Luin artikkelin missä avioparit kertoivat ensimmäisestä kerrastaan.
Joillakin eka kerta kesti kaksi sekunttia, toiset olivat odottaneet ekaa kertaa
useamman kuukauden (jotkut häihin
saakka!) ja kolmas kieltäytyi jopa suutelusta ennen naimisiin menoa. No,
jokainen tyylillään.
Jos olisin odottanut ensimmäistä kertaa naimisiin menoon saakka, olisin
edelleen ilman! Onnekseni en siis kuulu tuohon kastiin. En lähde tässä nyt
avaamaan sen enempää sitä ihka ensimmäistä kertaa. Siitä on jo kulunut sen
verran aikaa ja eipä siitä nyt mainittavia muistoja jäänyt jälkipolville
kerrottavaksi. Meidän kahden eka kerta olikin sitten jo ihan muuta kuin
pienessä sievässä räpeltämistä tai pimeässä oikean osoitteen löytämistä.
Artikkelissa pohdittiin onko sillä väliä hyppääkö vällyjen väliin heti
ensitapaamisen jälkeen vai vasta avioliiton satamaan purjehtiessa. Me emme
eksyneet samaan sänkyyn ensitapaamisella, emmekä ensitreffeilläkään, mutta
kolmen päivän päästä kyllä. Kolme pitkää päivää maltoimme odottaa, ennekuin
pääsimme tutustumaan toisiimme kunnolla.
Tiesin tuon kerran tulevan sinä päivänä. Kun mieheni johdatti minut kohti
makuuhuonetta ja valtaisaa sänkyä, ehdin pohtia jo monta erilaista asiaa.
Osaanko, kykenenkö, näytänkö hyvältä, tulenko. Itselläni edellisestä kerrasta oli
ehtinyt jo vieriä jokunen aika. Entisessä parisuhteessa seksistä ei puhuttu, ei
siitä mikä tuntuu hyvälle, eikä ihmetelty seksin loppumista arkikiireisiin ja
väsymykseen vedoten. Olo uuteen sänkyyn kömpiessä oli lähes yhtä epävarma, kuin
silloin oikealla ekalla kerralla - paitsi silloin rohkeutta ja itsetuntoa oli
haettu Liebfrauenmilchistä, nyt Fazerin sinisestä.
Mieheni katseli minua suoraan silmiin ja kyselin mistä pidän ja mikä tuntuu
hyvältä. Eihän näin käyttäydytä seksiä harrastettaessa. Seksiä harrastetaan
pimeässä, peiton alla ja ollaan tyytyväisiä, jos jompikumpi saa. Aivan mahtava
eka kerta. Oli mahtavaa katsella miestä, joka pienestä iskämahasta huolimatta
puhkui itsetunnon vallassa, eikä säikähtänyt keski-ikäisen naisen vartalon
arpia ja lasten runtelemia tissejä. Seksi oli mahtavaa ekalla kerralla ja
tokalla kerralla ja jokaisella kerralla sen jälkeen.
Matkan varrella seksi on vain parantunut. Olemme harrastaneet seksiä koko
parisuhteemme keston aikana 957 kertaa ja känniseksi voidaan laskea yhden käden
sormilla. Seksikertojen merkkaaminen kalenteriin sai alkunsa erään toisen
lehden artikkelista silloin kaksi ja puoli vuotta sitten. Känniseksi taas on
jäänyt, koska olemme kokeneet seksin selvin päin paljon tyydyttävämmäksi kuin
pienessä viinihumalassa (tai sitten olen nukahtanut ennen kuin ollaan
päästy itse asiaan).
Olimme harrastaneet seksiä viisi kertaa. Viidennen kerran jälkeen makoilimme
sängyllä ja luimme lehdestä artikkelia, jonka mukaan oksitosiini saa naisen
rakastumaan mieheen ja näkemään miehen jumalaisena seksiolentona - aika
kiitollinen hormoni miehiä ajatellen! Artikkelissa mainittiin, että
seksuaalinen kiinnostus kestää kaksi vuotta tai 400 seksikertaa. Päätimme
testata väitteen todenpitävyyden. Artikkelissa myös mainittiin, että tuon 400
seksikerran saavuttaminen kestää usein juuri tuon kaksi vuotta. Kalenteria
kehiin. Seksikerrat on tarkasti dokumentoituna kännykän kalenteriin ja jokaisen
satasen täyttyessä heitetään yläfemmat! Ensimmäisen vuoden jälkeen kalenterissa
oli numerot 457 – eikä meno ole hyytynyt.
Seksistä on tullut kaiken keskustelun ja pohdinnan jälkeen tärkeä osa
parisuhdettamme. Olemme puhuneet seksistä häpeilemättä alusta saakka. Kumpikin
on uskaltanut tuoda toiveensa mukanaan sänkyyn ja seksistä viestiminen pitkin
päivää virittää mukavasti tunnelmaan. Mikäpä sen kiihottavampaa kuin saada
mieheltä viesti kesken kiireisen työpäivän, jossa tämä sanoo haluavansa ihan
vitusti. Ei tarvitse kovinkaan pitkään miettiä mitä tehdään kotiin päästyä -
pannaan ja kunnolla!
Puhuminen siitä mitä haluaa, mitä orgasmin saaminen vaatii ja mitä toivoo
tai mistä unelmoi, saa aikaan mukavan viretilan ja
vatsanpohjan kutinan (kutinaa voi toki esiintyä alempanakin). On myös mahtava
tunne tuntea itsensä seksikkääksi ja haluttavaksi virheistä huolimatta. Mieheni
yksi parhaista puolista on se, kuinka hän saa minut unohtamaan epäkohdat ja kuinka
tunnen olevani ainoa seksikäs nainen maailmassa. Ja ne orgasmit, joita olen
oppinut saamaan - niihin jää koukkuun!
Odottaako vaiko lähteäkö ensimmäisillä treffeillä naimaan? Sen saa jokainen
valita itse omien arvojensa pohjalta. Itselläni arvot pettivät jo kolmanteen
päivää. Omaksi puolustuksekseni voin sanoa - päivääkään tai yhtäkään
seksikertaa en ole katunut. Sivuhuomautuksena mainittakoon, ettei seksikertojen
määrä ole sama kuin orgasmien määrä - se luku on jo paljon isompi! Nyt vain treenaamaan lantionpohjalihaksia superorgasmin saavuttamiseksi.
Seuraa blogiamme
SEURAA BLOGIAMME:
perjantai 30. lokakuuta 2015
Osui ja upposi
Edellisessä postauksessa kerroimme taustaa blogillemme. Rakastuminen ja isosti! Olemme kumpikin eronneet tahoillamme pitkistä parisuhteista, suhteista joiden luulimme kestävän elämämme loppuun saakka - myötä ja vastamäessä, kuten toinen meistä on aikoinaan luvannut. Nyt uuden rakkauden (ja ehkä sen todellisen) edessä päätimme lopettaa suurien virheiden tekemisen parisuhteen syövereissä. Päätimme jättää ne virheet tekemättä, joiden uskomme olleen edellisten parisuhteiden onnistumisen esteenä.
Ennen näihin korjausliikkeisiin paneutumista, voisimme avata hieman rakkaus-käsitettä. Totesin suhteen alussa, ettei toista voi rakastaa viikon tuttavuuden jälkeen, mutta jouduin pian syömään sanani ja todeta asian vain olevan niin. Kyseessä ei ollut ihastuminen tai hullaantuminen, uutuudenviehätys tai jännitys. Miehisestä näkökulmasta katsottuna kyse oli rakastumisesta, eikä siitä voi muuta nimitystä käyttää. Sovimme sitten niin, naisena annoin periksi vaikka pieni epäilynsiemen jäikin itämään - mitä miehet mistään mitään tietää, varsinkaan rakastumisesta.
Heti suhteen alusta saakka tunne oli voimia vievä, toiseen piti pitää yhteyttä koko ajan. Sähköpostit ja tekstiviestit kulkivat aamusta iltaan ja joskus yölläkin piti nousta tarkistamaan onko toinen laittanut viestiä. Onneksi löysimme WhatsAppin, säästimme pitkän pennin puhelinlaskuissa. Aamu alkoi viestillä ja päivä päättyi viestiin. Usein viestin lopetus oli hankalaa, ihan kuin teini komedioissa - lopeta sä, ei ku sä-tyyppisesti. Eihän kyseessä siis voinut olla muu kuin rakastuminen.
Ehkä vielä selkeämpi merkki rakastumisesta oli toisen haluaminen. No, haluta voi aina, kuten suklaatakin, mutta kun se haluaminen ei ole loppunut missään kohtaa vaikka kalenterimerkintöjen valossa 1000 kertaa parisuhdeseksiä läheneekin. Toiseen ei kyllästy, toisen nautinto on jopa omaa nautintoa tärkeämpää (ainakin välillä). Seksi ei ole muuttunut pakkopullaksi, arkistunut tai kangistunut kaavoihin. Joskus edes rakastelu ei tuo toista ihmistä tarpeeksi lähelle, toisesta ei saa tarpeeksi, tulee halu sulautua yhdeksi.
Rakkaudesta kertoo myös avoimmuus. Kaikki asiat puhutaan, näin on sovittu. Tässä kohtaa meidän suhteessa roolit ovat keikahtaneet väärin päin, sillä tunteista puhuminen ja asioiden selvittäminen on ollut minulle vaikeampaa, mies puhuu puhumasta päästyään, joskus jopa niin, että olen nukahtanut miehen pohtiessa parisuhteen kiemuroita. Aamulla tunnelma on saattanut olla hieman kireä, eikä vakuutteluni siitä, että keskustelu oli tarpeellinen ja mieheni tapa käsitellä asiaa mielenkiintoinen, riitä korjaamaan tilannetta. No, puhumalla siitäkin selvitään.
Puhuminen ja keskustelu. Siinä avaimet toimivaan parisuhteeseen. Näin olemme päättäneet. Entisessä parisuhteessani asiat jäivät puhumatta, kumpikin loi mielikuvia tilanteista ja lopulta kumpikaan ei enää puhunut. Mieheni suhteessa puhuttiin, mutta ei oikeista asioista. Vaikeat asiat jätettiin puhumatta, asiat lakaistiin maton alle ja riitoja välteltiin. Kumpikaan näistä tavoista ei toiminut. Mitä jää jäljelle? Puhuminen oikeista asioista - niinpä. Joskus vanhat tavat uhkaavat ottaa otteeseen, mutta silloin päätetään korjata suunta. Itse tarvitsen korjaamiseen hetken omaa aikaa (joskus se hetki voi olla päivä), mieheni taas haluaa puida asian heti. Olemme puhuneet näistä tavoista ja pyrimme edelleen huomioimaan luonteemme erilaisuuden ja antamaan toiselle tilaa toimia omalla tavallaan. Toimii!
Vuosi sitten ajelimme autolla pitkin Keski-Euroopan kuoppaisia teitä ja päätimme pistää ylös parisuhteen kulmakiviä. Saimme luotua 21 kohdan ohjelman, jota noudattamalla uskomme parisuhteen toimivan ja pysyvän hengissä arjen kiemuroissa. Tuonkin listan tärkein asia on puhuminen! Olemme päättäneet pitää suhteesta huolta myös arjessa, ei vain kahdenkeskisissä hetkissä. Kuten Frank Pappa aikoinaan totesi, kosketelkaa toisianne, me toteamme että koskettelun lisäksi, puhukaa toisillenne ja ne aamusuihkutkin voivat olla antoisia!
Ennen näihin korjausliikkeisiin paneutumista, voisimme avata hieman rakkaus-käsitettä. Totesin suhteen alussa, ettei toista voi rakastaa viikon tuttavuuden jälkeen, mutta jouduin pian syömään sanani ja todeta asian vain olevan niin. Kyseessä ei ollut ihastuminen tai hullaantuminen, uutuudenviehätys tai jännitys. Miehisestä näkökulmasta katsottuna kyse oli rakastumisesta, eikä siitä voi muuta nimitystä käyttää. Sovimme sitten niin, naisena annoin periksi vaikka pieni epäilynsiemen jäikin itämään - mitä miehet mistään mitään tietää, varsinkaan rakastumisesta.
Heti suhteen alusta saakka tunne oli voimia vievä, toiseen piti pitää yhteyttä koko ajan. Sähköpostit ja tekstiviestit kulkivat aamusta iltaan ja joskus yölläkin piti nousta tarkistamaan onko toinen laittanut viestiä. Onneksi löysimme WhatsAppin, säästimme pitkän pennin puhelinlaskuissa. Aamu alkoi viestillä ja päivä päättyi viestiin. Usein viestin lopetus oli hankalaa, ihan kuin teini komedioissa - lopeta sä, ei ku sä-tyyppisesti. Eihän kyseessä siis voinut olla muu kuin rakastuminen.
Ehkä vielä selkeämpi merkki rakastumisesta oli toisen haluaminen. No, haluta voi aina, kuten suklaatakin, mutta kun se haluaminen ei ole loppunut missään kohtaa vaikka kalenterimerkintöjen valossa 1000 kertaa parisuhdeseksiä läheneekin. Toiseen ei kyllästy, toisen nautinto on jopa omaa nautintoa tärkeämpää (ainakin välillä). Seksi ei ole muuttunut pakkopullaksi, arkistunut tai kangistunut kaavoihin. Joskus edes rakastelu ei tuo toista ihmistä tarpeeksi lähelle, toisesta ei saa tarpeeksi, tulee halu sulautua yhdeksi.
Rakkaudesta kertoo myös avoimmuus. Kaikki asiat puhutaan, näin on sovittu. Tässä kohtaa meidän suhteessa roolit ovat keikahtaneet väärin päin, sillä tunteista puhuminen ja asioiden selvittäminen on ollut minulle vaikeampaa, mies puhuu puhumasta päästyään, joskus jopa niin, että olen nukahtanut miehen pohtiessa parisuhteen kiemuroita. Aamulla tunnelma on saattanut olla hieman kireä, eikä vakuutteluni siitä, että keskustelu oli tarpeellinen ja mieheni tapa käsitellä asiaa mielenkiintoinen, riitä korjaamaan tilannetta. No, puhumalla siitäkin selvitään.
Puhuminen ja keskustelu. Siinä avaimet toimivaan parisuhteeseen. Näin olemme päättäneet. Entisessä parisuhteessani asiat jäivät puhumatta, kumpikin loi mielikuvia tilanteista ja lopulta kumpikaan ei enää puhunut. Mieheni suhteessa puhuttiin, mutta ei oikeista asioista. Vaikeat asiat jätettiin puhumatta, asiat lakaistiin maton alle ja riitoja välteltiin. Kumpikaan näistä tavoista ei toiminut. Mitä jää jäljelle? Puhuminen oikeista asioista - niinpä. Joskus vanhat tavat uhkaavat ottaa otteeseen, mutta silloin päätetään korjata suunta. Itse tarvitsen korjaamiseen hetken omaa aikaa (joskus se hetki voi olla päivä), mieheni taas haluaa puida asian heti. Olemme puhuneet näistä tavoista ja pyrimme edelleen huomioimaan luonteemme erilaisuuden ja antamaan toiselle tilaa toimia omalla tavallaan. Toimii!
Vuosi sitten ajelimme autolla pitkin Keski-Euroopan kuoppaisia teitä ja päätimme pistää ylös parisuhteen kulmakiviä. Saimme luotua 21 kohdan ohjelman, jota noudattamalla uskomme parisuhteen toimivan ja pysyvän hengissä arjen kiemuroissa. Tuonkin listan tärkein asia on puhuminen! Olemme päättäneet pitää suhteesta huolta myös arjessa, ei vain kahdenkeskisissä hetkissä. Kuten Frank Pappa aikoinaan totesi, kosketelkaa toisianne, me toteamme että koskettelun lisäksi, puhukaa toisillenne ja ne aamusuihkutkin voivat olla antoisia!
tiistai 27. lokakuuta 2015
Järjetön rakkaus
Mikä saa heräämään aamulla neljältä, jotta voi harrastaa seksiä pari, kolme, neljä kertaa ennen töihin lähtöä?
Mikä saa keski-ikäisen lähettämään satoja viestejä päivässä?
Mikä saa viettämään irtiotoksi arjesta tarkoitetun risteilyn hytissä?
Mikä saa kertomaan käytännössä tuntemattomalle ihmiselle enemmän itsestään kun on uskaltanut itselleenkään tunnustaa, enemmän kuin on puhunut puolisolle, jonka kanssa on perustanut perheen, saanut lapset ja elänyt yli 15 vuotta parisuhteessa?
Mikä saa kertomaan kaikki toiveet ja haaveet, tunnustamaan valheet, pettämiset ja parisuhteissa tekemät virheet sekä paljastamaan synkimmätkin salaisuutensa ihmiselle, jonka on tuntenut vasta pari viikkoa?
Järjetön rakastuminen, iän ja pitkien parisuhteiden tuoma kokemus, uusioperheen uhkakuvat ja paljastumisen pelko asettivat suhteen alulle lähtökohdat, joissa asioista oli pakko puhua.
Puolivahingossa opimme parisuhteen tärkeimmän elementin eli keskustelun. Rakastumisen huumassa on helppo luvata mitä vain, mutta mitä sitten kun uusioperheen arki iskee, suhdetta on muutama vuosi takana, erilaisia huolia ja vastoinkäymisiä vyöryy niin lasten kuin entisten puolisoiden muodossa joka kulman takaa? Miten siinä sotkussa pidetään kipinää yllä ja harrastetaan seksiä keskimäärin kahdeksan kertaa viikossa?
Järjetön rakkaus on kokemuksena niin valtava, ettei siitä halua luopua, vaikka riskit ja uhkakuvat ovat suuret. Pelissä on paljon ja keskustelu on ainoa mahdollisuus varmistaa, että molemmat tietävät mihin ovat lähdössä ja että uuteen seikkailuun lähteminen on riskin arvoista.
Näistä asioista päätimme kertoa omat kokemuksemme ja havaintomme - parisuhteen kiemuroista ja seksin merkityksestä parisuhteessa nelikymppisen uusioparin silmin.
Mikä saa keski-ikäisen lähettämään satoja viestejä päivässä?
Mikä saa viettämään irtiotoksi arjesta tarkoitetun risteilyn hytissä?
Mikä saa kertomaan käytännössä tuntemattomalle ihmiselle enemmän itsestään kun on uskaltanut itselleenkään tunnustaa, enemmän kuin on puhunut puolisolle, jonka kanssa on perustanut perheen, saanut lapset ja elänyt yli 15 vuotta parisuhteessa?
Mikä saa kertomaan kaikki toiveet ja haaveet, tunnustamaan valheet, pettämiset ja parisuhteissa tekemät virheet sekä paljastamaan synkimmätkin salaisuutensa ihmiselle, jonka on tuntenut vasta pari viikkoa?
Järjetön rakastuminen, iän ja pitkien parisuhteiden tuoma kokemus, uusioperheen uhkakuvat ja paljastumisen pelko asettivat suhteen alulle lähtökohdat, joissa asioista oli pakko puhua.
Puolivahingossa opimme parisuhteen tärkeimmän elementin eli keskustelun. Rakastumisen huumassa on helppo luvata mitä vain, mutta mitä sitten kun uusioperheen arki iskee, suhdetta on muutama vuosi takana, erilaisia huolia ja vastoinkäymisiä vyöryy niin lasten kuin entisten puolisoiden muodossa joka kulman takaa? Miten siinä sotkussa pidetään kipinää yllä ja harrastetaan seksiä keskimäärin kahdeksan kertaa viikossa?
Järjetön rakkaus on kokemuksena niin valtava, ettei siitä halua luopua, vaikka riskit ja uhkakuvat ovat suuret. Pelissä on paljon ja keskustelu on ainoa mahdollisuus varmistaa, että molemmat tietävät mihin ovat lähdössä ja että uuteen seikkailuun lähteminen on riskin arvoista.
Näistä asioista päätimme kertoa omat kokemuksemme ja havaintomme - parisuhteen kiemuroista ja seksin merkityksestä parisuhteessa nelikymppisen uusioparin silmin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)