Uskallatko harrastaa parisuhdeseksiä?

Täällä ollaan taas pienen tauon jälkeen. Arjen ilot ja surut suhteen virallistamisesta uusioperheen teinihaasteisiin meinasi jyrätä bloginpidon yli, mutta onneksi uskollisen lukijamme Ruhtinattaren muistutus (Kiitos siitä!) toimi viimeisenä sysäyksenä ainaiselle "pitäisi kirjoittaa" -sitkuilulle.

Sama "pitäisi...." -ajattelu usein hiipii myös parisuhdeseksiin. Kaikenlaisia esteitä tulee kuin itsekseen - ensin arjen kiireitä, joiden seurauksena seksin harveneminen aiheuttaa helposti syyttelyä ja syyllistymistä. Sanotut ja sanomattomat asiat kertyy kuonaksi, joka tekee seksiin ryhtymisestä vaikeaa ja vapautumisesta seksin vietäväksi mahdotonta. Seksi muuttuu pakolliseksi velvollisuudeksi, joka toisinaan suoritetaan ja koska se ei tavan ja velvollisuuden vuoksi tehtynä tunnu juuri miltään, aiheuttaa se lisää syyttelyä ja syyllistymistä. Kierre on valmis. 

Mitä sitten lääkkeeksi?

Seksiä voi harrastaa monella tavalla. Eräässä tutkimuksessa on todettu naisten voivan saada 12 tavalla orgasmin. Toisessa tekstissä puolestaan annetaan 10 ohjetta orgasmin metsästykseen. Kolmas tutkimus puolestaan paljastaa uuden tavan ajatella mullistavan seksielämän. On siis varaa valita mitä ohjeita ja neuvoja lähtee toteuttamaan kun pääsee puolison kanssa kahden – vai onko kahden pääseminenkään enää tarpeen?

Rosa Meriläinen kirjoitti kiireen vaikuttavan ihmisten seksikäyttäytymiseen. Kiire suorittaa, kiire hoitaa velvollisuudet, kiire tehdä töitä, kiire harrastaa, kiire olla. Aikaa rentoutumiselle ja rauhalliselle yhteiselolle ei tunnu juurikaan löytyvän kaiken kiireen keskeltä. Miten sitten kaiken suorittamisen ja ulkoisten paineiden keskellä riittää aikaa opetella kaikki 12 tapaa saada orgasmi tai aikaa seurata 10 ohjetta orgasmin saavuttamiseksi. Miten lähteä luomaan uusia ajattelumalleja makuuhuoneen puolelle seksielämän virkistämiseksi?

Rosan sanoin maailmassa pitäisi olla enemmän seksiä. Kuten Rosakin kolumnissaan toteaa, voi keski-ikäistyvän naisen (miksei miehenkin), olla vaikea hyväksyä kehonsa muutoksia - tulee tunne, ettei kelpaa kumppanilleen, eikä enää rohkene riisuuntua kumppanin nähden valojen loisteessa. Tästä sain taas mainion esimerkin, kun eräs nainen kertoi miehensä arvostelevan hänen painonnousuaan ja haukkuvan läskiperseeksi – nainen ei todellakaan ollut ylipainoinen tai läskiperse ja mitä sitten vaikka ikääntyminen toisikin vyötärölle ylimääräisiä makkaroita tai selluliittikuhmuja takamukseen. Onko toisella oikeus arvostella toisen ulkonäköä? Samalla kun arvostelee ulkonäköä, tulee lannistaneeksi toisen seksuaalisuudenkin - itsetunnosta nyt puhumattakaan!

Seksi on iloinen asia, eikä siihen pitäisi liittyä paineita ulkonäöstä, koosta tai kyvyistä. Seksistä tulisi kyetä nauttimaan täysillä ja vastavuoroisesti. Seksin on mm. todettu parantavan stressiä ja ärtymystä, tautiriski pienenee, haluttomuus vähenee ja seksi lähentää pareja. Toki jos seksiä harrastaa paljon, voivat seksiunet vähentyä.

Auttaako maiseman vaihto?

Yhtenä poimintana parisuhde- ja seksikirjoituksista voitaneen nostaa esiin naisten hurjimmat seksikokemukset. Tutkimus on suoritettu toukokuussa ja tutkimukseen osallistui vajaa 800 suomalaista naista. Tutkimuksessa kävi ilmi, että suomalainen nainen haluaa hyvin tavallista seksiä. Suurimmalle osalle naisista riittää 15–30 minuutin suoritus ja vain viidennes tutkimukseen osallistuneista oli kokeillut ruoskaleikkejä, suurinta osaa se ei edes kiinnostanut. Toki seikkailunhaluisiakin naisia löytyi. Oli kokeiltu seksiä työpaikalla, luonnossa, erilaisissa kulkuneuvoissa, erilaisissa kokoonpanoissa. Oli kokeiltu seksiä varattujen miesten kanssa, naisten kanssa, kolmen tai useamman ihmisen kimpassa ja jopa hyvinkin julkisesti. 

Mikä mahtaa olla minun rohkein seksikokemukseni? Seksi rannalla vai suihinotto kesken ajomatkan. Seksi puolisoni työpaikalla vai keskellä lumihankia? Vaikea valinta, seksiä on tullut harrastetuksi halujen ja tilanteiden mukaan, ei siksi, että pääsisin kertomaan kuinka upealta tuntuu pieni kiinnijäämisen pelko tai yllätetyksi tuleminen.

Villiä parisuhdeseksiä

Seksi kuuluu parisuhteeseen. Villeimmät, vapautuneimmat ja hurjimmat fantasiat pitäisi pystyä toteuttamaan sen oman puolison kanssa, eikä vain pystyä vaan haluta toteuttaa. Se vaatii rohkeutta heittäytyä, säännöllistä seksin ylläpitoa, jatkuvaa keskustelua ja säännöllistä kuonan poistoa eli yhteistä aikaa, jolloin molemmilla on lupa olla oma itsensä, lupa kertoa toiveensa sekä oikeus ja velvollisuus kuulla kumppanin toiveet. Se edellyttää kypsyyttä hyväksyä itsensä ja myös toinen sellaisena kun on ja ennen kaikkea aloittamista - ensimmäisen askeleen ottamista silloin kun edellä mainitut asiat ovat unohtuneet arjen kiireisiin. 

Seksi lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta ja läheisyyttä sekä synnyttää rakkautta. Vai meneekö asia toisin päin - pitääkö ensin rakastua, ennen kuin voi harrastaa seksiä? Kumpaakin osapuolta tyydyttävä seksi toimii hyvänä motivaattorina parisuhteen ylläpitämisessä. 

Rohkein seksikokemukseni onkin harrastaa parisuhdeseksiä, mikä on teidän?

1000 ja yhdenyön tarinoita - miehen näkökulma

Mikä on oikea määrä seksiä parisuhteessa?
Tämä tuntuu olevan ikuisuuskysymys, joka säännöllisesti nousee keskusteluun. Syynä lienee tyytymättömyys seksin määrään tai laatuun. Vaikka stereotyppisesti edelleen keskusteluissa tuntuu olevan asetelmana se, että nainen antaa ja mies saa, on kyselyitä, artikkeleita ja tutkimuksia seuraamalla havaittavissa, että seksin sopivä määrä ja halujen kohtaamattomuus on molempien sukupuolien mielen päällä tasapuolisesti.

Jokainen aikuisikään ehtinyt (ja moni teinikin jo varmasti) on miettinyt ainakin joskus näitä kysymyksiä:

• Onko oma tai kumppanin haluttomuus tai aktiivisuus seksin suhteen normaalia?
• Pitäisiko minun saada tai antaa seksiä useammin?
• Miksi haluan / kumppanini haluaa masturboida, mutta seksi ei kiinnosta - ainakaan sen oman kumppanin kanssa?
• Pitäisikö seksiin suostua silloin kun kumppani tahtoo, jos ei itseä huvita?

