Seuraa blogiamme

SEURAA BLOGIAMME:
sekä Blogit.fi, Blogipolku.fi ja Bloglovin.com -palveluissa.

perjantai 30. lokakuuta 2015

Osui ja upposi

Edellisessä postauksessa kerroimme taustaa blogillemme. Rakastuminen ja isosti! Olemme kumpikin eronneet tahoillamme pitkistä parisuhteista, suhteista joiden luulimme kestävän elämämme loppuun saakka - myötä ja vastamäessä, kuten toinen meistä on aikoinaan luvannut. Nyt uuden rakkauden (ja ehkä sen todellisen) edessä päätimme lopettaa suurien virheiden tekemisen parisuhteen syövereissä. Päätimme jättää ne virheet tekemättä, joiden uskomme olleen edellisten parisuhteiden onnistumisen esteenä.

Ennen näihin korjausliikkeisiin paneutumista, voisimme avata hieman  rakkaus-käsitettä. Totesin suhteen alussa, ettei toista voi rakastaa viikon tuttavuuden jälkeen, mutta jouduin pian syömään sanani ja todeta asian vain olevan niin. Kyseessä ei ollut ihastuminen tai hullaantuminen, uutuudenviehätys tai jännitys. Miehisestä näkökulmasta katsottuna kyse oli rakastumisesta, eikä siitä voi muuta nimitystä käyttää. Sovimme sitten niin, naisena annoin periksi vaikka pieni epäilynsiemen jäikin itämään - mitä miehet mistään mitään tietää, varsinkaan rakastumisesta.

Heti suhteen alusta saakka tunne oli voimia vievä, toiseen piti pitää yhteyttä koko ajan. Sähköpostit ja tekstiviestit kulkivat aamusta iltaan ja joskus yölläkin piti nousta tarkistamaan onko toinen laittanut viestiä. Onneksi löysimme WhatsAppin, säästimme pitkän pennin puhelinlaskuissa. Aamu alkoi viestillä ja päivä päättyi viestiin. Usein viestin lopetus oli hankalaa, ihan kuin teini komedioissa - lopeta sä, ei ku sä-tyyppisesti. Eihän kyseessä siis voinut olla muu kuin rakastuminen.

Ehkä vielä selkeämpi merkki rakastumisesta oli toisen haluaminen. No, haluta voi aina, kuten suklaatakin, mutta kun se haluaminen ei ole loppunut missään kohtaa vaikka kalenterimerkintöjen valossa 1000 kertaa parisuhdeseksiä läheneekin. Toiseen ei kyllästy, toisen nautinto on jopa omaa nautintoa tärkeämpää (ainakin välillä). Seksi ei ole muuttunut pakkopullaksi, arkistunut tai kangistunut kaavoihin. Joskus edes rakastelu ei tuo toista ihmistä tarpeeksi lähelle, toisesta ei saa tarpeeksi, tulee halu sulautua yhdeksi.

Rakkaudesta kertoo myös avoimmuus. Kaikki asiat puhutaan, näin on sovittu. Tässä kohtaa meidän suhteessa roolit ovat keikahtaneet väärin päin, sillä tunteista puhuminen ja asioiden selvittäminen on ollut minulle vaikeampaa, mies puhuu puhumasta päästyään, joskus jopa niin, että olen nukahtanut miehen pohtiessa parisuhteen kiemuroita. Aamulla tunnelma on saattanut olla hieman kireä, eikä vakuutteluni siitä, että keskustelu oli tarpeellinen ja mieheni tapa käsitellä asiaa mielenkiintoinen, riitä korjaamaan tilannetta. No, puhumalla siitäkin selvitään.

Puhuminen ja keskustelu. Siinä avaimet toimivaan parisuhteeseen. Näin olemme päättäneet. Entisessä parisuhteessani asiat jäivät puhumatta, kumpikin loi mielikuvia tilanteista ja lopulta kumpikaan ei enää puhunut. Mieheni suhteessa puhuttiin, mutta ei oikeista asioista. Vaikeat asiat jätettiin puhumatta, asiat lakaistiin maton alle ja riitoja välteltiin. Kumpikaan näistä tavoista ei toiminut. Mitä jää jäljelle? Puhuminen oikeista asioista - niinpä. Joskus vanhat tavat uhkaavat ottaa otteeseen, mutta silloin päätetään korjata suunta. Itse tarvitsen korjaamiseen hetken omaa aikaa (joskus se hetki voi olla päivä), mieheni taas haluaa puida asian heti. Olemme puhuneet näistä tavoista ja pyrimme edelleen huomioimaan luonteemme erilaisuuden ja antamaan toiselle tilaa toimia omalla tavallaan. Toimii!

Vuosi sitten ajelimme autolla pitkin Keski-Euroopan kuoppaisia teitä ja päätimme pistää ylös parisuhteen kulmakiviä. Saimme luotua 21 kohdan ohjelman, jota noudattamalla uskomme parisuhteen toimivan ja pysyvän hengissä arjen kiemuroissa. Tuonkin listan tärkein asia on puhuminen! Olemme päättäneet pitää suhteesta huolta myös arjessa, ei vain kahdenkeskisissä hetkissä. Kuten Frank Pappa aikoinaan totesi, kosketelkaa toisianne, me toteamme että koskettelun lisäksi, puhukaa toisillenne ja ne aamusuihkutkin voivat olla antoisia!
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti