Harrastuksia myöhään illalla, tärkeitä TV-ohjelmia, töitä jotka on pakko hoitaa. Urheilun, TV:n tai tietokoneen taakse on helppo piiloutua, jos haluaa vältellä seksiä puolisonsa kanssa. Kun toinen menee ajoissa nukkumaan ja herää aikaisemmin, on oma rytmi helppo näennäisillä ja sinänsä todellisillakin syillä sovittaa niin, ettei tarvitse olla sängyssä hereillä yhtä aikaa.
Oma haluttomuuteni aiemmassa suhteessa ei sinänsä kohdistunut niinkään seksiin vaan omaan kumppaniin. Se oli surullista, sillä meillä ei ollut riitoja, tai huonoja välejä tai edes puolin tai toisin arvostelua, ylimielisyyttä tai mitään muutakaan mikä suoraan selittäisi sen miksi seksi oman puolison kanssa ei kiinnostanut. Vaimoni kyllä halusi (tai oli toki parisuhteessa sellaisiakin jaksoja kun seksi oli hänestä johtuen vähissä) ja toki pyynnöstä ja kohteliasuudestä välillä panin, eikä se nyt vastenmielistä ollut, mutta ei se juuri minua kiinostanutkaan. Kävin panemassa, vaimo oli tyytyväinen, nukahti ja minä palasin sohvalle Frasierin pariin. Useimmiten kuitenkin väistin tilanteen, odotin että hän nukahtaa ja harrastin sitten seksiä yksikseni fantasioiden tai netin avulla.
Toiminko reilusti? No en varmasti, mutta ajattelin että on kuitenkin parempi että hän saa seksiannoksensa. Käsittääkseni hän nautti siitä ja sai orgasmin ja paremmat yöunet. Ja olihan hän vaimoni ja hyvä ystäväni, miksi en olisi sitä hänelle suonut? Mutta jollain tasolla epärehellistä se silti varmasti oli? Miten sitten pystyin siihen, jos ei kiinnostanut? No seksi voi olla vain seksiä ilman tunnetta ja kyllä siitä suoriutuu ilman rakkauttakin. Kysehän oli toisen tyydyttämisestä ja tokihan siinä sitten itsekin laukesi siinä missä runkkaamallakin. Vai onko näin? Minulle on, mutta ilmeisesti kaikille ei. Mielikuviin, stereotypioihin, kaverigallupeihin ja iltapäivälehtien seksipalstoihin perustuva subjektiivisen tutkimukseni mukaan seksin harrastaminen vain seksinä ja siinä laukeaminen ilman tunnesidettä on miehille helpompaa kun naisille. Fysiologisesti luulisi asian olevan toisin päin, sillä mies tarvitsee erektion, kun naisen valmistautuminen fyysiseen aktiin hoituu liukkarilla jos ei omasta takaa kostu. Toki varmasti yhdyntä liukkarin varassa ilman mitään kiihotusta on naisellekin vähemmän miellyttävä kokemus. Palaan tähän asiaan myöhemmin, sillä seksin harrastaminen ihan vaan seksinä ilman tunnetta miehen ja naisen näkökulmasta on kokonaan oma aiheensa.
Haluttomuuskin on siis suhteellinen käsite. Kuten pettämisestä kertovassa kirjoituksessani aiemmin kerroin, harrastin muutaman kerran avioliiton ulkopuoleista seksiä. Se liittyi tuohon haluttomuuteeni omassa parisuhteessa. Pettämisen motivaatio ei ollut läheisyyden tai rakkauden tunteen hakeminen vaan paradoksaalisesti juuri se sama "tunteeton" seksi jota kotonakin oli tarjolla. Ehkä kyse olikin siitä, että kun seksiin ei liity tunnetta, niin siihen kaipaa vaihtelua. Omaan haluttomuuteeni saattoi toki (ainakin jälkikäteen ajateltuna) myös vaikutaa hänen päivittäinen alkoholinkäyttönsä. Se ei kuitenkaan ollut humalahakuista, eikä vaikuttanut käytökseen negatiivisesti, joten kokonaan sen piikkiin ei haluttomuutta voi laittaa.
Onko kyse siis seksuaalisesta haluttomuudesta jos seksistä on kuollut tunneyhteys toiseen, mutta fyysinen tarve tyydytykselle jää?
Mielipiteitä? Kokemuksia?
2. kommentin mies:
VastaaPoistaJännä juttu että täällä käsitellään samoja asioita joita käyn lävitse elämässäni.