Asiantuntijoiden vastaukset aihetta käsittelevissä artikkeleissa ja keskusteluissa ovat samankaltaisia. Heidän mukaan oikea määrä seksiä on se, minkä parisuhteen osapuolet kokevat itselleen sopiviksi. Helppo ja yksinkertainen vastaus, jolla jokainen lukija saa synninpäästön.

Mielestäni itseään ei kannata seksin suhteen päästää niin helpolla, että tyytyy osaansa vähäseksisessä elämässä vaikka ei suoranaisesti kokisikaan sitä ongelmaksi. Tutkitusti seksi lisää onnellisuutta ja siksi sitä kannattaa harrastaa mahdollisimman paljon. Jos et ole aseksuaali tai sinulla ei ole seksin harrastamista rajoittavaa sairautta tai vammaa ja silti sanot, ettei seksi ole tärkeää tai että kerran kuussa riittää hyvin, et vain ole vaivautunut harjoittelemaan kumppanisi kanssa yhteistä seksiä sille tasolle, että siitä tulee teidän yhteinen tärkeä ja rakas harrastus.

Kyllä - kyse on harjoittelusta. Jos seksi on hyvää ja tunne vahva kumppania kohtaan, on seksin haluaminen automaattinen seuraus. Mitä paremmalta tuntuu, sitä enemmän sitä haluaa.

Olen nykyisen puolisoni kanssa harrastanut seksiä yli 1000 kertaa. Päivän luku taitaa olla n. 1040. Koska parisuhteemme on kestänyt vajaat tuhat päivää, tarkoittaa se keskimäärin yli kerta /pvä seksiä yli 2,5 vuoden ajan. Luulisi jo kyllästyvän ja näin useimmissa parisuhteissa varmasti käykin, niin myös omalla kohdalla on aiemmin käynyt, mutta ei tällä kertaa. Nyt seksi paranee kerta kerralta ja tuolla harjoitusmäärällä se on jo niin loistavaa, että sitä haluaa jatkossakin päivittäin.

Miksi sitten toisissa suhteissa seksin toistaminen oman kumppanin kanssa saa aikaan vain kyllästymistä - kuin joutuisi syömään samaa makaronilaatikkoa päivästä toiseen ja toisissa toistolla saadaan aikaan kasvava halu saada lisää? Kysymys on harjoittelun laadusta. Pelkkä toisto ei riitä vaan harjoittelussa pitää olla laatua. Kokeilemalla, kysymällä ja kiinnostumalla kumppanin reaktoista löytyy koko ajan uusia ulottuvuuksia. Olen tehnyt yli 1000 tutkimusmatkaa naiseni vartaloon ja korvien väliin (ja hän minun) ja säännöllisesti sieltä löytyy jotain uutta. Onnistuin tuottamaan hänelle ensimmäisen orgasmin vasta muutaman kymmenen kerran jälkeen, kun hän rohkaistui kertomaan, että klitorista pitäisi hyväillä. Olin aiemmissa suhteissa tottunut emätinorgasmeihin, joita nykyinen puolisoni taas ei ollut koskaan aiemmin kokenut. Harjoituksen, kokeilujen ja keskustelujen kautta ensimmäinen emätinorgasmikin tuli sitten joskus 100-200 kerran välillä ja ensimmäinen ejakulaatio, jonka saamista puolisoni piti lähinnä urbaanina kaupunkilegendana, tuli joskus 300 kerran jälkeen. Uusia asentoja ja niiden variaatioita löytyy jatkuvasti. Yksi nykyisistä suosikkiasennoistamme löytyi jossain 900 kerran kohdalla. Nännejä hyväilemällä saavutettu orgasmi oli jo kerran lähellä, mutta jäi odottamaan tulevia harjoituskertoja.

Seksikalenteriamme voisikin kutsua yhtä hyvin harjoituspäiväkirjaksi. Niin kuin kaikessa muussakin harjoittelussa, tulee myös seksin harjoittelussa vastoinkäymisiä ja kausia jolloin ei kehitys ole niin nopeaa. Olemme kokeilleet asentoja, joissa paikat puutuvat ennen kuin alkaa tuntua hyvältä, on sattunut lukuisia tilanteita joissa kiihotus on muuttunut nauruksi ja ainoa aikaan saatu erite on ollut hiki. Mutta mitä sitten - ei se ole niin vakavaa. Jos joku ei onnistu tai ei tunnu kivalta niin sitten vaan uutta kokeilemaan.

Oman kokemukseni mukaan avainasemassa toistuvan parisuhdeseksin haluamiselle on toisen nautinnon etusijalle laittaminen. Tietenkin vain silloin kun se on molemminpuolista, eli molemmat antamisen halun lisäksi aidosti kokevat, että toinen haluaa tehdä minulle hyvää. Jos seksi on vain omasta tarpeesta lähtevää tyydyttämistä, alkaa se yksi ja sama varmasti maistua puulta ja siinä kohtaa vaivattomampaa on katsella pornoa netistä tai käyttää mielikuvitusta ja saada sitä kautta edes visuaalista vaihtelua. Mutta jos molemmilla etusijalla on halu tyydyttää oma kumppani, johtaa se jatkuvaan opetteluun ja aina vain uusiin ulottuvuuksiin. Ihmisen ja varsinkin naisen keho ja mieli ja etenkin niiden yhteispeli on niin monimutkainen instrumentti, että sen soittamisen opetteluun ei ihmisikä riitä, siksi se tuottaa jatkuvasti uusia elämyksiä.

Ja mikäs sen hauskempaa kun seksiä harrastamalla kehittää mielen ja ruumiin kuntoa sekä parisuhdetta. Ihan varmaa on, että jos parisuhteessa molemmat haluavat tuottaa toiselle seksuaalista mielihyvää päivittäin, heijastuu se myös molemminpuoliseen huomioimiseen kaikilla muillakin elämän osa-alueilla imuroinnista alkaen.

Seksi parisuhteessa ei ole palkinto siitä, että mies hoiti imuroinnin tai nainen antoi miehen katsoa mäkihyppyä rauhassa ja toi vielä oluen. Päinvastoin, toisen huomioiminen arjessa, yhteisten arjen asioiden tasapuolinen jakaminen ja arvostus on seurausta siitä, että seksissä, tuossa romanttisen rakkauden pyhimmässä ja intiimeimässä ilmentymässä, haluaa aidosti antaa toiselle kaikkensa.

Jalkojen välistä - vuosi 2015

Vuosi 2016 vaihtui juuri. Raketit paukkuvat ja joillakin hilpeä nousuhumala on kääntymässä jo laskusuuntaan. Itse istun kotisohvalla yhdessä puolisoni kanssa, nauttien suklaasta ja läheisyydestä. Miltä eletty vuosi 2015 on näyttänyt kohdallamme? Helppoa ei aina ole ollut -haasteita ja vastoinkäymisiä on mahtunut vuoteemme, mutta myös rakkautta, läheisyyttä ja intohimoa.

Ajattelin jakaa vuotemme tarkastelun neljään osaan - perhe, lapset, parisuhde ja seksi. Jokaisella osa-alueella on otettu askeleita niin eteen kuin taaksekin, mutta niin kai elämässä yleensä on tapana tehdä. Meillä on kuitenkin ollut toisemme, josta olemme ammentaneet voimaa niin huonoina kuin hyvinä hetkinä.

Perhe:

Päätimme vuosi sitten joulukuussa kantaa omaisuutemme saman katon alle ja yhdistää kaksi hajonnutta perhettä yhdeksi uudeksi. Tiesimme, että taustat huomioon ottaen tämä ei tulisi olemaan helppoa. Kodin sääntöjä on yritetty rakentaa niin, että jokainen teini kokisi yhdenvertaisuutta. Aina ei ole ollut helppoa, sillä sääntöjä on jouduttu venyttämään teinien erilaisten tarpeiden vuoksi - tätä ei ole ollut helppoa selittää ja perustella muille ilman, että teinin yksityisyyttä jaetaan kaikille.

