitelleet kalenterin mukaan  959 kertaa, alkaa se jo aika hyvin sujua. Molemmat ovat löytäneet uusia ulottuvuuksia, nautinto on jo suurempaa kun olisi koskaan voinut kuvitella ja paranee koko ajan. Parisuhdekin on kehittynyt harjoittelun tuloksena. Kummastakaan ei tule valmista koskaan, mutta lähemmäs täydellistä päästään joka päivä.

Mutta en usko, että rakkautta voi harjoitella. Se tulee jos on tullakseen, se valitsee kohteen ja jos hyvä tuuri käy, on se molemminpuolista. Rakkaus kestää jos uskaltaa tuntea sen koko skaalalla kivusta nautintoon.

Note to myself:
Anna rakkauden roihuta, nauti, kestä kipu ja keskity harjoittelemaan parisuhdetta ja seksiä.