Luin teidän molempien blogit lävitse haluttomuudesta. Ovat todella mielenkiintoisia ja tunnistan yhtäläisyyksiä. Meillä on sellainen tilanne, että molemmat käymme työssä ja arki vaati veronsa (lapsia) myös vapaa-ajalla. Yleensä minä hoidan arkiaskareet kun puoliso viettää ilta-aikansa sosiaalisen media luomassa virtuaalimaailmassa. Osasyynä tähän näen pienen riippuvuuden somesta, jota siihen liittyvä työ ruokkii. Itse olen halukas antamaan huomiota vaimolleni enemmänkin, mutta viime vuosien aikana touhu on mennyt siihen, että tuntuisi että saan ennemminkin säälistä kuin halusta (kun saan). Seksiä on kerran, pari kuussa. Kaipaan puolisoltani aitoa kosketusta ja pientä huomionosoitusta. Eritoten kaipaan kahdenvälistä kiihkoa, mutta useimmiten viaton halaus tai viereen istuminen koetaan ahdistavana seksin "vonkaamisena". Rakastan puolisoani, mutta en tiedä kauanko jaksan osoittaa huomiota hänelle jatkuvien "kuoreen vetäytymisen" takia.
Olemme keskustelleet asiasta, mutta vaimo tuntee keskustelun ahdistavana, koska kokee haluttomuudesta syyllisyyttä. Omien sanojensa mukaan syy on hänessä, ei minussa.
Tilanne pelottaa, koska tuntuu siltä että päivä päivältä menetän enemmän ja enemmän tunnesidettä puolisooni ja lopulta olemme vieraita toisillemme.
Arki vaatii veronsa. Itselläni oli samankaltainen tilanne, työ, lapset ja lasten harrastukset. Meillä minä hoidin pääsääntöisesti arjen, eikä jaksamista enää omalle puolisolle riittänyt. Toki meidän päivärytmimme oli erilainen eli nukkumaan mentiin hyvinkin eriaikaan ja töistä tultua miehelläni oli tapana ottaa torkut ja heräillä vasta muun perheen iltatoimiin. En jaksanut miettiäkään seksiä. Kaikki koskettelu ja läheisyys puuttuivat eli tunne kuoli arjen mukana.
PoistaKirjoitit, ettei vaimosi halua puhua vaan katoaa some- maailmaan ja kokee syyllisyyttä haluttomuudestaan. Näin minäkin tein ja se syyllisyys ei ole helppo kantaa. Toisaalta tietää mitä pitäisi tehdä, mutta tarpeeksi kauan kun on ollut tekemättä mitään, kynnys hellyyden ja seksin aloittamiseen kasvaa - jopa niin suureksi, että oman puoliso tuntuu seksuaalisesti yhtä vieraalta kuin satunnainen baarituttu eli vasta muutaman drinkin jälkeen uskaltaa lähteä lähestymään – jos silloinkaan. Toki meidän tilanteemme oli siinä mielessä erilainen teidän suhdettanne ajatellen, että me molemmat kadotimme toisemme - kumpikaan ei huomannut / tajunnut mitä tapahtui, ennen kuin oli liian myöhäistä.
Nyt (toivottavasti!) jotain edellisen suhteen virheistä oppineena, olen päättänyt puhua asioista puolisoni kanssa. Kuten uusimmassa postauksessa kirjoitin, lasten murheet aiheuttavat itselleni välillä ahdistusta, jolloin vetäydyn parisuhteesta, enkä kaipaa kosketusta tai hellyyttä. Nykyisen puolison kanssa on kuitenkin sovittu, että asioista puhutaan - ja näin hän tekee (minä harjoittelen :)). Pakottaa vuorovaikutukseen. Joskus hän puhuu ja minä vain kuuntelen, jään pohtimaan hänen näkökulmaansa ja saatan jatkaa keskustelua vasta seuraavana päivänä mesessä. Olen myös näiden kahden suhteen kautta oppinut, että fyysinen läheisyys on tarpeellista parisuhteessa!
Mikään pätevä tai ammattitaitoinen parisuhdeneuvoja en ole, mutta oman kokemukseni kautta voisin todeta sinun olevan siinä suhteessa oikeassa, että päivä päivältä menetät enemmän - menetätte molemmat. Tunneside voi kadota (näin kävi minulle). Mikäli haluatte pitää suhteenne kasassa, asiasta pitää puhua, vaikka se olisikin ahdistavaa. Ehkä ulkopuolinen ammattiapu voisi auttaa keskusteluyhteyden löytämisessä - ilman syyllisyyttä, ilman syyllistämistä....
JV/Nainen