Uusioperheen vanhempina olemme joutuneet pohtimaan omaa roolia äitinä ja isänä. Olemme sopineet, ettei perheessämme ole puolikkaita vanhempia vaan kokonaisia aikuisia, jotka sanovat viimeisen sanan aikuisen oikeudella. Olen kuullut, etten ole mikään äiti tai edes oikeutettu ohjeistamaan puolisoni lasta - tätä mieltä on ollut siis teini, ei puolisoni. Voitte arvata, että välillä on väsyttänyt ja on tehnyt mieli heittää ne kuuluisat työmiehen rukkaset naulaan.

Tapamme kasvattaa on erilainen ja olemme yön pimeinä tunteina käyneet keskusteluja kuinka olisimme itse toimineet tilanteessa, johon toinen meistä on joutunut ja toinen tarkkaillut sivusta. Onneksi omaamme samanlaiset arvolähtökohdat, jolloin ymmärrämme toistemme näkökulmaa vaikka tapamme toimia onkin jossakin suhteessa erilainen. 

Lapset:

Vuoden aikana kaikki neljä lastamme ovat saavuttaneet jonkintasoisen teini-iän - joillakin mielialan vaihtelut ovat olleet rajuja, joillakin teini-leenan elämä on pysynyt paremmin aisoissa. On itketty, riidelty, heitetty tavaroita ja isketty jopa muutama reikä seinään, kun asiat eivät ole sujuneet oman mielen mukaan.

Hormonit ovat nostaneet esiin myös seksuaalisuuden ja seurustelun - ensimmäiset fritsut ovat ilmaantuneet koristamaan teinien kauloja. Koulu, kaverit, harrastukset sekä uusioperhe- kuvio on mietityttänyt jokaista ja olemme joutuneet käymään vakavia keskusteluja siitä, mitä kukakin haluaa ja toivoo. 

Parhaita hetkiä ovat olleet hetket, jolloin olemme kaikki mahtuneet saman pöydän ääreen joko syömään tai pelaamaan pelejä. Olemme onnistuneet rakentamaan suhdetta toistemme lapsiin - tosin siinä riittää vielä tekemistä ensi vuodellekin.

Parisuhde:

Parisuhteemme alusta saakka olemme päättäneet pitää suhteestamme huolta, puhua asioista ja riidellä rakentavasti. Usein olemme tässä onnistuneet, mutta parannettavaa vielä jää. Parasta suhteessamme on nauru, huumori, huolenpito. Mitä enemmän nauramme, sen helpompaa on ollut kohdata myös vaikeuksia. Olen todennut menneen vuoden aikana useaan otteeseen, että ainoat haasteet suhteessamme ovat liittyneet jollakin tavalla lapsiin tai perheeseen. Toistemme kanssa olemme pärjänneet hyvin ja vaikka erimielisyyksiä on ollut, eikä tapamme kohdata vaikeuksia olekaan samanlainen, olemme selvinneet hankaluuksista voittajina. 

Uusioperheen arki ja eletty elämä, suhtautuminen toistemme menneisyyteen sekä ex-puolisoihin ovat tuoneet keskusteluihin särmää, mutta samalla opettaneet suhtautumaan avoimin mielin tulevaisuuteen. 

Seksi:

Seksin saralla taka-askeleita ei ole tullut. Seksikalenterimme on täyttynyt tasaiseen tahtiin ja olemme oppineet vuoden aikana nauttimaan toisistamme uudellakin tavalla. Kumpikin meistä on aina halunnut tuottaa myös toiselle nautintoa, koska tämä lisää myös omaa kykyä nauttia seksistä. Mitä enemmän olemme seksistä puhuneet, sitä paremmin olemme osanneet tyydyttää toistemme tarpeet.

Jos parisuhteessa huumorilla on ollut iso rooli, on sillä ollut rooli myös seksin saralla. Aina asiat eivät suju kuin elokuvissa. Kokeilimme joskus suuren kiihkon vallassa miten pikkuhousut repeävät esileikin yhteydessä - no, eiväthän ne revenneet ja eroottinen hetki päättyi kunnon nauruihin. 

Olemme uskaltaneet kokeilla - onnistuen ja erehtyen. Aina ei voi voittaa, mutta mitään ei myöskään saavuta, jos ei uskalla kokeilla. Seksimme on edelleen loistavaa ja luistavaa - tästä on hyvä jatkaa myös uuteen vuoteen.

Aina ei onnistu, aina ei suju - mutta ei luovuteta ensi vuonnakaan! Onnellista Uutta Vuotta 2016!

1000 ja yhdenyön tarinoita – naisen näkökulmasta

Olemme jo joissakin blogi-kirjoituksissa todenneet pitävämme seksikalenteria. Suhteen alusta saakka olemme merkanneet kalenteriin seksikertamme – ihan vain uteliaisuuttamme. Tarkoituksena oli seurata intohimon kaaren kehitystä ja sitä, lopahtaako intohimo kahteen yhdessä vietettyyn vuoteen vai maagiseen 400 seksikertaan. 400 seksikertaa tuli täyteen ensin, eikä seksi siihen hiipunut.

Olemme olleet yhdessä tänään 922 päivää – tasan. No, mitäpä kukaan tuolla tiedolla tekisi, yhdessä vietetty aika on yhdessä vietettyä aikaa ja päivät kuluvat ilman, että niitä laskisi. Totuus näkyy peilistä, vaikka ajattelisi menneiden tapahtuneen vasta eilen.

Olemme siis olleet yhdessä enemmän tai vähemmän lähes kaksi ja puoli vuotta. Ensimmäisen puolikkaan vuoden seurustelimme, tapailimme sen mukaan miten asiat saatiin järjestettyä niin koti- kuin työrintamallakin. Ja siinä sitä oli järjestelemistä. Aika paljon tuli oltua pikatreffeillä, kauppakäyntien yhteydessä tai saliaamut vaihtuivat lakanoiden välissä harrastettuun vaakamamboon.

Kiire ja aikataulutus asettivat mielikuvituksen lujille – seksiä tuli harrastettua autossa, metsässä, parvekkeella, pihalla, rannalla ja toimistolla. Eikä siinä mitään, aikataulut loivat raamit seksille ja paikat lisäsivät jännitystä.

Seuraava vuosi asuttiin eri osoitteissa, mutta aikaa oli jo enemmän käytössä. Tämä yhteinen vuosi toi seksiin lisää nautintoa ja variaatioita. Toisen vartaloon pääsi tutustumaan paremmin ja kaikessa rauhassa. Nautimme toistemme seurasta ja lyhyetkin erossaoloajat tuntuivat piinaavan pitkiltä – opettelimme myös puhelinseksin alkeet.

Nyt olemme asuneet vuoden yhdessä ja kalenteri näyttää 1008 / 922. Seksi ei ole vähentynyt, mutta muuttanut muotoaan. Aikaisemmin saatoimme samassa ajassa panna neljä kertaa, kun nyt siihen aikaan mahtuu vain kerta tai kaksi. Yhteisen ajan lisääntyessä, myös hellyys, koskettelu ja kokeilu ovat lisääntyneet. Lisääntynyt on myös seksistä puhuminen ja yhdessä fantasioiminen.

Olen sitä mieltä, että sujuva seksielämä ei synny ilman vaivannäköä. Seksille pitää löytää aikaa samalla tavoin kuin kotitöiden tekemiseen. Seksiin voi jo virittäytyä päivän aikana esimerkiksi viestien avulla. Mikäs sen hauskempaa kuin saada puolisolta kuvaviesti, jossa esitellään pikkuhousuja, joiden takapuolella lukee Ihana peppu! saatteena vinkki, että minun pitäisi ne saada. Samalla sovitaan myös, että illalla harrastetaan seksiä pitkän kaavan mukaan. Toki etukäteen sovittua seksiä pitää lähestyä varoen ja hartaudella.

KATSO ANIMAATIO: 
Naisen kanssa: Etukäteen sovittu seksi, näin se toimii.

No, mutta palataan vielä kalenteriin. Kalenterin pitäminen on jatkunut, vaikkei sen avulla enää mitään hypoteesia todistetakaan oikeaksi tai vääräksi. Omaksi iloksi kalenteria pidetään. Onhan se mukava seurata milloin on ollut erittäin aktiivinen kuukausi ja milloin vähän hiljaisempi ja pidemmän kuivan kauden jälkeen tulee jo tarve saada kalenteria päivitettyä – vähän kuten urheilusuorituksissakin!

Parisuhteen kivijalka - 21 tapaa väistää suhteen karikot

Rantakallioilla maaten ja merenääniä kuunnellen, tultiin pohtineeksi myös parisuhdetta - siis jo muutama vuosi sitten. Uuden ihmisen kanssa parisuhteesta puhuminen ja peiliin katsominen tuntui helpolta. Peilistä näkyi muutakin kuin sarvet päähän kasvattanut kummajainen.

Miksi vuosia sitten alkanut, asuntolainan ja lapset sisältänyt parisuhde törmäsi torpedoihin kuten 10 000 matkustajan kanssa seilannut risteilyalus MV Wilhelm Gustloff Puolan edustalla tammikuussa 1945. Alus oli ylikuormitettu ja liikkeelle lähdettiin sota-aikana liian kevyellä suojauksella vain yhden miinanraivaajan saattamana. Tuliko isku yllätyksenä vai olisiko sen voinut välttää paremmalla valmistautumisella ja riskit huomioimalla?

Parisuhdetta voi verrata merenkäyntiin. Ylikuormitus tai epätasapainossa oleva lasti,voivat aiheuttaa tuhoisan kallistuman, karikoiden ohi pitää navigoida, torpedot ja miinat pitää havaita ajoissa ja väistää myös parisuhteessa. Parisuhteen tuhoksi voi muodostua välinpitämättömyys, arvostuksen tai läheisyyden puute, mustasukkaisuus tai seksittömyys - vakavammista ongelmista puhumattakaan. Pientä korroosiota parisuhteeseen voi nakertaa vuosien varrella myös se ainainen nalkuttaminen tai besserwisser-tyyppinen kommentointikin.

Meren äänet päässä soiden matkasimme halki Euroopan. Pitkällä ja tyhjällä tiellä oli aikaa palata pohtimaan edellisen suhteen sudenkuoppia. Vakaasti päätimme ottaa virheistä opiksi ja keskittyä toisiimme, keskustella asioista ajoissa, vaalia herkkää suhdettamme. Mies ajoi ja puhui, minä kirjoitin ja puhuin. Syntyi parisuhteen kivijalka.

Mikään uusi kansalliseepos ei satasen vauhdissa syntynyt, mutta muistilista arjen kiireisiin, synkkiin syysiltoihin, marraskuun sateisiin ja myös niihin keväisiin auringon paisteisiin, jolloin ajatus voi helpommin karata naapurin rouvan rusketusrajoihin tai talonmiehen sixpackiin.

Pohdimme kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä, mitä pitää ottaa huomioon parisuhteen ylläpitämisessä - pelkät parisuhdeviikonloput tai matkat maailman ääriin eivät riitä ylläpitämään suhdetta, jos pohja säröilee korroosion voimasta. Ei kannettu vesi kaivossa pysy tai jotain siihen suuntaan.

Mistä on sitten parisuhteen kivijalka tehty? Rakkaudesta, läheisyydestä, huomioimisesta ja suutelemisesta. Koskettelusta, ihailusta, rakastelusta, silmiin katsomisesta. Yhteisten hetkien löytämisestä, yhdessä tekemisestä, kiinnostuksesta, puhumisesta, tunteiden kertomisesta. Arvostamisesta, nauramisesta, oppimisesta, tilan antamisesta, huolehtimisesta, rehellisyydestä sekä anteeksi pyytämisestä - niistä on kivijalka tehty.

Kauniina kesäpäivänä luotiin Euroopan valtateillä muistilista - rakkaudesta toiseen, halusta selvitä tulevista pohjakosketuksista kuivin jaloin. Listalla ei ole mitään erityistä notkeutta vaativaa - jos ei halua lähteä toteuttamaan rakastelu-kohdassa Kama Sutran oppeja kannesta kanteen. Listalla ei ole mitään erityistä koulutusta vaativaa - toki puolison toiveita koskettelusta ja suutelusta on hyvä kuunnella, mutta yliopisto-opintoja nekään taidot eivät vaadi. Listalla ei ole mitään sirkustemppujen osaamista vaativaa. Korva- ja silmälääkärillä on hyvä käydä, jos kuulon heikentymistä tai katseen vääntymistä kieroon on nalkutuksen vuoksi havaittavissa.

Parisuhteen kivijalka

1.      Rakkaus - sen näyttäminen, sanominen

2.      Läheisyys - arjessa ja vapaalla

3.      Huomioimisen halu ja huomion antaminen / saaminen

4.      Suuteleminen - sen säilyttäminen

5.      Koskettelu - arjessa ja vapaalla

6.      Toisen haluaminen, ihailu - siitä kertominen

7.      Rakastelu - aika, halu tehdä toiselle hyvää, leikkimielisyys, halu kokeilla

8.      Silmiin katsominen

9.      Yhteisten hetkien löytäminen arjessa - niiden vaaliminen

10.  Yhteinen tekeminen, asioiden / tekemisen jakaminen

11.  Toisesta kiinnostuminen - aito kuunteleminen

12.  Asioista puhuminen - asiat tulee selvittää, aina!!

13.  Kaikkien tunteiden kertominen - vaikeiden ja positiivisten, joka tilanteessa

14.  Toisen arvostaminen, hyväksyminen

15.  Yhdessä nauraminen - hassuttelu, leikkiminen

16.  Jatkuva halu oppia ja kehittyä suhteessa - itsensä kehittäminen

17.  Oman tilan antaminen tarvittaessa

18.  Toisesta ja itsestä huolehtiminen - kaikissa tilanteissa

19.  Rehellisyys - asioiden, tunteiden ja ajatusten suhteen

20.  Anteeksi pyytäminen ja antaminen

21.  Tämän listan läpikäyminen yhdessä kerran kuussa varmistaen, että kaikki 20 edellistä kohtaa toteutuu arjessa.

Salaisuus intohimon säilyttämiseen

Sanotaan, että intohimo parisuhteessa loppuu usein alkuhuuman jälkeen. Jotkut sanovat intohimon päättyvän puolessa, toiset kahdessa vuodessa tai että se kestää 400 ensimmäistä seksikertaa. Varmasti monella alkuinnostus tasaantuu ja valitettavan monella intohimo jää arjen jalkoihin kokonaan. Sitten on kuitenkin ne joilla se kestää läpi elämän.

Esther Perel on Belgialainen psykoterapeutti, joka on kirjoittanut useita kirjoja sekä tutkinut useiden pitkän parisuhteen intohimoisena säilyttäneen pariskunnan elämää.

Tässä yli 7 miljoonaa katselukertaa keränneessä TED -puheenvuorossaan hän paljastaa halun säilyttämisen salat. Kannattaa katsoa (puheessa on suomenkielinen tekstitys):



Elätkö pitkään kestäneessä parisuhteessa?
Oletteko pystyneet säilyttämään intohimon?
Miten onnistuitte siinä?

Kerro tarinasi kommenteissa

Haluttomuuden parantaminen - mahdollista vai mahdotonta?

Nyt on katseltu haluttomuutta naisen ja miehen näkökulmasta. Keskustelupalstoja lukiessa voisi todeta, että haluttomuus on parisuhteessa aina sen toisen osapuolen syy - itsestä on vaikea vikaa löytää. Nainen ei anna, ei kiinnosta - mies ei enää halua, läheisyyttä ja huomiota ei enää tule. Joskus sitä saa säälistä ja painostamalla - no, sitten valitetaan seksin laadusta. Mihin on kadonnut se heti valmis prinsessa tai jalat alta vievä casanova?

Keskustelupalstat ovat täynnä toisiinsa kyllästyneitä pariskuntia, joiden halut ja tarpeet eivät tunnu kohtaavan. Mekin olemme pohtineet pettämistä ja miettineet mustasukkaisuutta - milloin sitten kohdataan se puoliso arjessa, kaikkine muutoksineen, kaikkine suruineen ja murheineen, kiukkuineen ja väsymyksineen?

Haluttomuus herättää myös keskustelua seksin ja tunteen yhteenkuuluvuudesta. Voiko seksiä harrastaa ilman tunnetta, ajaako seksi suorituksena saman asian kuin seksi oman puolison kanssa, jota rakastaa ja jota kohtaa tuntee elämääkin suurempia tunteita. Tästä olemme puhuneet puolisoni kanssa pettämisestä käytyjen keskustelujen yhteydessä. Mieheni mielestä seksi on vain suorite, johon kelpaa kuka tahansa - tunteita ei välttämättä tarvita. Seksi voi olla tunteettomanakin tyydyttävää ja ajaa asiansa seksinälän poistajana - mutta miehenikään ei kuitenkaan ole sitä mieltä, etteikö tunteet paranna seksihaluja ja laatua.

Itse ajattelen (olen aina ajatellut) tunteiden ja seksin kuuluvan yhteen. Olen nuoruudessani harrastanut yhdenyön juttuja, mutta samanlaista tyydytystä en ole saanut näiden satunnaisten yöliitäjien toimesta kuin mitä saan nyt. Joskus rakkauden tunne on vain niin suuri, ettei sen ilmaisemiseen riitä sanat vaan tarvitaan sitä fyysistä yhteenliittymistä.

Kerroin haluttomuudestani aikaisemmassa postauksessa. Oma haluttomuuteni johtui samoista syistä kuin niin monella muullakin. Tuli tunne, etten saanut kotona riittävästi arvostusta, läheisyyttä ja lämpöä - eipä siinä kotityöt tehtyään enää se kalsari-keijo kiinnostanut. Mitäpä asialle tein? Kuten jo aiemmin totesin, hain huomiota muualta.

Joskus tulee vastaan näitä naisia jotka antavat ymmärtää olevansa kiinnostuneita, mutta h-hetkellä ilmoittavat, ettei asia kiinnostakaan. Kertovat, että heillä ei ole ollut aikomustakaan lähteä ja heillä on rakas puoliso kotona odottamassa.

No, rakas ja rakas - puoliso kuitenkin. En osannut tehdä asialle mitään, en ottanut asiaa puheeksi, kuin vasta suhteen loppumetreillä. Maaret Kallion mukaan parisuhde ei ole onnellinen, mikäli seksielämä ei tyydytä kumpaakin. Näin se vaan menee - toinen kärsii aina. Mitä siis tehdä tilanteen parantamiseksi? Kallion tavoin ajattelen, että mikäli parisuhde ei tyydytä, niin eihän se seksikään voi olla täydellistä.

Löysin listan jossa annetaan vinkkejä haluttomuuden parantamiseksi. Postauksen alussa kirjoitin, kuinka se oma puoliso on menettänyt viehättävyytensä, muuttunut jännittävästä tavalliseksi tallaajaksi. Kuka nyt jaksaa tuntea seksuaalista vetovoimaa tuttuun ja turvalliseen maijaa tai mattiin? Puhumme usein parisuhteessa ollessamme meistä - listan mukaan on hyvä ajatella puolisoaan yksilönä, joka janoaa kosketusta, hellyyttä ja läheisyyttä. Ilman rakkautta ei seksi suju!

Toiseksi kohdaksi lista nostaa esiin kriittisyyden itseä kohtaan. Usein se oma vartalo ei täytä missimittoja tai sixpack on hautautunut elintasomakkaroiden alle. Kannattaa muistaa, ettei kukaan ole täydellinen ja vikoja maailmaan mahtuu. Mieheni on saanut minut tuntemaan oloni äärettömän haluttavaksi ja seksikkääksi, jolloin uskallan nauttia ja antautua nautinnolle - haluamaan seksiä.

Mikäli elämä tuntuu kiireiseltä ja aikataulutetulta - kuten varmasti monessa lapsiperheessä tuntuu, voi ottaa käyttöön seksiviestit. Näitä meillä on harrastettu alusta saakka. Erossa ollessamme viestit kulkevat pitkin päivää ja saavat odottamaan toisen kotiin tuloa. Ei siinä enää aikataulut kiristä, kun toista haluaa todella paljon.

Ei vain yksinkertaisesti tee mieli. No, näinkin voi olla, mutta kuten artikkelissakin pohditaan, voisiko syy olla jossakin muussa (toki haluttomuuskin on hyväksyttävää). Silloin kun itselläni tulee tuo "ei tee mieli - fiilis", on syynä enemmän tai vähemmän lapsiin liittyvien asioiden aiheuttama ahdistus. Joka kerran kun tilanne lasten kanssa aiheuttaa huolta, sulkeudun parisuhteeni ulkopuolelle, en antaudu hellittäväksi, enkä siedä kosketusta - minkäänlaista. Syy-yhteys on hyvin helppo löytää.

Viimeiseksi artikkelissa nostetaan esiin ikä. Kukaan ei ole liian vanha nauttimaan seksistä. Olen käynyt läpi jonkinlaista ikäkriisiä ja kyllä ikääntyminen sekä oman kehon muutokset luovat paineita myös makuuhuoneen puolelle. Meillä on ikäeroa jokunen vuosi - minä siis vanhempi. Ei ole aina helppo yhtälö - siis minulle!

Nostaisin esiin (jälleen kerran) keskustelun merkityksen. Asioista pitää voida puhua, pitää uskaltaa nostaa esiin mieltä askarruttavat asiat - myös seksin saralla. Pitää uskaltaa sanoa, mikäli arki kaatuu niskaan ja väsymys painaa päälle. Pitää uskaltaa rakastaa myös niinä huonoinakin päivinä!

Haluttomuus - miehen näkökulma

Harrastuksia myöhään illalla, tärkeitä TV-ohjelmia, töitä jotka on pakko hoitaa. Urheilun, TV:n tai tietokoneen taakse on helppo piiloutua, jos haluaa vältellä seksiä puolisonsa kanssa. Kun toinen menee ajoissa nukkumaan ja herää aikaisemmin, on oma rytmi helppo näennäisillä ja sinänsä todellisillakin syillä sovittaa niin, ettei tarvitse olla sängyssä hereillä yhtä aikaa.

Oma haluttomuuteni aiemmassa suhteessa ei sinänsä kohdistunut niinkään seksiin vaan omaan kumppaniin. Se oli surullista, sillä meillä ei ollut riitoja, tai huonoja välejä tai edes puolin tai toisin arvostelua, ylimielisyyttä tai mitään muutakaan mikä suoraan selittäisi sen miksi seksi oman puolison kanssa ei kiinnostanut. Vaimoni kyllä halusi (tai oli toki parisuhteessa sellaisiakin jaksoja kun seksi oli hänestä johtuen vähissä) ja toki pyynnöstä ja kohteliasuudestä välillä panin, eikä se nyt vastenmielistä ollut, mutta ei se juuri minua kiinostanutkaan. Kävin panemassa, vaimo oli tyytyväinen, nukahti ja minä palasin sohvalle Frasierin pariin. Useimmiten kuitenkin väistin tilanteen, odotin että hän nukahtaa ja harrastin sitten seksiä yksikseni fantasioiden tai netin avulla.

Toiminko reilusti? No en varmasti, mutta ajattelin että on kuitenkin parempi että hän saa seksiannoksensa. Käsittääkseni hän nautti siitä ja sai orgasmin ja paremmat yöunet. Ja olihan hän vaimoni ja hyvä ystäväni, miksi en olisi sitä hänelle suonut? Mutta jollain tasolla epärehellistä se silti varmasti oli? Miten sitten pystyin siihen, jos ei kiinnostanut? No seksi voi olla vain seksiä ilman tunnetta ja kyllä siitä suoriutuu ilman rakkauttakin. Kysehän oli toisen tyydyttämisestä ja tokihan siinä sitten itsekin laukesi siinä missä runkkaamallakin. Vai onko näin? Minulle on, mutta ilmeisesti kaikille ei. Mielikuviin, stereotypioihin, kaverigallupeihin ja iltapäivälehtien seksipalstoihin perustuva subjektiivisen tutkimukseni mukaan seksin harrastaminen vain seksinä ja siinä laukeaminen ilman tunnesidettä on miehille helpompaa kun naisille. Fysiologisesti luulisi asian olevan toisin päin, sillä mies tarvitsee erektion, kun naisen valmistautuminen fyysiseen aktiin hoituu liukkarilla jos ei omasta takaa kostu. Toki varmasti yhdyntä liukkarin varassa ilman mitään kiihotusta on naisellekin vähemmän miellyttävä kokemus. Palaan tähän asiaan myöhemmin, sillä seksin harrastaminen ihan vaan seksinä ilman tunnetta miehen ja naisen näkökulmasta on kokonaan oma aiheensa.

Haluttomuuskin on siis suhteellinen käsite. Kuten pettämisestä kertovassa kirjoituksessani aiemmin kerroin, harrastin muutaman kerran avioliiton ulkopuoleista seksiä. Se liittyi tuohon haluttomuuteeni omassa parisuhteessa. Pettämisen motivaatio ei ollut läheisyyden tai rakkauden tunteen hakeminen vaan paradoksaalisesti juuri se sama "tunteeton" seksi jota kotonakin oli tarjolla. Ehkä kyse olikin siitä, että kun seksiin ei liity tunnetta, niin siihen kaipaa vaihtelua. Omaan haluttomuuteeni saattoi toki (ainakin jälkikäteen ajateltuna) myös vaikutaa hänen päivittäinen alkoholinkäyttönsä. Se ei kuitenkaan ollut humalahakuista, eikä vaikuttanut käytökseen negatiivisesti, joten kokonaan sen piikkiin ei haluttomuutta voi laittaa.

Onko kyse siis seksuaalisesta haluttomuudesta jos seksistä on kuollut tunneyhteys toiseen, mutta fyysinen tarve tyydytykselle jää?

Mielipiteitä? Kokemuksia?

Rakastamisessa ei ole järkeä...

....eikä kuulukaan olla, koska rakkauden järkeistäminen on mahdoton tehtävä. Kukaan ei tiedä mistä se tulee, miksi se tulee ja millä perusteella se kohdistuu juuri tiettyyn ihmiseen. Selvyyden vuoksi mainittakoon, että puhun nyt romanttisesta rakkaudesta, sellaisesta joka muuttaa kaiken vaaleanpunaiseksi ja saa aikuisen miehen kalenteroimaan koko elämänsä uusiksi löytääkseen mahdollisuuden viettää viisi minuuttia rakkaansa kanssa tai tekemään muita järjellä ajatellen täysin päättömiä asioita. Rakkaus lapsiin, vanhempiin, ystäviin, lemmikkeihin tai vaikka harrastuksiin on erilaista rakkautta. Itse asiassa olisi selkeämpää, jos nämä kaksi rakkauden eri lajia olisi nimettykin eri tavalla.

Niin hölmöltä kuin se saattaa kuulostaa, niin rakkaus on minulle kaikista kirkkaimmin konkretisoitunut riitatilanteissa. Olen työni vuoksi kokenut neuvottelija ja jopa hyvä siinä. Olen harjoitellut tunteiden hallintaa, oppinut näkemään oleellisen ja pystyn työntämään oman ylpeyteni sivuun tavoitellun lopputuloksen vuoksi. Toki koen pettymystä, vihaa, kateutta, iloa, surua, vitutusta ja väsymystä, mutta ne ja kaikki muutkin tunteet ovat hallittavissa harjoittelemalla. Ne voi järkeistää, käsitellä ja hyödyntää voimavarana silloin kun ne palvelevat tarkoitusta ja työntää ne sivuun silloin kun ne ovat haitallisia. Ei se tietenkään helppoa ole, enkä aina onnistu siinä 100 %, mutta se on harjoittelusta kiinni ja mitä enemmän sitä treenaan, sitä paremmaksi siinä tulen. Ja on siitä hyötyä parisuhteen kaikissa käytännön asioissakin - mutta kun tullaan rakkauden äärelle, olen huomannut sen mahdottomaksi hallita.

Uskon, että rakkauden voi tuhota tukahduttamalla. Erityisesti riitatilanteissa, joissa toisen sanomiset, tekemiset tai käytös loukkaavat rakkautta - olisi helpompaa tukahduttaa tunne kuin antaa sen sattua. Mutta koska rakkauden syy ei ole tiedossa, niin en uskalla sitä mielenhallinnan opeilla työntää sivuun, koska en tiedä saako sitä kutsuttua enää takaisin.

Rakkaus on äärettömän raju ja raadollinen tunne. Se tarjoaa euforiaa ja mahdollistaa läheisyyden, yhteenkuuluvuuden ja täydellistymisen tunteen, mutta se aiheuttaa myös kipua silloin, kun sitä loukataan. Siksi se konkretisoituu minulle hyvin voimakkaasti riidan keskellä. Kaikkia muita tunteita pystyn kontrolloimaan riitelyn aikanakin, mutta silloin kun rakkaus kohtaa pahimman vihollisensa - välinpitämättömyyden, joka joskus esiintyy ylimielisyyden muodossa, menee vati totaalisesti nurin. Se on uusi, jopa mieltä järkyttävä tunne. Miten minä, joka en koskaan riitele, joka osaa hallita tunteensa ja neuvotella kaikkia tyydyttävän ratkaisun, menenkin yhtäkkiä täysin tolaltani? Pienen itsetutkiskelun jälkeen olen havainnut sen tapahtuvan aina kun kohtaan välinpitämättömyyttä (tai tulkitsen kohtaavani) rakkauttani kohtaan.

Tämän hämmentävän tunteen keskellä olen myös joutunut pohtimaan, miksi en ole sitä aiemmin tuntenut. Olinhan ollut kuitenkin yli 15 vuotta parisuhteessa ja naimisissa. Eikä se suhde ollut parisuhteena huono, päinvastoin siinä kyllä kunnioitettiin ja kuuneltiin toista, tuettiinkin. Ja jos jostain oltiin eri mieltä, niin se sovittiin. Olen tullut siihen tulokseen, että vaikka varmasti välittämistä ja rakkauttakin - sellaista jota tunnetaan ystävää kohtaan, oli olemassa, niin sitä rakkautta jota voi välinpitämättömyydellä loukata, ei ollut. Ehkä exäni tiedosti asian ja siksi päätti suhteen. Siitä olen hänelle kiitollinen. Molemmat voittivat. Molemmat saivat tilalle enemmän.

Tämän kokemuksen perusteella uskon ja yritän oppia hyväksymään, että rakkautta täytyy tuntea täysillä hyvässä ja pahassa. Jos rakkautta koittaa kontrolloida ja yrittää selittää itselleen sen ikävän puolen, niin katoaa terä siitä hyvästäkin.

En usko, että rakkautta voi järkeistää, sitä ei voi selittää toisen ominaisuuksilla, ulkonäöllä tai millään muillakaan argumenteilla. Jos rakkaus toista ihmistä kohtaan olisi vain tiettyjen ominaisuuksiensa summa, niin silloinhan sitä rakastaisi kaikkia joissa nuo ominaisuudet täyttyvät. Varmasti ulkonäöllä, persoonallisuudella (ja luonteella, jota nykyisestä puolisostani löytyy ihan riittävästi) ja muilla ominaisuuksilla on myötävaikutus rakastumiseen, mutta aukotonta selitystä ne eivät tarjoa.

Avoimen keskustelun merkitystä parisuhteessa oli vaikea ymmärtää ensimmäisten vakavien parisuhteiden tai ensimmäisen avioliiton aikanakaan. Ensin ei ymmärrä ja sitten kun alkaa ymmärtää, ovat tilanteet jo urautuneet sellaiseen asentoon, että kynnys muutokselle on liian korkea - on helpompaa antaa vain olla. Kun sitten lähtee näin keski-iän kynnyksellä toiselle kierrokselle, ovat lähtökohdat suhteeseen ja rakkauteen täysin erilaiset. Oli pakko miettiä mitä oikeasti haluan, miten suhde vaikuttaa lapsiin, miten ympäristö sen hyväksyy ja miten saadaan asiat käytännön tasolla pyörimään.

Parisuhteesta ja seksistä on varmasti molemmilla ollut toiveita, haaveita, pinttyneitä lapsuudenkodista opittuja malleja ja ajatuksia sekä harhakuvia täydellisestä rakkaudesta, parisuhteesta ja seksistä – täydellisistä asioista, joista voi lukea viihdyttäviä tarinoita naistenlehdistä tai iltapäivälehtien seksi- ja parisuhdeosioista.

Tämän asian edessä mekin olimme. Rakkaudesta huolimatta tarvittiin lukuisia keskusteluja yhdessä ja myös itsensä kanssa. Sitten kun päätös sitoutua uuteen suhteeseen oli tehty, huomattiin arkeen astuvan mukaan kaikki vanhat möröt - kaikesta huolimatta. Olimme sopineet (ja sopimus pitää yhä), että parisuhteessa voi ja pitääkin puhua ihan kaikesta. Keskusteluissa voi kertoa toiveensa, kuunnella,tehdä kompromisseja ja muita järkiperäisiä ratkaisuja. Pääsääntöisesti tämä myös toimii ja haasteita on tällä kokoonpanolla tullut vastaan sellaisella vauhdilla, että uskallan väittää suhteen kaatuneen niiden alle aikoja sitten, jos asioista ei olisi pystytty puhumaan.

Aivan kuten mielenhallintaa, fyysistä kuntoa tai pianon soittoa, myös parisuhdetta ja seksiä voi harjoitella. Ja varsinkin seksin harjoitteleminen on hyvinkin hauskaa! Nyt kun olemme sitä harjoitelleet kalenterin mukaan  959 kertaa, alkaa se jo aika hyvin sujua. Molemmat ovat löytäneet uusia ulottuvuuksia, nautinto on jo suurempaa kun olisi koskaan voinut kuvitella ja paranee koko ajan. Parisuhdekin on kehittynyt harjoittelun tuloksena. Kummastakaan ei tule valmista koskaan, mutta lähemmäs täydellistä päästään joka päivä.

Mutta en usko, että rakkautta voi harjoitella. Se tulee jos on tullakseen, se valitsee kohteen ja jos hyvä tuuri käy, on se molemminpuolista. Rakkaus kestää jos uskaltaa tuntea sen koko skaalalla kivusta nautintoon.

Note to myself:
Anna rakkauden roihuta, nauti, kestä kipu ja keskity harjoittelemaan parisuhdetta ja seksiä.

Eka kerta

Luin artikkelin missä avioparit kertoivat ensimmäisestä kerrastaan. Joillakin eka kerta kesti kaksi sekunttia, toiset olivat odottaneet ekaa kertaa useamman kuukauden (jotkut  häihin saakka!) ja kolmas kieltäytyi jopa suutelusta ennen naimisiin menoa. No, jokainen tyylillään.

Jos olisin odottanut ensimmäistä kertaa naimisiin menoon saakka, olisin edelleen ilman! Onnekseni en siis kuulu tuohon kastiin. En lähde tässä nyt avaamaan sen enempää sitä ihka ensimmäistä kertaa. Siitä on jo kulunut sen verran aikaa ja eipä siitä nyt mainittavia muistoja jäänyt jälkipolville kerrottavaksi. Meidän kahden eka kerta olikin sitten jo ihan muuta kuin pienessä sievässä räpeltämistä tai pimeässä oikean osoitteen löytämistä.

Artikkelissa pohdittiin onko sillä väliä hyppääkö vällyjen väliin heti ensitapaamisen jälkeen vai vasta avioliiton satamaan purjehtiessa. Me emme eksyneet samaan sänkyyn ensitapaamisella, emmekä ensitreffeilläkään, mutta kolmen päivän päästä kyllä. Kolme pitkää päivää maltoimme odottaa, ennekuin pääsimme tutustumaan toisiimme kunnolla.

Tiesin tuon kerran tulevan sinä päivänä. Kun mieheni johdatti minut kohti makuuhuonetta ja valtaisaa sänkyä, ehdin pohtia jo monta erilaista asiaa. Osaanko, kykenenkö, näytänkö hyvältä, tulenko. Itselläni edellisestä kerrasta oli ehtinyt jo vieriä jokunen aika. Entisessä parisuhteessa seksistä ei puhuttu, ei siitä mikä tuntuu hyvälle, eikä ihmetelty seksin loppumista arkikiireisiin ja väsymykseen vedoten. Olo uuteen sänkyyn kömpiessä oli lähes yhtä epävarma, kuin silloin oikealla ekalla kerralla - paitsi silloin rohkeutta ja itsetuntoa oli haettu Liebfrauenmilchistä, nyt Fazerin sinisestä.

Mieheni katseli minua suoraan silmiin ja kyselin mistä pidän ja mikä tuntuu hyvältä. Eihän näin käyttäydytä seksiä harrastettaessa. Seksiä harrastetaan pimeässä, peiton alla ja ollaan tyytyväisiä, jos jompikumpi saa. Aivan mahtava eka kerta. Oli mahtavaa katsella miestä, joka pienestä iskämahasta huolimatta puhkui itsetunnon vallassa, eikä säikähtänyt keski-ikäisen naisen vartalon arpia ja lasten runtelemia tissejä. Seksi oli mahtavaa ekalla kerralla ja tokalla kerralla ja jokaisella kerralla sen jälkeen.

Matkan varrella seksi on vain parantunut. Olemme harrastaneet seksiä koko parisuhteemme keston aikana 957 kertaa ja känniseksi voidaan laskea yhden käden sormilla. Seksikertojen merkkaaminen kalenteriin sai alkunsa erään toisen lehden artikkelista silloin kaksi ja puoli vuotta sitten. Känniseksi taas on jäänyt, koska olemme kokeneet seksin selvin päin paljon tyydyttävämmäksi kuin pienessä viinihumalassa (tai sitten olen nukahtanut ennen kuin ollaan päästy itse asiaan).

Olimme harrastaneet seksiä viisi kertaa. Viidennen kerran jälkeen makoilimme sängyllä ja luimme lehdestä artikkelia, jonka mukaan oksitosiini saa naisen rakastumaan mieheen ja näkemään miehen jumalaisena seksiolentona - aika kiitollinen hormoni miehiä ajatellen! Artikkelissa mainittiin, että seksuaalinen kiinnostus kestää kaksi vuotta tai 400 seksikertaa. Päätimme testata väitteen todenpitävyyden. Artikkelissa myös mainittiin, että tuon 400 seksikerran saavuttaminen kestää usein juuri tuon kaksi vuotta. Kalenteria kehiin. Seksikerrat on tarkasti dokumentoituna kännykän kalenteriin ja jokaisen satasen täyttyessä heitetään yläfemmat! Ensimmäisen vuoden jälkeen kalenterissa oli numerot 457 – eikä meno ole hyytynyt.

Seksistä on tullut kaiken keskustelun ja pohdinnan jälkeen tärkeä osa parisuhdettamme. Olemme puhuneet seksistä häpeilemättä alusta saakka. Kumpikin on uskaltanut tuoda toiveensa mukanaan sänkyyn ja seksistä viestiminen pitkin päivää virittää mukavasti tunnelmaan. Mikäpä sen kiihottavampaa kuin saada mieheltä viesti kesken kiireisen työpäivän, jossa tämä sanoo haluavansa ihan vitusti. Ei tarvitse kovinkaan pitkään miettiä mitä tehdään kotiin päästyä - pannaan ja kunnolla!

Puhuminen siitä mitä haluaa, mitä orgasmin saaminen vaatii ja mitä toivoo tai mistä unelmoi, saa aikaan mukavan viretilan ja vatsanpohjan kutinan (kutinaa voi toki esiintyä alempanakin). On myös mahtava tunne tuntea itsensä seksikkääksi ja haluttavaksi virheistä huolimatta. Mieheni yksi parhaista puolista on se, kuinka hän saa minut unohtamaan epäkohdat ja kuinka tunnen olevani ainoa seksikäs nainen maailmassa. Ja ne orgasmit, joita olen oppinut saamaan - niihin jää koukkuun!

Odottaako vaiko lähteäkö ensimmäisillä treffeillä naimaan? Sen saa jokainen valita itse omien arvojensa pohjalta. Itselläni arvot pettivät jo kolmanteen päivää. Omaksi puolustuksekseni voin sanoa - päivääkään tai yhtäkään seksikertaa en ole katunut. Sivuhuomautuksena mainittakoon, ettei seksikertojen määrä ole sama kuin orgasmien määrä - se luku on jo paljon isompi! Nyt vain treenaamaan lantionpohjalihaksia superorgasmin saavuttamiseksi.

Osui ja upposi

Edellisessä postauksessa kerroimme taustaa blogillemme. Rakastuminen ja isosti! Olemme kumpikin eronneet tahoillamme pitkistä parisuhteista, suhteista joiden luulimme kestävän elämämme loppuun saakka - myötä ja vastamäessä, kuten toinen meistä on aikoinaan luvannut. Nyt uuden rakkauden (ja ehkä sen todellisen) edessä päätimme lopettaa suurien virheiden tekemisen parisuhteen syövereissä. Päätimme jättää ne virheet tekemättä, joiden uskomme olleen edellisten parisuhteiden onnistumisen esteenä.

Ennen näihin korjausliikkeisiin paneutumista, voisimme avata hieman  rakkaus-käsitettä. Totesin suhteen alussa, ettei toista voi rakastaa viikon tuttavuuden jälkeen, mutta jouduin pian syömään sanani ja todeta asian vain olevan niin. Kyseessä ei ollut ihastuminen tai hullaantuminen, uutuudenviehätys tai jännitys. Miehisestä näkökulmasta katsottuna kyse oli rakastumisesta, eikä siitä voi muuta nimitystä käyttää. Sovimme sitten niin, naisena annoin periksi vaikka pieni epäilynsiemen jäikin itämään - mitä miehet mistään mitään tietää, varsinkaan rakastumisesta.

Heti suhteen alusta saakka tunne oli voimia vievä, toiseen piti pitää yhteyttä koko ajan. Sähköpostit ja tekstiviestit kulkivat aamusta iltaan ja joskus yölläkin piti nousta tarkistamaan onko toinen laittanut viestiä. Onneksi löysimme WhatsAppin, säästimme pitkän pennin puhelinlaskuissa. Aamu alkoi viestillä ja päivä päättyi viestiin. Usein viestin lopetus oli hankalaa, ihan kuin teini komedioissa - lopeta sä, ei ku sä-tyyppisesti. Eihän kyseessä siis voinut olla muu kuin rakastuminen.

Ehkä vielä selkeämpi merkki rakastumisesta oli toisen haluaminen. No, haluta voi aina, kuten suklaatakin, mutta kun se haluaminen ei ole loppunut missään kohtaa vaikka kalenterimerkintöjen valossa 1000 kertaa parisuhdeseksiä läheneekin. Toiseen ei kyllästy, toisen nautinto on jopa omaa nautintoa tärkeämpää (ainakin välillä). Seksi ei ole muuttunut pakkopullaksi, arkistunut tai kangistunut kaavoihin. Joskus edes rakastelu ei tuo toista ihmistä tarpeeksi lähelle, toisesta ei saa tarpeeksi, tulee halu sulautua yhdeksi.

Rakkaudesta kertoo myös avoimmuus. Kaikki asiat puhutaan, näin on sovittu. Tässä kohtaa meidän suhteessa roolit ovat keikahtaneet väärin päin, sillä tunteista puhuminen ja asioiden selvittäminen on ollut minulle vaikeampaa, mies puhuu puhumasta päästyään, joskus jopa niin, että olen nukahtanut miehen pohtiessa parisuhteen kiemuroita. Aamulla tunnelma on saattanut olla hieman kireä, eikä vakuutteluni siitä, että keskustelu oli tarpeellinen ja mieheni tapa käsitellä asiaa mielenkiintoinen, riitä korjaamaan tilannetta. No, puhumalla siitäkin selvitään.

Puhuminen ja keskustelu. Siinä avaimet toimivaan parisuhteeseen. Näin olemme päättäneet. Entisessä parisuhteessani asiat jäivät puhumatta, kumpikin loi mielikuvia tilanteista ja lopulta kumpikaan ei enää puhunut. Mieheni suhteessa puhuttiin, mutta ei oikeista asioista. Vaikeat asiat jätettiin puhumatta, asiat lakaistiin maton alle ja riitoja välteltiin. Kumpikaan näistä tavoista ei toiminut. Mitä jää jäljelle? Puhuminen oikeista asioista - niinpä. Joskus vanhat tavat uhkaavat ottaa otteeseen, mutta silloin päätetään korjata suunta. Itse tarvitsen korjaamiseen hetken omaa aikaa (joskus se hetki voi olla päivä), mieheni taas haluaa puida asian heti. Olemme puhuneet näistä tavoista ja pyrimme edelleen huomioimaan luonteemme erilaisuuden ja antamaan toiselle tilaa toimia omalla tavallaan. Toimii!

Vuosi sitten ajelimme autolla pitkin Keski-Euroopan kuoppaisia teitä ja päätimme pistää ylös parisuhteen kulmakiviä. Saimme luotua 21 kohdan ohjelman, jota noudattamalla uskomme parisuhteen toimivan ja pysyvän hengissä arjen kiemuroissa. Tuonkin listan tärkein asia on puhuminen! Olemme päättäneet pitää suhteesta huolta myös arjessa, ei vain kahdenkeskisissä hetkissä. Kuten Frank Pappa aikoinaan totesi, kosketelkaa toisianne, me toteamme että koskettelun lisäksi, puhukaa toisillenne ja ne aamusuihkutkin voivat olla antoisia!
 

Järjetön rakkaus

Mikä saa heräämään aamulla neljältä, jotta voi harrastaa seksiä pari, kolme, neljä kertaa ennen töihin lähtöä?

Mikä saa keski-ikäisen lähettämään satoja viestejä päivässä?

Mikä saa viettämään irtiotoksi arjesta tarkoitetun risteilyn hytissä?

Mikä saa kertomaan käytännössä tuntemattomalle ihmiselle enemmän itsestään kun on uskaltanut itselleenkään tunnustaa, enemmän kuin on puhunut puolisolle, jonka kanssa on perustanut perheen, saanut lapset ja elänyt yli 15 vuotta parisuhteessa?

Mikä saa kertomaan kaikki toiveet ja haaveet, tunnustamaan valheet, pettämiset ja parisuhteissa tekemät virheet sekä paljastamaan synkimmätkin salaisuutensa ihmiselle, jonka on tuntenut vasta pari viikkoa?

Järjetön rakastuminen, iän ja pitkien parisuhteiden tuoma kokemus, uusioperheen uhkakuvat ja paljastumisen pelko asettivat suhteen alulle lähtökohdat, joissa asioista oli pakko puhua. 

Puolivahingossa opimme parisuhteen tärkeimmän elementin eli keskustelun. Rakastumisen huumassa on helppo luvata mitä vain, mutta mitä sitten kun uusioperheen arki iskee, suhdetta on muutama vuosi takana, erilaisia huolia ja vastoinkäymisiä vyöryy niin lasten kuin entisten puolisoiden muodossa joka kulman takaa? Miten siinä sotkussa pidetään kipinää yllä ja harrastetaan seksiä keskimäärin kahdeksan kertaa viikossa?

Järjetön rakkaus on kokemuksena niin valtava, ettei siitä halua luopua, vaikka riskit ja uhkakuvat ovat suuret. Pelissä on paljon ja keskustelu on ainoa mahdollisuus varmistaa, että molemmat tietävät mihin ovat lähdössä ja että uuteen seikkailuun lähteminen on riskin arvoista. 

Näistä asioista päätimme kertoa omat kokemuksemme ja havaintomme - parisuhteen kiemuroista ja seksin merkityksestä parisuhteessa nelikymppisen uusioparin silmin.